11v lapsi söi salaa 1,5kg karkkia. Mikä rangaistukseksi?

sanoisin että syö reilusti kerralla kaikki.

vaan sinun tulee harrastaa syvää itsetutkiskelua mikä kasvatuksessasi on pielessä, että lapsesi tekee tuollaista salaa.



Jotakin on. Ja jossakin vaiheessa se tekee vielä jotakin pahempaa salaa.

Minä antaisin varmaan rangaistukseksi sen, että joutuu olemaan useamman viikon ilman karkkia tai makeaa yleensä. Eikös se nyt ole syönyt monen viikon edestä makeaa?? Tai sitten jotain sellaista pois, mikä on lapselle tärkeää tai minkä parissa hän viihtyy hyvin.

että oli syönyt kaikki kerrallaan. Meinasin vastata että se paha olo (ja todennäköinen oksennus joka on matkalla ylöspäin) olisi ollut ihan riittävä rangaistus... Mutta että tuolleen hissukseen, salakavalasti...



Törkeetä. Ja varmasti harmittaa äitiä kovin. Maksakoot omista rahoistaan (onko mitään viikkorahameininkiä teillä?) virpojille uudet namit. Ja hänelle ei sitten mitään karkkipäivän herkkuja tällä viikolla.

Lapsen vanhempi ei ole ollut ihan vanhemmuuden tasolla, jos tuo on tapahtunut.

Lapsi on muuten ollut ihan tottelevainen ja aina kysyy luvan ja yleensä sen saakin jos mahdollista. Tämä tuli aivan puun takaa. Aloin miettiä vieköhän hän rahaakin ja tosiaan sitä mikä on mennyt pieleen. Senkin olisin ymmärtänyt että kerran teki niin mutta eihän tuota määrää kerralla syödä vaan on syönyt siitä kerta toisensa jälkeen vaikka on tiennyt että se on väärin.

ap

Ja pyh: Varmasti olet ihan hyvä kasvattaja! Mä kans salaa söin siskon karkkeja lapsena, kun sisko ei ollut niin makean perään, mutta mä rakastin (ja rakastan vieläkin) karkkeja.

Lapsen vanhempi ei ole ollut ihan vanhemmuuden tasolla, jos tuo on tapahtunut.

kärsinyt jo viikon verran tunnontuskia, joten onkohan kovin iso rangaistus enää edes tarpeen? Onko lapsi pahoillaan? Se kai ratkaisee miten teidän pitää suhtautua. Minusta ei ole mitenkään hirveä juttu, jos 11-vuotias ei voi olla koskematta karkkipussiin, kun kerran tietää missä se on. 11 -vuotiaan itsekuri ei ole vielä niitä parhaimpia, joten ehkä ne karkit kannattaa tulevaisuudessa ihan piilottaa/ostaa myöhemmin.

Mahdatko olla nyt hieman liian ankara ....? Varastanut omalta perheeltään ? Jopas on sinulla pienet murheet. Eiköhän tuosta ihan juttelemalla selviä ?

tossa nyt mitään niin kamalaa ollut.. mutta ostatte uudet virpojien namit esim.lapsesi viikkorahalla (jos sellanen on) niin että lapsi joutuu olemaan yhden viikonlopun ilman viikkorahaa/karkkeja. oisko toi hyvä? Millon ne virpojat muuten tulee???!!

mutta onhan se jo huima määrä viikossakin, tuo puolitoista kiloa. Missä määrin perheessä yleensä syödään makeita, missä kunnossa hampaat yms, jos tuosta ei ole tullut edes hetkellisesti paha olo?

Mun on vaikea ymmärtää pelkkää vanhempien syyllistämistä tässä. Kyllä 11-vuotiaan voidaan olettaa ymmärtävän, että jos on karkkia ostettu virpojille, niin ne on virpojille.

Ehdotan, että 11-vuotias ostaa omilla rahoillaan 1,5 kg virpomiskarkkeja Palmusunnuntaiksi (17.4.).

että oli syönyt kaikki kerrallaan. Meinasin vastata että se paha olo (ja todennäköinen oksennus joka on matkalla ylöspäin) olisi ollut ihan riittävä rangaistus... Mutta että tuolleen hissukseen, salakavalasti...

Törkeetä. Ja varmasti harmittaa äitiä kovin. Maksakoot omista rahoistaan (onko mitään viikkorahameininkiä teillä?) virpojille uudet namit. Ja hänelle ei sitten mitään karkkipäivän herkkuja tällä viikolla.

Viikkorahoista pois karkkirahat, mutta kyllä mä antaisin isomman rangaistuksen ihan vain siksi että ymmärtää tekonsa. Vaikka viikko peli tai kaverikieltoa. Jos tämä oli eka kerta niin pitää pitää huoli siitä että lapsi tietää että sellaisesta tulee seurauksia. Pelkkä uusien karkkien ostohan ei tarkoita oikeestaan mitään muuta kuin että "on ostanut karkit keittiön kaapista". Kyse on siitä ettei toisen omaa voi vain ottaa tai ostaa ilman lupaa.

Ehdotan, että 11-vuotias ostaa omilla rahoillaan 1,5 kg virpomiskarkkeja Palmusunnuntaiksi (17.4.).

Siinä on lapselle seuraus, joka on suorassa yhteydessä itse tekoon. Todennäköisesti tuo myös tuntuu lapsen kukkarossa sen verran, että kirpaisee.

Enkä oikein ymmärrä, miten tässä olisi muka kasvatuksessa mennyt jotain pahasti pieleen. Kyllä minunkin on vaikea pitää itsekuria, jos tiedän kaapissa olevan lempikarkkejani. Eikä minulle tulee mieleen kasvatuksessani mitään, joka olisi tuon aiheuttanut. Ikääkin minulla on jo 45 vuotta.

lapset nyt vaan ottaa salaa jotain. Mitä sitten. Ehkä viikkorahan menetys ja viikon karkkilakko olisi oikein.



Mä itse aikanaan pöllin vanhemmiltani rahaa (siihen aikaan käteistä oli pusseissa erilailla kuin nykyisin), myöhemmin isältä tupakkaa jne. Mutta elämässäni en ole keneltäkään vieraalta ihmiseltä varastanut tai tehnyt mitään laitonta (edes sakkoa en ole saanut), joten näitä tällaisia vaiheita tulee varmaan useimman elämässä.

jolla on omia kuukauden takaisia synttärikarkkeja vielä jäljellä pilvin pimein.Ei vaan halua syödä niitä. Onko teillä niin, että lapsi ei yleensä saa karkkia ollenkaan? Oletko varma, että on syönyt ne yksin, ettei ole esim. jakanut kavereilleen saadakseen hyväksyntää tms?



En antaisi mitään rangaistusta, vaan keskustelisin asiasta ja haluaisin tietää syyn.

Oletteko te niin tehneet?

Minkä rangaistuksen annan hänelle?

No pyysi kyllä anteeksi kun jäi kiinni ja osti mulle tilalle kaksi suklaalevyä :D

Sanoi vaan että ei voinut vastustaa kiusausta kun oli viikonlopun yksin ikävissään ja naposteli sen rivi kerrallaan. Kun oli yhden rivin ottanut niin ajatteli että samapa se, antaa mennä loputkin, paha on jo tapahtunut.

itsekin otin kaapeista karkkia,keksiä ym. makeanhimooni lapsena.

Eiköhän lapsi ole vain ajatellut, että hän maistaa vähän, ei se haittaa kun niitä on niin paljon, hetken päästä tehnyt mieli vähän lisää jne., kun on hieman syönyt eikä jäänyt kiinni, ottanut vähän vielä. Kyllä varmaan on tiennyt ettei saisi ja ollut huono omatuntokin koko viikon, ja jos lapsi on muuten kuuliainen niin varmaan omatunto on kolkuttanut huolella ja on pelännytkin kiinnijäämistä koko ajan. Saahan sitä tietysti olla pettynyt, mutta ei tuo minusta sen suurempi juttu ole kuin että nyt ne virpojille tarkoitetut karkit on syöty ja uusia pitäisi saada.



Miettisin lähinnä että millainen linja herkkujen suhteen perheessä on, ja miten se vaikuttaa lapseen. Mutta en ehkä tätäkään kyllä yhden tapauksen takia niin syvällisesti pohtisi. Ehkä lähinnä keskustelisin siitä, miltä se salaa syöminen on tuntunut ja miltä tuntuu kun jää kiinni, ja miten pitäisi toimia ettei näin kävisi uudestaan.

Minkä rangaistuksen annan hänelle?

No pyysi kyllä anteeksi kun jäi kiinni ja osti mulle tilalle kaksi suklaalevyä :D

Sanoi vaan että ei voinut vastustaa kiusausta kun oli viikonlopun yksin ikävissään ja naposteli sen rivi kerrallaan. Kun oli yhden rivin ottanut niin ajatteli että samapa se, antaa mennä loputkin, paha on jo tapahtunut.

Minä syön suklaata salaa minun mieheltä ja hän on sitä mieltä, että minulle pitäisi keksiä joku rangaistus. Ei kuulemma ole ketään yhtä itsekuritonta, mutta aihevapaalta löytyi minun mieskaksonen. Jee! Saa herkkuilu välillä revetä.

Ja alkuperäiseen aiheeseen. Jos lapsi häpeää tekojaan, se riittää. Käykää ostamassa uudet namit lapsen rahoilla. Kyllä se suoraan kasvaa herkkuputkesta huolimatta:)