Kun olit lapsi, mitä sellaista teillä ei ollut,
Mitä useimmilla muilla oli?
Meillä ei ollut kahvinkeitintä, pakastinta eikä puhelinta. Kahvinkeitin tuli kai joskus kun olin 15, puhelin ja pakastin sitten kun olin lähes täysi-ikäinen. Eikä varmasti olisi tullut silloinkaan, jolleivät vanhempani olisi eronneet. Isän mielestä lähes kaikki oli turhuutta.
Lisäksi voisi kai sanoa, ettei oikein vaatteitakaan ollut.. Muistan kuinka isäni vanhoista housuista itselleni kaventelin..
Juu, ja kun aloin 17-vuotiaana seurustella, poikaystävän kotona ei ollut sisävessaa. Tosin tiedän kyllä ihmisiä, joilla ei ole vielä tänäkään päivänä sisävessaa/suihkua/lämmintä vettä, mutta mihinkäs se vanha kansa tavoistaan pääsee..
Kommentit (52)
meillä ei ollut rahaa, videoita, alkoholia, tiukkaa kuria, kohtuutonta kuria senkin edestä, lomia yhdessä,
silti äitini yritti parhaansa, rakkautta oli, mutta jotenkin se piti ansaita muiden nähden.
sillon kun olin pieni.
ei ole edelleenkään, ei mulla eikä vanhemmillani. Mikroa ei ollut, mutta sitäkään mulla ei oo tällähetkellä.
kai sitä aina jotain oli vailla, mutta toi lemmikin puute oli ala-asteaikana hirveää.
-86
vanhemmat hankkivat sen vasta kun olin jo aikuinen ja asuin muualla...Sitten videonauhureita tuntui olevan aika monella, meillä ei ollut. Nyt vanhemmillani on kaikki pelit ja vehkeet, ovat innostuneet. Jossain vaiheessa, ala-asteen aikana alkoi tulla jotain elektroniikkapelejä ja tietokonepelejä, niitä ei ollut eikä siis sitä tietsikkaakaan. Ihan peruskasettisoittimen sain kun olin jotain 12-13v. Aika normaali olen nykyään. :D
vm -74
Mikä oli aika paska juttu mun mielestä lapsena kun kaikki puhui koulussa lastenohjelmista mitkä oli nähnyt ja minä en tiennyt mitä niissä edellisenä iltana oli tapahtunut.
Sitten kun meille tuli telkkari, se oli musta-valkoinen, pieni matkatelkkari.
Ei ollut videoita, ei astianpesukonetta (koska kuulemma talomme sähköt oli niin vanhat että eivät olisi kestäneet sellaista kuormitusta), ei mirkoa, ei tietokonetta, ei käsikonsoleita, ei kuivausrumpua, ei kahvinkeitintä, eikä oikein rakastavaisia vanhempia eikä oikein raittiitakaan vanhempia.
väritelkkaria
videoita
mikroa
nintendoa
tiskikonetta
pesukonetta
autoa
-82
ja väritelkkarikin tuli vasta tosi myöhään.
Kolmiossa asuttiin 5-henkinen perhe ja kaikki lapset siis tietenkin samassa huoneessa. Tämä oli kyllä silloin ihan tavallista.
-73
ja aina ensinmäisenä uusimmat vempeleet.
Muistaakseni ovi uusittiin ~95 ja uudessa ovessa oli lukko. Kellarin oveen asennettiin lukko -98 tai -99 (kellarista on pääsy sisälle taloon eikä väliovissakaan ollut lukkoja).
ja väritelkkarikin tuli vasta tosi myöhään.
Kolmiossa asuttiin 5-henkinen perhe ja kaikki lapset siis tietenkin samassa huoneessa. Tämä oli kyllä silloin ihan tavallista.-73
Mutta se ei ollut kyllä tavallista silloin, sillä kaikilla kavereilla oli kyllä omat huoneet.
Paitsi yksi kaveri asui samassa huoneessa mummon kanssa, heidän perheessä siis asui myös mummo joka jakoi huoneen tämän mun koulukaverin kanssa.
-70
Lapsuuden kodissani, josta muutettiin, kun olin 14-vuotias ei ollut:
- sisävessaa/sisäsaunaa/suihkua
- mikroa
- videonauhurikin meille ostettiin vasta, kun muutettiin uuteen kotiin eli vuonna -97.
Hassua, kun nyt tuntuu, että vanhemapani eivät tulisi toimeen ilman tallentavaa digiboxia :)No niin se aika muuttuu...
mutta asuimme kavereistani poiketen kirkonkylän ulkopuolella. Kärsin tästä metsän keskellä asumisesta koko lapsuuteni.
Nyt olen onnellinen kaupunkilainen :)
Meille tuli telkkari kun menin yläasteelle, eli -97 ja sekin oli sellainen pikkuinen matkatelkkari. Videoita tai dvd-soitinta mun vanhemmilla ei ole vieläkään.
Muistan kun menin kouluu ja kavereillani oli kotona juustohöylä. Meille vanhemmat ostivat sitten sellaisen pyydettyäni.
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni narsistisen, sairaan vanhemman kanssa.
*muotivaatteita tai ylipäätään uusia vaatteita hyvin hyvin harvoin.
*pelikonsoleita
*pesukonetta
*astianpesukonetta
*rahaa
*matkoja ei kotimaahan eikä ulkomaille
*ruokaa vain palkkapäivinä, muuten jääkaapissa ei paljoakaan
*nettiä
vm -83
eikä levysoitinta!
Ostin perheen ensimmäisen vinyylisoittimen kesätöistä ansaitsemillani rahoilla. Kyllä oli ihanaa!
Kaikki ystäväni olivat lisäksi keskiluokkaisista perheistä, jotka matkustelivat Euroopassa joka kesä. Itse seurasin kateellisena kun duunarivanhemmillani ei sellaiseen ollut varaa. Toivoin aina myös pääseväni vaihto-oppilaaksi, mutta sellaisia summia ei tietenkään olisi kehdannut edes haaveilla saavansa.
Silti oli onnellinen ja hyvä lapsuus!
- ulkomaanmatkoja, olimme aina kesämökillämme lomat
- sauna oli pihalla, vaikka asuimme taajamassa
Kai meillä sitten oli paljon kaikkea. Muutin kotoa pois juuri ennen -92 lamaa ja isäni työttömäksi jäämistä. Sen jälkeen heillä ei enää materiaalista hyvää ollutkaan niin paljon. Pikkusisarukseni tekisivät siis varmasti pitemmän listan kuin minä, joka kasvoin vielä keskiluokkaisessa perheessä. Romahduksesta johtuen en saanut mitään rahallista apua kotoa muutettuani pois, mutta sitä en osannut odottaakaan. Jälkeenpäin tajunnut, että jos lamaa ei olisi ollut, olisin varmaankin voinut esim. opiskella ilman lainaa.
myöskään ollut pelikonsoleita, mutta niitä ei kyllä ollut kaveripiirissäni kovin monella muullakaann.
t. sama