Alle 2v sairaalassa, lukittuna häkkisänkyyn

joo, ja vanhemman pitänee hoitaa koti, muut lapset, käydä syömässä... Suurin mahdlollinen aika vietetään sairaan lapsen luona sairaalassa.

ei siellä ole jokaiselle lapselle omaa hoitaajaa 24h/vrk ja toisaalta ympäriinsä kuljeskelevat 2v on aika vaarallinen itselleen ja ympäristölleen.

Muutama minuutti voi tietenkin kulua, että hoitaja ehtii toisen lapsen luota itkevän lapsen luo. Kaikkien luona ei voi kaiken aikaa valitettavasti ole ja joskus itku kaikuu käytävään asti lasten sairaalaosastolla. Sellaista se on kun lapset sairastavat ja heillä on kurja olla. Kyllä kaikista yleensä huolehditaan parhaan mukaan.



Jos näyttää siltä, ettei resursseja huolenpitoon ole, pyrkisin kaikin keinoin itse olemaan osastolla lapsen kanssa päivin ja öin osittain tekemässä ainakin lapsen perushoivaa.



Sinun täytyy vaatia lapsellesi hoitoa, et saa jäädä itseksesi itkemään tai valittamaan vain palstoille lapsesi kohtaloa! Tsemppiä!

kanssa sairaalassa, kun toisen lapsen vanhemmat eivät voineet olla yötä osastolla. Hoitaja laittoi kuuntelun päälle, eli kuuli jonkun mikrofonijutun kautta, jos toinen lapsi olisi alkanut itkemään.



Ainakaan siis TAYSissa ei lapsi ole täysin valvomatta huoneessa, vaikka hoitaja ei huoneessa olisikaan. Tosin kuuli kai vain toimistoon, eli toista lasta hoitaessaan ei tiennyt mitä toisessa tapahtuu. Mutta aika nopeasti aina ilmestyi paikalle lapsen itkiessä.

ei siis ollut mikään erillinen laite, hoitaja vaan painoi jonkun napin seinästä päälle. Joten olisiko ap:n tapauksessa ollut tuollainen?



t. 13

juu, oli kolme tuntia ilman valvontaa... Kävin siis itse syömässä kotona ja lapsi itkuinen kun palasin. Olivat erittäin tietoisia lähdöstäni

mistä tiedät että oli 3h ilman valvontaa, jos et ollut paikalla. Ja jos lapsi on itkenyt esim 10min ennen tuloasi, niin hän on silloin itkuinen.



On varmasti raskasta kun lapsi joutuu olemaan sairaalassa, mutta ei hoitajilta voi vaatia jatkuvaa läsnäoloa jokaisen kohdalle, heitä ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi (eikä se ole hoitajien vika) Varmasti he tekevät parhaansa ihan jokaisen lapsen kohdalla.



Jaksamista sinulle.

Laajasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on normaalia. Omani on ollut monasti useissa eri sairaaloissa. Sekä sängyssä muuten vaan että sidottuna selälleen. Ensimmäisen kerran vähän päälle kuukauden ikäisenä.



Parempi olisi, jos itse voisi jatkuvasti olla paikalla pienen kanssa. Niin useimmat tekevätkin. Muuten on vähän voi voi juttu. Ei sairaaloissa ole, eikä ikinä ole ollutkaan, resursseja henkilökohtaisesti jatkuvasti vahtia kaikkia. Olot vaihtelee, joillain osastoilla on enemmän henkilökuntaa, joillain vähemmän. Toiset pystyvät pitämään huoneen kuuntelussa, toiset eivät. Jossain sairaaloissa henkilökunnan motivaatio on korkeampi kuin toisissa.



Aina joskus on omaa sydäntäkin kylmännyt jättää lapsi itsekseen. Henkilökunnan tärkein tehtävä on kuitenkin huolehtia lapsen ruumiillisesta hyvinvoinnista. Siinä sentään on aina onnistuttu.

silloin vanhemmat sai käydä osastolla vain kerran päivässä, pari tuntia kerrallaan. Muistan sen hyvin.



tulikohan musta jotenkin outo sen takia?

niin ei sitä voi perheen voimin siellä istuskella

saatiin ainakin jorvissa olla koko ajan lapsen kanssa, joutui olemaan siellä kolme viikkoa ja päivystettiin sitten vuoroissa, mun oli pakko käydä töissä ja sillä välin isä oli paikalla, sitten tehtiin vuoronvaihto ja olin siellä aamuun ja sitten taas töihin.. raskas oli sekin kolme viikkoa, enkä juuri kerennyt vanhempaa lasta sinä aikana näkemään, mutta ei olis pystyny pientä sinne yksinkään jättämään, onneks ei ole uudestaan jouduttu.

silloin vanhemmat sai käydä osastolla vain kerran päivässä, pari tuntia kerrallaan. Muistan sen hyvin.

Siskoa en saanut mennä katsomaan leikkauksen jälkeen, vanhemmat vain saivat käydä vierailuaikana.

Itse muistan kun olin nielurisaleikkauksessa 8-vuotiaana (monta päivää pidettiin sairaalassa), niin siellä oli niitä taaperoita häkkisängyissään itkemässä. Kävin juttelemassa niille kunnes hoitajat kielsivät.

jos lapsia on useampia niin ei sitä voi perheen voimin siellä istuskella

Minä olen ollut yhden lapsista kanssa kaksi kertaa sairaalareissulla, ensimmäisellä kerralla 5 päivää, toisella 3. Molemmilla kerroilla oli tuolla koko ajan, tauotta, toisella kertaa kävin syömässä sairaalan ruokalassa lounaat. Ekalla kerralla en käynyt syömässäkään, vaan mies toi mulle ruokaa - lapsi oli silloin pahasti sairas ja vielä melko pieni, enkä halunnut jättää häntä yksin. Toisella kertaa oli paremmassa kunnossa ja isompi, ja viihtyi sairaanhoitajan kanssa sen aikaa, että söin ruokalassa. Molemmilla kerroilla nukuin lattialla lapsen sängyn vieressä.

Kotona 4 muuta lasta.

Juuri tuosta tämän viestiketjun alussa kuvatusta syystä en jätä omaa lastani yksin sairaalassa.

Samoin läheisessä perheessä sairaalassa viikkojakin putkeen ollutta lasta ei jätetty yksin sairaalaan muuta kuin yöksi (koska yöllä ei kys. osastolla voinut olla vanhempi paikalla tilanahtauden vuoksi, ts. lattialla ei mahtunut nukkumaan). Heilläkin useampi sisarus lapsella kotona. Vanhempansa lähtivät kotiin kun lapsi nukahti ja palasivat sairalaan ennen kuin hän aamusta heräsi.

saatiin ainakin jorvissa olla koko ajan lapsen kanssa, joutui olemaan siellä kolme viikkoa ja päivystettiin sitten vuoroissa, mun oli pakko käydä töissä ja sillä välin isä oli paikalla, sitten tehtiin vuoronvaihto ja olin siellä aamuun ja sitten taas töihin.. raskas oli sekin kolme viikkoa, enkä juuri kerennyt vanhempaa lasta sinä aikana näkemään, mutta ei olis pystyny pientä sinne yksinkään jättämään, onneks ei ole uudestaan jouduttu.

on kammottava paikka, en mene sinne enää ikinä

trauma jäi

Miten kovetatte itsenne näissä tilanteissa?

Miten kovetatte itsenne näissä tilanteissa?

t. 22, joka siis vietti nuo 3 ja 5 päivää sairaalassa - ja sai "kiire töissä" käsitteelle ihan erilaisen merkityksen katsoessaan hoitajien työntekoa. Tuolla osastolla (Jorvissa) muuten hoitajat mm. saattoivat pitää pientä, jolla ei ollut vanhemmat paikalla, mukana rattaissa - muiden potilashuoneiden ulkopuolella mukanaan siis. Toisen potilaan luo ei tietty voinut tuoda.

kun sairaalassa ei ollut mahdollista yöpyä. Olisi mahdollista ollut nukkua tuolilla, mutta en osannut nukkua niin. Lähdin pois kun lapsi oli nukahtanut ja menin takaisin niin aikaisin kuin mahdollista. En tiedä, jäikö siitä mitään traumoja mutta en usko. Lapsi itse ei siitä muista mitään.

jos lapsia on useampia niin ei sitä voi perheen voimin siellä istuskella

Minä olen ollut yhden lapsista kanssa kaksi kertaa sairaalareissulla, ensimmäisellä kerralla 5 päivää, toisella 3. Molemmilla kerroilla oli tuolla koko ajan, tauotta, toisella kertaa kävin syömässä sairaalan ruokalassa lounaat. Ekalla kerralla en käynyt syömässäkään, vaan mies toi mulle ruokaa - lapsi oli silloin pahasti sairas ja vielä melko pieni, enkä halunnut jättää häntä yksin. Toisella kertaa oli paremmassa kunnossa ja isompi, ja viihtyi sairaanhoitajan kanssa sen aikaa, että söin ruokalassa. Molemmilla kerroilla nukuin lattialla lapsen sängyn vieressä.

Kotona 4 muuta lasta.

Juuri tuosta tämän viestiketjun alussa kuvatusta syystä en jätä omaa lastani yksin sairaalassa.

Useamman kerran lapsi joutunut sairaalaan, pisimmillään pari viikkoa kerrallaan. Itse olin 24h paikalla. Ensimmäisinä kertoina menin sairaalan ruokalaankin syömään vasta kun joku sukulainen tuli siksi aikaa vierailemaan. Sitten kun sairaalaelämä ja hoitajat tulivat tutummiksi, kävin syömässä niin, että joku hoitaja oli sen ajan lapsen kanssa. En mitenkään olisi voinut jättää yksin sinne. Sydäntä kylmäsi ne lapsiraukat jotka ehtivät pitkiäkin aikoja itkeä ennen kuin kukaan ehti paikalle.

Kotona myöskin 4 muuta lasta.

jos lapsia on useampia niin ei sitä voi perheen voimin siellä istuskella

Minä olen ollut yhden lapsista kanssa kaksi kertaa sairaalareissulla, ensimmäisellä kerralla 5 päivää, toisella 3. Molemmilla kerroilla oli tuolla koko ajan, tauotta, toisella kertaa kävin syömässä sairaalan ruokalassa lounaat. Ekalla kerralla en käynyt syömässäkään, vaan mies toi mulle ruokaa - lapsi oli silloin pahasti sairas ja vielä melko pieni, enkä halunnut jättää häntä yksin. Toisella kertaa oli paremmassa kunnossa ja isompi, ja viihtyi sairaanhoitajan kanssa sen aikaa, että söin ruokalassa. Molemmilla kerroilla nukuin lattialla lapsen sängyn vieressä. Kotona 4 muuta lasta. Juuri tuosta tämän viestiketjun alussa kuvatusta syystä en jätä omaa lastani yksin sairaalassa.

Useamman kerran lapsi joutunut sairaalaan, pisimmillään pari viikkoa kerrallaan. Itse olin 24h paikalla. Ensimmäisinä kertoina menin sairaalan ruokalaankin syömään vasta kun joku sukulainen tuli siksi aikaa vierailemaan. Sitten kun sairaalaelämä ja hoitajat tulivat tutummiksi, kävin syömässä niin, että joku hoitaja oli sen ajan lapsen kanssa. En mitenkään olisi voinut jättää yksin sinne. Sydäntä kylmäsi ne lapsiraukat jotka ehtivät pitkiäkin aikoja itkeä ennen kuin kukaan ehti paikalle. Kotona myöskin 4 muuta lasta.

joka sairaalassa ei ole mahdollista vanhemman nukkua. ei ole tilaa