Saako puolisoa pitää itsestäänselvyytenä?

1. Naimisiin mennessäsi luulet olevasti varma miehesi ja sinun sitoutumisesta toisiinne. 2. Mies pettää tai muuten uhkaa jättää Mitä teet? 1. Päätät yrittää vielä yhdessä. Tällöin suhteenne kulmakivi on kuitenkin rikottu. 2. Eroat, koska luottamuksesi suhteen tärkeimmässä asiassa on petetty. Tällöin kuitenkin toimit vastoin omaa periaatetta sitoutua suhteeseen.

Homman nimihän on se, että luotan mieheni sanaan. Tottakai jokainen ihminen voi pettää, mutta elämä olisi aika ahdistavaa jos alkaisin miettimään jokaisen sanan piilomerkitystä tai jokaisen ystävyyden taustaa. Minä uskon että mieheni on minulle uskollinen. Ja jos hän päättäisi että lähtee menemään, en minä häntä voi pidättää. Minä voin vaikuttaa omiin päätöksiini ja olen päättänyt että en luovuta tässä suhteessa helpolla. Ja jos tilanne menisi eroon asti, täyttäisin itselleni antamani lupauksen siitä että nykyinen mieheni on minulle viimeinen. Eli jos ero tulisi, en enää aloittaisi seurustelusuhdetta. Ikinä. Hassua vain että miten esimerkiksi mummoni ja ukkini ovat kestäneet vaikka mitkä vastoinkäymiset, ukki oli uhannut lähteä jne. mutta avioliitto kuitenkin kesti. Missä välissä asiat ovat menneet niin pieleen että ihmisten pitkäjännitteisyys ei riitä pitkiin avioliittoihin tai parisuhteisiin? Missä välissä itsekeskeisyydestä tuli hyvä juttu?

Laittaa miettimään kuitenkin tuo, että et ottaisi enää uutta miestä koskaan, jos vanha jättäisi. Katsotko velvollisuudeksesi pitää lupauksesi miehellesi vielä sittenkin, kun hän on sinut jättänyt? Vai olisitko niin pettynyt ihimiiin miehesi teon jälkeen? Vai mihin tämä periaate pohjautuu? Siis siinä tapauksessa, että miehesi ottaisi eron, vaikka itse olisit kaikkesi suhteen säilymisen eteen tehnyt.

Se lupaus ei ole ollut miehelleni vaan itselleni. Minun on äärimmäisen vaikea tutustua uusiin ihmisiin, menneiden tapahtumien takia ja mieheni sai luottamukseni usean vuoden jälkeen.

Minulla ei ole autismia tai aspergeria, olen vain äärimmäisen ujo ja viihdyn aikalailla yksin. Itseasiassa jos mieheni ei olisi minua niin sinnikkäästi "piirittänyt" olisin luultavasti vieläkin yksin ja aivan yhtä tyytyväinen elämääni kuin nytkin.

Luottamukseni saaminen on useamman kymmenen vuoden aikaansaannos, enkä usko että minulla olisi henkisiä voimia siihen karuselliin mitä uudet ihmissuhteet vaativat.

Hevoset ovat helpompia =)

Toivottavasti ymmärsit jotain. Kirjoitin ehkä hieman sekavasti.

Siinä vaiheessa kun tehtiin ihan julkisesti ihmisille valinnaksi että saa erota ja elää kuten itse tykkää. Tämä on minun elämää ja jos minä en ole onnellinen tässä liitossa, voin erota. Ei sillä että ottaisin uuden miehen vaan se että saan erota jos haluan. Minusta on hyvä että on vapaata: saa pussailla, harrastaa seksiä ja testata avoliitossa olemista. Saa erota jos haluaa. Ei se tarkoita etteikö avioliittoa arvosteta. Kyllä moni ihminen uhkaa lähteä suhteesta, eikä lähde. 20