Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitteko TE, jos avioliitossa olisi nämä kaksi asiaa vialla:
14.03.2011 |
1. Todella huonoa seksiä, mies ei kiinnosta seksuaalisesti LAINKAAN, lähinnä ällöttää. Jokainen seksisessio (jota ennen on otettava runsaasti viiniä, että pystyy siihen)johtaa helpotuksen tunteesen: nyt tätä ei tarvitse kestää noin kuukauteen! Seksi on huonontunut entisestään vuosien kuluessa, vaikka asioista on puhuttu paljon.
2. Ei minkäänlaista henkistä yhteyttä toiseen jatkuvasta yrittämisestä ja terapiasta huolimatta. Mies erittäin sulkeutunut, eikä paljasta itsestään oikeastaan yhtään mitään, paitsi pakon edessä.
3 lasta. 8 vuotta naimisissa. Mies osallistuva ja hyvä isä, joa tekee kotitöitäkin. Mies ei halua erota.
Kommentit (208)
Ap tässä siis vielä.
Luulen, että voisimme "erota", mutta asua kämppäkavereina yhdessä ainakin muutaman kuukauden. Olisimme kumpikin vapaita menemään, mutta lapsilla olisi kaksi vanhempaa lähellä. Luulen, että mies suostuisi järjestelyyn ainakin vähäksi aikaa. Sen jälkeen pitäisi tehdä jokin lopullinen ratkaisu ja kai myydä talo pois.
On niin hullua, kun kuitenkin VÄLITÄN miehestä todella paljon ihmisenä. Hän on kuin rakas veli tai uystävä, jota ilmankaan en haluaisi elää. Mutta seksiä en hänen kanssaan halua, emmemkä myöskään millään löydä sitä kuuluisaa "samaa aaltopituutta", paitsi joskus, erittäin harvoin. Arki sujuu kuitenkin aivan loistavasti, samoin pinnallisempi keskustelu ja kuulumisten vaihto, jossa ei siis puhuta tunteista lainkaan tai analysoida yhtään mitään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuommoinen elämä ja elämäntilanne olisi kauheinta mitä kuvitella osaisin. Siksi en ikinä olisi mennyt tuollaisten syiden takia naimisiin, sillä viihdyn, ja olen aina viihtynyt, erittäin hyvin myös yksinäni. Mottoni on ollutkin, että mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa parisuhteen itsensä vuoksi.
Päätin jo nuorena että menen naimisiin vain, jos tulee mies, joka on sielunpuolikkaani ja vie minulta jalat alta. Sellainen tulikin, ja vielä 20 vuoden jälkeenkin olemme onnellisia ja läheisiä. Tietysti meillä on ollut myös vaikeita aikoja, emmehän ole enää samoja ihmisiä kuin mennessämme naimisiin - kriisit on kuitenkin selvitetty, koska olemme yhdessä halunneet ne selvittää.
Sinulle toivon voimia selvittää nuo solmut jollain tavalla. Muista, että et sinä, eikä kukaan muukaan määritä sinun ihmisyyttäsi parisuhteen tai sen puuttumisen takia. Kaunista kevättä!
Surullista että joku joutuu yksinäisyydenpelon vuoksi valitsemaan tietoisesti väärän kumppanin.
Ap vielä.
Olin juuri muuttanut työn perässä uudelle paikkakunnale ja olin kauhean yksinäinen ja ymmärrän nyt terapian jälkeen, että kärsin ilmeisesti silloin myös lievähköstä masennuksesta. Takerruin siis kynsin, hampain lähimpään kunnolliseen mieheen. Mies puolestaan oli kaveripiirinsä viimeinen sinkku ja itsekin kai vähän epätoivoinen.
Ottakaapa muut tästä tarinasta opiksenne. Älkää suostuko kompromisseihin parisuhdetta muodostaessanne. Ikinä. Tai nämä asiat tulevat teillekin vielä eteen. Luulin, että niitä voisi joko paeta tai että ne vaan jotenkin korjaantuisivat ajan kanssa, mutta ei se niin toimi.
on aika vaikea juttu. Jos menee pariksi tunniksi ulos syömään, niin siinä harvoin saa sormia näpäyttämällä syvällisen keskustelun aikaiseksi. Voi hetkittäin tuntua, ettei ole mitään sanottavaa. Ja paineetkin siihen hyvään keskusteluun on kovat, kun nyt kerta on saatu sitä kahden keskistä aikaa. Me pystymme kyllä miehen kanssa keskustelemaan, mutta ei se aina irtoa helpolla.
Toi seksi asia on kinkkinen. Jos olette jutelleet, niin minkä takia mies ei halua kehittyä petipuuhissa? Ja oikeesti, monilla pienten lasten vanhemmilla seksi menee ykstoikkoseks suorittamiseksi, kun se sponttaanius puttuu. On sekstailtava sillon kun on aikaa, ja silloin kun on aikaa, niin on harvoin ihan pirteimmillään. Tietty, jos seksi oli ennen lapsiakin huonoa, niin sitten onkin hankala juttu...
En ehkä ihan hevillä eroisi. Yritä vielä sitä seksin kehittämistä ja kyllä se keskusteluyhteyskin löytyy, kun yritätte lisätä yhteisiä keskstelutuokioita. Jos niihin tulee liikaa väliä, niin on vaikea löytää se yhteys takaisin.
Tsemppiä!
mutta rakastaja minulla on.
Auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemminkaan, siis ennen lapsia.Hyvä isä ja kokonainen perhe antavat hyvän lähtökohdan lapsien elämälle. Valinnoistaan joutuu joskus ns maksamaan.
aiemminkaan, siis ennen lapsia.Hyvä isä ja kokonainen perhe antavat hyvän lähtökohdan lapsien elämälle. Valinnoistaan joutuu joskus ns maksamaan.
Mutta... Mikä on se "käypä" hinta, joka virheestä maksetaan? Milloin hinta on liian kova ihmiselle? En kuitenkaan ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ikuisuuksiin suorittaa avioliittoa väkisin aikaisemmin tekemäni virhen vuoksi, otta lapset eivät mahdollisesti kärsisi. Sitä taktiikkaa kokeilin jo monta vuotta, mutta paha olo nousi lopulta silti pinnalle, eikä nyt suostu häipymään enää takaisin sinne tietoisuuden rajamaille. Kärsivätkö lapset äidin pahasta olosta ja miten paljon?
Entä mikä on reilua miestä kohtaan? Haluaisitteko te jatkaa avioliittoa miehen kanssa, joka joutuu päivittäin tsemppaamaan, että jaksaisi liittoanne ja joka joutuisi vetämään kännit, että pystyisi seksiin kanssanne? Kenen onni menee muiden onnen edelle?
"edes kerran elämässä" onnistuu vallan mainiosti vielä tukevassa keski-iässäkin. Elämä ei lopu 50-vuotispäivään.