G: Alatiesynnytys VS sektio!

alateitse. Kaksi ekaa synnytystä käynnistettiin ja ne olivat tuskaisempia kuin kolmas, itsestään käynnistynyt synnytys. Lapset ovat olleet 3-3,7-kiloisia, raivotarjonnassa ja minä olen sellaisen mallinen, että tuon kokoisten lasten ponnistaminen maailmaan on hitaankin avautumisvaiheen jälkeen ollut helppoa. Pahoja repeämiä ei ole koskaan tullut ja olen käynyt muutaman päivän päästä synnytyksestä kävelylenkillä ja tämän viimeisen synnytyksen jälkeen aloitin jumpassa käymisen alle kuukausi synnytyksen jälkeen. En usko, että olisin toipunut sektiosta ihan niin nopeasti, sillä ainakin tähystyksellä tehdystä umpparileikkauksesta toipuminen oli hitaampaa kuin synnytyksestä toipuminen.



Yhdessäkään synnytyksessä ei ollut mitään kamalaa tai traumatisoivaa, jonka takia olisin sitä mieltä, että haluaisin neljännen, ihan kohta syntyvän lapsen tulevsan ulos sektiolla. Uskon, että minulle paras tapa synnyttää oikeassa asennossa olevia alle nelikiloisia lapsia on alateitse. Miettisin asiaa uudestaan, jos lapsi olisi kamalan iso tai perätilassa tms. En myöskaan rupea väkisin vaatimaan alatiesynnytyksen jatkamista, jos tulevassa synnytyksessä ilmenee jotain sellaista, minkä takia päädytään sektioon. Poikittain oleva leikkaushaava on varmasti mukavampi kuin pystysuunnassa oleva, mutta siinä kohtaa, kun vauva on kiire saada ulos, ei paljon kiinnosta, millainen arpi mahaan jää, vaikka olikin leikkimielisen turhamaisesti pahoillani siitä, että umpparileikkauksesta jäi kolme sentin mittaista viiltoa mahaa, jossa ei ole yhtään raskausarpia tai löysänä roikkuvia nahkoja raskauksista huolimatta.



Muutama ystäväni on yrittänyt ensin synnyttää isoa vauvaa yli vuorokauden alakautta ja näissä synnytyksissä on sitten tullut kaikenlaisia ongelmia ja lopulta on päädytty hätäsektioon. Ymmärrän erittäin hyvin, jos tällaisen kokeneena haluaa seuraavalla kerralla suunnitellut sektion.

ja ymmärrän myös hyvin, että jos on synnyttänyt alakautta ja revennyt tosi pahasti, ei juuri enää kiinnosta alakautta synnyttäminen. Pidän hiukan yksinkertaisina ihmisiä, jotka arvostelevat toisia synnytystavan perusteella.

2 synnytystä ilman lääkkeitä takana. Kivusta huolimatta todella hienoja kokemuksia. Jos vielä saan lapsen, toivon taas lievityksetöntä alatiesynnytystä.

Olen synnyttänyt vuosi sitten imukupilla esikoiseni. Synnytys oli helpompi eikä niin kivulias kuin olin luullut etukäteen. Odotan toista lasta ja toivon hartaasti, että saisin synnyttää vauvamme alakautta. Alatiesynnytys on minusta hieno kokemus, josta toipuu hyvin.

Kokemusta kaikesta mahdollisesta:

1) Sektio, kun lääkäri ei saanut lasta alakautta ulos ja ponnistusvaihe venyi 1,5 tuntiin. Todennäköisesti se synnytyksen alkuosa rasitti enemmän, mutta aika pian haavat parani.

2) Alatiesynnytys, tosi kivuliaat tikkaukset, kiristivät vielä vuodenkin päästä. Iso vauva ja tunnin sai ponnistaa tätäkin.

3)Suunniteltu sektio, samana iltana jalkeilla.



Ja siis vaakaan leikattiin molemmat, kun ei olleet hätäsektioita. Enkä ottaisi pystyhaavaa, ellei lapsen tila kiireellä sitä vaadi. Mutta jos meidän esikoista ei olisi leikattu niin melko varmaan lantio olisi haljennut tai jotain vastaavaa.

A) Valitsisin alatiesynnytyksen. Ehdottomasti.



B) Olen synnyttänyt alateitse kahdesti ja kerran sektiolla (vaakahaava bikinirajassa). Sektiosta toipumiseen meni kaikkein pisimpään (yli kuukausi kipulääkkeitä) ja arpialueelle jäi pysyvä kipualue (hermovaurio ilmeisesti).

2 sellaista takanapäin ja toivon mukaan tämä kolmaskin syntyy alakautta. Sektiota en ole ikinä kyllä kokenut, mutta hirvittää ajatellakin että maha revitään auki :/

Lisää tietenkin saa myös laittaa!



-ap

1) valitsisin alatien, olen "hyvä synnyttäjä", kolme pukertanut ilman puudutteita tms. lääkkeitä, eikä ole traumoja. Olen valmistautunut hyvin etukäteen, ja onneksi kaikki on mennyt hyvin.



2)En ole kokenut sektiota, ja se on aika korkealla pelkolistalla. Totta kai jokainen järkevä äiti kuitenkin menee siihen sektioon, jos se vaikuttaa yhtään vauvan kannalta turvallisemmalta.



Ja noin muuten, näissä sektiokeskusteluissa unohdetaan aika tehokkaasti se seuraavien vauvojen näkökulma. Jo yksikin sektio nostaa merkittävästi riskejä raskausajan ja synnytyksen ongelmiin suhteessa alatiesynnytykseen. MM. kohtukuoleman riski kasvaa 8-kertaiseksi jo yhden sektion jälkeen. Muita ongelmia ovat istukkaongelmat( arpeen kiinnittyminen, voi kasvaa kiinni kohdun seinämään väärin arpikudoksen takia, voi kiinnittyä huonosti ja irrota, voi toimia huonosti ja aiheuttaa hapenpuutetta,) kohdun repeämän riski kohoaa joka sektion jäkeen huomattavasti.



Nuokin kannattaa ottaa huomioon, jos isompaa perhettä suunnittelee. yhden lapsen kohdalla nuo eivät toteudu.

alatiesynnytyksen. Minulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta kolmesta alatiesynnytyksestä on. Eka synnytys oli rankin ja siitä oli alapää tosi kipea monta päivää ja se oli ainoa johon sain puudutteen (epiduraali). Kaksi seuraavaa oli luomusynnytystä, jotka sujui hyvin ja päälimmäiseksi jäi hyvä mieli, enkä kovin kipeä ollut synnytyksen jälkeenkään.

ja valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen, jos siihen voi itse vaikuttaa. Toivuin siitä nopeammin, sektiosta jäi vähän traumat.

Valitsisin sen, jos kaikki menee hyvin. Olin jalkeilla melkein heti. Kuntosalille lähdin ensimmäistä kertaa pari viikkoa synnytyksestä. Tuskin sektion jälkeen olisin lähtenyt kotoa mihinkään moneen viikkoon.

Sektiosta toivuin aina 3 viikossa entiselleni, mutta alatien jälkeen jouduin käymään vielä 6v myöhemmin psykologilla.

ja oikeastaan olisi pakkokin kun kaksi ekaa synnytetty sektiolla.



Olen yrittänyt alatiesynnytystä kahdesti, mutta eivät ole onnistuneet ja kummallakin kerralla on ollut helpotus kun viimein on passitettu sektioon. Sektiot onnistuivat minulla hyvin ja olivat jälkikivuiltaankin tosi lieviä verrattuna synnytyssupistuksiin.

on luonnollinen ja on siitä selvitty sekä puudutteitten kanssa että ilman



2) en ole kokenut molempia. Toivuin nopeasti alatiesynnytyksistä. Kaikkien jälkeen heti samana päivänä istumaan ja liikkumaan muutenkin ja lisäksi kotiin tultua koko perhettä hoitamaan.

Valitsisin EHDOTTOMASTI alatien, anytime. Sektio oli kamala kokemus, toipuminen hidasta, alatiesynnytykset puolestaan kivuista ja repeämisistä (noin 10 tikkiä laitettiin)huolimatta kauniita ja jotenkin voimaannuttavia kokemuksia. Olen iloinen, että sain kokea alatiesynnytyksen kaksi kertaa.

Olen kokenut ensin suunnitellun sektion ja toisen lapsen synnytin alakautta. Sektiosta toivuin nopeasti. Alatiesynnytys oli hirvittävä kokemus. Repesin erittäin pahasti, peräaukkoa myöten, ja puoli vuotta teki jo pelkkä käveleminenkin kipeää. Tämän kokemuksen perusteella valitsisin ehdottomasti sektion, vaikka avoimin mielin ja suorastaan innostuneena odotin alatiesynnytystä.

Olen synnyttänyt alateitse viisi lasta ja nyt menen synnyttämään kuudetta. En mene leikkauspöydälle jos ei ole hengenvaaraa jommalla kummalla.

haava pystössä. Nyt toivon että saisin synnyttää alakautta.

Mulla kaksi alatiesynnytystä ja sellaisen valitsisin ilman muuta nytkin jos... Ekan jälkeen ihmettelin kovasti, että mikä toipuminen??? Toisen jälkeen noin viikon oli paikat pikkusen

hellänä siinä kaikki.



Ei varsinaisesti kokemusta sektiosta mutta poikittainen leikkaushaava kuitenkin alavatsasta löytyy. Toipuminen leikkauksesta kesti pitkään (n. 2kk)ja tuollaiseksi "epämääräiseksi" ja osin heikko tuntoiseksi arven kohta kuulemma jääkin.

En suosittele enkä toivo kenellekään.