Eskarinsta soitettiin: lapsen ujous on "ongelma" - suututtaa!!!

Meillä on kamalan ujo tytär. Ekana vuonna pväkodissa suostui vain kuiskaamaan vastaukset aikuisille. Sitten alkoi puhua normaalisti.



Tyttö on nyt eskarissa ja sielläkin ujo ja hiljainen.



Hän tykkää seurata sivusta muiden leikkejä ja osallistuu kyllä itsekin.



Ujouden takia joskus jää tunnilla vastaamatta.



Tämä ujous on nyt eskarin mielestä paha ongelma jolle pitäisi tehdä jotain. Minä olen tasan eri mieltä.



Tytär on ujo luonteeltaan, mutta viihtyy eskarissa mainiosti, osaa lukea ja kirjoittaa. Osaa laskea plussa ja miinuslaskuja.

Harrastaa jalkapalloa kerran viikossa.



Suututtaa kun eskarista otettiin yhteyttä "että tyttärellänne on ongelmia joista pitäisi keskustella". Ja "ongelmia" siis tarkoitti ujoutta.



Minä säikähdin ihan sikana kun soitettiin - mutta kun kuuli syyn, raivostuin.



Onko ujous "ongelma"? Eikö lapsi saa olla ujo luonteeltaan? Pitääkö kaikkien vain olla ekana kirkumassa "minäminäminä"???

Tytär on onnellinen, aktiivinen, älykäs lapsi - mutta joo: ujo.



Plääh.