Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitteko TE, jos avioliitossa olisi nämä kaksi asiaa vialla:
14.03.2011 |
1. Todella huonoa seksiä, mies ei kiinnosta seksuaalisesti LAINKAAN, lähinnä ällöttää. Jokainen seksisessio (jota ennen on otettava runsaasti viiniä, että pystyy siihen)johtaa helpotuksen tunteesen: nyt tätä ei tarvitse kestää noin kuukauteen! Seksi on huonontunut entisestään vuosien kuluessa, vaikka asioista on puhuttu paljon.
2. Ei minkäänlaista henkistä yhteyttä toiseen jatkuvasta yrittämisestä ja terapiasta huolimatta. Mies erittäin sulkeutunut, eikä paljasta itsestään oikeastaan yhtään mitään, paitsi pakon edessä.
3 lasta. 8 vuotta naimisissa. Mies osallistuva ja hyvä isä, joa tekee kotitöitäkin. Mies ei halua erota.
Kommentit (208)
Jos toinen ei puhua pukahda, jää kommunikointi lyhyeen. Kyllä se vaatii yrittämistä molemmilta. Jos toinen halua tai kykene, niin aika vaikea on tilanne...
Voi argh. Kommunikaatio on niin monta muutakin asiaa kuin PUHUMINEN. Kommunikaation tavoite on ymmärtää toista ihmistä (siitä syntyy se yhteys ihmisten välillä), ei puhuminen.
Ap:n mies kommunikoi tällä hetkellä esim. näin: haluaa seksiä vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tuli kohdalle se mies jolle puhuminen ja analysointi ovat elinehto, jonka kanssa kohtaamme fyysisesti ja henkisesti, ja kaikki muuttui. Oli kuin olisin saanut sangollisen vettä aavikolla.
Erinomainen vertaus, sillä kuvailemasi mies on epäilemättä kotoisin jostain aavikon tuntumasta, ja aikaahan heillä on lätistä tyhjästä, kun työt ei kiinnosta.
Kertokaapas mulle lisäksi, että mitä ne on ne syvälliset asiat, joista kuuluu yhtenään keskustella? Kun ei näin miehenä asia oikein avaudu.
Mikään ei ole rasittavampaa kuin tyhjänpäiväinen ihmissuhdep*anjauhanta. Kyllä täytyy olla melko nyyssösmies, jos jaksaa joka ikistä mielenliikahdustaan analysoida tuntikausia.
Mikään ei ole rasittavampaa kuin tyhjänpäiväinen ihmissuhdep*anjauhanta. Kyllä täytyy olla melko nyyssösmies, jos jaksaa joka ikistä mielenliikahdustaan analysoida tuntikausia.
Ero on todennäköisesti tulossa (ainakin ap miettii sitä) koska yhteyttä miehen kanssa ei ole. Mutta kertokaapa se taikasana millä yhteys saadaan muodostetuksi. Mikä on se maaginen "juttu" millä saadaan kahden täysin erilaisen ihmisen välille yhteys?
Taikasana on kommunikaatio! Kaikki ihmiset ovat erilaisia! Oikeasti. Sen avulla ihmiset voivat kohdata. MUTTA kommunikointia on monenlaista. Ei tarvitse vaatia miestä avautumaan juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Kommunikointi on sitä, että haluaa oppia ymmärtämään toista TÄMÄN OMILLA EHDOILLA. Ei niin, että vaaditaan toista muuttumaan sellaiseksi, että se puhuu juuri oikein, itselle sopivin sanankääntein.
Tästä puhuttiin terapiassa. Miehen luontainen "kommunikointi"tapa on hiljaisuus. Miehelläni ei siis ole luontaista tarvetta juurikaan puhua asiosta, toisin kuin minulla. Hän on mielellään miettimättä mitään sen syvällisemmin. Eli jos haluan kommunikoida miehen ehdolla, on kommunikaatio lopetettava ja istuttava hiljaa yhdessä. Jollekin tämä tapa voi olla just sopiva ja kiva, itselleni se on täysin vieras tyyli ja täysin oman luonteeni vastaista.
Terapian aikana yritime kumpikin kokeilla toisen tapaa kommunikoida ja se tuntui kummastakin pahalta ja vieraalta itselle. Miehen yritykset lopahtivatkin aika pian ja ymmärrän kyllä häntä, enhän istekään osaa vaan istua tyytyväisenä hiljaa ja silloin tällöin kommentoida jotain kevyttä ja pinnallista.
On siis äärettömän vaikea lähestyä toista ja oppia tuntemaan hänet ilman kommunikaatiota. En jaksa enää.
en lukenut koko ketjua, vain osan. Itse ehkä yrittäisin sinnitellä "kämppismeiningillä" kunnes nuorinkin lapsista on n. 10 ja eroaisin sitten.
Yhden kaverin vanhemmat tekivät niin, että olivat päättäneet erota mutta asuivat vielä 3 v yhdessä kunnes molemmat lapset olivat käyneet lukion loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, herää itsekkyydestäsi. Jos saat miehen, joka on peto sängyssä ja jaksaa jauhaa pas*aa kanssasi viinilasin ääressä, hän ei varmastikaan ole missään muussa asiassa hyvä. EI osaa olla lasten kanssa, EI tee kotitöitä, yms. Kaikkea et voi saada.
Lopeta minä-jankutus, sillä sun on vaan kestettävä. Sitä se elämä on. Kuulostaa siltä, että sulla on itselläsi jotain ongelmia korvien välissä, ei miehelläsi, jos kerran vertaat häntä johonkin kännipanoon, jossa miehen kosketus oksetti.
Korjaa AP oma asenteesi.
Kuulkaas kun ihmisiä on monenlaisia. Jotkut tykkää olla hiljaa. Jotkut tykkää puhua ihan arkisista asioista. Jotkut haluaa puhua syvällisiä. Ne jotka puhuu arkisista asioista eivät luultavasti ymmärrä mitä ne syvälliset analyysit ovat, kun heillä ei itsellään ole sellaiseen tarvetta. Se ei silti tarkoita, etteikö joku _ihan oikeasti_ tarvitsis sellaista keskustelua.
On ihan kiva, jos parisuhteessa on samanlaisia ihmisiä. Ei täysin samanlaisia, mutta sellaisia että kummankin perustarpeet tyydytetään. Joskus ihmiset tekevät virhearviointeja itsensä suhteen, joskus toisen suhteen.
Niille jotka ei ymmärrä persoonallisuuksien eroja ja niiden merkitystä: googlatkaa vaikka Big Five tai Myers-Briggs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättänyt erota? Ajattelitko saavasi vain eroon kannustavia viestejä, kommentteja joissa sinua kehoitetaan ajattelemaan itseäsi ja omaa onneasi. Olet niitä saanut mutta olet saanut myös sen toisen puolen jonka ilmeisesti sujuvasti sivuutat. Sanoit että olette pärjänneet iman miestä kun hän on ollut työmatkalla.. on vähän eri asia ottaa avioero. ja mistä tiedät vaikka miehesi kanssa tappelisitte oikeudessa asti lasten huoltajuudesta?? Sanoit että et itse aio tuoda muita ihastuksia lasten elämään, mutta entä mies? Mitä jos hän vaikka kuukauden päästä löytää elämänsä naisen/lohduttajan ja tuo tämän lasten elämään? Oletko varautunut siihen ettet voi vaikuttaa eron jälkeen mitenkään miehesi tekoihin? Jos hän ketkeroituu sinulle ja rupeaakin erittäin ikäväksi ihmiseksi? Oletko miettynyt ihan oikeasti kaikkia mahdollisuuksia joita voi tulla kun erotaan? Ovatko eron seuraukset niin kovin positiivisa lapsille kuin haluat ajatella? Mitä jos joku lapsistasi masentuu eron vuoksi? Mielestäni teillä ei ole sellaisia ongelmia ettetkö voisi jatkaa suhdetta. Mutta olet sen jo päättänyt selvästi lopettaa. Toivon ettei siellä terapeutilla istu seuraavaksi joku lapsistasi.
Luulin monta vuotta olevani niin vahva ihminen, että pelkkä arjen toimiminen riittäisi kyllä minulle, juuri lasten takia. Nyt en jaksa enää. Olen laittanut omat tarpeeni aina viimeisiksi ja kaikkien muiden tarpeet ykkösiksi. Ajattelin kestäväni loppuelämäni ilman nautinnollista seksiä, rakkautta ja keskusteluyhteyttä, jos vain tsemppaisin tarpeeksi ja unohtaisin, miltä minusta oikeasti sisälläni tuntuu.
Millainen tulevaisuus tällä avioliitolla on? Ihan realistisesti puhuen? Millainen tulevaisuus miehellä on tässä avioliitossa? Seuraavat kymmenen vuotta hiljaisuutta ja seksittömyyttä vieraalta tuntuvan ihmisen seurassa, mutta kotityöt ja lastenhoito sentään sujuisivat mallikkaasti. Onko se, että arkielämä sujuu ihan kivasti ja kaikki muu mättää pahasti riittävä peruste jatkaa yhdessä? Searkielämä nimittäin sujuisi ihan hyvin erillään asuessammekin.
Tietenkään erolla ei ole positiivisia seurauksia lapsille. Tein miten vain, joku on jollakin tavalla onneton. Ns. "hyvää" ratkaisua ei ole olemassa enää. Haluaisin löytää ratkaisun, joka olisi mahdllisimman tuskaton KAIKILLE osapuolille. Kuten sanoin, itse koin nuorena vanhempieni avioeron, he olivat sinnitelleet onnettomassa liitossa lasten takia. Taakka oli kamala teini-ikäisenä kantaa, kun tajusin, että minä tavallaan, pelkällä olemassolollani, olin "syypää" vanhempieni epäonneen ja kodin kylmään ilmapiiriin.
Siksi olin ensin ajatellut sinnitellä loppuelämäni tässä, etteivät lapseni joutuisi vastaavaan tilanteeseen. En usko, että pystyn siihen, vaikka yritin kovasti. En pysty uunohtamaan ja hylkäämään omia tarpeitani ihmisenä niin täysin.
enkä varsinkaan pikkuinen. Rasismi on aina syy vetää herne nekkuun.
Kylläpä nyt meni pikkurouvalla herne nenukkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, siis mikä ON syvällistä keskustelua? Ihan arkiasiat (mitä ostetaan kaupasta) tuskin ovat, mutta onko sitä esim. keskustelu kirjoista tai elokuvista, tulevaisuudentoiveet/-suunnitelmat, politiikka, maailmankatsomukselliset asiat, ajankohtaiset asiat, mietintä siitä millainen on itse ja miksi?
Meillä ei ole ollut tarvetta syväluotaaville ihmis-/parisuhdekeskusteluille, mutta muita ollaan kyllä käyty aina.
enkä varsinkaan pikkuinen. Rasismi on aina syy vetää herne nekkuun.
Siksipä varmaan tuli kiire todistelemaan, että oma mies on Pohjanmaalta, tohtori ja toimari :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita meiliä: sarvetjasiivet@gmail.com. Ei tarvitse kirjeenvaihtoon ryhtyä (olen aika huono siinä), mutta jos kaipaat ajatusten vaihtoa.
Ajatuksesi kuulostavat kovin samanlaisilta kuin omani taannoin, ja olen käynyt jo läpi tuon kaiken.
Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, on olemassa erilaisia persoonallisuustyyppejä.
Ehkä mieheni olisi erittäin onnellinen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista tarvetta puhua syvällisiä, koskaan.
En todella kaipaa mitään viinilasi-itkusessioita kynttilänvalossa, mutta haluan TUNTEA kumppanini. Mainitsin jo aikaisemmin, etten tunne miestäni oikeastaan lainkaan, paitsi hyvin pinnallisella tasolla. Muissa ihmissuhteissani, siis ihan kaikissa muissa, ovat ihmiset kyllä avautuneet edes jonkin verran esim. toiveistaan, peloistaan, haaveistaan, ajatuksistaan vaikkapa yhteiskunnasta, politiikasta,elokuvista, kirjoista, uskonnosta, ymymym. Siis sellaista ihan normaalia keskustelua kaipaan, jossa kumpikin jakavat ajatuksiaan eri asioista.Ei niin, että toinen puhuu ja sitten odottaa 10 min. vastausta, jota ei koskaan kuulu.
Tai että puhutaan vain lasten asioista tai siitä, minkä auton naapuri osti. Ja se siitä. Sitten ollaan vaan hiljaa.
Minä en esimerkiksi tiedä, mistä elokuvista mieheni tykkää kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Vastaus on aina vaan kaikkeen"emmäoikeintiedä tai vaikee sanoa". Tai sitten hiljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... vaikka voisihan se olla. Ärsyttää vaan täällä viljelty käsitys siitä, että miehillä ei ole tarvetta puhua tai kohdata toista ihmistä - tai jos on, kyseessä ovat työtä vieroksuvat maahanmuuttajat. Ihan kuin hyvä isä, työssä menestyvä mies, taitava rakastaja ja syvällinen keskustelija eivät mahtuisi samaan persoonaan. On suomalaisen miehen väheksymistä ajatella näin.
enkä varsinkaan pikkuinen. Rasismi on aina syy vetää herne nekkuun.
Siksipä varmaan tuli kiire todistelemaan, että oma mies on Pohjanmaalta, tohtori ja toimari :D
Tula "yhteydellä" kaipaan juuri sitä, mitä joku ylläoleva kirjoitti: haluan TUNTEA miehen. Tälä hetkellä, kaikkien näiden vuosienkin jälkeen, mies on minulle jokseenkin vieras ihminen.
Kyllähän tämä taas selvensi asiaa.
Minä taas ymmärrän oikein hyvin, että mies ei halua avautua, koska ei ole oikeastaan mitään tunteita eikä haaveita. Loppuelämä on näet alkanut, ja mies on just niin onnellinen kuin pystyy olemaan. Sitä en oikein käsitä, että mies kumminkin pyrkii pukille aina silloin tällöin. Kyllä se mieskin nimittäin yleensä huomaa, jos ei toista yhtään kiinnosta.
PS. Mistä arvasit, että naisystäväni on sohvaperuna?
Ero on todennäköisesti tulossa (ainakin ap miettii sitä) koska yhteyttä miehen kanssa ei ole. Mutta kertokaapa se taikasana millä yhteys saadaan muodostetuksi. Mikä on se maaginen "juttu" millä saadaan kahden täysin erilaisen ihmisen välille yhteys?
Taikasana on kommunikaatio! Kaikki ihmiset ovat erilaisia! Oikeasti. Sen avulla ihmiset voivat kohdata. MUTTA kommunikointia on monenlaista. Ei tarvitse vaatia miestä avautumaan juuri sillä tavalla kuin sinä haluat. Kommunikointi on sitä, että haluaa oppia ymmärtämään toista TÄMÄN OMILLA EHDOILLA. Ei niin, että vaaditaan toista muuttumaan sellaiseksi, että se puhuu juuri oikein, itselle sopivin sanankääntein.
Tästä puhuttiin terapiassa. Miehen luontainen "kommunikointi"tapa on hiljaisuus. Miehelläni ei siis ole luontaista tarvetta juurikaan puhua asiosta, toisin kuin minulla. Hän on mielellään miettimättä mitään sen syvällisemmin. Eli jos haluan kommunikoida miehen ehdolla, on kommunikaatio lopetettava ja istuttava hiljaa yhdessä. Jollekin tämä tapa voi olla just sopiva ja kiva, itselleni se on täysin vieras tyyli ja täysin oman luonteeni vastaista.
Terapian aikana yritime kumpikin kokeilla toisen tapaa kommunikoida ja se tuntui kummastakin pahalta ja vieraalta itselle. Miehen yritykset lopahtivatkin aika pian ja ymmärrän kyllä häntä, enhän istekään osaa vaan istua tyytyväisenä hiljaa ja silloin tällöin kommentoida jotain kevyttä ja pinnallista.
On siis äärettömän vaikea lähestyä toista ja oppia tuntemaan hänet ilman kommunikaatiota. En jaksa enää.
Hän on mielellään miettimättä mitään sen syvällisemmin.
Miehen yritykset lopahtivatkin aika pian ja ymmärrän kyllä häntä, enhän istekään osaa vaan istua tyytyväisenä hiljaa ja silloin tällöin kommentoida jotain kevyttä ja pinnallista.
tilanteesta etkä millään tavalla halveksi häntä, ethän?
Tästä puhuttiin terapiassa. Miehen luontainen "kommunikointi"tapa on hiljaisuus. Miehelläni ei siis ole luontaista tarvetta juurikaan puhua asiosta, toisin kuin minulla. Hän on mielellään miettimättä mitään sen syvällisemmin. Eli jos haluan kommunikoida miehen ehdolla, on kommunikaatio lopetettava ja istuttava hiljaa yhdessä. Jollekin tämä tapa voi olla just sopiva ja kiva, itselleni se on täysin vieras tyyli ja täysin oman luonteeni vastaista.
Terapian aikana yritime kumpikin kokeilla toisen tapaa kommunikoida ja se tuntui kummastakin pahalta ja vieraalta itselle. Miehen yritykset lopahtivatkin aika pian ja ymmärrän kyllä häntä, enhän istekään osaa vaan istua tyytyväisenä hiljaa ja silloin tällöin kommentoida jotain kevyttä ja pinnallista.
On siis äärettömän vaikea lähestyä toista ja oppia tuntemaan hänet ilman kommunikaatiota. En jaksa enää.
Mun käy sun miestä vähän sääliksi.
Sinä olet oikeastaan vuosikaudet huijannut miestäsi ja nyt sitten oletkin onneton, ja se on aina ollut miehen syytä. Sinun onnettomuutesi on sinun omaa aikaansaannostasi!
Näyttää siis siltä, että et ole halukas tekemään töitä, et ole halukas muuttamaan itseäsi.
Silloin olet jo päätöksesi tehnyt eikä sinun tarvitse siihen muilta neuvoa tai mielipiteitä kysyä.
Suosittelen henk.koht. terapiaa sulle itsellesikin. Vaikuttaa siltä, että omien vanhempiesi "jäätävä" avioliitto kulisseineen on jättänyt sinuun jälkesi ja yrittäessäsi välttää tekemästä samanlaista virhettä tulet varmaan tehneeksi liudan muita virheitä - kuten suurin osa meistä. :-)
oletkin ehkä kiinnostuneempi ihmisistä, kun täällä hengaat :P
Moni mies nyt vaan "pyrkii pukille" vaikka toista ei kiinnostaisi pätkääkään - osa ei välitä, osa ei huomaa, osa ei halua huomata. Osa ajattelee, että seksiin on oikeus. Tervetuloa naisten maailmaan.
minäkin ihmettelen, mitä syvällisiä analyysejä pitää alinomaa tehdä? Ihan normaaleista, arkisista asioista meillä rupatellaan. Tosin olen ollut parisuhteessa vasta 27 v =)