En tajua miksi jotkut stressavat siitä, ettei vauva nuku

mutta jos sä painat sitä "lainaa alkuperäistä viestiä" -nappia, mun ei tarvitse laittaa noita tageja tuonne väliin.

Mä muuten painan sitä nappia ;)

Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi ja jättäisit toisten narinat huomiotta? Ei sun kato tarvii stressata siitä, mitä muut sanoo ;)

[/quote]

EN mä ole narissut vielä yhtään. En mä stressaakaan, lähden ihan pian nukkumaan ja nukun koko yön hyvin. Viimeinkin 4-6v. jälkeen:D

mutta jos sä painat sitä "lainaa alkuperäistä viestiä" -nappia, mun ei tarvitse laittaa noita tageja tuonne väliin.

Mikä motiivi sulla sitten oli avata tämä ketju? Sekö, että haluat loukata ihmisiä vai mikä?

Ihmetellä vain, miksei voisi vauva-aikaa viettää rennosti ja stressaamatta. Tarkoitukseni ei alunperin ollut lainkaan syyllistää ketään. Siitä tulee niin helposti sellainen noidankehä: äiti väsyy, on turhautunut ja ehkä hermostunut, vauva vaistoaa sen ja nukkuu entistä huonommin.

AIHEUTTAA sitä stressiä, ymmärrätkö? Se on ihan normaali reaktio siinä vaiheessa, kun nukkuu huonosti, että alkaa jännittää sitä unen saamista.

Kiva jos sulla on mennyt niin, että et ole joutunut stressaamaan, mutta kun se ei mene kaikilla niin.

EN mä ole narissut vielä yhtään. En mä stressaakaan, lähden ihan pian nukkumaan ja nukun koko yön hyvin. Viimeinkin 4-6v. jälkeen:D

Mutta eivät vaan lapset nuku. Nuorempi 1,5v herää pahimmillaan yli 10 kertaa yössä. 6v ei enää kuin kerran, kaksi. Niin että MISSÄ vaiheessa alkavat nukkua täydet yöt???? Ja olen väsynyt, voin jopa kertoa sen. Lääkäreillä en juokse. Esikoisen ongelman jo tiedän, kuopus, no, kaipa se joskus alkaa nukkumaan?

läsnäoloa, sylissä pitämistä, ulkoilua, riittävästi iltapalaa? Onko yöunet riittävän pituiset? Myös yliväsyminen voi aiheuttaa heräilyä.

Syliin otan aina kun haluavat (usein) halaillaan jne. Leikitään yhdessä, ulkoillaan, sään mukaan toki, mutta yleensä kahdesti päivässä. Iltapalaksi puuroa kuopukselle, esikoinen syö jogurttia ja leipää, enempää ei jaksa. unille menevät nuorempi kahdeksalta, vanhempi nukahtaa 9-10, ikävä kyllä hänellä myös nukahtamisvaikeuksia vauvasta asti. Syynä ylivilkkaus.

Mutta eivät vaan lapset nuku. Nuorempi 1,5v herää pahimmillaan yli 10 kertaa yössä. 6v ei enää kuin kerran, kaksi. Niin että MISSÄ vaiheessa alkavat nukkua täydet yöt???? Ja olen väsynyt, voin jopa kertoa sen. Lääkäreillä en juokse. Esikoisen ongelman jo tiedän, kuopus, no, kaipa se joskus alkaa nukkumaan?

läsnäoloa, sylissä pitämistä, ulkoilua, riittävästi iltapalaa? Onko yöunet riittävän pituiset? Myös yliväsyminen voi aiheuttaa heräilyä.

Syliin otan aina kun haluavat (usein) halaillaan jne. Leikitään yhdessä, ulkoillaan, sään mukaan toki, mutta yleensä kahdesti päivässä. Iltapalaksi puuroa kuopukselle, esikoinen syö jogurttia ja leipää, enempää ei jaksa. unille menevät nuorempi kahdeksalta, vanhempi nukahtaa 9-10, ikävä kyllä hänellä myös nukahtamisvaikeuksia vauvasta asti. Syynä ylivilkkaus.

seuraavaksi, että lopeta stressaaminen - se kuulemma auttaa ;)

Tietysti vanhemmat väsyvät, jos vauva ei nuku. En ymmärrä aloittajan pointtia ollenkaan. Minä ainakin tulen ärtyneeksi väsyneenä, ja päätä ja silmiä särkee. Että vähän niinku stressaan sitten sitä, että haluaisin nukkua. Koska en halua olla väsynyt. En nyt tiedä, miten tämän voisi vielä vääntää rautalangasta ap:lle.

Siinä vaiheessa aloin stressata vauvan nukkumattomuudesta, kun hän ei nukkunut missään muualla kuin pystyasennossa sylissä ja vieressä ollessa heräili jatkuvasti (siis n. puolen tunnin välein) joko syömään tai oksentamaan. Lääkäristä saatiinkin sitten diagnoosi rakenteellisesta refluksitaudista ja kyllähän hän sitten nukkui edes jotenkuten kun saatiin lääkitys ja suostuin viimein luopumaan imetyksestä ja antamaan sen sijaan sakeutettua maitoa joka ei nouse niin herkästi ylös.

Välillä tulee stressattua päiväunien nukkumattomuudesta, sillä vauvani ei osaa nukkua päivisin kuin yhden unisyklin kerrallaan ja on sitten aivan mielettömän väsynyt ja kiukkuinen (koska nukkuu aika kevyitä ja lyhyitä yöunia refluksin vuoksi eikä saa siis tarpeeksi sikeää unta), mutta ei vaan osaa nukahtaa uudelleen vaikka kaikki nukutuskeinot ja nukkumispaikat on kokeiltu kantoliinasta autoon.

En koe kuitenkaan että stressaisin nukkumattomuudesta oman itseni vuoksi (saan nukuttua välillä täysiä öitä koska mies voi hoitaa yösyötöt pulloruokinnan vuoksi) vaan sen vuoksi, että haluan lapseni saavan tarpeeksi unta ja olevan levännyt ja pirteä.

Tietysti vanhemmat väsyvät, jos vauva ei nuku. En ymmärrä aloittajan pointtia ollenkaan. Minä ainakin tulen ärtyneeksi väsyneenä, ja päätä ja silmiä särkee. Että vähän niinku stressaan sitten sitä, että haluaisin nukkua. Koska en halua olla väsynyt. En nyt tiedä, miten tämän voisi vielä vääntää rautalangasta ap:lle.

Sun pitää vaan nyt nauttia rennosta vauva-ajasta ja lopettaa stressaaminen. Eikä saa loukata häntä, hänelle tulee paha mieli siitä, kun hän on vain sanonut mielipiteensä.

Ja muista, että se, että se lapsi valvoo, on sun vika. Tämä auttaa rentoutumaan!

Ap varmaan käskee seuraavaksi, että lopeta stressaaminen - se kuulemma auttaa ;)

ja sitten seuraava järjen jättiläinen käskee lopettaa ton tiukkapipoisen suorittamisen. Kas kun leppoisten äitien lapset nukkuu paremmin ;-D

Että et ymmärrä... Et ole joutunut kokemaan mitään niin kamalaa kuin jatkuva valvominen. En mäkään tiennyt että ihminen voi seota täysin kun ei nuku moneen kuukauteen kuin ihan pieniä hetkiä. Tai siis en voinut edes kuvitella että miten se minuun voisi vaikuttaa. Suunnittelin joskus aika hirveitä päässäni. Onneksi en toteuttanut niitä! Olin täysin toinen ihminen. Laihduin lähes 10 kiloa, mielenterveys oli mitä oli. Vatsa jatkuvasti sekaisin jne. Lista on loputon oireista :( Ei siinä jaksanut ajatella mitään positiivista taikka järkevää.

Mä olen miettiny tota samaa. Itselläni kolme lasta, jotka ovat nukkuneet perhepedissä noin vuoden ikään (suunnilleen imetyksen loppuun ja kiinteän ruuan aloitukseen saakka) perhepedissä. Ekan vuoden ovat heräilleet useasti, mutta se ei ole haitannut, sillä ovat päässeet suoraan rinnalle enkä ole hirveästi heidän heräilyynsä havahtunut. Omaan sänkyyn totuttelu on vienyt aina noin viikon (ekat pari yötä on ollut valvomista ja lohduttelua, mutta sitten on pikkuhiljaa sujunut. Kaikki lapset olen jo perhepedissä totuttanut unirättiin joka sitten omaan sänkyyn siirtyessä on tuoneet lohtua.)



Sitten minulla on pari tuttua, jotka ovat aloittaneet omaan sänkyyn totuttelun jo suunnilleen synnäriltä kotiuduttuaan. Syyksi ovat sanoneen mm. sen että pelkäävät kierähtävänsä vauvan päälle ja että näin omaan sänkyyn totuttelu on helpompaa. Myöskin aviovuoteen pyhyys on ollut yksi syy (sinne ei lapsia!). Heillä lapset ovat nukkuneet huonosti ja ovat valvottaneet jopa yli vuoden ikään saakka.



En tiedä. Voi olla, että on olemassa joku unettomuusgeeni- että toisten lapset eivät vain nuku. Ja varmasti koliikkikin vaikuttaa nukkumiseen. Mutta itse koen, että perhepeti auttaa niin vanhempia kuin lapsi nukkumaan ja äidin sylistä vierottaminen jo varhaisessa vaiheessa on yksi suurimpia syitä äidin ja lapsen unettomuuteen.

Tämän typerämpää keskustelua on vaikea edes keksimällä keksiä.



t.yksi väsynyt ja stressaantunut äiti

Vielä se joskus nukkuu! ;) Omatkin lapset nukkuneet vauvana välillä huonommin ts. olleet heräilijöitä

Jos vauva kukkuu hereillä yhtäjaksoisesti, missä kohtaa siinä on heräilyä? Ihmetyttää, kun kaikki kysyvät, montako kertaa vauva herää yössä. Öö, ei kertaakaan, koska ei nukahda ennenkuin aamulla.

En tosin itse stressaa, mutta kyllähän se väsyttää, kun saa nukkua viitisen tuntia vuorokaudessa _yhteensä_ ja senkin toki pätkissä. Loppuosa menee siinä, että vähän väliä saa lohduttaa vauvaa, joka tosin ei onneksi huuda yhtäjaksoisesti kovinkaan pitkään.

olen menossa töihin, kun vauva on 9,5kk, ajan työssäni todella paljon autoa (3000km/kk) ja olisi sen takia ihan suotavaa, että alkaisi nukkumaan yönsä ennen sitä. Muuten nukkuu mutsi rattiin ja se ei olisi kivaa...

En tosin itse stressaa, mutta kyllähän se väsyttää, kun saa nukkua viitisen tuntia vuorokaudessa _yhteensä_ ja senkin toki pätkissä. Loppuosa menee siinä, että vähän väliä saa lohduttaa vauvaa, joka tosin ei onneksi huuda yhtäjaksoisesti kovinkaan pitkään.

ei ole todellakaan vähätellä tilannettasi, ei ollenkaan MUTTA jokainen voi edes koittaa kuvitella millainen tilanne meillä oli kun silloin kun nukuin HYVIN niin nukuin 5 tuntia pätkissä. Ja tätä jatkui parisen vuotta. En pystynyt nukkumaan enää edes unilääkkeillä. Se oli _helvetillistä_ ja siitä jäi niin järkyttävä kammo etten enää ikinä halua lapsia. Vain tilanteen kokenut voi tietää millaista on täydellinen uupumus, se on maanpäällinen helvetti ja unettomuutta käytetään kidutuskeinona.

Tätä menoa se ei onnistu, jos heräillään kahden tunnin välein. t: yksi väsynyt mutsi

ja ihmetellä sitä täällä... Mä valitin aika useinkin väsymystäni, kun toinen lapseni oli vauva. Hän nukkui puolen tunnin - tunnin pätkissä elämänsä ekat 8kk (tiedoksi vaan: en ole perfektionisti ja ensimmäinen lapseni nukkui vauvana ihan hyvin). Tai siis kerroin väsymyksestäni, koska olin siitä johtuen välillä vähän sekava.



Mulla homma ainakin meni sellaiseksi että valvoin useinkin pari vuorokautta putkeen, kun en osannut nukahtaa vauvan torkahdettua. Lisäksi mulla oli huolehdittavana koko kotitalouden pyörittäminen yksin, sillä mies oli oikeastaan aina töissä eikä meillä asu sukulaisia lähellä. Kerran yksi kaveri vahti lapsia, että pääsin rauhassa kauppaan.



Minäkin tiesin että kyseessä on vain jakso, mutta ei se silti poistanut sitä, että olo oli välillä aivan mielettömän epätoivoinen.



Provohan tää aloitus varmaan oli, sillä ei kai kukaan oikeasti ole niin tyhmä, että olettaa oman tapansa suhtautua asioihin olevan se ainoa oikea.

ei ole todellakaan vähätellä tilannettasi, ei ollenkaan MUTTA jokainen voi edes koittaa kuvitella millainen tilanne meillä oli kun silloin kun nukuin HYVIN niin nukuin 5 tuntia pätkissä. Ja tätä jatkui parisen vuotta. En pystynyt nukkumaan enää edes unilääkkeillä. Se oli _helvetillistä_ ja siitä jäi niin järkyttävä kammo etten enää ikinä halua lapsia. Vain tilanteen kokenut voi tietää millaista on täydellinen uupumus, se on maanpäällinen helvetti ja unettomuutta käytetään kidutuskeinona.

Lisään vielä että lapsi nukkui perhepedissä ( paitsi kun otin unilääkkeitä) oli säännöllinen rytmi, pidettiin sylissä jne

Mä luulen ymmärtäneeni ap:n pointin eli hän ei ihmettele sitä itse väsymystä mikä äidille aiheutuu, vaan nimenomaan sitä, että vielä sen väsymyksen päälle pitää panikoida vauvan nukkumattomuutta. Ja ap ei varmaan tässä tarkoita vauvoja joilla on koliikki tai joku selkeä sairaudesta johtuva syy nukkumattomuuteen.



Vauvat ovat äärettömän herkkävaistoisia äidin mielialoille, joten ihan järkeen käypää on se, että jos äiti stressaa heti muutaman huonosti nukutun yön jälkeen paljon, voi vauvan uni häiriintyä jo siitäkin.



Ja itse liputan myös tuon perhepedin puolesta. En yhtään ihmettele, että vauva nukkuu huonosti, jos joutuu suurin piirtein heti synnyttyään eroon äidistä öiden ajaksi.