Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen kummiudesta eroon? OV
01.03.2011 |
Otsikon kysymys on kyllä aika huono - tiedän, etten pääse kummiudesta mitenkään eroon. Jonkinlainen henkinen taakka tästä virheestäni jäisi, vaikka sitten eroaisin kirkosta. Mitä voisin tehdä, mitä neuvoisitte? Tai annanko asian vaivata itseäni turhaan? Kummius ei ole sen kummempi juttu kuitenkaan kuin yhden hämärän järjestön määrittelemä rooli. Harmittaa myös kovasti tilanteeseen syyttömän lapsen puolesta.
Taustoja kovin sekavassa järjestyksessä:
Aviomieheni veli ja hänen vaimonsa pyysivät minua esikoisensa kummiksi viisi vuotta sitten. Meillä ei ole lapsia, en halua lapsia. Olemme huomattavasti paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kummilapsemme perhe. Yritin kieltäytyä kummiudesta, mutta jostain syystä aloin sääliä pyytäjiä ja suostuin. Tiesin jo tuolloin tekeväni virheen, väärin sekä itseäni että tuota kummilastamme kohtaan. Mieheni on lapsen sylikummi.
Tällä hetkellä emme ole oikeastaan missään tekemisissä ko. perheen kanssa, mikä johtuu varmasti meidän erilaisesta elämäntilanteistamme ja siitä, että mitään muuta yhteistä ei ole kuin tuo satunnainen sukulaisuus. Langon kanssa kyllä jutellaan, jos satutaan kohtaamaan. Lapsen äidin kanssa ei edes kohdata, pariskunta on eronnut.
En ole koskaan ostanut lapselle mitään lahjaa, mutta puolestani on ok jos mieheni ostaa. Omat ovat rahansa. Hän ei kyllä lahjoja osta, korkeintaan lapsen vanhempien pyynnöstä joka toinen vuosi jotain kalliita leluja, joita kukaan muu ei suostu tai voi lapselle hankkia. Ensimmäisinä vuosina mieheni ja lapsen vanhemmat olettivat, että minä naisena hoitaisin tätä kummisuhdetta. Nyt ovat oppineet. Hassua on, että mieheni ei pidä sen aktiivisemmin yhteyttä, mutta hänen nimellään tulee edelleen joulu- ja muita kortteja. Vieläkin mieheni muu suku saattaa kysyä, että mitä olen ajatellut hankkia lapselle lahjaksi. ”No en kuulkaa yhtään mitään, ei minunkaan sukulaiseni oleta mieheni olevan erityisen proaktiivinen sukulaislapsiani kohtaan.”
Koen, että minut painostettiin kummiksi. Tein tietenkin valinnan itse, mutta tuota haluttomuuttani ei kunnioitettu. Kummiksi pyytäjät olettivat, että ojensivat minulle timantin ja minä olin vain kiittämätön, kun en sitä halunnut vastaanottaa. Ja kun en hyppinyt onnesta saadessani tuon timantin, olin huono. Mieheltä ei vastaavaa kiitollisuutta tai toimia odoteta. Tietenkään.
En pidä kummilapsestamme. Hän on hidas, hiljainen ja hänen persoonansa ei ole muutenkaan minulle mieluisa. Lapsi olisi ansainnut aikuiskontaktin, joka haluaa olla hänen kumminsa. On väärin lastakin kohtaan, että menin ja suostuin tähän. Ja väärin, että kummiksi pyytäjät eivät käsitä sitä, että usein lapsen kummius on vastenmielinen taakka.
Kommentit (56)
En pysty tai en edes haluaa yrittää rakastaa tätä lasta. En koe siihen tarvetta. Rakkaideni piiri on erittäin laaja ilman lisäyksiä.
Tuossa lapsessa on varmasti paljonkin rakastamisen arvoista. Siksi toivonkin hänelle pelkkää hyvää.
Mistä päättelet etten hyväksy itsessäni mitään heikkoa? Olen erehtyväinen, virheellinen ihminen, meistä kukaan ei ole täydellinen. Annan anteeksi virheeni itselleni ja muille. Oikeasti, mikä teksteissäni viittaa siihen, etten hyväksy virheitä?
Jos ja kun joskus tapaan lapsen vanhempi, juuri noin teen. Sanon, että kummius on ohi - on ollut ohi jo kauan aikaa sitten. Todella harmi, että siitä ei pääse virallisesti eroon. Siis eroamatta tästä maanlaajuisesta hyväntekeväisyyjärjestöstä. Ja siinä järjestössä haluan edelleen - sen virheistä huolimatta - olla jäsenenä.
Kiitos 45:lle. Jos tunnistan tyylisi, olet kommentoinut tätä ketjua muutamia kertoja. Vaikutat erittäin järkevältä ihmiseltä.
Miten ihmeessä minä sosiopaatti olisin? Mm. eläydyn muiden ihmisten tunteisiin vahvasti, empatian ja sympatian asteeni ovat korkeita. Millä lailla olen esim. käyttänyt muiden ihmisten tunteita hyväkseni tässäkään esimerkkitapauksessa? Päin vastoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on mm. kehoitettu antamaan lahjoja, vaikka en välittäisi tuosta lapsesta. Eikö se ole kylmää?
Tuo luetteleminen oli todella vaikeaa, ja mainitsemani esimerkit ovat vain pintaraapaisu ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Rakkautta on myös vain olla. Vaatimatta mitään, saamatta mitään.
Miten elämäni on vain suorittamista? Aivan yhtä erikoinen ja epälooginen päätelmä kuin tuo aikaisemmin esitetty veikkaus yrittäjätaustastani. Ihme, ettei kukaan (suuresti arvostamani, yhteiskuntaamme pyörittävä) yrittäjä ole tuosta älähtänyt :)
Omassa käsitekartassani sukulaisiani ovat joko primääriperheeni kautta tulleet sukulaiset tai omasta valinnastani sellaiseksi nimittämäni (ml. aviomieheni). Mieheni sukulaiset eivät kuulu heihin. Läheisiäni he ovat, mutta niin on koko maailma, ihmiset ja muut eläimet.
Mikä tämä väittämä kylmyydestäni on? Mihin perustuu? Kykyyni analysoida toimintaani ja motiivejani?
Mielestäni silloin jaottelu "miehen sukulaiset" tuolla tavalla on tosi kummallista. Naimalla miehesi heistä tuli sinunkin läheisiäsi, ja onhan se nyt selvä että miehen veljen lapsi on lähipiiriä!! Meillä ainakin muistetaan lastemme serkkuja eli sisarusten lapsia olivat he sitten kummilapsia tai ei. Jos ap ei halua pitää yhteyttä sukulaisiin, niin sitten ei pidä, mitä siitä nyt tuollaista haloota nostamaan. Eiköhän he ole kylmyytesi jo huomanneet muutenkin.
Mm. eläydyn muiden ihmisten tunteisiin vahvasti, empatian ja sympatian asteeni ovat korkeita.
Muistatko enää itsekään mitä tähän ketjuun kirjoitit? Kummilapsesi persoonallisuudessa sinua ärsyttää hänen hiljaisuutensa ja "nyhveröytensä". Ja muita anonyymi-avlaisia lainkaan tuntematta kirjoitit suurimman osan sortuneen elämässään suuriin virheisiin (????). Tuo kirjoittamasi teksti ei todellakaan ole empaattisen aikuisen naisen tervettä tekstiä...
Ap haluaa tuolla nelivitosella lisätä vettä myllyyn. Hohhoijaa kun väsyttävää provoilua. "Norsu posliinikaupassa"-hemmo taas provoasialla...tuttua itseriittoista tyyliä...viimeisestä provostasi onkin jo aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykenen helposti asettumaan toisen ihmisen sijaan, ymmärtämään hänen tunteitaan ja kykenen eläytymaan vahvasti toisen asemaan. Empatiaa ja sympatiaa.
Se, että minua ärsyttää mm. tuo nyhveryys, johtuu pääasiassa synnynnäisestä temperamentistani. Se, miten niihin reagoin, on taas osa persoonallisuuttani - valinnaista, hallittavissa olevaa käyttäytymistä. Rakastamaan en voi itseäni pakottaa. Hyväksymään kylläkin. Ja minä hyväksyn erilaisuuden, toivottavasti sekin hyväksytään, että en ole valinnut myötäilijän roolia.
Niin, mielestäni (perustuen faktoihin ja tunteeseen) suuri virhe on tehdä lapsia tähän maailmaan.
sama tyyppi, vai mitä 45? Ihanaa, että joku näin epäilee, en nimittäin kykenisi tuohon, mitä sinä teet. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummiksi. Ensin vanhemmat ja sitten pappi. Ap, kuulostat vain pikkutytöltä, joka ei ole uskaltanut sanoa ei.
Sinä olet ihan aikuisena lupautunut, joten kyllä, aika kamala valehtelija olet. Ja kummiudesta ei pääse eroon.
Mutta miksi kummiudesta ei pääse eroon kuten muistakin aikuisena tehdyistä lupauksista, vrt. mm. hyvin samankaltaiseen avioliittolupaukseen? Ei kai tämä ole kenenkään etu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aikuinen ihminen on vastuussa tekemistään ratkaisuista. Sinua ei voi painostaa mihinkään, jos et ole painostettavissa.
Inhoat siis oikeastaan pelkästään ja ainoastaan itseäsi. Sitten kun olet päässyt tuon inhon kohteesi eli itsesi kanssa tasapainoon, voit alkaa miettiä suhteitasi muihin. Et sitä ennen.
t. 45
ps siksi ymmärrän ap:n pointtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et pidä lapsesta, joka on heikko ja sisäänpäinkääntynyt. Sanot olevasi paremmassa sosionomisessa tilanteessa ja myöskin sanot ettet pidä heikoista ihmisistä yleensäkkään. Mutta etkö juuri ole sellainen heikko ihminen mitä vihaat, luulisi hyvin menestyneen ihmisen olevan määrätietoinen etenemisessään ja myöskin pystyvän sanomaan mielipiteensä ajallaan. Mutta et silti osannut pitää mieltäsi ja kieltäytyä KUNNIASTA... "mut pakotettiin, jankattiin..."
Vaikea kuvitella, että olet oikeasti elämässäsi kovin kummoisesti edennyt, jos kerran et edes noin yksinkertaista päätöstäsi pysty pitämään. Pahin mitä kaikille muille tässä tilanteessa olet voinut tehdä on että olet hyväksynyt kummiuden kyseistä lasta kohtaan. On myös jännittävää, että olet kuunnellut tavaranpyyntöjä lapselle ja nyt käytät sitä yhtenä tekosyynä henkisestä lahjasta irtautumiseen. Kummi on se joka päättää mitä hankkii/hankkiiko mitään kummilapselleen. Kummiuden tarkoitus on kuitenkin kristillisestä näkökulmasta lapsen uskonnollisen ja henkisen kasvun auttaminen ja johdattaminen elämässä.
Turha hakea täältä apuja asiaan, jonka vain itse voit oikaista. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ole se ihminen miksi meille itseäsi mainostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aikuinen ihminen on vastuussa tekemistään ratkaisuista. Sinua ei voi painostaa mihinkään, jos et ole painostettavissa.
Inhoat siis oikeastaan pelkästään ja ainoastaan itseäsi. Sitten kun olet päässyt tuon inhon kohteesi eli itsesi kanssa tasapainoon, voit alkaa miettiä suhteitasi muihin. Et sitä ennen.
Ap vihaa sitä että oli itse arka, heikko ja tahdoton kieltäytymään kummiudesta ja että nuo kiusalliset ominaisuudet hänen persoonassaan murentavat hänen himoamaansa auktoriteettia, mitä hän yrittää paikata tuolla hassulla verbaliikallaan.
Jos ei halua kummiksi, ei suostu kummiksi. Miksi olet lupautunut? Niin se vaan on että nyt saat kärsiä tyhmyydestäsi, ap.
Ostaako miehesi lahjoja kummilapselleen ja lahjoittaa ne vain omissa nimissään? Vaatiko lapsen vanhemmat sinuakin ostamaan lahjoja tai muuten osallistumaan? Jos eivät vaadi niin missä ongelma on? Jos vaativat niin miksi et sano suoraan ettet halua? Mikä nyhverö oikein olet kun et uskalla asiaa ottaa puheeksi? Tästä sitten palataankin alkuun että miksi olet suostunut kummiksi kun et alunperinkään halunnut. Kannattaisiko sinun kuitenkin myöntää että nyhverö olet itsekin kun olet lupautunut johonkin mihin et oikeasti halunnut.
sosiopaatin ajatusmaailmasta ja tunteista jotka sosiopaatti imitoi, mutta ei aidosti tunne. Koska elämä ihmissuhteineen on hänelle vain suorittamista niin hän ei ymmärrä muunlaisia luonteita kuin itsensä kaltaisia: kylmiä, pinnallisia ja itsekkäitä. Kenen normaalin ihmisen mieleen tulee luetella kuinka rakkautta näytetään? Tulee mieleen se hullu sortsihoitsu tuosta ap:n tekstistä...