Ystävän mies avautui minulle viikonloppuna

kertomaan ja selitteleen ohjeita. Mies ei ole kypsä isäksi, siinä vika. Onhan noita samoja juttuja aina. Mies vaatii aikaa mutta ei tajua että nainen on väsynyt. ei tajua sit?2 että siellä kotonakin kaivataan apua, ei se raksalla olo ole kotona auttamista.

mies on päässyt tuulettumaan perhe-elämän, työn ja rakentamisen ohessa ja vaimo tuntuu viihtyvän kotona.



meillä mies kävi viime perjantaina kaveriensa luona sauna-illassa. hän oli ollut jo useamman viikon stressaantunut ja kaipasi vaihtelua, itse olen ollut viikonloput töissä, joten mahdollisuuksia yhdessä lähtemiseen ei ole ollut ja mies on ollut kotona lasten kanssa, joten yksinkään hän ei ole mihinkään päässyt. kun kysyin lauantaina millainen olo hänellä oli, hän sanoi, että loistava, kun pääsi yhden illan kavereitten kanssa puhumaan "poikien juttuja" ja selvästi hän on ollut rentoutuneemman oloinen koko viikon.

Mä olisin sitä mieltä että jos mies avaa suunsa tällaisesta asiasta, niin se kokee yleensä jo hyvin suurta tuskaa tilanteesta.



Tietysti miehissä on eroja, mutta suurin osa miehistä ei todellakaan avaudu pikkujutuista ja "turhasta".



Sikäli sanoisin että jos ap haluaa että hänen ystävänsä (joka on ilmeisen onnellinen parisuhteessaan) saa nauttia ko. parisuhteesta myös jatkossa, niin ystävänpalveluksena asiaan puuttuminen on todella hyvä juttu. Ei tietenkään ap:n velvollisuus eikä vastuu.



Se, miten asiaan sitten koittaa puuttua ilman että kukaan loukkaantuu, on asia erikseen.



Mä aloittaisin siitä että puhuisin yleisellä tasolla niinkuin moni on ehdottanut. Ei pelkästään sitä että lapsi hoitoon itselle, vaan voisi ylipäänsä jutella parisuhteen hoidosta ja ottaa vaikka omasta parisuhteestaan esimerkkejä ja toivoa että kaveri ottaa niistä opiksi. Voi myös ihan muina miehinä ihailla että "ihana kun sulla on mies joka tekee noin paljon perheen eteen (talonrakennus)" ja kysellä että kai oot muistanut kiitellä sitä siitä ja osoittaa arvostustasi...



Sit jos nuo ei auta, niin seuraavaksi kysyisin mieheltä että haluatko / onko ok jos juttelen naisellesi hienotunteisesti noista sua ahdistavista jutuista ja koitan hakea ratkaisuja? Kertoisi miehelle avoimesti että kokee että hänen avautumisensa oli asiallinen ja että haluaa auttaa, mutta että ainoastaan hänen luvallaan (ja lupaa pohjustaa asian hänen naiselleen niin että nainen nyt ei ainakaan vetäisi hernettä nenään asiasta).

ja miehelläni on takana rankka vuosi, syistä joita en tässä erittele, mut jotka on verottaneet meidän voimiamme kovasti. Miehellä on ollut paljon erittäin tärkeää ajateltavaa ja minulla myös. Vaikka me välillä olemme olleet ihan jaksamisen äärirajioilla, ei kummalakaan ole tullut mieleen syyttää siitä toista. Elämä joskus on rankkaa, se kuuluu aikuisuuteen. Siitä selvitään yhdessä, kun ollaan lojaaleja toisillemme.



Jos minun mieheni kävisi avautumassa kaverilleen, joka sitten tulisi neuvomaan meitä parisuhdeasioissa (ja nainen vielä) niin en antais ihan helposti anteeksi. Kummalekkaan (+ että pitäisin pikkuisen yksinkertaisena tuota kaveria, joka ei tajua että asioissa on kaksi puolta, ja että hän ei voi tietää miten asiat oikeasti ovat, jos on kuullut vain toisen osapuolen kertomuksen). Kokisin erittäin suurena loukkauksena sen, että mies ei olisi luottanut minuun niin paljon että olisi kertonut minulle samat asiat. Varsinkin,kun meistä molemmat järjellä tajuaa, että nyt on menossa molemmilla sellainen henkilökohtainen kasvun paikka, että toista kohtaan pitää olla mahdollisimman hienovarainen ja rakastava, mennä aina yli puolitien vastaan jos toinen ei jaksa, ja että kaikki mitä nyt tehdään voi saada toisen silmissä kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ap:n kaveri on ollenkaan täysjärkinen, aikuinen mies, hän ymmärtää että hänen elämäntilanteensa on vähän samanlainen, eikä sen ratkaisu ole ollenkaan se, että lähdetään syyttämään puolisoa omasta pahasta olosta ja otetaan siihen kolmas osapuoli selvittämään, että sano tuolle että on toisenlainen. Se ole aikuisen ihmisen käytöstä, enkä mä usko että toi mies on sitä halunnut. On vaan halunnut hetkeksi olla marttyyri ja kieriä itsesäälissä, mikä tietenkin on ihan inhimillistä, vaikka typerää tehdä se ääneen..

näitä voi että kun on kurjaa -kavereita riittäää...ja naiset haluu munaa!!av-mammat ei tietenkä...mut jotkut muut naiset...tyhmää porukkaa täällä..taas!!

Täällä kun tuntuu olevan vain katkeria akkoja, jotka puhuvat "muna kourassa" ja "ei miehen tarinaa pidä uskoa" ja "nynny, kun avautuu puolison kaverille" -tyylisiä juttuja. Miehen siis pitää käydä töissä ja tuoda rahaa kotiin, rakentaa taloa ja jaksaa kotona vielä väsynyt vaimo ja huutava lapsi valittamatta, kun taas vaimo saa

- tukea neuvolasta

- tukea isovanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä

- mieletöntä iloa symbioosista lapsen kanssa, ja se todellakin jättää miehen ulkopuoliseksi

- saa olla kotona ja olla murehtimatta raha-asioita

- saa pistää oikuttelut hormonien ja äitiyden piikkiin



Isän pitää kestää kaikki, sinnitellä ja jaksaa ja ainakin vähintään OLLA PUHUMATTA ASIASTA KENELLEKÄÄN, koska suomalainen mieshän ei saa puhua eikä pussata ihan av-mammojen vaatimuksesta...



Minusta on upeaa ja hienoa, että on mies, joka uskaltaa sanoa, että on väsynyt hommaan. Että jokin on pielessä. Että ei viihdy ja harmittaa. Ei asiat varmasti ole vaimon vikaa mutta ei takuulla vain sen miehenkään vikaa. Oli ihan kiva lukea, että miehen pitäisi ottaa aloite itselleen, järkätä hoitaja ja raahata se vaimo ulos ilman lasta, jotta parisuhde pelastuisi eikä vain valittaa TURHASTA. Vaimonhan ei tarvitse mitään tällaista tehdä. Hän saa linnottautua kotiin ja omia lapsen itselleen. Olla luvan kanssa itsekeskeinen. Ja vaatia siis miestä vaan rakentamaan ja käymään töissä. Ja vaimohan saa valittaa, jos mies haluaa käydä baarissa tai ylipäätään elää jotain elämää pikkulapsiaikana.



Miksi ei voida tunnustaa ihan nätisti, että meillä ihmisillä on erilaisia tarpeita, jotka kärjistyvät pikkulapsiaikana? Se, miten nämä kärjistykset kohdataan ja käsitellään, on avainkysymys. Jos vaimo on linnottautunut kotiin ja pitää itsestään selvänä, että miehen pitää jaksaa käydä töissä ja raksalla ilman vapaapäiviä, on vaimo täydellisen itsekeskeinen huomioimaan kenenkään muun tarpeita kuin itsensä (ja mahdollisesti lapsensa, mutta nämä tarpeethan ovat varmaan samat). Jos mies vain valittaa tilannetta eikä yritä puhua vaimolleen rakentavasti, on hän yhtä syyllinen tilanteeseen. Mutta se ei tee miehen tarpeista vääriä, ei tee miehestä nynnyä tai turhasta valittajaa. Päin vastoin, mies on herännyt huomaamaan, että he eivät ole mitään ilman lasta, ja kuitenkin on itsestään selvää, että hyvä parisuhde on se kantava voima, joka on paras lahja omalle lapselle.



Minusta ap voisi ihan neuvoa miestä, mitä tehdä. Voisi ehdotella erilaisia strategioita, joilla saada vaimo heräämään tilanteeseen. Tuohon parisuhteeseen on helppo liidellä väliin se kolmas osapuoli työpaikalta, jolla ei ole lapsia tai jonka lapset ovat jo isompia ja joka osaa nauttia elämästä ja puhua muustakin kuin lapsistaan. Se on iso riski. Mitä pidempään tilanne pysyy tuollaisena, sitä suurempi se riski on.

Äidin ja vauvan SYMBIOOSI menee KAIKEN muun edelle, kyllä se PITÄÄ kaikkien ja erityisesti MIEHEN ymmärtää. Kunhan vauvavuosi on ohi, niin helpottaa, paitsi että sitten alkaa hillitön vauvakuume ja kohta mies ja esikoinen saavat muodostaa symbioosin, kun äiti TISSITTELEE ja TUHNUTTELEE ja PESII ja symbioituu uuden vauvan kanssa. Näinhän se AV-mamman elämä menee, elämä on elämisen arvoista vain vauvan kanssa...

Sitähän se perhe-elämä on, että hyväksytään lapsen olemassaolo ja opetellaan olemaan kaikki kolme yhdessä.



Ei se vaimon rakkaus mihinkään katoa, vaikka lapsen myötä työmääränsä kasvaa huikeasti. Miehellä puolestaan ei muutu mikään muu kuin se, että koti on entistä enemmän hotelli ja lepopaikka, koska vaimo siellä raataa pitkää päivää.



Minusta mies ei ole kasvanut aikuiseksi, jos ei uskalla puhua vaimolleen tunteistaan silloin, kun lapsi on kotona. Mikä heitä estää katsomasta vuokravideota kotisohvalta? Ei mikään muu kuin miehen halua päästä kauas vastuusta

En kyllä yhtään ihmettele miten huonolla tolalla monen täällä kirjoittelevan ihmisen asiat on. Käsittämättömän katkeria ja vihamielisiä kommentteja, miestä haukutaan luuseriksi ja nössöksi jne. Kuten tämäkin tyyppi tässä lainauksessani osoittaa, ääneen ei saa ongelmista puhua kenellekkään muulle kuin sille omalle puolisolle. Juu, on toki tärkeää keskustella asioista siellä suhteen sisällä, MUTTA JOKAISELLE IHMISELLE TEKEE HYVÄÄ hakea sitä perspektiiviä myös muualta. Eli puhua jollekin johon luottaa, jollekin joka ei elä siellä saman katon alla.

Musta on myös täysin käsittämätöntä syyllistämistä tuo, että mies olisi ollut "vain sitä yhtä asiaa vailla". Eihän tuosta mitenkään sellainen vaikutelma syntynyt? Johtuuko tämä nyt vain siitä, että en ole vielä perhe-elämän katkeroittama ja pystyn näkemään tuossa miehen puheessa IHAN AIDON HALUN saada takaisin oma parisuhteensa, miehen ja naisen välinen rakkaussuhde????!

Miksi siis nämä aivan käsittämättömät kommentit?? Minusta tuo mies kyllä selvästi kertoi ap:lle että on yrittänyt saada vaimoa lähtemään vähän ilman lasta johonkin, ei varmaan tarvitse jättää vauvaa yöksikään, kunhan nyt pariksikin tunniksi alkuun mennään tekemään yhdessä jotain muuta kuin sitä "ihanaa perhekiiltokuvaa". Kyllä lasten koti on se vanhempien välinen rakkaussuhde, ja jos sitä ei hoida niin mitä järkeä koko yhdessäolossa on?

Ap, mina kyllä juttelisin ystävän kanssa. En todellakaan sanoisi että mies on käynyt sinulle avautumaan, mutta ihan suoraan sanoisin että ystäväsi kannattaisi ajatella myös miehensä tunteita ja heidän keskinäistä suhdettaan. Että olet vierestä katsellut että tilanne on varmaan rankka, ja olet ollut huomaavinasi että mies vaikuttaa rasittuneelta. Että raksat yms jutut syö suhdetta ja jaksamista. Ja kun olet aina ihaillut heidän keskinäistä suhdettaan ja rakkauttaan, niin toivoisit että hoitaisivat sitä kun sopivat niin hyvin yhteen. Että yhdessä kannattaa lähteä vaikka hetkeksi tuulettumaan, tekee hyvää parisuhteelle. Eli ei haeta sitä negatiivista sisältöä sieltä vaan positiivista, hyvän parisuhteen ja lapsen perhe-elämän takaamiseksi.

ja miehelläni on takana rankka vuosi, syistä joita en tässä erittele, mut jotka on verottaneet meidän voimiamme kovasti. Miehellä on ollut paljon erittäin tärkeää ajateltavaa ja minulla myös. Vaikka me välillä olemme olleet ihan jaksamisen äärirajioilla, ei kummalakaan ole tullut mieleen syyttää siitä toista. Elämä joskus on rankkaa, se kuuluu aikuisuuteen. Siitä selvitään yhdessä, kun ollaan lojaaleja toisillemme.

Jos minun mieheni kävisi avautumassa kaverilleen, joka sitten tulisi neuvomaan meitä parisuhdeasioissa (ja nainen vielä) niin en antais ihan helposti anteeksi. Kummalekkaan (+ että pitäisin pikkuisen yksinkertaisena tuota kaveria, joka ei tajua että asioissa on kaksi puolta, ja että hän ei voi tietää miten asiat oikeasti ovat, jos on kuullut vain toisen osapuolen kertomuksen). Kokisin erittäin suurena loukkauksena sen, että mies ei olisi luottanut minuun niin paljon että olisi kertonut minulle samat asiat. Varsinkin,kun meistä molemmat järjellä tajuaa, että nyt on menossa molemmilla sellainen henkilökohtainen kasvun paikka, että toista kohtaan pitää olla mahdollisimman hienovarainen ja rakastava, mennä aina yli puolitien vastaan jos toinen ei jaksa, ja että kaikki mitä nyt tehdään voi saada toisen silmissä kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ap:n kaveri on ollenkaan täysjärkinen, aikuinen mies, hän ymmärtää että hänen elämäntilanteensa on vähän samanlainen, eikä sen ratkaisu ole ollenkaan se, että lähdetään syyttämään puolisoa omasta pahasta olosta ja otetaan siihen kolmas osapuoli selvittämään, että sano tuolle että on toisenlainen. Se ole aikuisen ihmisen käytöstä, enkä mä usko että toi mies on sitä halunnut. On vaan halunnut hetkeksi olla marttyyri ja kieriä itsesäälissä, mikä tietenkin on ihan inhimillistä, vaikka typerää tehdä se ääneen..

En menis ainakaan puhumaan miehen ystävälle, vaikka olis minunkin ystäväni, meidän ongelmista....jos on enemmän miehen ystävä, kuin mun, niin en halua asettaa häntä hankalaan asemaan kertomalla mitään tuollaista. eli minusta mies teki vähän hölmösti puhuessan sinulle.

Riippuu aivan vauvan iästä, että onko äiti valmis lähtemään miehen kanssa kahden minnekään illanviettoihin. Eihän siihen mitään virallista rajaa ole, mutta itsellä meni muistaakseni 6kk ennenkuin halusin minnekään ilman vauvaa.. Ei vaan ollut tarvetta lähteä minnekään, kun vauva oli se tärkein. Kyllähän sitä kotonakin sai miehen kanssa olla kahdestaan, kun vauva nukkui pitkiä päikkäreitä jne.

Tottakai mies voi tuntea olevansa ulkopuolinen ja mustasukkainen, ja saa siitä kertoa OMILLE ystävilleen, ja toivottavasti kertoo ekana minulle, jos jokin asia harmittaa!

Jos olisin sinä, ap, niin en kertois ystävälle miehen jutuista, jos se vaikka oli humalassakin? voisin vihjaista, että käykäähän nyt jossain kahdestaankin laatuaikaa viettämässä, kunhan vauva hieman kasvaa!

kun mies on luottamuksella sinulle avautunut! Mutta voithan vähän vihjaista että voisit vaikka ottaa lapsen hoitoon jos lähtisivät kaksistaan tuulettumaan.

Kolahtikohan monelle mammalle, että heidän miehensä kenties "avautuu" naapurin tädille tai omalle bestikselle jopa...

Ap, minäkin kannattaisin tuota tarjoutumista lapsen hoitoavuksi.

Ja surullista lukea, että aika monet ajattelevat miehillä olevan aina taka-ajatuksia. Tai, ettei heillä ole tunteita. Surullista tosiaan, jos sellaisia miehiä vaan on tiellenne sattunut.

Jotenkin keskenkasvuinen on se äijä, joka rutisee kadonneen parisuhteen perään, mutta ei itse suostu tekemään yhtään mitään ansaitakseen vaimonsa rakkauden.



Sitä kahdenkeskistä aikaa ja yhteistä juttelua olisi takuuvarmasti paljon, jos mies tiskaisi, siivoaisi, pesisit pyykit ja hoitaisi vauvaa joka ilta. Kun vauva nukkuu, voisi avata viinipullon ja ottaa hyvää syötävää vierelle ja rupatella rauhassa.



Miksi ihmeessä parisuhdetta täytyy aina hoitaa mahdollisimman kaukana lapsista ihan kuin mies ei kykensi ilmaisemaan tunteitaan, jos saman katon alla on oma lapsi.

niin luuletko, että hän sallii viinipullon avaamisen huushollissa niin kauan kuin läsnä on alle 18-vuotiaita lapsia? Sitä paitsi mamma varmaan nukahtaa vauvansa kanssa yhtä aikaa, kun tissittelee ja perhepeteilee tätä unten maille...

Kun vauva nukkuu, voisi avata viinipullon ja ottaa hyvää syötävää vierelle ja rupatella rauhassa.

niin luuletko, että hän sallii viinipullon avaamisen huushollissa niin kauan kuin läsnä on alle 18-vuotiaita lapsia? Sitä paitsi mamma varmaan nukahtaa vauvansa kanssa yhtä aikaa, kun tissittelee ja perhepeteilee tätä unten maille...

Kun vauva nukkuu, voisi avata viinipullon ja ottaa hyvää syötävää vierelle ja rupatella rauhassa.

Ja haloo - miehellä on se nainen vierellään 50 vuotta, vauvalla äiti vain muutaman vuoden. Kyllä se tervepäinen mies kestää pari vuotta perhettäkin, saahan hän vaimon taas itselleen, kun lapset lähtevät kotoa (ja lähettävät omat lapsensa yökylään mummille).

Tämä ketju taas kertto miksi avioerotilastot on niin suuria...

Vierailija - 24.02.11 07:31 (ID 12158031)



Eli kun mies on kakara, joka ei osaa olla ihmisiksi, niin syynähän on tietysti nainen.



Avioeroa hakenut mies eroaa uudestaan ja uudestaan eli joka kerta, kun tulee esteitä pimpankäytölle.

joko kokopäivätoiminen tissi tai kokopäivätoiminen pillu.

Suurin osa vastaajista sitä mieltä että kyse on vain siitä että naisen ei pidä suostua pilluksi ja pari vuotta pitää miehen kestää yksinäisyyttä ja sitä että nainen ei muuta mieti kuin vauvaa??? Siis mitä helvettiä? Miksi pitäisi kestää? Miksi näiden asioiden pitää sulkea toisensa pois - ei tarvitse asioiden olla mustaa tai valkoista, välille mahtuu montaa sävyä. Miksi miehen pitäisi sietää sitä, että hänen kanssaan ei haluta aikaa viettää?



Toki vauva on pieni vain kerran, mutta jumankauta eihä se tarkoita että siinä pitää roikkua 24/7 ja jauhaa vain ja ainoastaan paskavaipan koostumuksesta ja imetyksen tärkeydestä. En todellakaan ihmettele avioerotilastoja tämän ketjun jälkeen. En ole tajunnut että ihmisillä voi olla näin vääristynyt ja kieroutunut kuva siitä, mitä elämä lasten kanssa pitää muka olla. Ei parisuhde ole mikään kilpailu jossa voittaja on se jolla on vielä ankeampaa. Useimpien kirjoituksista saa sellaisen käsityksen, että ap:n ystävä uhraa henkensä ja elämänä vauvan kanssa, ja mies on vaan kiittämätön paska joka vonkaa pillua??! Entäs se, että mies painaa pitkää päivää töissä, viettää vapaa-ajan raksalla ja haluaisi EDES JOSKUS, HETKEN AJAN viettää aikaa ilman perhejuttuja /parisuhteesta ja yhteisestä ajasta nauttien??? Ei sen tarvitse automaattisesti olla seksiä, se voi olla myös muita juttuja. Kyllä meillä ainakin parisuhteessa yhteisiin juttuihin kuuluu todellakin paljon muitakin asioita, ihan vaan kädestä kiinni pitäminen, hyvä ruoka jossain kivassa raflassa tulevaisuutta suunnitellen ja KESKUSTELU JOSTAIN MUUSTAKIN KUIN SIITÄ PASKAVAIPASTA.

jos pitää työpäivän jälkeen olla raksalla?

Jotenkin keskenkasvuinen on se äijä, joka rutisee kadonneen parisuhteen perään, mutta ei itse suostu tekemään yhtään mitään ansaitakseen vaimonsa rakkauden.

Sitä kahdenkeskistä aikaa ja yhteistä juttelua olisi takuuvarmasti paljon, jos mies tiskaisi, siivoaisi, pesisit pyykit ja hoitaisi vauvaa joka ilta. Kun vauva nukkuu, voisi avata viinipullon ja ottaa hyvää syötävää vierelle ja rupatella rauhassa.

Miksi ihmeessä parisuhdetta täytyy aina hoitaa mahdollisimman kaukana lapsista ihan kuin mies ei kykensi ilmaisemaan tunteitaan, jos saman katon alla on oma lapsi.

jos pitää työpäivän jälkeen olla raksalla?

Jotenkin keskenkasvuinen on se äijä, joka rutisee kadonneen parisuhteen perään, mutta ei itse suostu tekemään yhtään mitään ansaitakseen vaimonsa rakkauden.

Sitä kahdenkeskistä aikaa ja yhteistä juttelua olisi takuuvarmasti paljon, jos mies tiskaisi, siivoaisi, pesisit pyykit ja hoitaisi vauvaa joka ilta. Kun vauva nukkuu, voisi avata viinipullon ja ottaa hyvää syötävää vierelle ja rupatella rauhassa.

Miksi ihmeessä parisuhdetta täytyy aina hoitaa mahdollisimman kaukana lapsista ihan kuin mies ei kykensi ilmaisemaan tunteitaan, jos saman katon alla on oma lapsi.