Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävän mies avautui minulle viikonloppuna

Vierailija
24.02.2011 |

Olin "ulkoilemassa" viime viikonloppuna kun törmäsin hyvän ystäväni mieheen.

Vahdoimme kuulumisia ja hetken päästä hän pyysi anteeksi että kaataa seuraavan asian minun mietittäväkseni.

Heillä on lapsi 10kk, ja olen käsittänyt että kaikki on ollut ihan hyvin. Ystäväni aina hehkuttaa kuinka ihanaa heillä on ja olen ollut onnellinen että heillä menee hyvin.



Ystäväni mies sanoi että hän tuntee ettei heillä ole enää muuta yhteistä kuin lapsi. Mies rakentaa heillä taloa ja käy töissä, ystäväni on kotona lapsen kanssa. Yhteistä aikaa heillä ei ole siis enää kuulemma ollenkaan. Mies on yrittänyt kuulemma ehdottaa että he voisivat viikonloppuna laittaa lapsen hoitoon tai että jomman kumman äiti tulisi heille hoitamaan lasta ja mennä vaikka elokuviin ja syömään ja tulla sitten kotiin. Mies sanoi että ymmärtää ettei ystäväni halua laittaa lasta yöhoitoon mutta sanoi olevansa surullinen siitä ettei vaimo halua enää hänen kanssaan kahden keskistä aikaa, laatuaikaa. kaikki on kuulmma vain lapsi sitä lapsi tätä, rakenna rakenna, et mene muualle edes yksin.

Nytkin hän oli saanut kuulemma kauheat huudot niskaansa kun olii halunnut lähteä tuulettumaan pitkästä aikaa. Oli kuulemma sanonut vaimolla että lähde mukaan tai mene ensi viikolla itse, mutta ei. Lapsi lapsi lapsi. Mies sanoi olevansa kyllästynyt siihen että he eivät enää tunnu olevan pariskunta vaan vain yhteisen lapsen vanhemmat.



Jotenkin olen ymmälläni. Yritin selittää äidin ja vauva symbioosista ja hän sanoi toisaalta ymmärtävänsä, mutta silti hän ei voinut ymmärtää miksi he eivät voineet viettää aikaa kahdestaan, ei vauva mihinkään häviä parissa tunnissa, jolla hän saisi hetkeksi vaimonsa itselleen. Sanoin että kyllä se ajan myötä muuttuu ja hän vastasi vain ettei todellakaan tee toista lasta "kun akka sekoaa taas aivan täysin, aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta".



Nyt tuntuu todella vaikealta kohdata ystäväni. Hän ei ilmeisesti aavista kuinka harmissaan mies on, tai tietää, mutta ei välitä.

Äää, pitäisikö vihjaista asiasta ystävälle.. Ei olen vain hiljaa, ei ole minun parisuhteeni..?

Kommentit (132)

Vierailija
121/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mies tuntee, ettei heillä ole mitään yhteistä, niin sitten vaan tutustumaan perhe-elämään. Työntekoa ja/tai raksaa vähemmälle ja intensiivistä oloa lapsen ja vaimon kanssa. Johan alkaa jutunjuurta syntyä. Alle vuoden ikäisessä lapsessa on kuitenkin hoidettavaa ihan riittämiin. Jos ongelmana on vauvan ja äidin symbioosi, niin mies voi joku ilta työntää äidin lempeästi vaikka ostoksille tai jumppaan ja ilmoittaa että haluaa olla vauvan kanssa kaksin. Very simple.

Vierailija
122/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tekstiviestin tältä väärinymmärretyltä mieheltä? Jonka sisältö kuuluu jotenkin niin, että olet ihana ihminen kun ymmärrät ja kiitos kun kuuntelit? Koska näinhän se menee, että ensin kerätään sympatiat ja sit aletaan viesteillä ja siitä sitten yksi asia johtaa toiseen...

On miehiä jotka on aina "huonossa" liitossa, koska se on heidän keinonsa paeta vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää siitä muita. Mä tiedän niitäkin joilla on jo useampi suhteentekele takanaan, ja aina baarissa on samat jutut; ei se ymmärrä, intohimoa ei ole, en koe olevani onnellinen..eivät he enää itsekään usko siihen mitä sanovat, kunhan katsovat mitä näillä stooreilla lohkeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaaditaan kaksi ihmistä, ja minä olen hoitanut ruutuni asiallisesti eron jälkeen ja aion hoitaa tulevaisuudessakin. En ole ruikuttanut enkä aio jatkossakaan ruikuttaa.

Ex-vaimoni kanssa en voinut olla mies kotonani. Nyt voin.

Ikävää jos ottaa noin koville.

ennen kuin erosin. Nyt saan, ja en ole koskaan ollut yhtä onnellinen.

Puolisoni toteutti sitä samaa vauva-lehden ideaalia, jota useimmat av-mammatkin yrittävät kyhätä. Siinä ei ollut sijaa miehelle. Oli vain kotiäitiys, ja isä oli henkilö joka kävi ylitöissä ja nukkumassa välillä sohvalla maksaakseen Britaxit, me&It ja Ticket To Heavenit.

Nyt minulla on lapset ja ja vapaus olla heidän kanssaan. Se vaati vain eron, ikävä kyllä. Olisin ollut täysin valmis isäksi jo aiemmin, mutta minulle ei annettu mahdollisuutta, koska äiti tahtoi käyttää kaikki mahdolliset hoito- ja perhevapaat viimeiseen pisaraan saakka.

Kannatan todellakin vihreiden esittämää vuorovapaamallia (6+6+6), jossa isä voi aidosti tulla kotiin ja olla lastensa kanssa.

Pari eronnutta ystävääni on sanonut, että erossa lapsi sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.

Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.

Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.

Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.

Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.

Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D

Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Keksi nyt kuule jotain parempaa selitystä, vaikka kaikkein helpointahan se on kaikki kaataa ex-vaimon niskaan, itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Kyllä minä olisin isä ollut, mutta kun se vaimo kielsi. Ihan oikeasti, isä voi olla isä vaikka äiti olis kotiäiti. Normaali mies siihen kyllä kykenee. Äitikin kykenee olemaan äiti vaikka kävis töissä, mutta suomalainen tosimies ei kykene olemaan työssäkäynnin ohella isä.

Vierailija
124/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui kun on tullut paljon viestejä ja kuinka vihamielistä!



Soitin ystävälleni tänään ja sovimme että näämme ensi viikolla joku päivä, aion sitten PYYTÄÄ että saisin hoitaa hänen lastaan hetken ja hän voi tehdä jotain kivaa sillä aikaa. Perään vihjaan että voin hoitaa myös illalla jos haluavat mennä miehensä kanssa jonnekin pitkästä aikaa.



Täytyy sen verran vielä selventää kun naiset on kääntäneet tämän miehen ihan kusipääksi että mies ei todellakaan usein käy baareissa. Viikot käy töissä menee raksalle ja tulee kotiin jotta kerkiää nähdä heidän lastaan hereilläkin vähän. He viettävät juuri näitä monen mainitsemia leffailtoja kotona ja mies todella osallistuu lapsensa hoitoon sen minkä kerkiää töiltään ja raksalta. Sanoi baarissa minullekin että lapsi on hienointa mitä hänelle on tapahtunut!



Kyse on käsittääkseni siitä että ystäväni ei halua lähteä minnekään, ei raaski, ei pysty (?) kun on vielä niin kiinni vauvassa. Näen itsekin häntä aina vain lapsen kanssa, mutta minusta se on ihan lunnollista että kun hänellä on lapsi ja päivisin nähdään niin se on mukana. Jos minulla olisi oma/omia niin olisivat mukana hekin.



Olen tätä pyöritellyt päässäni ja hoksasin että ennen lasta he olivat kovin menevä pariskunta. Aina jotain ohjelmaa jos ei muuta niin yhdessä lenkkeilyä! (Eivät ole koskaan olleet baarissa nuokkujia, harvemmin törmäsi heihin yöelämässä aiemminkaan).

Ehkä siis nyt kun ystäväni on niin hautautunut vauva-aikaan niin miehestä tuntuu että koko vaimo on muuttunut, ehkä hän vain kaipaa pienen hetken vaimonsa kanssa kahden. Ja en enää usko että he tämän takia eroaisivat, pikkulapsi aikahan on kaikille aika stressaavaa ja heillä on tuo taloprojekti ja kaikki!



Kyllä ystäväni mulle huokailee välillä kun mies on aina raksalla mutta haluaa kyllä todella muuttaa ennen kesää uuteen taloon. On suunnitellut jo kesäjuhlatkin sinne terassille!



No mutta, teen nyt ystävänä sen minkä itse koen parhaimmaksi ja tarjoudun hoitoavuksi!









Vierailija
125/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui kun on tullut paljon viestejä ja kuinka vihamielistä!

Soitin ystävälleni tänään ja sovimme että näämme ensi viikolla joku päivä, aion sitten PYYTÄÄ että saisin hoitaa hänen lastaan hetken j

ole sen sorsitun miehen ja vaimon lapsi vaan pelkästään menet hoitamaan HÄNEN lastaan.

Ymmärtäisin jos menisit hoitamaan HEIDÄN lastaan.

Voin jo kuvitella sinut nyxänä, joka kirjoittaa muutaman vuoden päästä siitä exän vittumaisesta lapsesta, jonka se tahallaan väänsi miehelleni.

Vierailija
126/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. Jos kavereiden liitossa ei ole väkivaltaa tms. jotain ongelmaa joka aiheuttaa välitöntä vaaraa lapsille tai aikuisille, niin en IKINÄ puuttuis heidän asioihinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

(tässä tapauksessa tuolle naiselle) järkeä. Puhukaa asioistanne, älkääkä hautoko niitä.

Vierailija
128/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui kun on tullut paljon viestejä ja kuinka vihamielistä! Soitin ystävälleni tänään ja sovimme että näämme ensi viikolla joku päivä, aion sitten PYYTÄÄ että saisin hoitaa hänen lastaan hetken j

ole sen sorsitun miehen ja vaimon lapsi vaan pelkästään menet hoitamaan HÄNEN lastaan. Ymmärtäisin jos menisit hoitamaan HEIDÄN lastaan. Voin jo kuvitella sinut nyxänä, joka kirjoittaa muutaman vuoden päästä siitä exän vittumaisesta lapsesta, jonka se tahallaan väänsi miehelleni.

Mä en kyllä kirjoita tänne enää mitään kun ihan hyvällä kysyy pikku neuvoa ja sitten on satakunta eukkoa ulvomassa vain kuinka mies yrittää minua. Olin oman miekkoseni kanssa viikonloppuna liikenteessä ja aion tulevaisuudessakin pysyä hänen kanssaan. Ja ihan tosi tää ystävän mies rakastaa vaimoaan eikä ole pettäjätyyppiä vaikka teidän exänne ovat joskus olleet(?)

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimme hyvin kuvitella millaista helvettiä se on/on ollut.

Vierailija
130/132 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

rajan yli arvostella muille oman puolison tapaa olla äiti. En mä yhtään ihmettele että nämä vastaukset täällä on jopa aggressiivisia, koska naista ei kovin monella tavalla voi pahemmin loukata, kuin arvostella selän takana noin herkkää asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/132 |
24.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on iha keksittyä juttua? En jaksa uskoa että joku kaverin mies alkais vaimonsa naisystävälle jossain lenkkipolulla tällaisista henkilökohtaisista asioista avautua...en vaan usko

en.

Ei miehet tuollaisia puhu, eikä todellakaan naisen ystävälle. Sitäpaitsi miehen syytä, mitäs on poissa kotoa ja käyttäytyy lapsellisesti. Kyllä normaalia perhearkea elävä löytää parisuhde-elämälle aikaa ilman yhteisiä reissujakin. Ja hei, en kiellä etteikö niitä olisi hyvä tehdä, kenellä siihen on mahdollisuus ja halu, mutta kyllä parisuhteeseen voi panostaa, vaikka ei tekisikään.

Vierailija
132/132 |
24.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin "ulkoilemassa" viime viikonloppuna kun törmäsin hyvän ystäväni mieheen.

Vahdoimme kuulumisia ja hetken päästä hän pyysi anteeksi että kaataa seuraavan asian minun mietittäväkseni.

Heillä on lapsi 10kk, ja olen käsittänyt että kaikki on ollut ihan hyvin. Ystäväni aina hehkuttaa kuinka ihanaa heillä on ja olen ollut onnellinen että heillä menee hyvin.

Ystäväni mies sanoi että hän tuntee ettei heillä ole enää muuta yhteistä kuin lapsi. Mies rakentaa heillä taloa ja käy töissä, ystäväni on kotona lapsen kanssa. Yhteistä aikaa heillä ei ole siis enää kuulemma ollenkaan. Mies on yrittänyt kuulemma ehdottaa että he voisivat viikonloppuna laittaa lapsen hoitoon tai että jomman kumman äiti tulisi heille hoitamaan lasta ja mennä vaikka elokuviin ja syömään ja tulla sitten kotiin. Mies sanoi että ymmärtää ettei ystäväni halua laittaa lasta yöhoitoon mutta sanoi olevansa surullinen siitä ettei vaimo halua enää hänen kanssaan kahden keskistä aikaa, laatuaikaa. kaikki on kuulmma vain lapsi sitä lapsi tätä, rakenna rakenna, et mene muualle edes yksin.

Nytkin hän oli saanut kuulemma kauheat huudot niskaansa kun olii halunnut lähteä tuulettumaan pitkästä aikaa. Oli kuulemma sanonut vaimolla että lähde mukaan tai mene ensi viikolla itse, mutta ei. Lapsi lapsi lapsi. Mies sanoi olevansa kyllästynyt siihen että he eivät enää tunnu olevan pariskunta vaan vain yhteisen lapsen vanhemmat.

Jotenkin olen ymmälläni. Yritin selittää äidin ja vauva symbioosista ja hän sanoi toisaalta ymmärtävänsä, mutta silti hän ei voinut ymmärtää miksi he eivät voineet viettää aikaa kahdestaan, ei vauva mihinkään häviä parissa tunnissa, jolla hän saisi hetkeksi vaimonsa itselleen. Sanoin että kyllä se ajan myötä muuttuu ja hän vastasi vain ettei todellakaan tee toista lasta "kun akka sekoaa taas aivan täysin, aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta".

Nyt tuntuu todella vaikealta kohdata ystäväni. Hän ei ilmeisesti aavista kuinka harmissaan mies on, tai tietää, mutta ei välitä.

Äää, pitäisikö vihjaista asiasta ystävälle.. Ei olen vain hiljaa, ei ole minun parisuhteeni..?

Tarjoat itseäsi hoitamaan lasta yön yli ja sanot sille miehelle et varaa hotellin (kylpylä) ja saavat sitte siellä tutustua toisiinsa uudelleen. Siinä olis pika apu. Ei se äiti tajua tilannetta ku on niin sumussa!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi seitsemän