11v lapsi söi salaa 1,5kg karkkia. Mikä rangaistukseksi?

Ehdotan, että 11-vuotias ostaa omilla rahoillaan 1,5 kg virpomiskarkkeja Palmusunnuntaiksi (17.4.).

Siinä on lapselle seuraus, joka on suorassa yhteydessä itse tekoon. Todennäköisesti tuo myös tuntuu lapsen kukkarossa sen verran, että kirpaisee. Enkä oikein ymmärrä, miten tässä olisi muka kasvatuksessa mennyt jotain pahasti pieleen. Kyllä minunkin on vaikea pitää itsekuria, jos tiedän kaapissa olevan lempikarkkejani. Eikä minulle tulee mieleen kasvatuksessani mitään, joka olisi tuon aiheuttanut. Ikääkin minulla on jo 45 vuotta.

että on ihan ok vetää 1,5KILOA karkkia, joiden tietää olevan muuta tarkoitusta varten? Että no hitsin vitsit sentään vaan?



Kyllä mäkin olen sitä mieltä, ettei tuosta mitään älytöntä showta tarvitse tehdä. Lapsi korvaa karkit rahoistaan, asiasta keskustellaan ja siinä se.



Mulla on itselläni ollut lapsena todella kova sokerinhimo, ja voisin kuvitella tehneeni juuri noin. Se himo vaan oli niin kova.

vaikka 1-2vrk koriarestia, pelikieltoa, nettikieltoa, kännykkä pois tms. mutta sellaista, mikä koskettaa.



Se että lapsi on viikon ajan napostellut johtuu ihan siitä että eka kerta jännitti, mutta kynnys laski kun huomasi ettei äiti reagoi. Eli kannattaa tehdä selväksi että reagoit silloin kun huomaat. Muuten saattaa tulla tavaksi venyttää sääntöjä.



Mun 10v on ihan hirmuinen herkkusuu, ja kaapista häviää melkein kaikki sokeripaloja myöten. Tai häviäisi, mutta siitä tulee aina joku tuollainen seuraamus. Sitten jos jotain uutta ilmestyy johonkin ja lapsi luulee ettei kukaan huomaa niin napostelee.



Minä itse varastin vanhempien kukkarosta pikkurahaa ratsastustunteihin, sitten myöhemmin kaatelin viinapulloista pikkupulloon, jne. Harmittavaa oli että kaikki annettiin mennä katsomalla sormien läpi, tajusin mä että ne tajuaa mun vieneen rahat, mutta eivät puuttuneet. Mä vien myös työnantajalta rahaa kassanlaskun yhteydesä 5-10e viikossa, ihan vaan siksi että se on jännää, musta oikeutettua jos on ollut v-mäinen päivä, ja siksi ettei kukaan sitä huomaa kun menee normaalin hävikin piikkiin. Olisiko kannattanut vanhempieni opettaa.. en tiedä, olisinko normaalimpi.

Ankara puhuttelu ja käsky mennä omaan huoneeseen miettimään, niin eiköhän ymmärrä tehneensä väärin. Sitten puhutte ihan sävyisästi siitä että mitä niille virpojille annetaan, mistä niille ostetaan uudet karkit, kuka ne ostaa ja miksi. Sillä varmaan selviää. Mielestäni olisi kohtuutonta rankaista lasta. :) Varsinkin jos oli ensimmäinen kerta! Jos ei niin kovempi puhuttelu ja tiukemmin. :)

Mäkin varastin lapsena karkkia, jopa kavereilta, sukulaisilta... Mikään ei ollut pyhää.



Ap, älä rankaise lastasi, vaan pyri estämään vaikean ongelman syntyminen. Karkki/sokeririippuvuus seuraa ihmistä koko iän ja pilaa sisuskalut! Älä osta enää teille karkkia tai muuta makeaa varastoon, vaan vain välittömästi syötäväksi. Pyri myös liittämään syöminen yhteiseen juhlahetkeen, jotta siitä ei tule salaista pahetta. Paras olisi luopua karkista kokonaan, mutta se ei yleensä onnistu perheessä jossa on muita lapsia(?).



Itse pääsin eroon sokerinhimosta vasta karppauksella, mutta se ei mielestäni sovi lapsille, koska he kasvavat vielä. Voisit kuitenkin suosia alhaisen glykeemisen indeksin ruokia?

vaikka 1-2vrk koriarestia, pelikieltoa, nettikieltoa, kännykkä pois tms. mutta sellaista, mikä koskettaa.

Se että lapsi on viikon ajan napostellut johtuu ihan siitä että eka kerta jännitti, mutta kynnys laski kun huomasi ettei äiti reagoi. Eli kannattaa tehdä selväksi että reagoit silloin kun huomaat. Muuten saattaa tulla tavaksi venyttää sääntöjä.

Mun 10v on ihan hirmuinen herkkusuu, ja kaapista häviää melkein kaikki sokeripaloja myöten. Tai häviäisi, mutta siitä tulee aina joku tuollainen seuraamus. Sitten jos jotain uutta ilmestyy johonkin ja lapsi luulee ettei kukaan huomaa niin napostelee.

Minä itse varastin vanhempien kukkarosta pikkurahaa ratsastustunteihin, sitten myöhemmin kaatelin viinapulloista pikkupulloon, jne. Harmittavaa oli että kaikki annettiin mennä katsomalla sormien läpi, tajusin mä että ne tajuaa mun vieneen rahat, mutta eivät puuttuneet. Mä vien myös työnantajalta rahaa kassanlaskun yhteydesä 5-10e viikossa, ihan vaan siksi että se on jännää, musta oikeutettua jos on ollut v-mäinen päivä, ja siksi ettei kukaan sitä huomaa kun menee normaalin hävikin piikkiin. Olisiko kannattanut vanhempieni opettaa.. en tiedä, olisinko normaalimpi.

Rankaiset lastasi ja itse teet rikoksia! Lapsestasi tulee aikuisena takuuvarmasti ahmintahäiriöinen; hän aistii kyllä kaksinaamaisuutesi.

Minkä rangaistuksen annan hänelle?

No pyysi kyllä anteeksi kun jäi kiinni ja osti mulle tilalle kaksi suklaalevyä :D

Sanoi vaan että ei voinut vastustaa kiusausta kun oli viikonlopun yksin ikävissään ja naposteli sen rivi kerrallaan. Kun oli yhden rivin ottanut niin ajatteli että samapa se, antaa mennä loputkin, paha on jo tapahtunut.

Minä syön suklaata salaa minun mieheltä ja hän on sitä mieltä, että minulle pitäisi keksiä joku rangaistus. Ei kuulemma ole ketään yhtä itsekuritonta, mutta aihevapaalta löytyi minun mieskaksonen. Jee! Saa herkkuilu välillä revetä.

Ja alkuperäiseen aiheeseen. Jos lapsi häpeää tekojaan, se riittää. Käykää ostamassa uudet namit lapsen rahoilla. Kyllä se suoraan kasvaa herkkuputkesta huolimatta:)

Annatko miehesi päättää jopa sen, mitä syöt??!

todennäköisesti hän on tosiaan ajatellut ottaa aina vain pikkuisen ja sitten onkin jossain vaiheessa koko pussi ollut tyhjä. Itse olen enemmän kasvatuskeskustelun ja jonkun kotihomman kannalla kuin minkään varsinaisen rangaistuksen. Itse syön joskus lapsen nameja makeannälkään ja kun olen jutellut asiasta työkavereiden kanssa niin tiedän, etten ole ainoa.

itse söin salaa kotona kaakaojauhoa purkista (kun mieli teki jotain hyvää eikä karkkia, keksiä tms. ollut), mutta en ole koskaan varastanut rahaa tai mitään esim. kaupasta (en edes lisännyt hedelmiä pussiin punnituksen jälkeen tai punninnut reilun kaupan banaaneja normaalien hinnalla).



Joku rangaistus tietenkin, ehkä niin että ostaa uudet karkit viikkorahoistaan ja/tai karkkikielto joksikin aikaa.

päällä paperia! Epähygienista edes miettiä moista. Ja se 1.5 kg karkkia riittää noin 80 lapselle eli miten paljon teillä käy virpojia?



Lapselle ei rangaistusta, koska olit itse hänet kiusaukseen johdattanut. Naurettavaa edes ajatella, että sinun tyhmyytesi oikeuttaa muiden rankaisemisen.

Perseestään lihakoukkuun roikkumaan.

jäisi karkkipäivät väliin moneksi viikoksi, ja lapsi ostaisi saman verran karkkia omilla rahoillaan tilalle.

Minulla oli tuota samaa taipumusta lapsena. Tyhensin kaapit karkista ja makeasta. Olin kamalan perso karkille. Äiti välillä itki ja isä tylytti. Ei apua. Mulla kauhea morkkis tapahtuneesta.



Vasta aikuisena keksin, mitä vanhempien olisi kannattanut tehdä.



Meidän ruokavalio oli huonolla tolalla. Sain aivan liian vähän hyvälaatuista proteiinia. Aina jotain hiilarihöttöä tarjolla, perunaa ja ruskeaa kastiketta. Lihaa jos oli, se oli jotain kammottavaa makkaraa tai rustopaloja.



Esim. rahkaa ei saanut syödä, koska äidin mielestä se kuului vaan jälkiruokien laittoon.



Kukaan lapsi ei halua olla karkkiahmatti, varsinkin kun seurauksena on se että tulee läskiksi.



Toivottavasti tästä oli apua.

Ap, onko teillä aina ollut kauhean kova kuri mitä tulee esim. herkkujen syömiseen? Kiusaus nimittäin kasvaa. Ja murrosiässä kiusaukset ovat erittäin suuria, samoin halu/tarve rikkoa sääntöjä.



Söi karkkipussin. Anteeksi nyt, mutta kovin söpöähän tuo on. Ole onnellinen niin kauan kuin ongelmat pysyvät tuolla tasolla. Kohta ne jo kiskovat keppanaa kulman takana ja vetelevät poskisauhuja. Ja kuolaavat seksin perään.



Käytte ostamassa uudet namit lapsen rahoilla, keskustelu sen päälle ja sillä selvä. Ja vinks: jos herkuista on tehty kielletty syntinen tabu, on ihan varma että ne kiihottavat.



Meillä on aina lojunut karkkia ynnä muuta ihan vapaasti tarjolla, ja saavat yleensä lojua jopa viikkoja ennen kuin hupenevat. Talossa kolme teiniä.

lasta moitetta enempää. Mutta jatkossa ostaisin karkkipäivä- ym. namit vasta karkkipäivänä, ei koskaan ennakkoon.



Namien salaa syömisessä, salailuissa ja rankaisuissa on jo hyvä startti syömishäiriöiden synnylle. Nyt vaan pakotat tenavan katsomaan seuraavan kuukauden vierestä kun muut mättävät nameja, niin eiköhän se salassa ahmiminen siitä ala tavaksi muuttumaan. Muista vielä kertoa, että salassa napostelu on perheeltä varastamista ja luottamukselle kynnyskysymys, niin lapsi osaa ahmimisen jälkeen syyllistyäkin.

Palmusunnuntai on 1.4.!!! (eikä oliko se nyt 17.)

antaisi mitään rangaistusta. Naurettavaa. Puhumalla tuosta selviää, eli kerrot olevasi pettynyt koska ne karkit eivät olleet hänelle. Odotapa vain, kun se lapsi tekee jotain ikävämpää kuin syö karkit salaa.



Eikö teillä koskaan ole herkkuja, jos salaa pitää mässäillä? Mäkin muuten joskus söin lapsena noita virpoherkkuja kaapista, en todellakaan saanut mitään rangaistuksia, äiti vaan totesi että älä nyt kaikkea mussuta ettei tarvi ostaa hirveesti lisää. Itsekin se söi niitä. Ihme stressiä.

Täällä sama ongelma, kaikki syödään mitä löytyy kaapista ja meidän vanhempiankin herkut syödään kun lapsi omansa jo syönyt. Siis jos on lapselle oma karkkipussi ja vanhemmille yhteinen niin laps syö omansa ensin ja sitten salaa myös meidän karkit. Lapsi on 11vuotias ja reilusti ylipainoinen. Ei rangaistukset auta.

lasta moitetta enempää. Mutta jatkossa ostaisin karkkipäivä- ym. namit vasta karkkipäivänä, ei koskaan ennakkoon.

Namien salaa syömisessä, salailuissa ja rankaisuissa on jo hyvä startti syömishäiriöiden synnylle. Nyt vaan pakotat tenavan katsomaan seuraavan kuukauden vierestä kun muut mättävät nameja, niin eiköhän se salassa ahmiminen siitä ala tavaksi muuttumaan. Muista vielä kertoa, että salassa napostelu on perheeltä varastamista ja luottamukselle kynnyskysymys, niin lapsi osaa ahmimisen jälkeen syyllistyäkin.

Että salaa ahmiminen on startti syömishäiriölle, mutta silti kannustat käytökseen joka aiheuttaa ahdistusta ahmimisen jälkeen? Sehän jos mikä kuulostaa häiriintyneeltä.

Ja mitä tarkoittaa salassa napsiminen? Mä vedin usein lapsena karkkia kaapista niin, ettei kukaan ollut näkemässä. Ei se silti ollut salaa ottamista, vaan ihan vapaasti sai ottaa. Miten monilla on niin vaikeaa opettaa lapset tavallisille ruokatavoille?

on paikallaan, mutta myös mun mielestä vanhemmilla syytä itsetutkiskeluun.



Itse olen selvinnyt pahasta sokeririippuvuudesta kuiville nykyisen mieheni avulla ja tuella. Ennen saattoi mennä helposti iso jumbo pussi karkkia autossa matkalla töistä kotiin 12min. Ja tuo sokeririippuvuus oli tasan peruja nuoruusvuosilta.



Mitä syötte, kuinka usein, lapsen välipalat? 11v on sen ikäinen, että saattaa olla kovakin kasvukausi menossa, ja pikkunälkään on helppo vetää karkkia, vähän kerrallaan. Eli rangaistuksen lisäksi tarkastakaa, että kaapista löytyy koululaiselle kunnon välipalaa kun tulee koulusta kotiin.