Lue keskustelun säännöt.
Ketään joka väsynyt vl uskoon ??
20.02.2011 |
Vaikka miten päin yritän tätä uskon asiaa pähkäillä niin selvyyttä ei oikein tule.... En hyväksy tätä kaksinaismoralismia tässä uskonyhteisössä 8siis puhun vanhoillislestadiolaisuudesta). Voin suorastaan pahoin henkisesti, koska joudun "esittämään" ulospäin jotain sellaista mikä en oikeasti ole enkä välttämättä edes halua olla.
En usko siihen, että elämäntapanormit olisivat autuuden esteenä. En näe mitään estettä sille, etteikö ihminen voisi uskoa Jumalaan ja syntien anteeksiantamukseen vaikka värjäisi hiukan hiuksiaan. En usko siihen, että meillä on niin armoton Jumala, joka ei hyväksyisi perhesuunnittelua. En usko siihen, että autuaita ovat ne, jotka kieltävät television, mutta katsovat netistä kaikki tv-ohjelmat, tai ne, jotka arvostelevat ja puhuvat pahaa toisten selän takana, jos lapsia ei tule liukuhihnalla.
Minusta tämä usko on mennyt liian maallisen seurakunnan tekemien lakien noudattamiseksi, että pääsanoma on unohdettu. Vain armosta, Kristuksen syntien tähden...
Onko ketään toista elikkä kohtalotoveria tässä asiassa ??
Kommentit (81)
En ole itse lestadiolainen mutta tunnen sitä jonkin verran tuttujen kautta.
Surullista että ihmisten on niin vaikea tajuta mistä uskossa on oikeasti kysymys! Eli henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja Jeesukseen. Ei mistään sääntökokoelman noudattamisesta. Että saanko nyt värjätä hiukset vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis haluaisi kieltää uskoani Jumalaan! Mutta haluan vain irti tästä raadollisesta yhteisöstä, jonka tunnen päivä päivältä vieraammaksi. Mutta kuinka uskallan tämän kertoa muille? Mieheni onneksi ymmärtää. Mutta en halua että minusta puhutaan turuilla ja toreilla että "se kielsi uskonsa". En minä mitään kiellä. Uskon Jumalaan. Olen vain liian syntinen jaksaakseni noudattaa kaikkia tapoja, joita vl-uskossa tulisi noudattaa.
(Avaaja)
En usko siihen, että elämäntapanormit olisivat autuuden esteenä. En näe mitään estettä sille, etteikö ihminen voisi uskoa Jumalaan ja syntien anteeksiantamukseen vaikka värjäisi hiukan hiuksiaan. En usko siihen, että meillä on niin armoton Jumala, joka ei hyväksyisi perhesuunnittelua. En usko siihen, että autuaita ovat ne, jotka kieltävät television, mutta katsovat netistä kaikki tv-ohjelmat, tai ne, jotka arvostelevat ja puhuvat pahaa toisten selän takana, jos lapsia ei tule liukuhihnalla. Minusta tämä usko on mennyt liian maallisen seurakunnan tekemien lakien noudattamiseksi, että pääsanoma on unohdettu. Vain armosta, Kristuksen syntien tähden... Onko ketään toista elikkä kohtalotoveria tässä asiassa ??
Aamen!!
Lisäksi säännöt ovat muuttuneet ja muuttuvat...
erilaiset säännöt joskus keksinyt. Mikä on ollut hänen motiivinsa? Ja miten ehkä satoja vuosia sitten keksityt säännöt sopivat muuttuneeseen maailmaan ja nykyaikaan?
Jos Jeesus tulisi tänään takaisin maapallolle, hän tuskin kulkisi enää aasilla ratsasten, eiköhän hänelläkin olisi jonkunnäköinen auto käytössään...
Se juuri on erikoista että ne muuttuvat.
Samaan aikaan sanotaan että "aika muuttuu mutta Raamatun sana ei muutu".
On se ainakin ehkäisy-asiassa muuttunut. Meidän yhteisössämme on ajateltu pääsääntöisesti 60-70-luvulla että jopa kohdunpoisto on väärin eli syntiä ja että siihen ihminen ei voi puuttua. Mutta nykyään suurin osa ajattelee että kohdunpoisto ääritilanteessa on ok.
Miksi kanta tähän on sitten muuttunut? Ja ehkäisyyn kanta kun monilla on ehdottoman kielteinen vaikka kysymys ei ole lopullisesta vaan tilapäisestä ratkaisusta. Toisin kuin kohdunpoisto jossa naisen tulee käydä kuoleman rajamailla ennen kuin toimenpide tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti uskominen ei ole sääntöjen noudattamista...vaan vanhurskautta ja iloa pyhässä Hengessä.
Muuttuminen johtuu siitä, että ehkäisyn kiellolle ei ole ollut alun alkaenkaan mitään teologisia/hengellisiä syitä.
Puhujat vaan päättivät että syntiä sen täytyy olla, koska he eivät siihen aikaan tienneet enempää luterilaisesta teologiasta kuin ihmisen lisääntymisbiologiastakaan mitään.
Tämä päätelmä on esitetty etnisten lestadiolaisten blogissa.
http://freepathways.wordpress.com/2011/02/13/lisaantymiskultti/
Kun ehkäisyvälineet alkoivat Suomessa yleistyä, "normaali"kirkossa neuvottiin suhtautumaan siihen järkevästi ja jättämään ehkäisy avioparien yksityisasiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannoin kuvaamaasi väsymystä/ahdistusta enempi ja vähempi 30v. Olen siis vl-uskoisesta perheestä, avioitunut nuorena, saanut useamman lapsen ja yrittänyt tallustella porukan mukana, ristiriitojen kantaessa repussa.
Kunnes viime kesänä ahdistukseni kävi ylivoimaiseksi ja annoin itselleni luvan olla se mitä oikeasti olen. Eli jumalaan turvaava ja uskova kristitty, en enään kuitenkaan vl. Yhteisöstä irtautuminen oli todella rankaa. Tai ehkä sen osaltaan vielä rankemmaksi tekee se, että mieheni edelleen haluaa uskoa, kuten vl. Toisinaan, kun oikein ajattelen asiaa, että suurin osa lähimmäisistäni ei pidä minua "oikeana" uskovana, vaan uskoo tieni ulkevan nyt kohti kadotusta... Ahdistaa, enkä voi heitä ymmärtää. Turvani ja rauhani saan Jumalalta, eikä minun onneksi lopulta kuitenkaan tarvitse välittää muiden ihmisten ajatuksista/puheista. Ja samalla suon lähimmäisilleni heidän omat ajatuksensa ja toivon, että he kulkevat sitä tietä, mikä heille tuo rauhan.
Olen menettänyt ison osan yhteisön lämmöstä, sitä kaipaan. Enkä ole vielä löytänyt paikkaani, jossa saisin kuulla minulle tärkeää Jumalan sanaa. Varmaan joku päivä rohkaistunki, ja lähden muun perheen mukaan seuroihin, vaikkei minua siellä Jumanterveellä enään tervehditäkkään.
Harva vl-ihminen oikeasti pohtii syvällisesti mitä on vanhoillislestadiolaisuus. Minä en ole koskaan osannut olla pohtimatta. Enkä ikinä ole oikeasti voinut uskoa, että olisi vain pieni joukko, jotka erottuvat muista uskovista ulkoisten tapojen kautta, he olisivat se Jumalan valittu joukko. Itse en voisi koskaan tuomita kenenkään uskoa ihmisenä, enkä voi uskoa, että joku tuntee olevansa niin voimallinen.
Rukoilen sinulle, ja kaikille näidenkin asioiden kanssa painiskeleville voimia. Kuuntele mitä Jumala sinulle puhuu, muidenkin kuin vl-ihmisten kautta.
vaan ihan tuikitavallinen luterilainen kristitty, mutta samanlaista "väsymystä" minäkin podin. Olin väsynyt kuulumaan yhteisöön, jossa kokoonnuttiin joka sunnuntai jumalanpalvelukseen ja oltiin niin hyviä ja pyhiä että, mutta viikolla ei kotipihassa edes moikattu. En ymmärrä kaksinaismoralismia, jonka turvin voidaan samaan aikaan saarnata synnistä ja vääryydestä, kun joku toinen polttaa tupakan, mutta itse rynnätään heti messun jälkeen lähikauppaan ostamaan 24-pack olutta, kun onhan sitä nyt peräti kaksi tuntia oltukin jo ottamatta.
Ensin väsyin yhteisöön, ja tähän rupesin hakemaan apua lukemalla raamattua ja etsimällä yhteisön ulkopuolelta uskovia ihmisiä. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään joitakin yleisesti kristilliseen kirkkoon vakiintuneita tapoja, kuten vesikastetta (Jeesushan käski kastaa vedellä ja tulella, joten miksi ihmeessä tämä on tulkittu konkreettiseksi vesikasteeksi), ammattipapistoa, kaikki ennustukset konkreettisesti toteuttavan Messiaan odotusta (näinhän tekivät juutalaisetkin, ja siksi kielsivät Jeesuksen, joka täytti ennustukset vertauskuvallisesti) ja niin edelleen.
Minä aloin etsiä vastauksia muistakin pyhistä kirjoituksista, ja lopulta päädyin vaihtamaan uskontoa. Entinen yhteisöni paheksuu, totta kai, mutta sittenhän paheksuu. Tämä oli minun valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te, jotka olette irtautuneet tai irtautumassa vl-uskosta. Älkää jättäkö uskoa ja Jumalaa. Kirkossa on muitakin herätysliikkeitä, joissa Jumalan muuttumaton sana otetaan tosissaan. Etsikää uskonystäviä ja uskovien yhteyttä muualta.
Siunaavin terveisin sisar toisesta herätysliikkeestä
vahvasta ja aidosta oikeudentunnosta ja syvällisestä ymmärryksestä siitä, mikä ero on teeskentelyllä ja rehellisyydellä. Ei sinun pidäkään tukahduttaa omatuntoasi, ikävä että joudut elämään noin valheellisessa yhteisössä. Uskon itsekin vahvasti Jumalaan, mut en ole vl. Toivotan sulle voimia ja ihanaa kevättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä olisi ikinä osannut ennalta uskoa että saisin näin lämpimän ja viisaan vastsuaksen. Suurkiitos sinulle, ja kiitos ymmärryksestä... Sinä olet kyllä varmaan joutunut paljon kärsimään. Minua pelottaa eniten juuri tuomituksi joutuminen... siis läheistn ja tuttujen taholta. Se pelko jäytää sydämessä ihan joka päivä!
Kannoin kuvaamaasi väsymystä/ahdistusta enempi ja vähempi 30v. Olen siis vl-uskoisesta perheestä, avioitunut nuorena, saanut useamman lapsen ja yrittänyt tallustella porukan mukana, ristiriitojen kantaessa repussa. Kunnes viime kesänä ahdistukseni kävi ylivoimaiseksi ja annoin itselleni luvan olla se mitä oikeasti olen. Eli jumalaan turvaava ja uskova kristitty, en enään kuitenkaan vl. Yhteisöstä irtautuminen oli todella rankaa. Tai ehkä sen osaltaan vielä rankemmaksi tekee se, että mieheni edelleen haluaa uskoa, kuten vl. Toisinaan, kun oikein ajattelen asiaa, että suurin osa lähimmäisistäni ei pidä minua "oikeana" uskovana, vaan uskoo tieni ulkevan nyt kohti kadotusta... Ahdistaa, enkä voi heitä ymmärtää. Turvani ja rauhani saan Jumalalta, eikä minun onneksi lopulta kuitenkaan tarvitse välittää muiden ihmisten ajatuksista/puheista. Ja samalla suon lähimmäisilleni heidän omat ajatuksensa ja toivon, että he kulkevat sitä tietä, mikä heille tuo rauhan. Olen menettänyt ison osan yhteisön lämmöstä, sitä kaipaan. Enkä ole vielä löytänyt paikkaani, jossa saisin kuulla minulle tärkeää Jumalan sanaa. Varmaan joku päivä rohkaistunki, ja lähden muun perheen mukaan seuroihin, vaikkei minua siellä Jumanterveellä enään tervehditäkkään. Harva vl-ihminen oikeasti pohtii syvällisesti mitä on vanhoillislestadiolaisuus. Minä en ole koskaan osannut olla pohtimatta. Enkä ikinä ole oikeasti voinut uskoa, että olisi vain pieni joukko, jotka erottuvat muista uskovista ulkoisten tapojen kautta, he olisivat se Jumalan valittu joukko. Itse en voisi koskaan tuomita kenenkään uskoa ihmisenä, enkä voi uskoa, että joku tuntee olevansa niin voimallinen. Rukoilen sinulle, ja kaikille näidenkin asioiden kanssa painiskeleville voimia. Kuuntele mitä Jumala sinulle puhuu, muidenkin kuin vl-ihmisten kautta.
Kun sanoit että kannoit 30v epäilyksiä sydämessäsi, niin sen on täytynyt olla hirveää. Minä en oikeastaan ole aikaisemmin plajon näitä uskonasioita pohtinutkaan. Mutta vasta nyt kun on itsellä kaksi lasta ja mietin mm. sitä mitä voin heille opettaa uskomisesta. Ollakseni rehellinen...Je sitä kautta olen alkanut pohtia miten tosiaan itse uskon. Ja mitä Raamatussa siitä sanotaan.
juuri nyt minusta tuntuisi vieraalta sekin että lähtisin etsimään muista liikkeistä seurakuntaa itselle...Mistä?
Kiitos kirjoituksestasi ja siunausta sinulle. (Avaaja)
Muuttuminen johtuu siitä, että ehkäisyn kiellolle ei ole ollut alun alkaenkaan mitään teologisia/hengellisiä syitä.
Puhujat vaan päättivät että syntiä sen täytyy olla, koska he eivät siihen aikaan tienneet enempää luterilaisesta teologiasta kuin ihmisen lisääntymisbiologiastakaan mitään.
Tämä päätelmä on esitetty etnisten lestadiolaisten blogissa.
<a href="http://freepathways.wordpress.com/2011/02/13/lisaantymiskultti/" alt="http://freepathways.wordpress.com/2011/02/13/lisaantymiskultti/">http://freepathways.wordpress.com/2011/02/13/lisaantymiskultti/</a>
Kun ehkäisyvälineet alkoivat Suomessa yleistyä, "normaali"kirkossa neuvottiin suhtautumaan siihen järkevästi ja jättämään ehkäisy avioparien yksityisasiaksi.
on jotain niin hirveää, siis niin uskomatonta henkistä väkivaltaa ihmisiä kohtaan nuo jutut. Että jos äiti kehtaa pelätä henkensä puolesta, kun uuden raskauden on kerrottu olevan jo vaaraksi, silloin äiti selvästikin elää synnissä, kun pelkää kuolemaa... Ei jessus, miten jotkut voivat elää tuollaisen lahkon sisällä? Nuo jutut on niin SAIRAITA, aina olleet, ja edelleen nykypäivänä. Kiitos jumalan en ole tuollaiseen yhteisöön syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan mahtava kirjoitus. Onnittelen sinua että olet löytänyt itselle sopivan yhteisön jossa kokea Jumalan armo.
Itse olen eronnut kirkosta enkä kaipaa mitään uskonnollista yhteisöä. Mutta en suinkaan tuomitse ketään. Jokaisella on oma tiensä. Toivon että jokainen käyttää jonkin verran aikaa oman AIDON maailmankatsomuksensa pohdintaan. Se kannattaa.
Se joka lapsesta saakka on kasvatettu pitämään totena esim. lestadiolaisia uskomuisia, joutuu syvään kriisiin jos rohkenee aikuisena kyseenalaistaa niitä.
Lisäksi tulee kysymys siitä miten aikuisena enää pystyy saamaan itselleen uusia kavereita ja miten tulee toimeen vl sukulaisten kanssa?
t. yx rimpuilija
Oi, kaunis kiitos myötätunnosta ja ystävällisistä sanoistasi. En väitä että muilla uskovaisilla olisi samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Ittellekki on aika uutta tämä mitä nyt olen ajattelemassa ... jos jollain on mielessä esin vaikka joku kirja josta saattaisi olla apus niin otan ilomielin vinkkejä vastaan!!
(Avaaja)
Minäkään en ole vl mutta uskon Jumalaan. Siunausta tiellesi! Muista, että Jumala on rakastava, vaikka ihmiset ei sääntöineen ja "lakeineen" sitä ole.
Mikä ero on omakohtaisella hengellisyydellä ja organisaatiolla ="uskonnolla"?
Uskonto on vallankäytön väline. Mutta aito uskovainen ei tarvitse uskontoa, vaan omatunto (jumalan ääni sydämessä) antaa hänelle normit elämään.
on se että kaksinaismoralismiin ja naisten uuvuttamiseen väsyneitä lannistetaan lauseella "se on sielunvihollinen mikä laittaa sinut epäilemään" (siis tätä lahkoa). Mun mielestä sairasta ja kamalaa.
Kuule...Ei sinun silti kannata uskoa kieltää… vain siksi että on suuria epäilyksiä! Epäilyksiä tulee ja ne on yksi sielunvihollisen ase...Jollain tasolla kyllä ymmärrän sinua, vaikka en itse ole epäilyksissä ehkä yhtä syvällä kuin sinä.
Rukoile Jumalalta ymmärrystä ja käy seuroissa niin asiat varmasti ajan mittaan alkaa kirkastua... ite ainakin uskon niin... yritän tarpoa uskomassa vaikka ei ole mullekkaan kaikki selvinnyt.