Mikä teitä töissäkäyviä vanhempia vaivaa, että sallitte ekaluokkalaisenne

Yksi näistä lapsista on sellainen, jonka pitää mennä klo 16 kotiin, muiden perään ei kukaan kysele.

Siitähän se kertoo, että perään ei yhtään kysellä. Ovat vain helpottuneita, kun saavat lapsensa jonnekin pois jaloista. Ja sitten toitottavat kun lapset ovat niin "itsenäisiä, omatoimisia ja sosiaalisia, että kivoja kavereita riittää."

Ja kaikenlaista voi tapahtua, mistä vanhemmat eivät ehkä koskaan saa tietää. Ulkopuolisetkin aikuiset joutuvat puuttumaan asioihin ja vetämään rajoja ja sääntöjä, vaikka nämä asiat pitäisi olla ensisijaisesti oman vanhemman vastuulla. Pahimmillaan vieraalle aikuiselle kerrotaan, että "ei sulla oo oikeutta mua komentaa, kun et oo mun äiti - MÄ saan tehdä näin, mua ei kukaan kieltele."

Mutta sen verran vielä, että meidän lapsemme eivätkä kaveripiirin lapset ole kaivanneet aikuista siihen päivystämään heidän leikkejään. Ehkä meillä vaan on sitten poikkeuksellisen reippaita ja fiksuja lapsia, jotka tekevät läksyt, ottavat välipalaa, leikkivät ja lähtevät oma-aloitteisesti koteihinsa.



Iltapäiväkerhopaikat on ollu kaikilla, mutta ovat viimeistään kevätlukukauden alkaessa halunneet olla sieltä useammin pois kuin mennä sinne.

Oikeastiko sinusta on ok, että lapsesi tekee säännöllisesti läksyt noin myöhään? Eihän aikuistenkaan aivot toimi iltaa kohti....

Kotiin on meidänkin ekaluokkalaisen tultava viimeistään klo 18 syömään + tekemään läksyt.

2 iltana viikosta on harrastusmenoja = läksyt pitää tehdä ennen sitä. Ja usein ovat sitten tehneet kaverin kanssa ne läksyt tai on ehtinyt tehdä ne jo koulussa = mun hommaksi jää vaan tarkistaa läksyt ja ehkä lukuläksyn kuunteleminen, jos sellaista on tullut.

Vähän ehkä sit harhaanjohtava tuo mun lausahdus...

ihmetyttää myös vanhemmat, jotka antavat ihan jo ekaluokkalaisen mennä ja tulla miten lystää. Yksi oman ekaluokkalaiseni luokkakaveri on joka ikinen päivä jonkun koulukaverin luona. Ei vanhempansa kysele, että kuka on kyseessä (no, nimen kysyvät, muttei sen enempää, eivät edes tiedä osoitteita, missä nämä koulukaverit asuu), eivät anna mitään kotiintuloaikaa. Tämä ekaluokkalainen itse soittelee näille kavereilleen ja ne keskenään sopii, että hän menee sen ja sen luokse. Ei vanhempansa soita näille toisten lasten vanhemmille ja kysy, että onhan ok ja missäs te muuten asutte jne... :O



Olen suruissani seurannut tämän lapsen elämää vierestä. Aika leväperäistä touhua perheessä ja annetaan aika hurjan paljon muutoinkin pienelle koululaiselle itse huolehdittavaksi. Mistään ei itse oteta selkoa, lapsi kertoo miten asiat on ja kuka on kukakin ja that's it.



Minä kyllä omalta ekaluokkalaiselta vaadin, että koulusta tullaan kotiin (olen kotiäiti), läksyt tehdään ja välipala syödään ja sitten saa mennä ulos kavereiden kanssa. Tiedän tasan tarkkaan kuka on kukakin ja mikä on heidän kotiosoitteensa ja vanhempien puhelinnumerot (ainakin toisen vanhemmista).



Minä en meille ottaisi joka päivä jotain kaveria kylään, varsinkaan niin, että se kyläily kestäisi iltaan asti. Katoaa kokonaan perheen yhteinen aika kun ois aina jotain "ylimääräistä sakkia" pyörimässä täällä. Silloin tällöin on oikein ok ja kiva, että lasten kavereita käy, mutta ei joka päivä.



Useimmiten oma ekaluokkalainen haluaa kuitenkin viettää sitä aikaa oman perheen kesken. Meillä on monta lasta ja tiivis perhe. Puuhataan paljon yhdessä ja ollaan kiinnostuneita lasten tekemisistä, kuulumisista jne...

Lapsen vanhemmat saivat tehdä rauhassa työnsä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajastansa, kunnes laitoin pelin poikki. Lapsi halusi erittäin paljon huomiota oman lapsemme jäädessä väkisinkin varjoon. Lapsi yritti myös komennella lastamme koko ajan ja kun se ei onnistunut lapsi ensin suuttui-> jota seurasi henkinen väkivalta: uhkailu, kiristys, painostus -> keinojen loputtua olikin jäljellä fyysinen väkivalta... Lapsi vaati jotain tiettyä ruokaa ja käyttäytyi todella röyhkeästi kotonamme. No, nykyään vietämme rauhallista perhe aikaa ilman kyseistä ylisosiaalista lapsen kaveria...Lapsella on selvästi jotain ongelmia kotona, mutta me emme voi emmekä halunneet ryhtyä miksikään sijaisperheeksi lapselle. Ei meiltä tosin edes kysyttykään vaan lapsi vain halusi tulla luoksemme joka ikinen päivä...

eikä kahden pikkuveikankaan. Olen kotona lasten kanssa, mutta yleensä koulun jälkeen meille tulee ainaki yksi ekaluokkalaisen tai eskarilaisen kaveri. Välillä on käynyt mielessä, että voisin perustaa oman ip-kerhon. Heitän kyllä vieraat pihalle, jos en jaksa... ja joo, omat lapsetkin saavat olla kavereilla klo 18 asti.

ihmetyttää myös vanhemmat, jotka antavat ihan jo ekaluokkalaisen mennä ja tulla miten lystää. Yksi oman ekaluokkalaiseni luokkakaveri on joka ikinen päivä jonkun koulukaverin luona. Ei vanhempansa kysele, että kuka on kyseessä (no, nimen kysyvät, muttei sen enempää, eivät edes tiedä osoitteita, missä nämä koulukaverit asuu), eivät anna mitään kotiintuloaikaa. Tämä ekaluokkalainen itse soittelee näille kavereilleen ja ne keskenään sopii, että hän menee sen ja sen luokse. Ei vanhempansa soita näille toisten lasten vanhemmille ja kysy, että onhan ok ja missäs te muuten asutte jne... :O Olen suruissani seurannut tämän lapsen elämää vierestä. Aika leväperäistä touhua perheessä ja annetaan aika hurjan paljon muutoinkin pienelle koululaiselle itse huolehdittavaksi. Mistään ei itse oteta selkoa, lapsi kertoo miten asiat on ja kuka on kukakin ja that's it. Minä kyllä omalta ekaluokkalaiselta vaadin, että koulusta tullaan kotiin (olen kotiäiti), läksyt tehdään ja välipala syödään ja sitten saa mennä ulos kavereiden kanssa. Tiedän tasan tarkkaan kuka on kukakin ja mikä on heidän kotiosoitteensa ja vanhempien puhelinnumerot (ainakin toisen vanhemmista). Minä en meille ottaisi joka päivä jotain kaveria kylään, varsinkaan niin, että se kyläily kestäisi iltaan asti. Katoaa kokonaan perheen yhteinen aika kun ois aina jotain "ylimääräistä sakkia" pyörimässä täällä. Silloin tällöin on oikein ok ja kiva, että lasten kavereita käy, mutta ei joka päivä. Useimmiten oma ekaluokkalainen haluaa kuitenkin viettää sitä aikaa oman perheen kesken. Meillä on monta lasta ja tiivis perhe. Puuhataan paljon yhdessä ja ollaan kiinnostuneita lasten tekemisistä, kuulumisista jne...

Tässä

on taas sellaista oman egonsa pönkitystä että huhheijakkaa. Vai että oikein puuhailette paljon yhdessä ja olette kiinnostuneita lasten tekemisistä? Kyllä sädekehä kiiltää, ai jai =) Katsos kun kaikilla ei ole siellä omassa perheessä niitä kavereita ja toiset lapset ovat enemmän sosiaalisia kuin toiset. Toisille riittää se oma mamma tai sisarus, toiset kaipaa päivittäin kaveria, varsinkin jos ovat kotihoidossa koulun jälkeen. Siltikään se ei tarkoita että lapset asioista ei oltaisi kiinnostuneita :O

Toinen juttu on se, että lasten puhumisiin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Ainakaan meidän kyläluuta ei muista milloinkaan mitään, on samanlainen kuin äitinsä mutta se ei siltikään tarkoita etteikö kotona keskusteltaisi kavereista, heidän perheistään ja kotiintuloajoista. Joku voi kysyä kotiintuloaikaa niin varmasti poika vastaa ettei tiedä tai muista vaikka kotiintuloaika on määrätty monen monta kertaa. Kolmanneksi. Yllättävän paljon te kyyläätte niiden lasten tekemisiä kun tiedätte jopa puhelinkeskustelut tarkkaan. Meillä nuo kaverit viihtyy pitkälti pojan huoneessa enkä todellakaan tiedä tarkkoja keskusteluja vanhempien tai muidenkaan kanssa.

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

mutta haitenneeko tuo.



Meillä nyt on tilanne, että lapsi saa olla kylässä jopa kuuteen, vastaavasti lapsen kaveri saa olla meillä samoin. Eikä tätä enää erikseen joka kerta varmistella puolin ja toisin, että sopiiko. Niin kauan kuin toimii, jatketaan näin.



Itse olen kotona viimeistään klo 15, ja toisessa perheessä on äiti kotona, äitiyslomalla.



Olen varma, että jos tämä järjestely ei sopisi, siitä sovittaisiin toisin.



Jatkossakin lapseni saa olla kaverillaan kuuteen, ilman, että moneen otteeseen siitä soittelisin.



Jos lapsellani menee heillä jalka poikki, kaverin äiti varmasti soittaa minulle, ja teen sen, minkä tekisin, jos lapseni olisi meillä ja jalka menisi poikki.



Oletkohan kovin kuohuksissa nyt tämän asian suhteen ja kovin mustavalkoinen?

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

te ette saa sitä turpaanne auki asiasta? Niin kauan kuin lapseni kaverien vanhemmat eivät kiellä menemästä / eivät käske lapsen lähteä oletan että siellä oleminen on täysin ok. Odotan että aikuinen ihminen osaa suunsa avata jos häiritsee.

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

te ette saa sitä turpaanne auki asiasta? Niin kauan kuin lapseni kaverien vanhemmat eivät kiellä menemästä / eivät käske lapsen lähteä oletan että siellä oleminen on täysin ok. Odotan että aikuinen ihminen osaa suunsa avata jos häiritsee.

Ei tiedä edes tarkkaan missä asuu, kun lapsi ei osaa tarkkaa osoitettansa kertoa, tien kylläkin.

Lähetänkö kirjeen lapsen mukana: "Ystävällisesti voisitteko huolehtia, että lapsenne pääsee kotoamme turvallisesti kotiin klo 18. Jne?"

Että kun sanot että nyt on kotiin lähtöaika alkaa vastaväittäminen; ei mulla oo kotiinmenoaikaa, ei mun vielä tarvii lähtee, ei meillä oo ruoka nyt jne.

Kun vain sitkeästi passittaa sen tiehensä, on tunninpäästä oven takana ruinaamassa taas sisään pääsyä. Joo, kyllä mua ärsyttää, ja mielestäni syystäkin.

on juuri tuollainen kyläluuta ja oletan että aikuinen ihminen osaa suunsa aukaista ja käskeä kotiin jos häiritsee =)

Ap;lla on selkeasti ongelma, etta joku lapsen kaveri on heilla liikaa ja se harmittaa hanta.



Taalla saa toki hoyryja paastaa ulos, eipa siine mitaan. Mutta eikohan parempi ratkaisu olisi puhua lapselle/lapsen vanhemmille suoraan ja sopia selkeat pelisaannot . Helpottaisi kummasti ap:n elamaa...

Ja jos ei suuta saa auki, niin sittenpa asialle ei voi mitaan ja ap voi jatlkaa taalla purnaamista maailman tappiin.

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

te ette saa sitä turpaanne auki asiasta? Niin kauan kuin lapseni kaverien vanhemmat eivät kiellä menemästä / eivät käske lapsen lähteä oletan että siellä oleminen on täysin ok. Odotan että aikuinen ihminen osaa suunsa avata jos häiritsee.

Ei tiedä edes tarkkaan missä asuu, kun lapsi ei osaa tarkkaa osoitettansa kertoa, tien kylläkin. Lähetänkö kirjeen lapsen mukana: "Ystävällisesti voisitteko huolehtia, että lapsenne pääsee kotoamme turvallisesti kotiin klo 18. Jne?"

vaan sanot sille lapselle että nyt on aika lähteä kotiin. Ja jos ei suosiolla tottele niin jo on auktoriteetissa vikaa! Ja ainakin kaikilla minun lapseni kavereilla on jo kännykkä, ekalla on. Ja ilman muuta vaikka kirje mukaan. Melkoisen avutonta...

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

te ette saa sitä turpaanne auki asiasta? Niin kauan kuin lapseni kaverien vanhemmat eivät kiellä menemästä / eivät käske lapsen lähteä oletan että siellä oleminen on täysin ok. Odotan että aikuinen ihminen osaa suunsa avata jos häiritsee.

Ei tiedä edes tarkkaan missä asuu, kun lapsi ei osaa tarkkaa osoitettansa kertoa, tien kylläkin. Lähetänkö kirjeen lapsen mukana: "Ystävällisesti voisitteko huolehtia, että lapsenne pääsee kotoamme turvallisesti kotiin klo 18. Jne?"

vaan sanot sille lapselle että nyt on aika lähteä kotiin. Ja jos ei suosiolla tottele niin jo on auktoriteetissa vikaa! Ja ainakin kaikilla minun lapseni kavereilla on jo kännykkä, ekalla on. Ja ilman muuta vaikka kirje mukaan. Melkoisen avutonta...

Mutta kyllä kiinnostaa tietää, mitä kyseisten vanhempien päässä liikkuu? Lapsensa on jatkuvasti JOSSAIN, ei haluta edes tarkkaan tietää KENELLÄ, MISSÄ ja milloin lapsi tulee kotiin sieltä. Itse ainakin haluan olla jotenkin hajulla siitä missä ja kenen kanssa lapseni hengailee, eli itse olen aloitteellinen osapuoli tutustumaan heihin, joiden luona lapsi vierailee. Eikä mulla ois pokkaa ajatella että olkoon lapsi siellä niin kauan kunnes potkaisevat ulos, vaan kysyisin itse, sopiiko tämä teille vai mikä olisi teille paras aikataulu ym.? Enkä tosiaan odota, että lapselle tarjoillaan kaiken maailman ruuat tai kuskaillaan kotiin vierailupaikasta, kun lopettavat leikit tai että joutuvat lähettelemään viestejä lapseni mukana. Mutta taidan olla siis myös niuho kyttääjä ja ylivastuuntuntoinen tiukkapipo? Niin, ja avuton siis myös.

Sama lapsi vain olettaa kuten lapsen vanhemmatkin, että saman kaverin kotiin voi ihan milloin vain mennä yksipuolisella sopimuksella. Tällä perheellä kenen luokse lapsi menee ei tietenkään ole mitään omaa elämää kauppareissuista puhumattakaan tai harrastuksista ainakaan tämän lapsensa muilla hoidattavan perheen mielestä. Miten joillakin on pokkaa ???

te ette saa sitä turpaanne auki asiasta? Niin kauan kuin lapseni kaverien vanhemmat eivät kiellä menemästä / eivät käske lapsen lähteä oletan että siellä oleminen on täysin ok. Odotan että aikuinen ihminen osaa suunsa avata jos häiritsee.

Ei tiedä edes tarkkaan missä asuu, kun lapsi ei osaa tarkkaa osoitettansa kertoa, tien kylläkin. Lähetänkö kirjeen lapsen mukana: "Ystävällisesti voisitteko huolehtia, että lapsenne pääsee kotoamme turvallisesti kotiin klo 18. Jne?"

vaan sanot sille lapselle että nyt on aika lähteä kotiin. Ja jos ei suosiolla tottele niin jo on auktoriteetissa vikaa! Ja ainakin kaikilla minun lapseni kavereilla on jo kännykkä, ekalla on. Ja ilman muuta vaikka kirje mukaan. Melkoisen avutonta...

Mutta kyllä kiinnostaa tietää, mitä kyseisten vanhempien päässä liikkuu? Lapsensa on jatkuvasti JOSSAIN, ei haluta edes tarkkaan tietää KENELLÄ, MISSÄ ja milloin lapsi tulee kotiin sieltä. Itse ainakin haluan olla jotenkin hajulla siitä missä ja kenen kanssa lapseni hengailee, eli itse olen aloitteellinen osapuoli tutustumaan heihin, joiden luona lapsi vierailee. Eikä mulla ois pokkaa ajatella että olkoon lapsi siellä niin kauan kunnes potkaisevat ulos, vaan kysyisin itse, sopiiko tämä teille vai mikä olisi teille paras aikataulu ym.? Enkä tosiaan odota, että lapselle tarjoillaan kaiken maailman ruuat tai kuskaillaan kotiin vierailupaikasta, kun lopettavat leikit tai että joutuvat lähettelemään viestejä lapseni mukana. Mutta taidan olla siis myös niuho kyttääjä ja ylivastuuntuntoinen tiukkapipo? Niin, ja avuton siis myös.

alun perin siitä kun lapsi on teillä niin paljon. Ei minulla ole kristallipalloa josta olisin voinut katsoa että sinua huolettaakin se lapsi eikä vituta pelkästään sen läsnäolo.

vaan ne vanhemmat.

ja ekaluokkalainen tulee aina koulusta suoraan kotiin välipalalle ja tekemään läksyt. Sen jälkeen saa lähteä leikkimään tai kutsua kavereita. Yritän tämän "tavan" opettaa lapselleni, että jatkossakin iltapäivät sujuisivat näin - tähän asti on näyttänyt toimivat hyvin. Minusta on tärkeää, että lapsi tekee läksyt ensin ja saa sitten olla koko loppu päivän vapaasti. Isompana läksyjä on varmasti enemmän, joten ajankäyttöä joutuu miettimään uudestaan mutta tässä vaiheessa tämä järjestely tuntuu toimivan.



Minä yllätyin viime syksynä siitä, että muutaman lapseni luokkatoverin äiti kysyi voisiko heidän lapsensa tulla meille arkisin koulu jälkeen, kun kerran olen joka tapauksessa kotona. He siis halusivat välttyä maksamasta iiltapäiväkerhomaksua ja saada ilmaisen hoitopaikan lapsilleen. Sanoin, että meille voi tulla leikkimään välipalan ja läksyjen jälkeen mutta koko iltapäiväksi ja joka päivä en voi luvata ottaa. En todellakaan ota lapsilaumaa meille joka iltapäiväksi pyörimään - meillä on pienempiäkin lapsia jotka nukkuvat iltapäivisin päiväunet ym. eli meidän tavallista arkea en ole valmis toisten lasten takia uhraamaan. Muuten lasten kaverit ovat kyllä tervetulleita ja mielellään kaverit meille tulevatkin eli en ole tiukkapipoinen ilkimys vaikka "rajoitankin" vierailuja. Kavereiden joukossa on muutama, joita ei tunnu kukaan kaipaavan kotiin vaan yleensä me sanomme, että on aika lähteä kotiin (esim. eilen klo 19.30...). Joten ymmärrän hyvin ap:n ihmettelyn.



Ja tiedän myös sen, että aina vanhempi ei oikeasti tiedä missä lapsi iltapäivällä on. Tiedän nimittäin yhden lapsen, jonka pitää mennä joka päivä suoraan koulusta kotiin ja soittaa äidille. Sen sijaan lapsi pääsääntöisesti menee muualle kuin kotiin (kaverille) ja soittaa äidille. Hän kertoo sujuvasti olevansa nyt kotona, aikovansa syödä kohta välipalaa jne vaikka oikeasti näin ei ole. Äiti alkoi kuitenkin joku aika sitten epäillä asiaa, joten kerran hän meni iltapäivällä kotiin odottamaan lasta koulusta. Lapsi sitten soitti, että nyt hän on kotona tietämättä, että äiti oli kotona ja tiesi hänen valehtelevan. Lapsi jäi siis kiinni mutta tätä on jatkunut jo syksystä asti ja koko tuon ajan äiti kuvitteli kaiken olevan ok. Että osaa ne lapsetkin...

Lapsi on kuljetettu autolla vanhempien tai meidän perheemme puolesta kotiin, jonne ei siis osaa itse kävellä vaikka kävelymatkan päässä asuukin... ??? Voitko käskeä lapsen kotiin ?

Olin viime vuonna töissä eräässä kauppakeskuksessa, jossa päivittäin parveili eka-tokaluokkalaisia ja sanon suoraan, että ihmettelen miten edes saivat olla kyseisellä alueella ilman aikuista!! Alueella siis hyvin runsaasti sosiaalisia ongelmia, ryöstelyä ym. Siellä nämä äidin kullanmurut vipelsivät, sotkivat kaupoissa meikkejä tai yrittivät varastaa leluja. Jos oli ruokakaupassa meneillään maistatus, puolikas luokka oli viikottain jonossa ja törkeimmät kahmivat taskunsakin täyteen niistä maistiaiskipoista!! Ei ollut kerta eikä ensimmäinen kun jouduin huomauttamaan käytöksestä eikä lapsia edes nolottanut- ilmeisesti kotona oltiin sitä mieltä että hyvä vain, kun joku muu ruokkii...