Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko sielunsisaruksiin? Millaisia ovat olleet kohtaamisenne?
26.03.2011 |
Täällä on muistaakseni joskus aiemmin jo keskusteltu yliluonnollisista asioista. Kun tämä minun aiheeni tulee lähelle henkimaailman juttuja, ajattelin täältä ehkä löytyvän sellaisia, jotka jakavat oman kokemukseni sielunsisaren/-sisarten kohtaamisesta. Kertokaa omat tarinanne! Tässä minun:
Yhden kerran elämässäni olen tavannut ihmisen, jonka olen kokenut olevan sielunsisarukseni. Minun puoleltani välillämme oli hetken ajan myös romanttista kiinnostusta, mutta se varsinainen yhteys, jonka silloin tunsin ja tunnen yhä, on kyllä aivan jotain muuta kuin seksuaalista tai romanttista vetovoimaa. Kyse ei siis ollut ihastumisesta, rakastumisesta eikä seurustelusuhteesta, vaan jostain erilaisesta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Oli kuin hän olisi ollut joku kadoksissa ollut rakas sukulaiseni, jollain tavoin omaa vertani. En oikeastaan usko muihin elämiin kuin tähän juuri nyt käsillä olevaan, mutta tämä sielunsisarus todella tuntui sellaiselta, että olen häntä joskus kauan sitten rakastanut tai tulen jossain kaukana tulevaisuudessa vielä rakastamaan.
Uskon yhteytemme olleen tietyssä määrin molemminpuolista, vaikka minä olin meistä herkempi aistimaan sen. Kummallista oli se, että suhteessamme tuntui aina olevan myös jotain "sovittamatonta", sellaista, joka ei aivan osunut kohdilleen. Elämänpolkumme erosivatkin neljän vuoden tuttavuuden jälkeen. Kaipasin häntä kovin (niin kuin jotain itsessäni) ja kaipaan yhä, mutta tiedän, ettei meidän kannata etsiä toistemme seuraa enää uudelleen. Sielunkumppanuus voi olla sekä eläväksi tekevää että tuskallista. Tuskallista etenkin silloin, kun aika ja paikka ovat väärät. Tämän olen hyväksynyt.
Aluksi yritin unohtaa sielunsisaruksen kohtaamisen. Sitten huomasin unohtamisen olevan mahdotonta ja että olin saanut kokea jotain ainutlaatuista, joka on syytäkin painaa mieleen. Liikutun yhä muistaessani sen tunteen. Että joku toinen ajattelee minun ajatuksiani, joku toinen on osa sielusta ja kun puhumme, kuulemme toistemme äänet ominamme.
Uskon, että on olemassa ihmisiä, joihin koettu yhteys on myös syvintä yhteyttä itseen. Olemalla läsnä jollekulle toiselle ja kokemalla tämän läsnäolon vastavuoroisesti, on paremmin ja täydemmin kosketuksissa myös omaan minuuteensa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minun on ollut vaikea selittää tätä kokemusta itselleni, enkä pidä siitä, että joudun kuvailemaan sitä näin sentimentaalisin ja imelänoloisin sanoin. Muita sanoja ei vain oikein ole.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (156)
Miten eroaa tavallisesta ystävyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa lisää kokemksia! Kerro 16 lisää omasta tilantestasi.
Miksi ette voi ystävystyä näiden sielunsiskojenne kanssa? Miksi elämäntilanteenne estävät yhteydenpidon? Moni on sanonut, että elämäntilanne oli väärä ystävydelle sillä hetkellä yms.
38/67 jatkaa. Miehestä vielä. Tapasimme hyvin erikoisessa tilanteessa ensimmäisen kerran.
Asuin itse avoliitossa,josta olin eroamassa .oli jo asuntokin. Avomies sanoi,että hänelle on tulossa joku kaveri pelaan korttia ja kaljaa juomaan. Itse laitoin itseni baarikuntoon. Ovikello soi,ja tämä kaveri oli ovella. Silloin mulla kolahti heti. Lähdin baariin,mutta tämä mies mielessä. Muutin pois,aika lähelle ja näin tämän miehen, usein. Naimisissa hän tietty oli.
Kaikkien vaiheiden jälkeen,mies erosi.asuttiin erikseen,sitten yhdessä. Avioliittoon mentiin 11 vuotta tapaamisen jälkeen. Ehdittiin olla 9 vuotta aviksessa. Se yhteys säilyi koko ajan. Vahvana. Yritimme erotakin välillä. Ei tullut mitään. Meillä oli takana samanlaista historiaa. Muutto pääkaupunkiin ym. Puhuimme monta kertaa,että meidän tiemme olisi voinut kohdata jo aiemminkin . Niin samoissa paikoissa esim.Helsingissä pyörittiin.
Minulla oli onni saada kohdata toinen puolisko. Toivon samaa muillekin,etsijöille.
Minulla syynä on se, että tämä ihminen on työssään tekemisissä perheenjäseneni kanssa. Tätä kautta olen häneen saanut tutustuakin. Emme voi sen vuoksi olla enempää tekemisissä, toki en ole varma haluaisiko hän edes. Pian ammatillista suhdetta ei enää ole, joten toivon asia selviävän pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin uskon siihen, että sielunsisaruutta voi olla vain samaa sukupuolta olevien välillä. kun naiset ja miehet ovat keskenään niin erilaisia. Mutta tämä on vain oma käsitykseni ja kokemukseni.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 18:48"]
Kertokaa niistä kohtaamisistanne. Missä vaiheessa huomasitte asian? Huomasitteko heti vai vasta paremmin tutustuttuanne?
[/quote]
Itselläni tämä henkilö tuli niinkin runollisessa paikassa kuin baarissa kysymään saako istua minun ja ystäväni seuraan. Annoimme luvan hieman epäröiden koska tarkoitus oli vain jutella ystävien kesken koska näemme melko harvoin (tämä ystäväni siis asuu ulkomailla ja olin häntä tapaamassa), mutta tämän henkilön istuessa siihen ja alkaessa jutella tuli vaan sellainen olo että olisin voinut istua siinä vaikka maailman tappiin hänen kanssaan. Kuulostaa ehkä joltain ihan perusihastumiselta, mutta ei todellakaan ollut mitään sellaista, ko. henkilö ei ollut mitenkään komea tai sellainen johon olisin muuten kiinnittänyt huomiota. En tiedä huomasiko ystäväni kun aina välillä jäimme vain tuijottamaan toisiamme. Juuri se, että oli niin hyvä olo olla toisen seurassa vaikka molemmat olivat vain hiljaa oli se mikä sai tuohon kohtaamiseen sellaisen mystisyyden tunnun, mikä sai taas minut edes ajattelemaan tällaista hömppänä pitämääni sielunveli-juttua. Yleensä itselläni menee todella kauan päästäkseni tuohon pisteeseen yhtään kenenkään kanssa. Toki hänen kanssaan oli myös helppo puhua, ja oikeasti kuulla mitä toinen halusi sanoa.
Mutta siis, itse huomasin että kohtaamisessa oli jotain enemmän melko lailla heti, ja tämä tuntemus syventyi paremmin tutustuttaessa.
76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut sielunsisarukseni. Hän on vastakkaista sukupuolta.
Hän asuu toisella puolella Eurooppaa. Muutama vuosi sitten, kun meillä ei ollut aavistustakaan toistemme olemassa olosta, tulimme kumpikin jätetyksi joulun aikaan pitkästä parisuhteesta. Siitä muutaman viikon päästä spontaanisti pakkasin tavarani ja lensin muutaman kuukauden hermolomalle veljeni luokse toiselle puolelle maailmaa. Sielunsisareni teki saman, otti palkattoman loman ja lensi samaan kohteeseen ystävänsä luokse.
Ensimmäisenä iltana rantabaarissa vain istuimme yhtäkkiä samassa pöydässä. Kiinnitin häneen heti erityisen huomion, mutta emme vielä puhuneet mitään.
Pian tapasimmekin uudestaan, tutustuessa toisiimme tuntui kirjaimellisesti siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme ikuisuuden. Vietimme koko loman tiiviisti yhdessä. Koko talven aikana en tiennyt, mitä hänestä haluan. Kun olin ilman häntä, ikävöin kamalasti, tuntui, että olen ihastuneempi kuin ikinä ennen, mutta toisaalta, ihastuminen oli aivan erilaista kuin normaalisti. Alussa välillä pussailimme paljonkin, mutta se vain jäi. Intohimo hänen kanssaan on aivan erilaista, ei millään tavalla seksuaalista. Niinkuin moni on sanonut, tutustuminen sielunsisarukseen on helppo sekoittaa ihastumiseen. Se on kuitenkin erilaista rakkautta.
Tämän loman jälkeen ei ole ollut päivääkään, ettemme olisi olleet yhteydessä toisiimme. Vaikka hän ei ole arjessani fyysisesti läsnä, en osaisi kuvitellakkaan elämää ilman hänen olemassaoloaan. Tuntuu hullulta, että olen joskus elänyt ilman häntä.
Olemme vierailleet toistemme kotimaissa, tehneet matkoja yhdessä muihin maihin ja taas kesällä tapaamme. Kauan sitten välillämme oli kielimuuria, sitemiten meille on kehittynyt outo yhteinen kieli ja ymmärrämme toisiamme täydellisesti.
Hän on läsnä ajatuksissani periaatteessa aina ja koko ajan. En osaa edes selittää, mitä häntä kohtaan tunnen. Niin syvää rakkautta ja ystävyyttä.
Hei mä olen nyt vähän kateellinen teille... Tuntuu että olen koko elämäni haaveillut, että tapaisin jossain ihmisen, johon saisin syvemmän yhteyden, jonkin tuttuuden tunteen, "toisen puoliskoni" enkä nyt tarkoita puolisoa. Olen aina ollut niin kovin yksin ja minun on vaikea saada oikeastaan kehenkään mitään hyvän päivän tuttu -kontaktia syvällisempää, noin yleisestikin ottaen. Olen kuin toiselta planeetalta, ihmiset tuntuvat aika vierailta, ja ajatellut että tuskin juuri kenelläkään muullakaan on sielunsisaria, mutta nyt kun näitä luen, niin tämä taitaa olla aika yleistäkin? Mitä luulette, onkohan kaikille olemassa jossain sielunkumppani...? jos sellainen on, voikohan hänen löytymistä mitenkään "edesauttaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit pyytää maailmankaikkeutta johdattamaan sinut hänen luokseen. Tee tilaa hänelle elämääsi että hänen on helppo tulla. Vanhat kaunat ongelmat katkeruudet vihat jne kannattaa hoitaa loppuun kunnolla. Kaksoisliekin kun kohtaa niin se on hyvin intensiivinen tilanne ja jos et ole kypsä ja valmis henkisesti ette kykene liekkisi kanssa tekemään yhteistyötä. Kaikkien ihmisten liekki ei ole inkarnoitunut tähän aikaan... Eikä suomeen. usein liekkien tullessa materian maailmaan neovat suorittamassa omia tehtäviään hyvin kaukana toisistaan.Ne voivat inkarnoitua eri aikoina esim. kaksoiliekkisi voi olla nyt vasta lapsi. On jopa hyvin todennäköistä että toinen puoli sielustasi on henkisen maailman puolella ja sinä olet yksin materialistisen maailman puolella. Tämän takia on syytä olla henkisesti avoin ja hereillä jotta huomaat ja kuulet hänen johdatuksensa. Sielun veljiä ja sisaruksia ovat koko maailman väestö ja eläimet kanssasi. Toiset ovat hyvin voimakkaasti perhesieluja kanssasi joten heidät on helppoa sekoittaa kaksoisliekkiin mikä on harvinaisempaa. Perhesielut ovat ihmisiä joiden kanssa olet jakanut edellisiä elämiä esim. Äiti lapsi suhde parasystävä rakastettu on hyvin tavallista että nämä sielut tulevat tähänkin elämään lähellesi. Kaksoisliekin kanssa sinulla on yksi yhteinen päämäärä joka palvelee kaikkia maapallolla olevia eläviä jos jompi kumpi ei kohdatessa ole valmis työskentelemään määränpäätä kohden suhde epäonnistuu. Joten valmista itsesi hyvin. Sielunsisaria ja veljiä tulee useita elämääsi kun alat kehittää itseäsi ja henkisesti avaamaan itseäsi asialle. Ja ehkä joku päivä kohtaat kaipaamasi kaksoisliekin. PS. Kaksoisliekin ei merkitse sitä että alat välttämättä hänen kanssaan romanttiseen suhteeseen tai hommaatte perheen.
Mitä eroa on kaksoisliekillä, sielunkumppanilla ja sielunsisarella? Voisiko tuollainen voimakas energiavirtaus, voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, voimakas vetovoima ja muun maailman katoaminen viitata muuhun kuin sielunsisaruuteen? Sielunkumppani voi olla samaa sukupuolta oleva ystävä. Entä kaksoisliekki, onko aina avstakkaista sukupuolta?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapasin yhen itseäni vuosia vanhemman miehen jo nuorena. Pidimme yhteyttä pitkään päivittäin ja sitten polkumme "erkanivat". Tavallaan kaipasin häntä jatkuvasti vaikka mitään syytä ei ollut. Rohkaistuin vuosien jälkeen ottamaan häneen yhteyttä ja hän kertoi, että on myös ajatellut mua viikottain, toisinaan päivittäin. En tiedä voiko tätä määritellä sielunkumppanuudeks tai mitään, mutta sen tiedän, että välillämme on jotain enemmän :) Enkä tarkoita välttämättä romanttisessa mielessä
Kannattaa pyytää maailmankaikkeudelta, että johdattaa tällaisia ihmisiä elämääsi. Minulla jännä kokemus siitä, että kun rukoilen sellaisia ihmisiä elämääni, joiden kanssa voin toteuttaa elämäntehtävääni tai joille olen ja jotka ovat minulle merkityksellisiä, olen tällaisia ihmisiä kohdannut. Tällä hetkellä työkavereinani on ainakin 2 sielunsiskoa. Olemme kuulemma asenteeltamme, työtavoiltamme ja työskentelytyyliltämme kuin kolme marjaa. Kaikilta se tulee ihan luonnostaan. Myös positiivinen asenne, huumorintaju ja suhtautuminen ihmisiin ja elämään aika samanlaista. Olemme kaikki ystäviä keskenämme ja jos työskennellessämme samassa vuorossa vaarana on se että alamme leijailemaan jossain 3. sfäärissä. On kuulemma niin suurta riemua, ettei se ole normaalia työssäollessa, joku sanoi kerran ettei tuollainen kyllä ole tästä maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 10:59"]
Hei mä olen nyt vähän kateellinen teille... Tuntuu että olen koko elämäni haaveillut, että tapaisin jossain ihmisen, johon saisin syvemmän yhteyden, jonkin tuttuuden tunteen, "toisen puoliskoni" enkä nyt tarkoita puolisoa. Olen aina ollut niin kovin yksin ja minun on vaikea saada oikeastaan kehenkään mitään hyvän päivän tuttu -kontaktia syvällisempää, noin yleisestikin ottaen. Olen kuin toiselta planeetalta, ihmiset tuntuvat aika vierailta, ja ajatellut että tuskin juuri kenelläkään muullakaan on sielunsisaria, mutta nyt kun näitä luen, niin tämä taitaa olla aika yleistäkin? Mitä luulette, onkohan kaikille olemassa jossain sielunkumppani...? jos sellainen on, voikohan hänen löytymistä mitenkään "edesauttaa"?
[/quote]
Ota huomioon, ettei tuollaisesta kohtaamisesta ole välttämättä mitään "hyötyä". Minä kirjoitin tuossa edellisellä sivulla, ja minun elämässäni on siis käynyt välähtämässä ihminen, johon en ole oikeastaan minkäänlaisessa suhteessa. Hän ei ole koskaan ollut ystäväni, ei rakastettuni, ei oikeastaan edes kaverini. Pelkkä hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa oli jotain hyvin omituista "yhteyttä", jonka tarkoitus ei ole minulle vieläkään tänä päivänä selvinnyt. Itse asiassa koen kyllä oppineeni jotain noista kohtaamisista - ne tapahtuivat juuri sellaisina aikoina elämässäni, jolloin tarvitsin tietynlaisen "sysäyksen" - mutta silti tuo ei ole minään "tosielämän ihmissuhteena" antanut minulle mitään. Se kohtaaminen oli jollain toisella tasolla, jota en edes ainakaan tässä vaiheessa vielä ymmärrä. (Ehkä se oli jopa pelkkää mielikuvitusta, en voi sitäkään tietää.)
En edes tiedä, kuulunko tähän ketjuun, koska tässä ketjussa puhutaan enemmän ihan erilaisista sielunkumppaneista. Sellaisista, jotka ovat läsnä. Mutta minä oikeastaan uskon, että meillä on jokaisella montakin sielunkumppania. Jotkut voivat olla läsnä, jotkut eivät. Jotkut tulevat elämäämme itsestään, jotkut täytyy etsimällä löytää. Joka tapauksessa jokaisella on oma polkunsa, joka täytyy ihan itse kulkea. Siksi tuollaisia "syvempiä yhteyksiä" on turha kadehtien kaihota... se yhteys voi olla ihan pelkkää harhaakin, jos sellaiseen nojaa liikaa ja unohtaa että on tärkeää tuntea oma itsensä.
Sielunsisaruksen olen löytänyt vastakkaisesta sukupuolesta. Minäkin sekoitin tunteen ensin vahvaan ihastumiseen, mutta jotenkin se on kuitenkin erilaista. Heti ensi tapaamisista lähtien tuntui, että toisen on tuntenut vuosia. Toisen tunnetiloja ja ajatuksia on helppo aistia. Toisen seura rauhoittaa ja kaikki tuntuu luonnolliselta. On helppo jakaa kipeitäkin asioita, joita ei muille kertoisi. Ihminen on ajatuksissa usein ja kaipuu toisen luo on kova, kun on erossa.
En jaksanut lukee ketjua kokonaan. Onkohan se sielunsisaruutta kun toinen ihminen on aina mielessä, miettii missä toinen on ja mitä hänelle kuuluu ja toivoo aina että toisella olisi asiat hyvin ja sitä, että hän olisi onnellinen. Lisäksi toisesta välittää niin paljon, että olisi aina valmis lohduttamaan, tukemaan, kuuntelemaan, puolustamaan toista yms. Ei saa tavallaan hetken rauhaa, kun toinen on tavallaan aina läsnä. Minulla on joskus jännä tunne, kun olen nukahtamassa. Tuntuu ihan siltä, että sielunsisko olisi silloin luonani, sielu väreilee ja sydänalassa on ihanan lämmin ja lohduttava olo. Joskus taas itkettää kun kaipaus on niin valtava. Onko teillä muilla tällaisia kokemuksia?
Olen saanut kohdata 5 sielunsiskoa. Yleensä en tunne voimakasta yhteyttä ihmisten kanssa eikä minulla ole pakottavaa tarvetta pitää usein yhteyttä edes tavallisten ystävieni kanssa miesystävästä puhumattakaan. En edes ajattele tavallisia ihmisiä kovinkaan usein - voi mennä viikkoja ennen kuin otan taas yhteyttä. Ei tarkoita kohdallani sitä, että unohtaisin. Mutta sielunsiskoni ovat ajatuksissani lähes joka hetki, välillämme on telepatiaa ja voimakas yhteydentunne. Tosin 2 sielunsiskoani olen "menettänyt", emme enää tapaa fyysisesti mutta ajattelen heitä todella paljon.
Yhden sielunsiskon kanssa olen ystävystynyt. Alussa emme olleet läheisiä, mutta tiesimme olevamme toisillemme jotain ainutlaatuista. Oikeastaan pelkäsimme toisiamme. Ystävystyessämme välillämme oli todella voimakas sähkövirtaus. Koska olemme työkavereita sovimme, ettemme vapaa-ajalla ole tiiviissä yhteydessä ja tapaamme pari kertaa vuodessa. Todellisuudessa olemme yhteydessä ainakin joka kolmas päivä ja näemme 1- 2 kertaa kuukaudessa myös vapaa-ajalla. Se vain tuntui luontevammalta. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ole tai sitten ikävä tulee liian isoksi. Toisen sielunsisko-työkaverini kanssa olen ystävystymässä. Olemme olleet työkavereita vajaan vuoden ja näemme töissä todella harvoin, hyvä jos olemme tavanneet työpaikalla 10 kertaa. Silti yhteys on ollut koko ajan voimakas. Vaikka olemme molemmat vapaa-ajalla kiireisiä, niin meidän on ihan pakko tavata toisemme vapaa-ajalla. Muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa. Välillä ajattelen, että minut on "pakotettu" näihin ystävyyssuhteisiin, koska yhteys on käsittämättömän voimakas. En tarkoita nyt sitä, että olisin ystävyyssuhteissa vastentahtoisesti, sillä molemmat ystäväni ovat todella ihania ihmisiä (niin kuin minäkin olen heidän mielestään). Se yhteys ja tunne vaan on oudon voimakas.
Onkohan sielunsiskoudessakin eri voimakkuuksia? Nämä 2 sielunsiskoa ovat sellaisia, että meidän on ihan pakko pitää yhteyttä ja nähdä toisiamme. Kuukauden erossa olo aiheuttaa vain molemminpuolisen valtavan ikävän. Fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan emme tunne (olemme heteronaisia) mutta jonkunlaista rakkautta toisiamme kohtaan tunnemme. Oikeastaan toisen onnellisuus on meille tärkeämpää kuin oma onnemme. Ja olemme luvanneet toisillemme olla aina toistemme puolella. Ja se tuntuu ihan luonnolliselta näissä ystävyyssuhteissa.
En osaa selittää tätä muuten kuin sielunsiskoudeksi. Minulla on ja on ollut muitakin ystäviä ja ihmissuhteita. Nämä kaksi sielunsiskoystävyyttäni vaan ovat paljon voimakkaampia ja pakottavampia kuin muut ihmissuhteeni koskaan. Koen ne jotenkin yliluonnollisina tai ainakin epätavallisina. Eräs henkinen ystäväni kertoi minulle siitä, että uudessa ulottuvuudessa (mikä kuulemma on jo nyt olemassa) ystävystytään vain sielunsiskojen kanssa ja se ystävyys on intesiteetiltään voimakasta. Nämä 2 ystävyyssuhdetta ovat uusimmat ystävyyssuhteeni - toinen alkoi reilu vuosi sitten ja toinen on ihan tuore.
Onkohan muilla vastaavia kokemuksia?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:44"]
...Eräs henkinen ystäväni kertoi minulle siitä, että uudessa ulottuvuudessa (mikä kuulemma on jo nyt olemassa) ystävystytään vain sielunsiskojen kanssa ja se ystävyys on intesiteetiltään voimakasta. Nämä 2 ystävyyssuhdetta ovat uusimmat ystävyyssuhteeni - toinen alkoi reilu vuosi sitten ja toinen on ihan tuore.
Onkohan muilla vastaavia kokemuksia?
[/quote]
Ihan jännä teoria. Itsekin tapasin syksyllä ikäiseni naisen johon ihastuin jonkun aikaa nähtyämme jotenkin platonisesti (olen siis nainen itsekin) En oo koskaan ennen ihastunut naiseen. Reilu pari kuukautta on jo ollut tunne että ois pakko tutustua tähän ihmiseen ystävyysmielessä, tuntuu että harmittamaan jää jos en tutustu. mutta kaikki ei ole aina mahdollista...
yhteydessä tosi paljon. Miehen on vähän vaikea suhtautua siihen. Hän pitää tästä naisesta edelleenkin, mutta eri tavalla. Mutta koko tämä kuvio saa hänet aika hämmentyneeksi. Niin se välistä saa minutkin: olen vieläkin joskus kiukkuinen siitä jutusta, mutta kun olen tämän ystäväni seurassa, en muista koko asiaa. Ja tuntuu hassulta, että oikeasti kiukuttaa välillä, kun olen sen kautta niin paljon saanut. Oli todellakin sellainen asia, josta oppi että elämä ei ole mustavalkoista, ja että huonoissakin asioissa on aina jotain hyvää :)