Mikä teitä töissäkäyviä vanhempia vaivaa, että sallitte ekaluokkalaisenne

joistain tietyistä, jotka itse tunnet henkilökohtaisesti?

siksikö, että saa olla kaverilla jopa kuuteen?

Ja oletat varmaan samaan hengenvetoon, että näin ei tapahtuisi toistepäin? Just :D

Näin sen tulisikin mennä. En tarkoita, että jokaisen vanhemman tulee heittäytyä kotiäidiksi tai koti-isäksi, mutta kyllä se lapsen pääasiallinen kasvatusvastuu ja paikka on kotona. ap

että miksi ihmeessä minun pitäisi kieltää lasta olemasta kaverinsa kanssa "niin paljon kuin haluaa" kun se on ok kaikille? Miksi se pitäisi istuttaa kotiin leikkimään äitin kanssa, koska palstalla näin käsketään? Oletteko tosiaan niin hiirulaisia ettette uskalla sanoa asiasta lapselle / sen vanhemmille? Ja ei, en todellakaan ole uraäiti vaikka lapseni kyläluuta onkin kuten hänen kaverinsa. Ajattele, on välillä viikonloppuja jolloin pojan kaveri on ollut viikonlopun meillä yhteen soittoon!

siksikö, että saa olla kaverilla jopa kuuteen? Ja oletat varmaan samaan hengenvetoon, että näin ei tapahtuisi toistepäin? Just :D

ja jos lapsi on kylillä enemmän kuin kotona, niin eipä sen vanhempien harteilla lepää se vastuu silloin.

Minulla on VASTUU talossamme leikkivistä lapsista, joten miten voit olettaa että olen valmis vastaamaan vieraasta (teidän) muksusta ilman että KYSYT sopiiko tulla?

Mitä vaan voi sattua.... kuinka sitten suu pannaan jos lapsi tulee naapurista / kaverilta jalka poikki, vaatteet maalissa, allergisoivaa sapuskaa syöneenä jne.

Nämä "ihanaa kun lapset viilettää pitkin kylää, niiiiin vapaa ja ihana lapsuus" - äidit kyllä tiedetään. Ja jos jotain sattuu onkin kommentti "tämä ei jää tähän".

eräs vain

Meillä on joka päivä töistä tullessani 1-2 "ylimääräistä" 3. luokkalaista. Ruokin tarvittaessa heidätkin ja saatan kotiin illalla. En koe ongelmaksi. Joskus pyydän olemaan hiljempaa tai leikkimään yläkerrassa, koska olen raskaana ja aivan nääntynyt kun tulen töistä. Olen onnellinen että lapset viihtyvät meillä. Kivoja muksuja muutenkin. Mitä siitä jos tulee tarkastettua muutamat ylimääräiset läksyt ja ruokittua pari suuta. Lapset ovat ihania!

Nimittäin se, että meillä on iltapäiväkerhopaikka. Parilla kaverilla ei, koska heidän vanhempansa tulevat aikaisin kotiin tai ovat jo kotona.



Meidän lapsen pitäisi olla neljään asti iltiksessä, josta sitten haen hänet. Tai joskus voi kävellä kotiin neljän kieppeillä, jos minä käyn kaupassa eli olen puoli viideltä tai viideltä kotona. Homma järjestyksessä, lapsellani aikuista seuraa, välipalaa jne. Ei ole heitteillä siis iltapäiviä.



Mutta kun ne "ei-iltiksessä olevat" sitten pyytävät harvase päivä, että voisiko lapseni lähteäkin jo suoraan koulusta heille. On tylsää olla yksin pari, kolme tuntia (kun se vanhemman lyhennettykään työaika ei kuitenkaan tarkoita, että pääsisivät jo klo 12 kotiin) tai kotona on äiti ja vauva, mutta ei seuraa koululaiselle.



Välillä olen sitten antanut lapselleni luvan, mutta kieltämättä huolettaa, että näyttääkö se nyt sitten kotonaolija-aikuisesta kuitenkin siltä että eipä ole kohteliasta ja vastavuoroista. Olen sitten yrittänyt sitäkin, että lapseni on ensin iltiksessä pari tuntia ja menee kolmen maissa näille kavereille, niin ei tule niin pitkää aikaa toisten nurkissa luuhaamista. Tämä ei kuitenkaan lapsista ole kuulemma kiva ja myös iltis tästä sanoi, että on käynyt niin ,että se kaveri, jolla ei ole iltispaikkaa, on sitten sen pari tuntia nuohonnut heidän ikkunansa takana ja odottanut, milloin lapseni pääsee lähtemään...



Eli ap, jos näillä kyläilijöillä on iltispaikka, älä missään tapauksessa rohkaise lastasi pyytämään heitä seuraksi ja sitten ihmettele, kun ovat koko iltapäivän.

Pitäisikö minun olla työssäkäyvänä äitinä ikionnellinen, että lapseni voi koulun jälkeen mennä kaverilleen, jonka äiti on kotona? Siis aikuisen seuran vuoksi? Häh? Meillä ainakin koululaiset vierailee milloin kenenkin luona eikä edes oo tullu mieleen kysyä onko äiti/isi kotona myös. Ihan sama mulle. En oleta kenenkään ruokkivan tai huolehtivan muutoinkaan kouluikäisestä lapsesta. Soitan kun tulen kotiin ja syömään pitää tulla kun ruoka valmista.



Kun tulen kotiin, meilläkin on usein pojan kavereita kylässä. Kiltisti ovat pojan huoneessa ja omatoimisesti välillä leipääkin välipalaksi ottaneet. Ei haittaa minua. Lämmintä ruokaa en yleensä kavereille tarjoa. Minua ei ikinä ole pojan kaverit häirinneet. Yleensä lähtevät omia aikoja kotiin ja olen siitä erittäin onnellinen, että pojallani on kavereita. Siis oman ikäisiä :)

lapselle on sanottu että kylään saa mennä JOS se sopii kaverin vanhemmille ja kotiin pitää tulla heti JOS kyläpaikasta sanotaan että nytpitäis mennä. Jos mitään ei sanota, on kotona oltava viimeistään klo 18.30.



Meille saa tulla samoilla säännöillä, yleensä lapsi on parhana kaverinsa kanssa aika lailla vuorotellen meillä ja kaverilla.

Nimittäin se, että meillä on iltapäiväkerhopaikka. Parilla kaverilla ei, koska heidän vanhempansa tulevat aikaisin kotiin tai ovat jo kotona. Meidän lapsen pitäisi olla neljään asti iltiksessä, josta sitten haen hänet. Tai joskus voi kävellä kotiin neljän kieppeillä, jos minä käyn kaupassa eli olen puoli viideltä tai viideltä kotona. Homma järjestyksessä, lapsellani aikuista seuraa, välipalaa jne. Ei ole heitteillä siis iltapäiviä. Mutta kun ne "ei-iltiksessä olevat" sitten pyytävät harvase päivä, että voisiko lapseni lähteäkin jo suoraan koulusta heille. On tylsää olla yksin pari, kolme tuntia (kun se vanhemman lyhennettykään työaika ei kuitenkaan tarkoita, että pääsisivät jo klo 12 kotiin) tai kotona on äiti ja vauva, mutta ei seuraa koululaiselle. Välillä olen sitten antanut lapselleni luvan, mutta kieltämättä huolettaa, että näyttääkö se nyt sitten kotonaolija-aikuisesta kuitenkin siltä että eipä ole kohteliasta ja vastavuoroista. Olen sitten yrittänyt sitäkin, että lapseni on ensin iltiksessä pari tuntia ja menee kolmen maissa näille kavereille, niin ei tule niin pitkää aikaa toisten nurkissa luuhaamista. Tämä ei kuitenkaan lapsista ole kuulemma kiva ja myös iltis tästä sanoi, että on käynyt niin ,että se kaveri, jolla ei ole iltispaikkaa, on sitten sen pari tuntia nuohonnut heidän ikkunansa takana ja odottanut, milloin lapseni pääsee lähtemään... Eli ap, jos näillä kyläilijöillä on iltispaikka, älä missään tapauksessa rohkaise lastasi pyytämään heitä seuraksi ja sitten ihmettele, kun ovat koko iltapäivän.

ainakin saa tulla vaikka joka päivä ja ruokakin tarjotaan =) Tarvittaessa myös komennan ja ajan kotiin mutta pätkääkään ei haittaa toisten lapset "pyörimässä" nurkissa. Minulla nimittäin kun on itsellä se ei-iltapäiväkerhossa oleva lapsi jolle päivät pitkiä kun odottelee kaveria kotiin.

koulun jälkeen, tarjoan ruuat ja välipalat. Vahdin että läksyt tehdään ja autan. Koskaan ei ole yhdenkään äiti soittanut ja kiittänyt tästä. Ei sillä, ei nuo pienet niin paljoa syö ettei yhdestä maksroonilaatikosta riittäisi, tai keitosta, mutta pitää se kaupassa ottaa huomioon että muutama ylimääräinen saattaa pöydässä olla. Yksi näistä lapsista on sellainen, jonka pitää mennä klo 16 kotiin, muiden perään ei kukaan kysele. Tämä nyt vain huomiona, meille saa tulla jatkossakin ja olen ihan mielelläni turvallinen aikuistuttu lasten kavereille. Lapsethan ovat usein tosi ihania, ihan vilpittömästi nämäkin ovat kyselleet, että oletko tehnyt nämä lihapullati ihan itse, tai ihmettelevät masikkakiisselistä ettei heillä koskaan ole kotona mitään näin hyvää.

lapset halusi tulla meille, tottakai, kun on aikuinen kotona antamassa välipalaa ja muutenkin. Ja luuhasivat sitten iltaan asti, hyvä jos vanhemmat soitti kertaakaan. Ihan käsittämätöntä. Ja ne lapset tosiaan haluaa tulla sen vuoksi, että joku aikuinen on kotona, olisi ollut vaihtoehtona sekin, että menevät jonkun kaverin luo, jossa ei ole ketään kotona, mutta ei... Meille piti päästä. Puhuivat vielä siitä usein, miten kiva tulla kun on joku kotona eikä tarvitse mennä tyhjään kotiin. Ja tottakai onkin, mutta se ei ole kyllä mielestäni minun tehtäväni alkaa katsomaan vieraiden lasten perään ja ruokkimaan heitä, olkoot sitten vaikka iltapäiväkerhossa. Ja surullista oli, että ne oli aina ne samat lapset, jotka tätä teki, lähes päivittäin meillä olivat syömässä ja iltapäivähoidossa, kunnes pistin stopin asialle. Vanhemmat eivät vaan välittäneet.

että se olis nyt vaan paree tulla aina suoraan koulusta kotio ja viettää laatuaikaa äidin ja pikkusisarusten kanssa. Olen kotiäiti ja aina kotona. Usein kylllä luuhaavat tuolla ulkona leikkimässä kavereiden kanssa, mutta silti.



Saattas tulla kyllä haisevia vastalauseita, mutta minähän täällä määrään...



Noh, käy ne meilläkin välillä ja silloin ruokin kaikki, jotka sattuu välipalapöytään eksymään. Tytöllä on itsellään usein eväät koulurepussa siltä varalta, että jää johonkin koulun jälkeen.



Kotiin on meidänkin ekaluokkalaisen tultava viimeistään klo 18 syömään + tekemään läksyt.

Just tota tuossa aiemmin yritin sanoa, etten haluaisi, että ne kotiäidit "pelastavat" lastani iltiksestä pois. Kun paikka on, siitä maksetaankin ihan, "tädit" on mukavia, puuhaa on paljon, lapsi siellä viihtyy hyvin. Niin miksi sitten pitää monta kertaa viikossa se lapsi kysymään, että voisiko teidän x olla menemättä iltikseen ja tulla mun seuraksi, kun mulla on niin tylsää.



Ja varmaan tämä kotiäiti/aikaisin kotiintuleva äiti sitten kiillottaa kruunuaan, että on se hyvä ettei tänään naapurin x:n tarvinnut mennä iltikseen, kun voi tulla tänne meidän pullantuoksuiseen kotiin. (Ja sitten tänne palstalle itkemään, että törkeä naapuri, taas hoidattaa lapsensa mulla.)

"Etkö sä siis osaa laittaa niitä lapsia omaan kotiin tarpeen tullen? Ihme nössö."

Lapsi on siis kuljetettu vanhempiensa toimesta luoksemme ja vanhemmat ties missä eivät kuitenkaan kotona ja meidän on oletettu hoitavan tämä heidän lapsensa... Mieti sitä ? No, lastensuojeluilmoitus on tehty ja lapsen kotiolot tarkistetaan !

ihmisiä on niin moneen junaan.



Itse olen epäsosiaalinen ja -seurallinen enkä juuri jaksa vieraita. Siksi olen ihan ylitarkka siitä, että oma lapsi ei ole kavereilla liian pitkään eikä ikinä sopimatta vanhempien kanssa. En ymmärrä minäkään noita koko päivän kestäviä vierailuja, mutta mikäs siinä, jos ne ovat perheiden yhteisestä sopimuksesta.

Oikeastiko sinusta on ok, että lapsesi tekee säännöllisesti läksyt noin myöhään? Eihän aikuistenkaan aivot toimi iltaa kohti....

että se olis nyt vaan paree tulla aina suoraan koulusta kotio ja viettää laatuaikaa äidin ja pikkusisarusten kanssa. Olen kotiäiti ja aina kotona. Usein kylllä luuhaavat tuolla ulkona leikkimässä kavereiden kanssa, mutta silti.

Saattas tulla kyllä haisevia vastalauseita, mutta minähän täällä määrään...

Noh, käy ne meilläkin välillä ja silloin ruokin kaikki, jotka sattuu välipalapöytään eksymään. Tytöllä on itsellään usein eväät koulurepussa siltä varalta, että jää johonkin koulun jälkeen.

Kotiin on meidänkin ekaluokkalaisen tultava viimeistään klo 18 syömään + tekemään läksyt.

En ymmärrä millainen suhde lapsella on perheeseensä jos tapaavat 2h päivässä maksimissaan. Miten läksyt tulee tehtyä? (iltaseitsemän jälkeen rättiväsyneenä) Syömiset? Joka paikassa ei välttämättä tarjota kunnon ruokaa/mitään ruokaa. Lapsi ei malta välttämättä lähteä kotiin jos seuraa on. Tarvitseeko lapsi koulun jälkeen iltaseitsemään asti seuraa? Lumpustella pitkin kyliä? Heitteillä ovat, lapsiraukat.

Voi tuota meidänkin lapsiraukkaa. Koulun jälkeen on kotona 1-4 tuntia ja sitten iltaseitsemään kavereiden kanssa. Ihan olisi lastensuojeluilmoituksen paikka :( Ja läksytkin tehdään monesti illalla "superväsyneenä" voi voi :(

jostain syystä iltispaikkaa ei oltu otettu ja sitä monesti hämmästelin. Vanhemmat varmasti ajattelivat, että pärjäävät yksin, mutta eivätpä pärjänneet vaan pakko oli tulla sinne, missä on aikuinen läsnä. Joku tuossa kirjoitti, ettei ne lapset välitä siitä, että onko aikuinen kotona vai ei, mutta voi, kyllä ne välittää, tuollaiset eka-tokaluokkalaiset ainakin!! 31

lapset halusi tulla meille, tottakai, kun on aikuinen kotona antamassa välipalaa ja muutenkin. Ja luuhasivat sitten iltaan asti, hyvä jos vanhemmat soitti kertaakaan. Ihan käsittämätöntä. Ja ne lapset tosiaan haluaa tulla sen vuoksi, että joku aikuinen on kotona, olisi ollut vaihtoehtona sekin, että menevät jonkun kaverin luo, jossa ei ole ketään kotona, mutta ei... Meille piti päästä. Puhuivat vielä siitä usein, miten kiva tulla kun on joku kotona eikä tarvitse mennä tyhjään kotiin. Ja tottakai onkin, mutta se ei ole kyllä mielestäni minun tehtäväni alkaa katsomaan vieraiden lasten perään ja ruokkimaan heitä, olkoot sitten vaikka iltapäiväkerhossa. Ja surullista oli, että ne oli aina ne samat lapset, jotka tätä teki, lähes päivittäin meillä olivat syömässä ja iltapäivähoidossa, kunnes pistin stopin asialle. Vanhemmat eivät vaan välittäneet.

Minä niiiiin näen ne ekaluokkalaiset katsomassa kaihoisasti kaukaisuuteen ja toteamassa kuinka ihanaa on kun ei tarvitse mennä "tyhjään kotiin". Ne on kasvatettu av-kieleen oikein kunnolla alusta asti.

Meillä se kyllä menee noiden koululaisten kanssa vähän toisella tavalla, yleensä lähdetään kotiin kun sinne tulevat vanhemmat. Näin olen itsekin opettanut. Koen että silloin alkaa perheen yhteinen ilta menoineen, harrastuksineen ja ruokailuineen. Ei meillä kukaan jatkuvasti syö eikä meidän lapsi syö muualla. Välipalaa ottavat tietenkin jos ovat suoraan koulusta, mutta periaatteella vuoroin vieraissa. Mutta tuossa kaveripiirissä kaikkien vanhemmat ovat ihan normaalisti töissä, olisivat varmaan ennemmin ulalla jos jonkun koululaisen vanhemmat hengailisivat päivällä kotona.

Ehkä meillä on vaan ollut poikkeuksellinen tuuri kun ei ole näitä ressukoita "joiden vanhemmilla on selvästi vanhemmuus kadoksissa" (

lapset halusi tulla meille, tottakai, kun on aikuinen kotona antamassa välipalaa ja muutenkin. Ja luuhasivat sitten iltaan asti, hyvä jos vanhemmat soitti kertaakaan. Ihan käsittämätöntä. Ja ne lapset tosiaan haluaa tulla sen vuoksi, että joku aikuinen on kotona, olisi ollut vaihtoehtona sekin, että menevät jonkun kaverin luo, jossa ei ole ketään kotona, mutta ei... Meille piti päästä. Puhuivat vielä siitä usein, miten kiva tulla kun on joku kotona eikä tarvitse mennä tyhjään kotiin. Ja tottakai onkin, mutta se ei ole kyllä mielestäni minun tehtäväni alkaa katsomaan vieraiden lasten perään ja ruokkimaan heitä, olkoot sitten vaikka iltapäiväkerhossa. Ja surullista oli, että ne oli aina ne samat lapset, jotka tätä teki, lähes päivittäin meillä olivat syömässä ja iltapäivähoidossa, kunnes pistin stopin asialle. Vanhemmat eivät vaan välittäneet.

Minä niiiiin näen ne ekaluokkalaiset katsomassa kaihoisasti kaukaisuuteen ja toteamassa kuinka ihanaa on kun ei tarvitse mennä "tyhjään kotiin". Ne on kasvatettu av-kieleen oikein kunnolla alusta asti.

Meillä se kyllä menee noiden koululaisten kanssa vähän toisella tavalla, yleensä lähdetään kotiin kun sinne tulevat vanhemmat. Näin olen itsekin opettanut. Koen että silloin alkaa perheen yhteinen ilta menoineen, harrastuksineen ja ruokailuineen. Ei meillä kukaan jatkuvasti syö eikä meidän lapsi syö muualla. Välipalaa ottavat tietenkin jos ovat suoraan koulusta, mutta periaatteella vuoroin vieraissa. Mutta tuossa kaveripiirissä kaikkien vanhemmat ovat ihan normaalisti töissä, olisivat varmaan ennemmin ulalla jos jonkun koululaisen vanhemmat hengailisivat päivällä kotona.

Ehkä meillä on vaan ollut poikkeuksellinen tuuri kun ei ole näitä ressukoita "joiden vanhemmilla on selvästi vanhemmuus kadoksissa" (

kyse ei ollut vastavuoroisuudesta, vaan AINA oltiin meillä. Aina. Kunnes pistin stopin asialle, joskus voi tulla koulun jälkeen ja syödä välipalaa, mutta kun alkaa olemaan vaikutuinen hoitopaikka niin no thanks.