Ystävän mies avautui minulle viikonloppuna

Omassa mielipiteessäsi ei taida olla juurikaan niitä harmaan sävyjä..!?

minusta oli ihan luonnollista, että kun vauva oli pieni, niin mentiin hänen ehdoillaan, tai siis oltiin enimmäkseen kotona, ei menty ja tultu miten sattuu. Ekat puoli vuotta kaikki pyöri miltei ainoastaan vauvan ympärillä. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä, tai ainakin sieti tilannetta! omiin liikuntaharrastuksiinsa sai mennä suht vapaasti, joten kai se auttoi sen seksittömänkin ajan läpi. Ennen synnytystä ehkä kuukausi ja synnytyksen jälkeen noin 3kk, epin jälkeenkun ei oikein kärsi hommailla mitään aikoihin... Mielestäni parisuhde ei ole vakaalla pohjalla, jos se ei kestä vaikkapa puolen vuoden seksitöntä aikaa. voihan toinen sairastua, tai ihan mitä vaan, ja silloin pitää vaan toimia tiiminä ja unohtaa omat halut hetkeksi! Jos en halua enkä kykene fyysiseen läheisyyteen niin koitan pitää läheisyyttä yllä muulla tavoin, vaikka sitten keskustelemalla ja olemalla kinnostunut miehen asioista, työstä jne.

Suurin osa vastaajista sitä mieltä että kyse on vain siitä että naisen ei pidä suostua pilluksi ja pari vuotta pitää miehen kestää yksinäisyyttä ja sitä että nainen ei muuta mieti kuin vauvaa??? Siis mitä helvettiä? Miksi pitäisi kestää? Miksi näiden asioiden pitää sulkea toisensa pois - ei tarvitse asioiden olla mustaa tai valkoista, välille mahtuu montaa sävyä. Miksi miehen pitäisi sietää sitä, että hänen kanssaan ei haluta aikaa viettää?

Toki vauva on pieni vain kerran, mutta jumankauta eihä se tarkoita että siinä pitää roikkua 24/7 ja jauhaa vain ja ainoastaan paskavaipan koostumuksesta ja imetyksen tärkeydestä. En todellakaan ihmettele avioerotilastoja tämän ketjun jälkeen. En ole tajunnut että ihmisillä voi olla näin vääristynyt ja kieroutunut kuva siitä, mitä elämä lasten kanssa pitää muka olla. Ei parisuhde ole mikään kilpailu jossa voittaja on se jolla on vielä ankeampaa. Useimpien kirjoituksista saa sellaisen käsityksen, että ap:n ystävä uhraa henkensä ja elämänä vauvan kanssa, ja mies on vaan kiittämätön paska joka vonkaa pillua??! Entäs se, että mies painaa pitkää päivää töissä, viettää vapaa-ajan raksalla ja haluaisi EDES JOSKUS, HETKEN AJAN viettää aikaa ilman perhejuttuja /parisuhteesta ja yhteisestä ajasta nauttien??? Ei sen tarvitse automaattisesti olla seksiä, se voi olla myös muita juttuja. Kyllä meillä ainakin parisuhteessa yhteisiin juttuihin kuuluu todellakin paljon muitakin asioita, ihan vaan kädestä kiinni pitäminen, hyvä ruoka jossain kivassa raflassa tulevaisuutta suunnitellen ja KESKUSTELU JOSTAIN MUUSTAKIN KUIN SIITÄ PASKAVAIPASTA.

2 vrk, synnytyksen jälkeen 1 viikko. Epparista huolimatta... En tiedä, olisiko parisuhde kestänyt pidempiä seksittömyyskausia, mutta itselleni on alusta alkaen ollut äärettömän tärkeää olla paitsi äiti, myös vaimo. Lapseltahan se parisuhdeaika ei millään tavalla ole pois.

Omassa mielipiteessäsi ei taida olla juurikaan niitä harmaan sävyjä..!?

minusta oli ihan luonnollista, että kun vauva oli pieni, niin mentiin hänen ehdoillaan, tai siis oltiin enimmäkseen kotona, ei menty ja tultu miten sattuu. Ekat puoli vuotta kaikki pyöri miltei ainoastaan vauvan ympärillä. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä, tai ainakin sieti tilannetta! omiin liikuntaharrastuksiinsa sai mennä suht vapaasti, joten kai se auttoi sen seksittömänkin ajan läpi. Ennen synnytystä ehkä kuukausi ja synnytyksen jälkeen noin 3kk, epin jälkeenkun ei oikein kärsi hommailla mitään aikoihin... Mielestäni parisuhde ei ole vakaalla pohjalla, jos se ei kestä vaikkapa puolen vuoden seksitöntä aikaa. voihan toinen sairastua, tai ihan mitä vaan, ja silloin pitää vaan toimia tiiminä ja unohtaa omat halut hetkeksi! Jos en halua enkä kykene fyysiseen läheisyyteen niin koitan pitää läheisyyttä yllä muulla tavoin, vaikka sitten keskustelemalla ja olemalla kinnostunut miehen asioista, työstä jne.

Suurin osa vastaajista sitä mieltä että kyse on vain siitä että naisen ei pidä suostua pilluksi ja pari vuotta pitää miehen kestää yksinäisyyttä ja sitä että nainen ei muuta mieti kuin vauvaa??? Siis mitä helvettiä? Miksi pitäisi kestää? Miksi näiden asioiden pitää sulkea toisensa pois - ei tarvitse asioiden olla mustaa tai valkoista, välille mahtuu montaa sävyä. Miksi miehen pitäisi sietää sitä, että hänen kanssaan ei haluta aikaa viettää?

Toki vauva on pieni vain kerran, mutta jumankauta eihä se tarkoita että siinä pitää roikkua 24/7 ja jauhaa vain ja ainoastaan paskavaipan koostumuksesta ja imetyksen tärkeydestä. En todellakaan ihmettele avioerotilastoja tämän ketjun jälkeen. En ole tajunnut että ihmisillä voi olla näin vääristynyt ja kieroutunut kuva siitä, mitä elämä lasten kanssa pitää muka olla. Ei parisuhde ole mikään kilpailu jossa voittaja on se jolla on vielä ankeampaa. Useimpien kirjoituksista saa sellaisen käsityksen, että ap:n ystävä uhraa henkensä ja elämänä vauvan kanssa, ja mies on vaan kiittämätön paska joka vonkaa pillua??! Entäs se, että mies painaa pitkää päivää töissä, viettää vapaa-ajan raksalla ja haluaisi EDES JOSKUS, HETKEN AJAN viettää aikaa ilman perhejuttuja /parisuhteesta ja yhteisestä ajasta nauttien??? Ei sen tarvitse automaattisesti olla seksiä, se voi olla myös muita juttuja. Kyllä meillä ainakin parisuhteessa yhteisiin juttuihin kuuluu todellakin paljon muitakin asioita, ihan vaan kädestä kiinni pitäminen, hyvä ruoka jossain kivassa raflassa tulevaisuutta suunnitellen ja KESKUSTELU JOSTAIN MUUSTAKIN KUIN SIITÄ PASKAVAIPASTA.

1) Mies on puhunut juttujaan humalassa. Se ei ole välttämättä todenmukaisin olotila, ei kannata ottaa niin vakavasti.



2)Mies on paljon poissa kotoa, yhteisestä toiveesta tai miehen omasta halusta, mutta jokatapauksessa paljon poissa. Silloin on nainenkin väistämättä tiukilla, eikä siksi ehkä reilua valittaa yhteisen ajan vähyydestä.



3) Nainen saattaa olla tosi vauvakeskeinen, liiallisestikin. Saattaa silti olla ihan normaali väsynyt vauvan äiti, joka tahtoo lähinnä nukkua kun vauva nukkuu.



4) Vauva lienee yhdessä hankittu, jolloin seurauksetkin pitäisi yhdessä kantaa. Kannattaa suhtautua pikkulapsiaikaan ja vauvavuoteen kärsivällisyydellä ja jo etukäteen varautua tiukempaan vaiheeseen parisuhteen hoidossa.

on iha keksittyä juttua? En jaksa uskoa että joku kaverin mies alkais vaimonsa naisystävälle jossain lenkkipolulla tällaisista henkilökohtaisista asioista avautua...en vaan usko en.

on iha keksittyä juttua? En jaksa uskoa että joku kaverin mies alkais vaimonsa naisystävälle jossain lenkkipolulla tällaisista henkilökohtaisista asioista avautua...en vaan usko en.

alat tukea miestä, haukut ystävääsi hänelle ja tarjoat olkapäätäsi. Kehut kuinka fiksu ja ihana mies onkaan, ja kuinka tyhmä ystäväsi täytyy olla kun ei osaa niin ihanaa miestä arvostaa.

Samalla muistat kertoa, että SINÄ et toimisi samoin kuin ystäväsi, vaan SINULLE miehen tarpeet olisivat aina etusijalla.

Sitten pyydät miehen lähikuppilaan "parille", (tietenkin salaa ystävältäsi) ja lopuksi jatkoille kotiisi, ihan kavereina vaan, tietenkin.

Kotona intohimo ottaa teistä vallan ja annat miehelle p*llua ja kas, taas on yksi perhe hajotettu kun mies löysi "sielunkumppanin" ja naisen joka ymmärtää häntä.

Onneksi mies oli aikuinen ja ymmärsi, että aika aikaansa kutakin. Se muutama kuukausi tätä aikaa on aika pieni osa koko yhteisessä elämässä. Jos on niin lapsellinen jätkä, että on mustasukkainen vaimolleen niin saa kyllä mennäkin.

Ei se mustasukkaisuus, mutta kun jotkut äidit unohtavat sen vaimon roolin ja miehensä aivan kokonaan. Ja on se nyt perkele jos puolikin vuotta lapsen syntymän jälkeen miehen rooli on tuoda ruoka pöytään ja painaa niska limassa naisen hyvinvoinnin eteen. Ja itse pitää kärsiä ja ottaa vaan kaikki se paska vastaan hymysuin. No onneksi naisia on paljon tässäkin maailmassa, niin pysyy sopu kotonakin ;)

mutta vaimo ei ole halunnut käyttää yhteistä aikaa muuhun kuin TV:n katsomiseen. Ja huuto siitä tulee aina jos minä haluaan tuulettaa edes yksin.

"siis ihan järkkyä??!

Suurin osa vastaajista sitä mieltä että kyse on vain siitä että naisen ei pidä suostua pilluksi ja pari vuotta pitää miehen kestää yksinäisyyttä ja sitä että nainen ei muuta mieti kuin vauvaa??? Siis mitä helvettiä? Miksi pitäisi kestää? Miksi näiden asioiden pitää sulkea toisensa pois - ei tarvitse asioiden olla mustaa tai valkoista, välille mahtuu montaa sävyä. Miksi miehen pitäisi sietää sitä, että hänen kanssaan ei haluta aikaa viettää? "



Meillä on kuukauden ikäinen vauva ja kolme muuta lasta ja en ole ikinä ymmärtänyt tuota että vauva-aikana ei voisi olla muuta elämää kuin vauva. Minusta on ihanaa kun mies kaipaa aikaa minun kanssani kahden, suunittelee lomareissuja/yhteisiä kynttiläillallisia/viinilasillisia jne. Olen imettänyt kaikkia lapsiani yli vuoden, mutta silti olen päässyt harrastamaan, mies on päässyt harrastamaan ja olemme päässeet kahdestaankin menemään, jo vauva-aikana. Vaikka rakastan lapsiani niin kaipaan myös aikaa mieheni kanssa. Ja vaikka seksi ei ollutkään pääpointti, niin en ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset eivät halua seksiä vauva-aikana. Hyvä että olen malttanut sen pari viikkoa synnytykse jälkeen odottaa.. ei todellakaan mitään pakkopullaa. Ja kyllä olen ollut todella väsynyt (oletan että joku tulee kohta kertomaan että ilmeisesti minulla on ollut hyvin nukkuvia vauvoja), sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa että rakastan miestäni ja tykkään seksistä.

Ei tuosta voi mennä ystävälle sanomaan kun mies on luottamuksella sinulle avautunut! Mutta voithan vähän vihjaista että voisit vaikka ottaa lapsen hoitoon jos lähtisivät kaksistaan tuulettumaan.

Tämähän on ihan vanhaa, tuttua tavaraa: mies baarissa valittamassa kuinka vaimo ei ymmärrä (ja jättää sujuvasti kertomatta omat tekemiset tai tekemättä jättämiset).



Meillä oli miehen kanssa kriisi toisen lapsen synnyttyä, ja satuin näkemään hänen eksälleen lähettämänsä viestit. Ne olivat ihan samaa luokkaa tämän alkuperäisen tapauksen kanssa:vaimoni ei ymmärrä, olen hyvä isä mutta minua ei arvosteta, elämästä on kadonnut "kipinä" jne.



Todellisuus oli se, että minä pyrin kaikin tavoin tekemään miehen olon mukavaksi: hän sai aina ottaa päikkärit töiden jälkeen (vaikka itse meinasin pyörtyä väsymyksestä), kotityöt oli tehty ja lämmin ruoka odottamassa. Ainoa, mitä odotin häneltä oli se että olisi ottanut edes jotain kontaktia lapsiinsa. No ottihan hän, leikki ehkä kaksi minuuttia ja sitten häipyi omiin menoihinsa. Minulla oli kuukausien univelat, itkuinen vauva ja lahkeessa roikkuva uhmaikäinen, omat harrastukset muisto vaan jne. Ja tällaista "tukea" sain mieheltäni, oven kolahduksen ja toisille naisille viestittelyn.



Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet ottaa paikkansa perheessä, minä olisin ollut kiitollinen jos olisi huomioinut lapsia puoli tuntia per päivä. Muttakun ei, pitäisi olla kivaa ja jännää ja omia menoja ja minua ei ymmärretä enkä saa olla isä omalla tavallani (=siis olemalla muualla).



Selätimme kriisin, mutta opin siitä kaksi asiaa: 1)kolmatta lasta meille ei tule 2)suhtaudun kriittisesti jokaiseen isään joka kaljalta lemuten tulee selittämään miten HÄNELLÄ on rankkaa kotona

Miehiä vaivaa se, että hei eivät saa ottaa osaa perhe-elämään omalla tavallaan.

Kerro, oi kerro, mitä on se miesten tapa ottaa osaa perhe-elämään? Jos useimmat riidat perheissä koskevat sitä että mies ei osallistu, niin miten se mies haluaisi osallistua, kun ei sitä kuitenkaan pyydettäessäkään tee? Lukea iltasadun baarissa kännykän välityksellä vai miten?

on hyvin yleistä, että mies kaljamukin äärellä parjaa vaimoaan tai tyttöystäväänsä. Kun ei se ymmärrä. Ei näitä miehiä kukaan koskana ymmärrä, eikä tule ymmärtämään.



Ole ystävällesi lojaali.

Miten siis selität sen, että nyt kun hoidan lapsiani yksin olen onnellisempi kuin silloin, kun "vietin vain aikaa harrastuksissa muille naisille viestitellen samalla kuin sinä näännyit lapsitaakan alle?"



t. mies edeltä

Miehiä vaivaa se, että hei eivät saa ottaa osaa perhe-elämään omalla tavallaan.

Kerro, oi kerro, mitä on se miesten tapa ottaa osaa perhe-elämään? Jos useimmat riidat perheissä koskevat sitä että mies ei osallistu, niin miten se mies haluaisi osallistua, kun ei sitä kuitenkaan pyydettäessäkään tee? Lukea iltasadun baarissa kännykän välityksellä vai miten?

se arki tulee myöhemmin myös vastaan:)

Näitä tarinoita olen nähnyt vuosien varrella lukuisia..

Näkemykseni perustuu tietysti myös siihen, että olen puhunut asiasta lähinnä miesten eli isien kanssa. Koko perhe-elämä on sukupuolittunut kulttuurissamme naisen alueeksi, ja miehillä eli isillä ei usein (ei toki aina) ole tilaa muuten kuin nikkareina ja palkansaajina. Sinä tietysti näet sen asian omalla v***n tavallasin, kuten niin kauniisti ja rehellisesti ilmaisit.

Väitätkö ihan vakavissasi, että miehiä rassaa se etteivät he saa hoitaa lapsia tarpeeksi? Siis miehet kaipaavat työpäivän lisäksi nykyistä enemmän vaipanvaihtoa, kanniskelua, uhmakohtausten taltuttelua, lasten jälkien siivousta, yövalvomisia, pukemisia ja riisumisia? Niinkö? Koska vanhemmuus on kaikkea tuota, on toki muutakin, mutta ihan pienten lasten kohdalla pitkältä juuri perushoitoa. Tätä siis miehet haluavat lisää (nyt alkaa jo naurattaa).

Oikeasti tarkoittanet sitä, että miehellä ei ole tilaa perheessä, koska ei ole enää niin kivaa kuin ennen. Vaimo ei halua laittaa vastasyntynyttä hoitoon lähteäkseen leffaan, kynttilät ja seksikkäisiin alusvaatteisiin pukeutunut vaimo ei odota kotona. Lapset pitävät ääntä ja estävät keskittymästä omiin juttuihin. Niinpä siis mies pakenee harrastuksiin/baariin, jonka johdosta vaimo väsyy yksinäiseen lastenhoitoon. Kun mies palaa, vastaanotto on hyytätä, taas mies saa syyn paeta "kun hätnä ei ymmärretä kotona" ja kierre on valmis.

Miten siis selität sen, että nyt kun hoidan lapsiani yksin olen onnellisempi kuin silloin, kun "vietin vain aikaa harrastuksissa muille naisille viestitellen samalla kuin sinä näännyit lapsitaakan alle?" t. mies edeltä

Varmaankin siksi, että lapset eivät ole sinulla ns. aina niinkuin ydinperheessä, vaan saat osan ajasta leikkiä perheetöntä ja tehdä mitä lystäät (siis sallittu henkinen tauko lastenhoidosta) ja sitten sinulla on paukkuja taas olla lasten kanssa, kun tiedät pääseväsi heistä taas eroon. Kun elit vaimosi kanssa, sinun piti "varastaa" tämä oma aika tavalla tai toisella, ja vaimosi oli sitten todennäköisesti lasten kanssa koko ajan. Hän väsyi tähän, ei ollutkaan enää herttainen vaan muuttui nalkuttavaksi ja ikäväksi eikä varmaan ulkonäkökään ollut yhtä simpsakka kuin ennen lapsia: joten ei kun ero vireilla ja taas yksi perhe hajotettu.

tällaista tekstiä. Ei kovin epätoivoiselta vaikuttaneet. Jos yhdelle ei mennyt perille niin jatkettiin toiselle. Jonkun kohdalla onnistui ja mimmi uskoi ja mies sai vähän lipaista vierasta.

Viikon päästä sama tarina kun en saa olla mies ja meillä menee huonosti ja en saa olla isä lapsille. Aina joku tyhmä mimmi uskoi.

Olen miesvaltaisella alalla töissä ja ainakin 40% työpaikan miehistä oli ainakin pikkujouluiltana huonossa liitossa, missä ero on tulossa ja missä kukaan ei ymmärrä häntä.

ketjun typeryyksiä muutamalla viestillä.

Mies on todella lopussa, jos hän kertoo tällaisista asioista jollekin muulle. Ero on hyvin lähellä. Syykin on tullut muutamasta viestistä selville - miehellä ei ole mitään roolia perheessä.

Hän ei ole enää puoliso, mutta häntä ei pääsetetä isäksikään.

Ystävälle avautuminen ei ole mikään vahinko. Mies HALUAA että ystävä kertoo vaimolle saman asian, jonka hän on eri tavoin ehkä yrittänyt viestiä jo kymmeniä kertoja, tosin ei ehkä suoraan sanomalla. Kuten aiemmin on jo todettu, mies ei saa puhua tunteistaan. Hänen pitää rakentaa, käydä töissä, maksaa laskut ja olla hiljaa.

On surullista, että suurin osa tämän ketjun "naisista" pitää miestä jonakin typeränä munan kauluksena.

Mä olisin sitä mieltä että jos mies avaa suunsa tällaisesta asiasta, niin se kokee yleensä jo hyvin suurta tuskaa tilanteesta.

Tietysti miehissä on eroja, mutta suurin osa miehistä ei todellakaan avaudu pikkujutuista ja "turhasta".

Sikäli sanoisin että jos ap haluaa että hänen ystävänsä (joka on ilmeisen onnellinen parisuhteessaan) saa nauttia ko. parisuhteesta myös jatkossa, niin ystävänpalveluksena asiaan puuttuminen on todella hyvä juttu. Ei tietenkään ap:n velvollisuus eikä vastuu.

Se, miten asiaan sitten koittaa puuttua ilman että kukaan loukkaantuu, on asia erikseen.

Mä aloittaisin siitä että puhuisin yleisellä tasolla niinkuin moni on ehdottanut. Ei pelkästään sitä että lapsi hoitoon itselle, vaan voisi ylipäänsä jutella parisuhteen hoidosta ja ottaa vaikka omasta parisuhteestaan esimerkkejä ja toivoa että kaveri ottaa niistä opiksi. Voi myös ihan muina miehinä ihailla että "ihana kun sulla on mies joka tekee noin paljon perheen eteen (talonrakennus)" ja kysellä että kai oot muistanut kiitellä sitä siitä ja osoittaa arvostustasi...

Sit jos nuo ei auta, niin seuraavaksi kysyisin mieheltä että haluatko / onko ok jos juttelen naisellesi hienotunteisesti noista sua ahdistavista jutuista ja koitan hakea ratkaisuja? Kertoisi miehelle avoimesti että kokee että hänen avautumisensa oli asiallinen ja että haluaa auttaa, mutta että ainoastaan hänen luvallaan (ja lupaa pohjustaa asian hänen naiselleen niin että nainen nyt ei ainakaan vetäisi hernettä nenään asiasta).

parisuhdettaan kuntoon, senkin pitäisi vaimon ja vaimon kaverin hoitaa. Voi voi... Ei muuta kuin ap menee ja juttelee vaimon kanssa, pankaa naisten voimin se parisuhde kuntoon. On sitten mieskin tyytyväinen taas, eikä hänen tarvi tuhlata kallista aikaansa moiseen.

ennen kuin erosin. Nyt saan, ja en ole koskaan ollut yhtä onnellinen.

Puolisoni toteutti sitä samaa vauva-lehden ideaalia, jota useimmat av-mammatkin yrittävät kyhätä. Siinä ei ollut sijaa miehelle. Oli vain kotiäitiys, ja isä oli henkilö joka kävi ylitöissä ja nukkumassa välillä sohvalla maksaakseen Britaxit, me&It ja Ticket To Heavenit.

Nyt minulla on lapset ja ja vapaus olla heidän kanssaan. Se vaati vain eron, ikävä kyllä. Olisin ollut täysin valmis isäksi jo aiemmin, mutta minulle ei annettu mahdollisuutta, koska äiti tahtoi käyttää kaikki mahdolliset hoito- ja perhevapaat viimeiseen pisaraan saakka.

Kannatan todellakin vihreiden esittämää vuorovapaamallia (6+6+6), jossa isä voi aidosti tulla kotiin ja olla lastensa kanssa.

Pari eronnutta ystävääni on sanonut, että erossa lapsi sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.

Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.

Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.

Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.

Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.

Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D

Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Keksi nyt kuule jotain parempaa selitystä, vaikka kaikkein helpointahan se on kaikki kaataa ex-vaimon niskaan, itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Kyllä minä olisin isä ollut, mutta kun se vaimo kielsi. Ihan oikeasti, isä voi olla isä vaikka äiti olis kotiäiti. Normaali mies siihen kyllä kykenee. Äitikin kykenee olemaan äiti vaikka kävis töissä, mutta suomalainen tosimies ei kykene olemaan työssäkäynnin ohella isä.