Eroaisitteko TE, jos avioliitossa olisi nämä kaksi asiaa vialla:

"Sanoit että olette pärjänneet iman miestä kun hän on ollut työmatkalla.. on vähän eri asia ottaa avioero.



ja mistä tiedät vaikka miehesi kanssa tappelisitte oikeudessa asti lasten huoltajuudesta?? Sanoit että et itse aio tuoda muita ihastuksia lasten elämään, mutta entä mies? Mitä jos hän vaikka kuukauden päästä löytää elämänsä naisen/lohduttajan ja tuo tämän lasten elämään? Oletko varautunut siihen ettet voi vaikuttaa eron jälkeen mitenkään miehesi tekoihin? Jos hän ketkeroituu sinulle ja rupeaakin erittäin ikäväksi ihmiseksi?"



on hyvä miettiä. Itse otin eron, kun mies muutti toisen naisen luo ja eikä itse halunnut erota. Sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä, mies ja hänen uusi kumppaninsa ryhtyivät tehtailemaan lastensuojeluilmoituksia, jotka todettiin aiheettomaksi ja kiusanteoksi, mies haluaa tapaamiset oman päänsä mukaan, jatkuvaa riitelyä kaikesta mitä yritän sopia ja mistä keskustella oli asia mikä hyvänsä.



Aika paljon olen erotarinoita kuullut sekä työssäni että yksityiselämässä, mutta ikinä en sellaista mitä olen joutunut exäni kanssa kokemaan, vaikka paljon oli vaikeuksia parisuhteessakin.



Ja mainittakoon että jo avioliiton aikana olin käytännössä paljon yksinhuoltaja kun mies oli oli matkatöissä.

... vaikka voisihan se olla. Ärsyttää vaan täällä viljelty käsitys siitä, että miehillä ei ole tarvetta puhua tai kohdata toista ihmistä - tai jos on, kyseessä ovat työtä vieroksuvat maahanmuuttajat. Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelija eivät mahtuisi samaan persoonaan. On suomalaisen miehen väheksymistä ajatella näin.

että olisit antanut keskusteluun osallistuvien jäädä siihen käsitykseen, että todellakin olet yksissä mamumiehen kanssa? Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelu eivät mahtuisi mamumieheen. Juu, ei mitenkään väheksyvää. Eikä rasistista...

Mies tekee ihmeellisiä asioita perheen ja vaimon hyväksi osoittaakseen rakkauttaan ja kiintymystään vaikkei osaisi rakkaudesta puhua sanaakaan. Esimerkiksi aika moni talo Suomessa on rakennettu rakkaudesta.

Kyllä näin on. Mutta aiheeseenhan tämä tieto ei välttämättä auta.

t. Peruskorjauksen loppuun asti saattanut äijä.

Ja olenko sanonut, ettei mies olisi mamu? Tai mistä tiedät etten valehtele, voihan se olla nainenkin? Tai ehkä minulla ei olekaan kumppania?

Toin vain esille sen, että heti oletetaan että kyseessä ei voi olla kunnollinen tavallinen suomalainen mies. Ja kyllä, hermostuin siitä, että maahanmuuttajamiestä pidettiin automaattisesti työtä vieroksuvana.

Oppikaa jo ajattelemaa, että mieskin voi olla kaikkea, yhtä hyvin kuin nainenkin. Maskuliinisuus ja herkkyys eivät sulje toisiaan pois, kyky toimia ja suorittaa eivät estä ajattelemasta ja keskustelemasta. Ei herkkyys ole vässyttelyä, eikä keskustelutaito itskeskelyä viinilasiin. Vaatikaa itseltänne enemmän, miehet ja naiset, älkääkä ainakaan menkö sukupuolen tai suomalaisen kansanluonteen taakse piiloon.

Lopetan tämän keskustelun tähän, että ap saa pitää ketjunsa :P

... vaikka voisihan se olla. Ärsyttää vaan täällä viljelty käsitys siitä, että miehillä ei ole tarvetta puhua tai kohdata toista ihmistä - tai jos on, kyseessä ovat työtä vieroksuvat maahanmuuttajat. Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelija eivät mahtuisi samaan persoonaan. On suomalaisen miehen väheksymistä ajatella näin.

että olisit antanut keskusteluun osallistuvien jäädä siihen käsitykseen, että todellakin olet yksissä mamumiehen kanssa? Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelu eivät mahtuisi mamumieheen. Juu, ei mitenkään väheksyvää. Eikä rasistista...

Jokainen yli 30 naimisissa ollut kertoo miten liitossa on ollut vaikeita aikoja mutta sitten niistä on kasvettu yli. Yhdessä ja erikseen on asiaa käsitelty. Nainen on usein aika pitkälle se joka huolehtii perheen henkisestä hyvinvoinnista koska se on naisen luonteelle luontaisempaa. Poikkeuksia tietenkin on. Mies sitten huolehtii muista asioista. Mielestäni ap:n mies huolehtii hyvin perheessä sen oman osuutensa mutta mitä ap tekee? Kuunteletko ap miestäsi? Siis silloinkin kun hän on hiljaa? Otatko huomioon hänen tarpeet? Arvostatko miehesi panostusta perheessä ja osoitatko sen hänelle? Oletko kertonut miehelle miten haluat että sinua kosketaan?



En halua syyllistää ap:ta mutta tilanne voisi helpottua jos ap itse huomaisi olevansa 50% avioliittonsa ongelmista (ja onnesta).

Mies tekee ihmeellisiä asioita perheen ja vaimon hyväksi osoittaakseen rakkauttaan ja kiintymystään vaikkei osaisi rakkaudesta puhua sanaakaan. Esimerkiksi aika moni talo Suomessa on rakennettu rakkaudesta.

Kyllä näin on. Mutta aiheeseenhan tämä tieto ei välttämättä auta.

t. Peruskorjauksen loppuun asti saattanut äijä.

ettei mun mies rakentanut meille omakotitaloa vain osoittaakseen rakkautensa minuun vaan ihan siksi että haluaa asua omakotitalossa. en myöskään usko että mieheni lakkaisi tekemästä kotitöitä jos ei enää rakastaisi minua. Enkä minäkään lopettaisi siivousta vaikka vihaisin miestäni.

Ja olenko sanonut, ettei mies olisi mamu? Tai mistä tiedät etten valehtele, voihan se olla nainenkin? Tai ehkä minulla ei olekaan kumppania?

Toin vain esille sen, että heti oletetaan että kyseessä ei voi olla kunnollinen tavallinen suomalainen mies. Ja kyllä, hermostuin siitä, että maahanmuuttajamiestä pidettiin automaattisesti työtä vieroksuvana.

Oppikaa jo ajattelemaa, että mieskin voi olla kaikkea, yhtä hyvin kuin nainenkin. Maskuliinisuus ja herkkyys eivät sulje toisiaan pois, kyky toimia ja suorittaa eivät estä ajattelemasta ja keskustelemasta. Ei herkkyys ole vässyttelyä, eikä keskustelutaito itskeskelyä viinilasiin. Vaatikaa itseltänne enemmän, miehet ja naiset, älkääkä ainakaan menkö sukupuolen tai suomalaisen kansanluonteen taakse piiloon.

Lopetan tämän keskustelun tähän, että ap saa pitää ketjunsa :P

... vaikka voisihan se olla. Ärsyttää vaan täällä viljelty käsitys siitä, että miehillä ei ole tarvetta puhua tai kohdata toista ihmistä - tai jos on, kyseessä ovat työtä vieroksuvat maahanmuuttajat. Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelija eivät mahtuisi samaan persoonaan. On suomalaisen miehen väheksymistä ajatella näin.

että olisit antanut keskusteluun osallistuvien jäädä siihen käsitykseen, että todellakin olet yksissä mamumiehen kanssa? Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelu eivät mahtuisi mamumieheen. Juu, ei mitenkään väheksyvää. Eikä rasistista...

Ap ja tämä Pohjanmaan miehen kumppani. Mukavaa lukea perusteltuja mielipiteitä!

Koitaisin hyväksyä viat ja elää niiden kanssa.

mutta rakastaja minulla on.

Auttaa jaksamaan.

niin,erään biisin sanoja lainaten:on komee rakastajani,ei multa puutu yhtään mitään!!!!!!1 siis erota ei kannata kun pieniä lapsia,vasta myöhemmin kun lapset on jo omillaan.

Ja olenko sanonut, ettei mies olisi mamu? Tai mistä tiedät etten valehtele, voihan se olla nainenkin? Tai ehkä minulla ei olekaan kumppania?

Toin vain esille sen, että heti oletetaan että kyseessä ei voi olla kunnollinen tavallinen suomalainen mies. Ja kyllä, hermostuin siitä, että maahanmuuttajamiestä pidettiin automaattisesti työtä vieroksuvana.

Oppikaa jo ajattelemaa, että mieskin voi olla kaikkea, yhtä hyvin kuin nainenkin. Maskuliinisuus ja herkkyys eivät sulje toisiaan pois, kyky toimia ja suorittaa eivät estä ajattelemasta ja keskustelemasta. Ei herkkyys ole vässyttelyä, eikä keskustelutaito itskeskelyä viinilasiin. Vaatikaa itseltänne enemmän, miehet ja naiset, älkääkä ainakaan menkö sukupuolen tai suomalaisen kansanluonteen taakse piiloon.

Lopetan tämän keskustelun tähän, että ap saa pitää ketjunsa :P

Kuvaamani mies on kotoisin Pohjanmaalta, mistäpä muualtakaan. Ja juu, työtkin maistuu: tohtori ja toimari.

Näitä ei tosin riitä ihan joka naiselle, kun tuollaiset miehetkin ovat aika kranttuja. Nää on katsos kahden kauppoja. Joten hoidapa sinä sitä sohvaperunaasi siellä ja juttele sen kanssa säästä. Me harrastamme erinomaista seksiä ja puhumme ajatuksista, elämästä, itsestämme, toisistamme, lapsista, tunteista ja vaikka töistä.

Ihan vitsinä heitetty tuo jälkimmäinen (=ensimmäinen) kommenttisi ja pelkästään suomalaismiesten puolesta (eikä suinkaan omasta puolestasi) tunnetusta närkästyksestä, eikös? On se hyvä, että sinä et suinkaan kutsu suomalaisia miehiä sohvaperunoiksi etkä mene minkään suomalaisen kansanluonteen taakse piiloon :D

Ja olenko sanonut, ettei mies olisi mamu? Tai mistä tiedät etten valehtele, voihan se olla nainenkin? Tai ehkä minulla ei olekaan kumppania?

Toin vain esille sen, että heti oletetaan että kyseessä ei voi olla kunnollinen tavallinen suomalainen mies. Ja kyllä, hermostuin siitä, että maahanmuuttajamiestä pidettiin automaattisesti työtä vieroksuvana.

Oppikaa jo ajattelemaa, että mieskin voi olla kaikkea, yhtä hyvin kuin nainenkin. Maskuliinisuus ja herkkyys eivät sulje toisiaan pois, kyky toimia ja suorittaa eivät estä ajattelemasta ja keskustelemasta. Ei herkkyys ole vässyttelyä, eikä keskustelutaito itskeskelyä viinilasiin. Vaatikaa itseltänne enemmän, miehet ja naiset, älkääkä ainakaan menkö sukupuolen tai suomalaisen kansanluonteen taakse piiloon.

Lopetan tämän keskustelun tähän, että ap saa pitää ketjunsa :P

---

Kuvaamani mies on kotoisin Pohjanmaalta, mistäpä muualtakaan. Ja juu, työtkin maistuu: tohtori ja toimari.

Näitä ei tosin riitä ihan joka naiselle, kun tuollaiset miehetkin ovat aika kranttuja. Nää on katsos kahden kauppoja. Joten hoidapa sinä sitä sohvaperunaasi siellä ja juttele sen kanssa säästä. Me harrastamme erinomaista seksiä ja puhumme ajatuksista, elämästä, itsestämme, toisistamme, lapsista, tunteista ja vaikka töistä.

Argumentointitapasi kuulostaa samalta kuin eksälläni ja kokemuksesta tiedän, ettei tämä keskustelu johda enää minnekään. Junnunnunnun. Oma aggressiotaso sen sijaan nousee, muttei argumenttien osuvuuden vaan rasittavuuden takia.

että lasten on kiva jossain vaiheessa tajuta, että isä ja äiti olisivat eronneet jo vuosia sitten, mutta pinnistelivät väkisin yhdessä heidän takiaan?!? Että isällä ja äidillä olisi ollut mahdollisuus onnellisempaan elämään erossa toisistaan, mutta että he uhrautuivat lasten takia?

Minä en pysty uskomaan, että erosta jo päättäneet ihmiset pystyvät elämään kolme vuotta saman katon alla ilman, että lapset vaistoavat tilanteen ja kärsivät siitä. Tottakai kaikki eroperheen lapset haluaisivat, että eroa ei tapahtuisi, mutta onko monta vuotta jatkuva painostava tunnelma kotona sitten parempi vaihtoehto?

en lukenut koko ketjua, vain osan. Itse ehkä yrittäisin sinnitellä "kämppismeiningillä" kunnes nuorinkin lapsista on n. 10 ja eroaisin sitten.

Yhden kaverin vanhemmat tekivät niin, että olivat päättäneet erota mutta asuivat vielä 3 v yhdessä kunnes molemmat lapset olivat käyneet lukion loppuun.

Miksi kaikki aina olettavat että nurkan takaa löytyy PAREMPI?



On PALJON ihmisiä jotka eivät tosiaan KOSKAAN löydä kumppania vaikka kuinka etsivät.

Kannattaa siis ottaa sekin huomioon ap, ennen kuin rikot perheenne!

Mites sitten selität huonon olosi, kun et voi syyttää kumppania kun oletkin yksin? Kenen vika sitten?

Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, on olemassa erilaisia persoonallisuustyyppejä. Ehkä mieheni olisi erittäin onnellinen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista tarvetta puhua syvällisiä, koskaan. En todella kaipaa mitään viinilasi-itkusessioita kynttilänvalossa, mutta haluan TUNTEA kumppanini. Mainitsin jo aikaisemmin, etten tunne miestäni oikeastaan lainkaan, paitsi hyvin pinnallisella tasolla. Muissa ihmissuhteissani, siis ihan kaikissa muissa, ovat ihmiset kyllä avautuneet edes jonkin verran esim. toiveistaan, peloistaan, haaveistaan, ajatuksistaan vaikkapa yhteiskunnasta, politiikasta,elokuvista, kirjoista, uskonnosta, ymymym. Siis sellaista ihan normaalia keskustelua kaipaan, jossa kumpikin jakavat ajatuksiaan eri asioista.Ei niin, että toinen puhuu ja sitten odottaa 10 min. vastausta, jota ei koskaan kuulu. Tai että puhutaan vain lasten asioista tai siitä, minkä auton naapuri osti. Ja se siitä. Sitten ollaan vaan hiljaa. Minä en esimerkiksi tiedä, mistä elokuvista mieheni tykkää kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Vastaus on aina vaan kaikkeen"emmäoikeintiedä tai vaikee sanoa". Tai sitten hiljaisuus.

Ja varsinkin; miksi teit lapsia hänelle?

Jos rakkautta ei koskaan ole ollutkaan.

En vaan voi sympatisoida jotain,joka on itse tehnyt näin tyhmät päätökset elämästään.

Lapsia ei koskaan pitäisi tehdä jos ei rakasta toista. Siitä ei hyvää seuraa. Eikä ainakaan turvallista lapsuutta lapsille, sellaista mitä jokainen lapsi ansaitsisi.

Haluaisin lisätä että älä syytä itseäsi siitä että " teit väärän valinnan " miehen suhteen. Valitsit kiltin ja kunnollisen miehen, isäksi sopivan. Mielestäni se oli järkevästi tehty.

Ajattele perhettänne yrityksenä jonka tarkoitus on kasvattaa tervejärkiset lapset, auttaa ja tukea toisianne. En usko että lapset siitä kärsivät jos vanhempin välillä ei ole mieletöntä kipinää ja tunteen paloa. Pääasia ettei ole riittaa tai ahdistavaa ilmapiiriä. Hanki ystäviä, juttele heidän kanssaan.

Unohda seksi toistaiseksi, sinun aikasi tulee vielä. Piristy ja pysy hyvällä mielellä kaikesta huolimatta. Ei lasten tarvitse koskaan tietää ajatuksistasi.

Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, on olemassa erilaisia persoonallisuustyyppejä. Ehkä mieheni olisi erittäin onnellinen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista tarvetta puhua syvällisiä, koskaan. En todella kaipaa mitään viinilasi-itkusessioita kynttilänvalossa, mutta haluan TUNTEA kumppanini. Mainitsin jo aikaisemmin, etten tunne miestäni oikeastaan lainkaan, paitsi hyvin pinnallisella tasolla. Muissa ihmissuhteissani, siis ihan kaikissa muissa, ovat ihmiset kyllä avautuneet edes jonkin verran esim. toiveistaan, peloistaan, haaveistaan, ajatuksistaan vaikkapa yhteiskunnasta, politiikasta,elokuvista, kirjoista, uskonnosta, ymymym. Siis sellaista ihan normaalia keskustelua kaipaan, jossa kumpikin jakavat ajatuksiaan eri asioista.Ei niin, että toinen puhuu ja sitten odottaa 10 min. vastausta, jota ei koskaan kuulu. Tai että puhutaan vain lasten asioista tai siitä, minkä auton naapuri osti. Ja se siitä. Sitten ollaan vaan hiljaa. Minä en esimerkiksi tiedä, mistä elokuvista mieheni tykkää kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Vastaus on aina vaan kaikkeen"emmäoikeintiedä tai vaikee sanoa". Tai sitten hiljaisuus.

Ja varsinkin; miksi teit lapsia hänelle? Jos rakkautta ei koskaan ole ollutkaan. En vaan voi sympatisoida jotain,joka on itse tehnyt näin tyhmät päätökset elämästään. Lapsia ei koskaan pitäisi tehdä jos ei rakasta toista. Siitä ei hyvää seuraa. Eikä ainakaan turvallista lapsuutta lapsille, sellaista mitä jokainen lapsi ansaitsisi.

En tarvitse sympatiaa, tiedän tehneeni pahan virheen. Kuten jo aikaisemmin sanoin, olin varma, että kyllä ns. hyvän miehen kanssa asiat alkavat sujumaan ajan kanssa. Että parempaa ei edes ole olemassa. Päätin sisulla ja tahdolla vetää homman läpi. Pelkäsin myös siloisen masennukseni takia aivan järjettömästi yksinjäämistä. Mieheni on myös myöntänyt, että alkuaikoina mietti suhteen lopettamista koko ajan, eli mitään alkuhuumaa ja rakastumisvaihetta ei koskaan meillä edes ollut. Ei ole paluuta mihinkään kulta-aikoihin.

Aivan, typerää oli mennä naimisiin vain siksi, että toinen ihminen vaikutti kunnolliselta ja hyvältä. NYT tajuan sen, aikaisemmin en tajunnut, vaan puskin vain sokeasti eteenpäin tahdonvoimalla. En voi pyyhkiä pois tekemiäni virheitä, nyt siis yritän korjata tilannetta kaikkien osapuolien kannalta siedettäväksi. En PYSTY myöskään enää valehtelemaan itselleni, että tilanne tästä vielä muuttuisi parempaan, koska yrittämisestäni huolimatta tilanne ei ole muttunut mihinkään.

Emme pahemmin riitele lasten kuullen koskaan ja uskon, että tähän asti lapsilla on ollut ihan hyvä ja normaali lapsuus. Kaikki kolme lasta uskaltavat kyllä ilmaista tunteitaan vapaasti meille ja vaikuttavat kaikinpuolin hyvinvoivilta. Lapset kuulemma tuntevat olonsa rakastetuiksi, he ovat itse näin kertoneet.

Silloin, kun isä oli muualla töissä, eivät lapset myöskään oireilleet asian vuoksi, vaan arki sujui ihan normaalisti omalla painollaan.

mennä naimisiin pelkästään yksinjäämisen pelosta!?

En vaan voi tajuta!!???

Ja 3 lasta!!MIKSI? Miksei sit vaan 1 riittänyt?

Mitä ihmettä ja kenelle olet yrittänyt jotain todistaa???



Mä en vaan tajuu sua....huh huh.

En aio etsiä ketään parempaa, mutta haluaisin selaisen MAHDOLLISUUDEN olevan olemassa. Haluan homman olevan rehellisellä pohjalla. En ole oikein pettäjätyyppiä, eli sivusuhteesta en haluaisi lähteä intohimoa ja keskustelua etsimään. Olisin sitten yh vaikka loppuelämäni, mutta olisin edes rehellinen yh.



En usko, että mies haluaa elää seksittömässä avioliitossa vuosikausia, joten joko jatkan tätä samaa rataa ja vedän kännit ennen seksiä ja kiellän kaikki omat tarpeeni tai sitten eroamme.

mennä naimisiin pelkästään yksinjäämisen pelosta!? En vaan voi tajuta!!??? Ja 3 lasta!!MIKSI? Miksei sit vaan 1 riittänyt? Mitä ihmettä ja kenelle olet yrittänyt jotain todistaa??? Mä en vaan tajuu sua....huh huh.

Tuntuu, että olisin ollut silloin aivan täysin eri ihminen... Yritin suorittaa elämää jonkin kaavan mukaan ja kieltää täysin oman itseni siinä sivussa.