En tajua miksi jotkut stressavat siitä, ettei vauva nuku

No, toisiin se valvominen saattaa vaikuttaa todella huonosti, esim. laukaista unettomuuden. Vaikeahan sitä on olla stressaamatta.



Onko muita asioita, joita "et tajua"? Voidaan käsitellä ne samalla alta pois.

Mun lapset ovat heräilleet 1-vuotiaaksi ja itse saanut nukuttua esikoisen ekan vuoden aikana 2-4 tuntia per yö ja senkin pätkissä. En osannu nukkuu päiväunia. Olin jo melko valmis lataamoon, kunnes lapsi alkoi nukkua itsestään täydet yöt. Ymmärrän niitä, jotka tuskailevat, sillä totaalinen unettomuus on aika karmivaa.



Mutta monesti jo valitsemalla sen vauvan nukkumapaikan oikein voi helpottaa tilannetta. Eli vauvaa kuunnellen pitäis mennä.

Tätä menoa se ei onnistu, jos heräillään kahden tunnin välein.



t: yksi väsynyt mutsi

Että en menis vannomaan siitä nukkumisesta.

myös iltaisin ajoittain välillä nukkumaan, että siinä vaiheessa saa pätkän edes nukuttua. Omat lapseni heräilivät vielä välillä pitkäänkin, ihan päälle parivuotiaiksi.



Ymmärrän tosiaan sen väsymyksen määrän ja totaalisen jaksamattomuuden, mutta luulen myös, että se stressi pahentaa tilannetta entisestään, kun vauva vaistoaa äidin väsymyksen. -ap

Tätä menoa se ei onnistu, jos heräillään kahden tunnin välein.

t: yksi väsynyt mutsi

-ap

No älä ihmeessä ymmärrä. Se, että "kyllä se joskus nukkuu" ei paljoa lämmitä jos olet niin väsynyt, että kävelet päin seiniä. Eikä sekään lämmitä, että "ei se loputtomiin jatku" tai "koita nauttia siitä pikkuvauva-ajasta kun se on niin lyhyt". Kun elämä menee sellaiseksi, että laahustat menemään tunnista toiseen koittaen selvitä ihan elämän perusasioista sekoamatta ja kunnialla. Silloin ajatus siitä, että ehkäpä vuoden päästä jo helpottaa ei ole mikään pelastus.



Jotkut kestää huonoa nukkumista paremmin kuin toiset. Joillakin huono nukkuminen tosiaan laukaisee todellisen unettomuuden, että et pysty nukkumaan edes silloin kun olisi tilaisuus. Joillekin tulee ihan fyysisiä oireita siitä ettei saa tarpeeksi unta.



Oliko siinä tarpeeksi perusteluita?

Mulla itsellä unettomuus ei parantanu tilannetta. Sain nukuttua 2-4 h per yö. Ja näin mentiin reilu vuosi. En osannu nukahtaa päivälläkään. Enkä viikonloppuisin. No, sainkin omaan unettomuuteen pitkäaikaislääkityksen. Eli jos vauvan heräilyn lisäksi äiti kärsii unettomuudesta, kuten minä, voi olla aika tuskaiset oltavat. Ja kyllä mä valitin väsymystä. Mutta huudattamista ja unikoulua en halunnut, vauva nukkui vieressäni, oli hyvin tilaa ja alkoi nukkua täydet yöt 1-vuotiaana ilman mitään unikoulua.

Se on alussa tosi rankkaa!

jostain syystä tää neljäs ei.

Itse odotan ensimmäistä lastani, joten mulla ei ole vauvan kanssa valvomisesta kokemusta, mutta unettomuudesta kyllä on. Kyllähän siihenkin pätee se, että stressaaminen ei auta ja vain pahentaa tilannetta, mutta kun ei saa nukuttua, niin kyllä sitä alkaa väkisinkin pelkäämään ja jännittämään sitä nukkumaanmenoa. Se on osa sitä ongelmaa.

Ymmärrän täysin vanhempien väsymyksen kahden pienen peräkkäin syntyneen lapsen vanhempana, väsynyt ja ehkä masentunutkin olin itsekin joskus. Silti ajattelin, että vielä ne joskus nukkuvat!! :)

etkä oikeasti ymmärrä vanhempien väsymystä. SItä kun purskahtaa itkuun kun ei vauva nuku, eikä siksi itsekään sa nukkua, vaikka niin tarvis. SItä kun kävellessään törmää seinään vauva sylissä kun silät harittaa. SItä kun sängystä noustessaan herää vasta siihen kun iskee leukansa lattiaan.

Ap, sä et ollut väsynyt etkä masentunut, kun jaksoit ajatella, etät vielä joskus. Jos oisit ollut, sulla ei ois ollut mitään tulevaisuutta, ois ollut vain se hetki siinä ja nyt, kun sä oot kuoleman väsynyt ja niin vauvakin, eikä kumpikaan silti nuku.

Sitäpaitsi. Tarpeeksi pitkät unet vaikuttavat vauvan aivojen kehitykseen. Samoin niiden puuttuminen.

Ap varmaan käskee seuraavaksi, että lopeta stressaaminen - se kuulemma auttaa ;)

ja sitten seuraava järjen jättiläinen käskee lopettaa ton tiukkapipoisen suorittamisen. Kas kun leppoisten äitien lapset nukkuu paremmin ;-D

Meillä on yksi hyvin nukkuva lapsi ja yksi heräilijä. Olenko minä siis jotenkin jakomielitautinen vai miten tämä on mahdollista?

Vai johtuisikohan nuoremman lapsen uniongelmat perimästä. Isänsä on lapsena ollut huono nukkuja ja vielä aikuisenakin heräilee hyvin herkästi.

En yhtään ihmettele, ettei tee mieli enää lisää lapsia tuollaisen jälkee, huh. :( Tätä omaa tilannettani en pidäkään mitenkään pahana, kun kuitenkin saan nukkua parinkin tunnin pätkiä. Mutta sitä en kyllä varmaan kestäisi, jos olisi isompi lapsi herättämässä kuudelta, kun vauva on nukkunut vasta ehkä tunnin tai kaksi. Onneksi tämä on esikoinen.

Se oli kamalaa. Aina sanotaan että aika kultaa muistot, nyt tyttö on 3,5 ja ainakaan vielä ei aika ole kullannut muistoja. Voin sanoa että onneksi tämä oli kuopus niin nyt on 2 lasta ja se riittää. Se on tietenkin totta että hankalammaksi tilanteen teki se että mulla oli 4-vuotias kotihoidossa. Mutta tosiaan en todellakaan vähättele tilannettasi!! Halusin vain koittaa ap:lle ja muille epäilijöille tuoda tilannetta esille josko se toisi ymmärrystä..

Tsemppiä sulle!

Se pelastaa yhden, ehkä kaksi päivää, ja sama alkaa alusta. On sekin tietty jotain, mutta... Ei niitä lapsia voi kuitenkaan ihan joka viikko johonkin "nakata". Eikä tosiaan velvoittaa muita ottamaan. Oma äitini tajusi mun väsymyksen siinä kohtaa kun pyysin häntä ottamaan lapsen yöksi mutta hänellä oli menoa ja mä aloin itkemään:P Ei siis tietty perunut, mutta otti seuraavaksi yöksi. Ja pyytelin häneltä itkuani anteeksi jne. En vain voinut sille mitään enkä saanut itkua loppumaan.

Se jolla 1,5v ja 6v yökyöpelit:)

Yksi stressaa töitänsä, toinen huonoa parisuhdettansa, kolmas työttömyyttään, neljäs terveytensä menettämistä, viides unettomuutta jne. Mutta hei, ratkaisu tähän on ettei stressata! Ap on nyt pikkasen naivi. Nämä kun harvoin ovat täysin tahdonalaisia asioita. Yrittäähän aina voi mutta yleensä stressi häviää vasta sitten kun asioihin tulee ratkaisu ja yleensä parempaa suuntaan. Periaatteessa ymmärrän ap:n pointin mutta tämä hänen mahtava ohjeistuksensa on ihan samaa kastia kuin jos oikeasti unettomuudesta kärsivälle sanoisi, että "kyllä se uni tulee kun laitat silmät vain kiinni". Tai korkeanpaikan kammoiselle Eiffel-tornissa, "ei täällä oikeasti ole mitään pelättävää".

osaavani antaa absoluuttisia totuuksia tarjoavia ohjeita. Stressin hallinta ja ahdistuksen hallinta ovat kuitenkin tärkeitä opeteltavia asioita elämässä ja niitä tarvitaan elämän useissa eri vaiheissa.

Sitäpaitsi. Tarpeeksi pitkät unet vaikuttavat vauvan aivojen kehitykseen. Samoin niiden puuttuminen.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Ja ihan HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN UNIKOULUN SIVUILTA:

Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia. Tämän vuoksi vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä ja sekavana ja usein vihaisena.

Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.

Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.

Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät

Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.



On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.



Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

"eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä. "

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Mitä ne suojarakenteet voisivat olla?

Jaa. Kuinkahan pahoja heräilijöitä ne sun muksut oli vauvoina? Kyllä mä vähän huolestuin, kun vauvani heräsi 20-30 kertaa yössä huutaen kurkku suorana. En ajatellut sen kuuluvan asiaan ja ravasin kyllä lääkäriltä toiseen. Ja itse asiassa syykin kyllä löytyi, on allergiaa ja refluksia jne.



Onneksi en jäänyt vain ajattelemaan, että "joskus se vielä nukkuu!"

etkä oikeasti ymmärrä vanhempien väsymystä. SItä kun purskahtaa itkuun kun ei vauva nuku, eikä siksi itsekään sa nukkua, vaikka niin tarvis. SItä kun kävellessään törmää seinään vauva sylissä kun silät harittaa. SItä kun sängystä noustessaan herää vasta siihen kun iskee leukansa lattiaan.



Ap, sä et ollut väsynyt etkä masentunut, kun jaksoit ajatella, etät vielä joskus. Jos oisit ollut, sulla ei ois ollut mitään tulevaisuutta, ois ollut vain se hetki siinä ja nyt, kun sä oot kuoleman väsynyt ja niin vauvakin, eikä kumpikaan silti nuku.



Sitäpaitsi. Tarpeeksi pitkät unet vaikuttavat vauvan aivojen kehitykseen. Samoin niiden puuttuminen.

[/quote]

Ymmärrän hyvin vaikutuksen molempien terveydelle ja unet ovat tärkeät, olen itsekin itkenyt väsymyksestä ja kävellyt päin seiniä ja ollut töissä vähillä unilla. Ei koskaan silti tullut mieleen, että sitä jatkuisi koko lopun elämän. Muistan ajan kun heräsin kuudelta aamulla esikoisen kanssa, kun toinen nukahti puolenyön jälkeen ja siinä kertaalleen herättiin vielä imettämäänkin. Olihan se rankkaa.