Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko sielunsisaruksiin? Millaisia ovat olleet kohtaamisenne?
26.03.2011 |
Täällä on muistaakseni joskus aiemmin jo keskusteltu yliluonnollisista asioista. Kun tämä minun aiheeni tulee lähelle henkimaailman juttuja, ajattelin täältä ehkä löytyvän sellaisia, jotka jakavat oman kokemukseni sielunsisaren/-sisarten kohtaamisesta. Kertokaa omat tarinanne! Tässä minun:
Yhden kerran elämässäni olen tavannut ihmisen, jonka olen kokenut olevan sielunsisarukseni. Minun puoleltani välillämme oli hetken ajan myös romanttista kiinnostusta, mutta se varsinainen yhteys, jonka silloin tunsin ja tunnen yhä, on kyllä aivan jotain muuta kuin seksuaalista tai romanttista vetovoimaa. Kyse ei siis ollut ihastumisesta, rakastumisesta eikä seurustelusuhteesta, vaan jostain erilaisesta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Oli kuin hän olisi ollut joku kadoksissa ollut rakas sukulaiseni, jollain tavoin omaa vertani. En oikeastaan usko muihin elämiin kuin tähän juuri nyt käsillä olevaan, mutta tämä sielunsisarus todella tuntui sellaiselta, että olen häntä joskus kauan sitten rakastanut tai tulen jossain kaukana tulevaisuudessa vielä rakastamaan.
Uskon yhteytemme olleen tietyssä määrin molemminpuolista, vaikka minä olin meistä herkempi aistimaan sen. Kummallista oli se, että suhteessamme tuntui aina olevan myös jotain "sovittamatonta", sellaista, joka ei aivan osunut kohdilleen. Elämänpolkumme erosivatkin neljän vuoden tuttavuuden jälkeen. Kaipasin häntä kovin (niin kuin jotain itsessäni) ja kaipaan yhä, mutta tiedän, ettei meidän kannata etsiä toistemme seuraa enää uudelleen. Sielunkumppanuus voi olla sekä eläväksi tekevää että tuskallista. Tuskallista etenkin silloin, kun aika ja paikka ovat väärät. Tämän olen hyväksynyt.
Aluksi yritin unohtaa sielunsisaruksen kohtaamisen. Sitten huomasin unohtamisen olevan mahdotonta ja että olin saanut kokea jotain ainutlaatuista, joka on syytäkin painaa mieleen. Liikutun yhä muistaessani sen tunteen. Että joku toinen ajattelee minun ajatuksiani, joku toinen on osa sielusta ja kun puhumme, kuulemme toistemme äänet ominamme.
Uskon, että on olemassa ihmisiä, joihin koettu yhteys on myös syvintä yhteyttä itseen. Olemalla läsnä jollekulle toiselle ja kokemalla tämän läsnäolon vastavuoroisesti, on paremmin ja täydemmin kosketuksissa myös omaan minuuteensa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minun on ollut vaikea selittää tätä kokemusta itselleni, enkä pidä siitä, että joudun kuvailemaan sitä näin sentimentaalisin ja imelänoloisin sanoin. Muita sanoja ei vain oikein ole.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (156)
Aidon sielunsisaren kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta ja silti kokee tulleensa ymmärretyksi. Sielunsisaren kanssa voi jakaa kokemuksia ja ajatuksia jotenkin syvemmällä tasolla. Nuo "sielunsisaret", jotka voivat todellakin osoittautua narsisteiksi koittavat ehkä koukuttaa uhrinsa tekeytymällä samanlaiseksi. Totuus "sielunsisaresta" paljastuu jossain vaiheessa, Minullakin on kokemusta narsistista, joka väitti olevansa "sielunveljeni", koska olemme kaikessa niin samanlaiset. Luonteemme paljastuivat lopulta täysin päinvastaisiksi. Ikävä kyllä olin siinä vaiheessa jo niin koukussa, että irrottautumisessa meni monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hölmöltä kuin se tällaisena skeptikkona tuntuukin edes kirjottaa tähän, itse myös uskon tavanneeni sielunsisarukseni. Se yhteys hänen kanssaan tuntui ihan käsittämättömältä ja oli vaan sellainen outo tunne, että vaikka oltiin juuri tavattu, oli ihan hirveän luonnollista olla toisen seurassa hiljaa ja katsoa vaikka vain silmiin. Sellainen rauhallinen olo ja tunne siitä, että että toinen on samanlainen ja ymmärtää. Tunne oli käsittääkseni molemminpuolinen, sivusimme aihetta aina välillä keskustellessamme.
Tosin negatiivisena puolena koin ehkä sen, että molemmat olimme jotenkin samalla tavalla rikki, enkä tiedä olisiko tällainen suhde ikinä kovin järkevä vai ruokkisimmeko toisissamme näitä huonoja samanlaisuuksia liikaa. No, eipä sillä oikeastaan ole väliä koska meilläkään ei elämäntilanteet (asumme eri maissa, molemmilla vielä parisuhde jne) oikein anna mahdollisuutta kokeilla jatkuvaa yhteydenpitoa/sydänystävyyttä/parisuhdetta, joten näillä mennään.
Joka päivä hän kyllä yleensä käy mielessä, mutta vaikka välillä onkin raastavaa, yritän tällä hetkellä olla vain kiitollinen tästä kokemuksesta, koska on kuitenkin mukava tietää että hän on siellä jossain olemassa ja tekee omia juttujaan ja me ollaan tavattu. Ehkä jossain toisessa elämässä sitten vielä.
Minulla ja sielunsiskollani ollut aika samantapaisia kokemuksia elämässä, luonteemme ja ajatusmaailmamme ovat aika samanlaiset. Olemme myös samalla tavalla rikkinäisiä ja samoissa asioissa epävarmoja. Mutta meistä on toisillemme suurta apua, koska koemme saavamme toisiltamme jotain sellaista mitä kukaan toinen ei ehkä pysty antamaan ja meidän molempien päämäärä on elämässä eteenpäinmeneminen ja aika vankkumaton usko parempaan huomiseen, vaikka elämä välillä potkii päähän rankasti. Voi olla, että meidän kohtaamisemme oli tarkoitettu, koska meidän on helpompi edetä kahdestaan kuin yksinämme. Meillä onkin se tärkeä tehtävä toistemme elämässä jonka oivalsimme kun huomasimme ettemme kumpikaan ole onnettarten suosikkeja.
72
Kertokaa niistä kohtaamisistanne. Missä vaiheessa huomasitte asian? Huomasitteko heti vai vasta paremmin tutustuttuanne?
Kärsimme sielunsiskoni kanssa samasta osin samasta asiasta ja samasta syystä. Jo reilu vuosi sitten heitimme huulta sillä, että lähdemme yhdessä ulkomaille töihin. Olemme työkavereita ja kumpikaan ei ole oikein sopeutunut uuteen toiminttapaan eikä työyhteisöön. Aikaisemmissa keskusteluissa aina käytetty "me"-muotoa. Nyt sitten tämä ehdotus siitä, että muuttaisimme 200 km:n päähän toisistamme. Toisaalta sielunsiskoystäväni välillä heittelee ilmaan kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita testatakseen ajatuksiani. Nyt olen aivan varma ettei pääpointti ollut paikkakunnalla vaan siinä olenko halukas muuttamaan.Ensin vastasin jyrkän ein, ja sitten lievensin vastaustani niin, että jos saisin jonkun ystäväni mukaani tai pääsisin hänen mukaansa, niin voisin lähteäkin. Voi olla niinkin, että hän halusi ennen kesälomaansa jonkunlaisen ajatuksen siitä, olisinko valmis vaikka lähtemään hänen kanssaan jollekin paikkakunnalle töihin. Meillä on kuitenkin hyvä, lämmin ja läheinen ystävyyssuhde, jota kumpikaan tuskin haluaa ainakaan lopettaa. Odottelen sitä, millaisen ehdotuksen ystäväni minulle tämän kesän aikana esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin sielunsiskoni vasta muutaman vuoden jälkeen ensitapaamisestamme. Olisin voinut tunnistaa hänet aikaisemmin, jos elämässäni olisi ollut enemmän aikaa ja tilaa asian pohtimiseen. Sitten kun sitä aikaa ja tilaa tuli enemmän, niin tunnistin hänet.
En oikein tiedä missä vaiheessa tiedostin toisen olevan sielunsiskoni, koska kuulin sielunsisaruudesta vasta sielunsiskoni tavattuani. Mutta meidän välillä ollut koko ajan jotain "outoa", voimakas jännite ja valtava energiavirtaus. Kuitenkin sielunsiskon seurassa voin olla täysin oma itseni ja koen oloni turvalliseksi, tiedän ettei hän koskaan satuta minua. Voin luottaa häneen täysin. Mielenkiintoinen havainto oli se, että usein yhdessä ollessamme muu maailma tuntuu katoavan. Suhteemme laadun ymmärtäminen on tapahtunut pikkuhiljaa kun olemme tutustuneet toisiimme paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2011 klo 01:01"]
yhteydessä tosi paljon. Miehen on vähän vaikea suhtautua siihen. Hän pitää tästä naisesta edelleenkin, mutta eri tavalla. Mutta koko tämä kuvio saa hänet aika hämmentyneeksi. Niin se välistä saa minutkin: olen vieläkin joskus kiukkuinen siitä jutusta, mutta kun olen tämän ystäväni seurassa, en muista koko asiaa. Ja tuntuu hassulta, että oikeasti kiukuttaa välillä, kun olen sen kautta niin paljon saanut. Oli todellakin sellainen asia, josta oppi että elämä ei ole mustavalkoista, ja että huonoissakin asioissa on aina jotain hyvää :)
[/quote]
Minun exäni nyxä ei ole mitenkään erityisen sielunsisko mutta ihan mukava ihminen kuitenkin. Monet sanovat että meissä on jotain samaa, vaikka erinäköisiä ollaankin. Erityistä on erilaiset yhteneväisyydet. Meillä on sama ruoka-allergia, vanhempiemme nimet ovat samat, meillä on samanlaiset sisustukset jo ennen kuin olimme edes tavanneet. Puhelinnumeromme muistuttavat toisiaan. Edellisen asuinpaikkamme osoitteissa on samoja sanoja, en kerro tarkemmin ettei tunnisteta, mutta sanotaan nyt esimerkin vuoksi että hän on kotoisin kuusisaaresta ja minä kuusikujalta. Lempibändimme teinivuosina oli sama. Meitä nämä yhtäläisyydet naurattavat.
Kaksi kertaa. Toinen kerta oli lievempi, mutta kummankin elämäntilanne poikkesi lopulta niin rajusti että jouduimme eroon toisistamme. Ensimmäisellä kerralla olimme täydelliset toisemme kuvat, mutta meillä kummallakin oli valitettavasti myös ongelmanne. Kyseinen henkilö kuoli 4,5 vuotta sitten. Rakastin niin paljon ja rakastan yhä, kumpaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä on kyse, mutta minulla on erikoinen "yhteys" erääseen työtoveriini. Tiedän esimerkiksi, jos hän on lähettänyt minulle viestin. Olen nähnyt hänestä myös muutaman erittäin todentuntuisen unen. Meillä on yllättävän samankaltaisia kokemuksia ja mieltymyksiä. Se kiehtoo, haluaisin tutustua paremmin, mutta pientä ihastustakin taitaa olla ilmassa ja olemme molemmat varattuja, joten se hankaloittaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ainakin 2 sielunsiskoa. Tapaamisemme tapahtuivat ihan arkisissa ympyröissä tavallisena päivänä. Mutta jostain syystä aistimme toisemme jollain erikoisella tavalla, Tiedostin jostain etteivät nämä sielunsiskot ole minulle ketä tahansa ihmisiä vaan jotain ainutlaatuista. Meillä on myös "tehtävä" toistemme elämässä. Ensimmäiseksi kohtaamani sielunsisko ei enää kuulu elämääni, mutta ajattelen häntä vieläkin todella paljon, lämmöllä, kiitollisuudella ja rakkaudella. Tämä toinen sielunsisko on hyvä ystäväni. Meillä on tärkeä tehtävä toistemme elämässä: kuuntelemme, ymmärrämme, tuemme, kannustamme, rohkaisemme, tsemppaamme ja sparraamme toisiamme. Lisäksi yritämme korjata toisen kurssia ja nähdä asioita, mitä toinen ei näe tai halua nähdä ja pidämme aina toistemme puolia. Emme tee tätä velvollisuudesta vaan siksi, kun välitämme toisistamme joskus ehkä enemmän kuin itsestämme.
Minulla on siis tämä sielunsisko, joka on todellinen sielunsisko. Mutta sen narsistisen miehen kohdatessani tunsin löytäneeni sielunveljen, tuntui niin samankaltaiselle ja tutulle ja juuri sellaiselle miehelle minkä halusin elämääni. Totuus paljastui muutamaa vuotta myöhemmin ja miehestä kuoriutui esiin julma narsisti. Tänä kesäänä yritin tehdä tuttavuutta erään miehen kanssa, joka vastasi minulle kaikkeen, että "ymmärrän", "aivan", "noin minäkin ajattelen", "ilman muuta niin". Ajattelin, että tässä voisi olla se sielunveljeni. Hän kuitenkin halusi omistaa minut kokonaan eikä suostunut kompromisseihin. Ei suostunut kuulemaan sitä, että haluan säilyttää suhteeni sielunsiskooni, sukulaisiini, ystäviini ja työkavereihini, että haluan pitää nykyisen työpaikkani ja työni. Exmieheni oli kanssa omistavainen. Narsisti haluaa omistaa toisen ihmisen kokonaan, sielunsisar ei omista toista. Sellaisia ihmisiä, jotka pitävät toista omaisuutenaan tai haluavat omistaa toisen kokonaan kannattaa vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:29"]
Minulla on siis tämä sielunsisko, joka on todellinen sielunsisko. Mutta sen narsistisen miehen kohdatessani tunsin löytäneeni sielunveljen, tuntui niin samankaltaiselle ja tutulle ja juuri sellaiselle miehelle minkä halusin elämääni. Totuus paljastui muutamaa vuotta myöhemmin ja miehestä kuoriutui esiin julma narsisti. Tänä kesäänä yritin tehdä tuttavuutta erään miehen kanssa, joka vastasi minulle kaikkeen, että "ymmärrän", "aivan", "noin minäkin ajattelen", "ilman muuta niin". Ajattelin, että tässä voisi olla se sielunveljeni. Hän kuitenkin halusi omistaa minut kokonaan eikä suostunut kompromisseihin. Ei suostunut kuulemaan sitä, että haluan säilyttää suhteeni sielunsiskooni, sukulaisiini, ystäviini ja työkavereihini, että haluan pitää nykyisen työpaikkani ja työni. Exmieheni oli kanssa omistavainen. Narsisti haluaa omistaa toisen ihmisen kokonaan, sielunsisar ei omista toista. Sellaisia ihmisiä, jotka pitävät toista omaisuutenaan tai haluavat omistaa toisen kokonaan kannattaa vältellä.
[/quote]
Hmm. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eihän "sielunsisaruus" (miten sen sitten haluaakin käsittää: joko jonain yliluonnollisena tai ihan vain sellaisena, että jonkun kanssa synkkaa) tarkoita kuitenkaan sitä, että ollaan kaikesta samaa mieltä?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:13"]
25 ja 26 Kuulostaa niin tutuilta tuntemuksilta! ... jos toinen tuntee noin, niin mitenkähän todennäköisesti toinenkin osapuoli tuntee samoin? Omat tunteeni erästä tuttavaani kohtaan ovat juuri tuollaiset kuin 25 ja 26 kuvaavat...
Voiko tuo olla vaan omaa kuvitelmaa vai onko tuollainen yleensä molemmin puolista? Haluaisin selvittää asian, mutta en elämäntilanteen takia ihan vielä voi...
[/quote]
Sitä kun ei voi tietää toisen ajatuksia. Helposti voi tulla väärintulkintoja.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitin omien sielullisten tarpeitteni takia omaelämänkertaani. Muistelin ja ajattelin kohtaamiani ihmisiä ja suhdettani heihin. Löysin 7 sellaista ihmistä, joiden ajatteleminen ja muisteleminen erosi täysin muista. Tuntui aivan siltä, kun he olisivat olleet fyysisesti paikalla. Vaikka niihin todellisiin tilanteisiin, mitä olen näiden ihmisten kanssa elänyt on liittynyt vaikeita ja ahdistavia kokemuksia (heistä tai minusta riippumattomista syistä), koin erittäin suurta turvallisuutta. Sielunsiskojeni ja minun välillä on ollut aina jokin kummallinen yhteys ja tunne siitä, että olemme aina toistemme puolella ja joku syvä lojaalisuuden tunne. Se on vaan noussut jostain, ihan kun olisimme joskus muinaisina aikoina toisillemme tällaisen uskollisuusvalan vannoneet. (Tämä ajatus ei ole alunperin minun vaan erään näkijän).Kenenkään muun ihmisen kanssa en ole kokenut samaa. Onko muilla kokemusta tällaisesta molemminpuolisesta ja voimakkaasta "olen aina puolellasi" -tunteesta, joka vain nousee jostain ennen kun toiseen on ennättänyt edes tutustua? Ihan niin kuin se tunne olisi aina ollut olemassa.En tiedä liittyykö se sielunsisaruuteen mutta johonkin kahden sielun väliseen yhteyteen se liittyy.
Yhteen sielunsiskooni en ole pitänyt minkäänlaista yhteyttä yli 20 vuoteen, koska olosuhteet olivat meidän tapaamisiamme ja yhteydenpitojamme vastaan. Mutta en ole koskaan unohtanut tätä sielunsiskoani. Kahteen sieluunsiskooni en ole pitänyt muutamaan vuoteen yhteyttä, koska tiedän heidän olevan työnsä puolesta kiireisiä. En ole halunnut rasittaa heitä yhteydenotoillani. Elämänkertaani kirjoittaessani tuli voimakas tunne siitä, että he voivat odottaa yhteydenottoani. Sähköpostia taidan lähettää jommalle kummalle (ovat keskenään työkavereita). 3 sielunsiskoa ovat työkavereitani ja heistä 2 ystäviäni.