Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko sielunsisaruksiin? Millaisia ovat olleet kohtaamisenne?
26.03.2011 |
Täällä on muistaakseni joskus aiemmin jo keskusteltu yliluonnollisista asioista. Kun tämä minun aiheeni tulee lähelle henkimaailman juttuja, ajattelin täältä ehkä löytyvän sellaisia, jotka jakavat oman kokemukseni sielunsisaren/-sisarten kohtaamisesta. Kertokaa omat tarinanne! Tässä minun:
Yhden kerran elämässäni olen tavannut ihmisen, jonka olen kokenut olevan sielunsisarukseni. Minun puoleltani välillämme oli hetken ajan myös romanttista kiinnostusta, mutta se varsinainen yhteys, jonka silloin tunsin ja tunnen yhä, on kyllä aivan jotain muuta kuin seksuaalista tai romanttista vetovoimaa. Kyse ei siis ollut ihastumisesta, rakastumisesta eikä seurustelusuhteesta, vaan jostain erilaisesta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Oli kuin hän olisi ollut joku kadoksissa ollut rakas sukulaiseni, jollain tavoin omaa vertani. En oikeastaan usko muihin elämiin kuin tähän juuri nyt käsillä olevaan, mutta tämä sielunsisarus todella tuntui sellaiselta, että olen häntä joskus kauan sitten rakastanut tai tulen jossain kaukana tulevaisuudessa vielä rakastamaan.
Uskon yhteytemme olleen tietyssä määrin molemminpuolista, vaikka minä olin meistä herkempi aistimaan sen. Kummallista oli se, että suhteessamme tuntui aina olevan myös jotain "sovittamatonta", sellaista, joka ei aivan osunut kohdilleen. Elämänpolkumme erosivatkin neljän vuoden tuttavuuden jälkeen. Kaipasin häntä kovin (niin kuin jotain itsessäni) ja kaipaan yhä, mutta tiedän, ettei meidän kannata etsiä toistemme seuraa enää uudelleen. Sielunkumppanuus voi olla sekä eläväksi tekevää että tuskallista. Tuskallista etenkin silloin, kun aika ja paikka ovat väärät. Tämän olen hyväksynyt.
Aluksi yritin unohtaa sielunsisaruksen kohtaamisen. Sitten huomasin unohtamisen olevan mahdotonta ja että olin saanut kokea jotain ainutlaatuista, joka on syytäkin painaa mieleen. Liikutun yhä muistaessani sen tunteen. Että joku toinen ajattelee minun ajatuksiani, joku toinen on osa sielusta ja kun puhumme, kuulemme toistemme äänet ominamme.
Uskon, että on olemassa ihmisiä, joihin koettu yhteys on myös syvintä yhteyttä itseen. Olemalla läsnä jollekulle toiselle ja kokemalla tämän läsnäolon vastavuoroisesti, on paremmin ja täydemmin kosketuksissa myös omaan minuuteensa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minun on ollut vaikea selittää tätä kokemusta itselleni, enkä pidä siitä, että joudun kuvailemaan sitä näin sentimentaalisin ja imelänoloisin sanoin. Muita sanoja ei vain oikein ole.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (156)
Mulla vastaavanlainen tilanne, lasteni yksi hoitaja, hänen kanssaan jotenkin aina samalla aaltopituudella ja sen huomaa varmasti molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin joistain luullut, että olisin kohdannut sielunsiskoni. Mutta olikin yksipuoleista kuvitelmaa. Ajattelin jo, että puppua koko homma, kunnes kohtasin ihan oikean sielunsiskon. Sielunsiskoystäväni ehdotti ensiksi minulle tapaamista ja sitten minä hänelle. Tämä ihmissuhde on vastavuoroinen, lämmin ja henkisesti läheinen. Olemme yhteydessä lähes päivittäin. Välillämme on syvää ymmärrystä ja meillä on paljon samantapaisia kokemuksia ja sama aaltopituus. Välillämme on ollut koko tuttavuutemme ajan "sielullista" kipinää. kutsun tätä sielunsisaruudeksi, joku toinen voi kutsua sitä eri nimellä tai epäillä koko juttua. Me kaksi vain tiedämme millaiset välimme ovat ja millaisia tuntemuksia siihen liittyy.
Kyllä sielunsisaruutta ja sielunkumppanuutta on olemassa. Jotkut ihmiset saavat tavata sielunsisaruuksia ja -kumppaneita tässä elämässä. Minäkin olen kohdannut 3 sielunsisarta, ehkä enemmänkin. Kenenkään kanssa en ole täysin samanlainen, mutta yllättäviä yhteysksiä on elämänkokemuksissa ja ajattelutavoissa. Koen tämänkin sielunsisaruutena.
Oletko varma että tämä sielunsiskosi haluaa sitä välimatkaa? Saattoi kysyä yleistä valmiuttasi muuttaa? Mihin asiayhteyteen tämä tilanne liittyi ja oletteko puhuneet aikaisemmin mahdollisista muutoistanne johonkin? Miksi ehdotti sinulle tiettyä paikkakuntaa? Oletko asunut ennen sillä paikkakunnalla? Onko sinulla kontakteja sinne paikkakunnalle? Ehkä sielunsiskosi näkee sinun kärsivän ja halusi vain saada jonkin ajatteluprosessin käyntiin.
Minullakin taitaa olla sielunsiskoystävä. Olen häneen tiiviimmin yhteydessä kuin muihin ystäviini. Yleensä maksimitauko yhteydenpidossa on 3 päivää, sitten jompi kumpi ottaa yhteyttä. Välillä tuntuu, että olemme aina toistemme mielessä tai ainakin lähes aina. Jos jotain tapahtuu, niin haluaa kertoa sielunsiskolle aina ensimmäisenä. Samoin kun tietää sielunsiskolla olevan jonkun jutun, kysyy aina että miten se asia meni? Ei malta odottaa siihen asti kun tavataan, vaan pitää soittaa tai viestittää muuten. Ja jos tietää sielunsiskon mahdollisesti liikkuvan samoilla paikoilla niin valppaana tähystelee josko näkisi sielunsiskonsa jossain. Ja yleensä sen sielunsiskon paikalla olon tunnistaa. Minullakin joskus nukahtaessa ja myös hereillä ollessani sellainen tunne, että sielunsiskon kanssa on yhteys, vaikka välimatkaa olisi paljonkin. Minulle tämä on outoa, koska en ole koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa.Tavallaan lohduttava tunne, mutta kaipauskin on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin taitaa olla sielunsiskoystävä. Olen häneen tiiviimmin yhteydessä kuin muihin ystäviini. Yleensä maksimitauko yhteydenpidossa on 3 päivää, sitten jompi kumpi ottaa yhteyttä. Välillä tuntuu, että olemme aina toistemme mielessä tai ainakin lähes aina. Jos jotain tapahtuu, niin haluaa kertoa sielunsiskolle aina ensimmäisenä. Samoin kun tietää sielunsiskolla olevan jonkun jutun, kysyy aina että miten se asia meni? Ei malta odottaa siihen asti kun tavataan, vaan pitää soittaa tai viestittää muuten. Ja jos tietää sielunsiskon mahdollisesti liikkuvan samoilla paikoilla niin valppaana tähystelee josko näkisi sielunsiskonsa jossain. Ja yleensä sen sielunsiskon paikalla olon tunnistaa. Minullakin joskus nukahtaessa ja myös hereillä ollessani sellainen tunne, että sielunsiskon kanssa on yhteys, vaikka välimatkaa olisi paljonkin. Minulle tämä on outoa, koska en ole koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa.Tavallaan lohduttava tunne, mutta kaipauskin on valtava.
"110":lle sanoisin, ettei se ole maailmanloppu, jos sielunsiskoystäväsi kanssa ette enää kovin usein näkisikään, sillä sielunsiskoilla on kuitenkin ikuinen yhteys. Sielunsiskosi aivan varmasti rakastaa ja kaipaa sinua yhtä paljon kun ennenkin, vaikkette toisianne enää näkisikään. Yhteyttä voi pitää muutenkin kun tapaamalla ja ne voivat antaa ihan yhtä paljon kun tapaamiset. Tiedän että kaipaus muualla olevaan sielunsiskoon on valtava ja toki sielunsiskoani näkisin meilelläni vaikka joka päivä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Äläkä vielä luovuta. Voihan olla, että sielunsiskosi halusi tietää sen, olisitko edelleen valmis lähtemään hänen kanssaan uusiin maisemiin. Ehkä hän kysyi sinulta juuri siksi että olisitko valmis muuttamaan.Ei vain kehdannut paljastaa ajatustaan tai toivettaan sen enempää ja naamioi kysymyksensä ns, yleisen tason kysymykseksi. Helpompihan se on kysyä juuri noin "olisitko valmis muuttamaan pois kotikaupungistasi?" kuin se, että kysyisi suoraan "muuttaisitko kanssani..?." Olisihan hän voinut vain todeta että haluaa muuttaa.Mielestäni sielunsiskosi halusi ottaa asian yhteiseen pohdintaan. Varmasti hän palaa asiaan myöhemmin. Tämä on vain intuitioani asiasta. Jotenkin minulla on sellainen aavistus, ettei asia ole vielä loppuunkäsitelty vaan että sen käsittely vasta alkaa. Sielunsiskosta eroaminen ei ole koskaan helppoa ja jos hän on aiemmin ehdotellut yhdessä ulkomaille lähtöä voi hän ihan hyvin ehdottaa muuttamista samalle paikkakunnalle Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on sielunsiskona yksi työkaveri. Tunne on molemminpuolinen ja yhteys paljon voimakkaampi kuin kenenkään muun kanssa. Olemme yhteydessä lähes päivittäin, mutta välillä pidämme 3-4 päivän taukoja yhteydenpidosta ettemme ihan väsytä toisiamme. Olemme kuitenkin toistemme mielessä monta kertaa päivän aikana. Meillä on samantapaisia kokemuksia ja mielenkiinnonkohteita, samoja harrastuksia, ajatusmaailma sekä musiikki- ja leffamaku hyvin samanlainen, samanlainen työskentelytapa ja samanlaiset sanavalinnat. Luonne ja elämänkatsomuskin on aika samanlainen. Lisäksi tällä hetkellä oirehdimme samalla tavalla. Mutta on meissä myös joitain eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitapaamiseni sielunsiskoni kanssa oli niin voimallinen, että häkellyimme molemmat totaalisesti. Muutaman vuoden ajan jännitimme toisiamme aivan käsittämättömällä tavalla. Jos emme olisi olleet työkavereita olisimme varmaan molemmat luikkineet toisiamme karkuun. Omituista asiassa oli se, että tunteemme toisiamme kohtaan ovat aina olleet erittäin myönteiset ja lämpimät, jopa rakkaudelliset. Kuitenkin joka tapaamiskerta tutntui salamaniskulta tai ainakin voimakkaalta sähköiskulta. Tunnistimme toisissamme jotain ainutlaatuista ja täysin häkellyttävää.
Tällä hetkellä olemme hyvät ystävät emmekä enää jännitä toisiamme. Olemme edelleen työkavereita ja tapaamme myös vapaa-ajalla. Soittelemme, tekstailemme ja meilaamme toisillemme lähes päivittäin ja joskus monta kertaa päivässä. Välitämme toisistamme paljon ja toivomme toisillemme aina parasta, koska toinen on sen ansainnut. Kysymme toisiltamme lähes päivittäin sitä, onko toisella asiat hyvin. Ja pidämme aina toisemme puolta. Lisäksi olemme toistemme mielessä koko ajan. Emme oikein osaa selittää mitä tämä kaikki on, olemme vain ihmetelleet tätä kaikkea. Olemme todenneet, että olemme toisillemme ne kaivatut ja nyt löytyneet siskot.
Minäkin olen pohtinut sisaruutta monta kertaa elämäni aikana. Minullakin on maallinen sisko, jonka kanssa olemme täydelliset vastakohdat. Olemme todenneet, ettemme olisi keskenämme missään tekemisissä, ellemme olisi siskoja. Mutta fyysisestä sukulaisuudesta huolimatta olemme henkisesti ja sielullisesti erittäin etäiset, meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Joku henkinen ystäväni selitti kerran että "tämänkertainen maallinen siskoni ei ole se alkuperäinen, todellinen siskoni vaan joku sellainen sielu, jonka kanssa minulla on karmaattinen suhde ja asioita ratkaistavana. Todellisen sielunsiskoni kyllä tunnistan kun hänet kohtaan ja hänkin tunnistaa minut". Silloin pidin tätä puppupuheena, mutta nyt suhtaudun asiaan toisin. Olen varmaankin löytänyt sen todellisen sielunsiskoni, joka on minulle enemmän sisko kuin oma maallinen siskoni tulee koskaan olemaan.
Minullakin on sielunsisko työkaverina ja ystävänä. Ensikohtaaminen oli häkellyttävä, jopa pelottava. Mekin jännitimme aluksi toistemme seurassa. Sitten jollain tavalla ihastuimme toisiimme, vaikka naisia olemme molemmat. Mutta siinä oli se outo piirre, ettei kyseessä ollut mitään seksuaalista viehättymistä vaan jotain ainutlaatuista. Muutama työkaveri luuli meidän rakastuneen toisiimme jossain vaiheessa. Kyllähän me toisiamme rakastamme niin kuin sielunsiskot toisiaan rakastavat. Sielunsisko on minulle henkisesti läheisin ihminen ja voimme puhua toisillemme ihan kaikesta, sellaisistakin asioista mistä ei kenenkään muun ihmisen kanssa kehtaisi puhuakaan. Olemme varmaan jatkuvasti toistemme mielessä ja ajatuksissa, toinen ei anna tavallaan hetken rauhaa. Meidän on oltava yhteydessä lähes päivittäin ja ikävä iskee jos toista ei ole nähnyt tai toisesta ei ole kuullut mitään pariin kolmeen päivään. Olen jopa huomannut, että sielunsiskoni on se ihminen, jota ilman en voi ajatella eläväni. Ja tunne on molemminpuolinen, olemme todenneet toisillemme olevamme sielunsiskoja. Minulle tämä kokemus on ainutkertainen ja olin aika hämmennyksissä asiasta, kunnes yksi henkinen ystäväni mainitsi minulle sielunsiskoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kuuluu tähän ketjuun kirjoittaneille?
Mulla on sekä mies- että naispuolinen sielunsisarus, molempiin olen törmännyt yli 20v sitten
Naisen tapasin eräällä paluumatkalla laivalla Saksasta Suomeen. Olemme melkein saman ikäisiä ja jostain syystä on aina tuntunut kuin hän olisi mun siskoni. Emme ole edes kuukausittain yhteydessä mutta aina lähellä kuitenkin.
20v sitten kun hän asui työn puolesta maailman toisella puolella hän soitti 1. kerran tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja kertoi kuulumisia (tutustumisesta kuukausia). Kysyi koska tulen käymään. Tuo soitto tuli tiistaina ja torstaina olin lentokoneessa matkalla hänen luokseen:) Meistä kummastakaan ei ollut ollenkaan outoa että 1 tapaamisen ja 1 soiton jälkeen lähdin 2 viikoksi tuhansien kilometrien päähän häntä tapaamaan:) Joka kerran kun tapaamme jossain päin maailmaa juttu jatkuu siitä mihin edellisen kerran jäi...
Samalla tavalla tunnen miespuolista ystävääni kohtaan, hän oli töissä samassa paikassa hetken aikaa. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja juttua riitti. Jaoimme elämän ilot ja surut, avioliitot, erot ja lapset ja jaamme yhä:) Ja hänenkin kanssaan juttu jatkuu samasta mihin lause on jäänyt edellisen kerran. Yhdessäolo on välitöntä, rakastamme toisiamme jollain tasolla mutta emme ole uhka toistemme parisuhteille (puolisot tietää ystävyydestämme). Tuo rakkaus on niin erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tällaisia ihmisiä kaksi, yksi kumpaakin sukupuolta. Tosin mä olen molempien kanssa aina tullut todella hyvin toimeen. Mitään seksuaalista ei koskaan ole ollut siinä vastakaisen sukupuolen edsutajankaan kanssa..
Haluan nostaa tämän mielenkiintoisen ketjun
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 21:36"]
En tiedä mistä on kyse, mutta minulla on erikoinen "yhteys" erääseen työtoveriini. Tiedän esimerkiksi, jos hän on lähettänyt minulle viestin. Olen nähnyt hänestä myös muutaman erittäin todentuntuisen unen. Meillä on yllättävän samankaltaisia kokemuksia ja mieltymyksiä. Se kiehtoo, haluaisin tutustua paremmin, mutta pientä ihastustakin taitaa olla ilmassa ja olemme molemmat varattuja, joten se hankaloittaa asiaa.
[/quote]
Jos eri sukupuolta, niin voi mennä hankalaksi varatuilla.. Melkoisia kokemuksia silti nämä, ei niitä usein kohdalle satu.
Muutaman sielunsiskon olen kohdannut. Kolmea ensimmäsitä sielunsiskoa pelkäsin alussa, sillä heidän kohtaamisensa oli tavallista ihmisten ensikohtaamista voimallisempi. Naisena en yleensä koe naisten läsnäoloa fyysisesti, mutta jokaisen sielunsiskon kohtaaminen on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen fyysisiä tuntemuksia. Ne eivät ole mitenkään seksuaalisia vaan jonkinlaisia energiavirran aiheuttamia aistimuksia. Nykyään aistin sielunsiskojen olemassaolon rinta-alassa tuntuvana lämpönä, joka tuo hymyn huulilleni ja joskus kyyneleet silmiini. Johtuu siitä, että olen oppinut tuntemaan rakkautta ja kiitollisuutta sielunsiskojani kohtaan (ei seksuaalista vaan täysin henkistä).
Mistä tunnistan sielunsiskoni? Joskus en mistään, jokunen on voinut livahtaa elämästäni ilman, että olen heitä tunnistanut. Näiden viiden sielunsiskon kohdalla on joitain yhdistäviä tekijöitä: fyysinen aistimus läsnäolosta, henkinen läheisyys, syvä katsekontakti ja hymy, kokemus toisen ainutlaatuisuudesta ja/tai tuttuudesta, hämmennys (kun ei oikein osaa selittää itselleen sitä, mitä tämä kaikki on ja miksi tuntee niin), jokin sanavalinta/kysymys/lupaus, molemminpuolisuus, outo syvä kiintymys ilman mitään syytä, kummallinen tarve kuulua juuri sen ihmisen elämään ystävänä (usein molemminpuolista), kaipauksentunne silloin kun ei näe toista (usein molemminpuolista). Lisäksi kokemus siitä, että sielunsisko on aina puolellani ja oma syvä haluni olla aina hänen puolellaan.
Sielunsiskoistani 2 on ystäviäni, yhdestä toivon ystävääni ja 2 ei enää kuulu elämääni. Ovat toki usein mielessäni.
Alue: Aihe vapaa
En usko. Olen useamman kerran luullut kohdanneeni sellaisen, mutta olen joka kerta huomannut luulleeni väärin. En ole ollut heille ollenkaan niin tärkeä kuin mitä he minulle. Loppujen lopuksi en ole edes ymmärtänyt, millaisia he oikeasti ovat. Kaikki on ollut omaa kuvitelmaa.
Olen kyllä huomannut, että on naisia, jotka kulkevat aina yhdessä, käyvät matkoilla yhdessä, tekevät töitä samassa huoneessa ja yhdessä ja ovat kuin symbioosissa keskenään, vaikka molemmilla on myös perheet. En oikeastaan tiedä, millaista se on tai mistä on kyse.
Joskus olen haaveillut, että löytäisin vastaavanlaisen kaverin, mutta tällä hetkellä olen ihan onnellinen siitä, etten ole löytänyt. On hyvä olla yksinkin, oma erillinen persoonansa. Kovin yksin en kuitenkaan ole, kun on mies ja perhettä.