Ketään joka väsynyt vl uskoon ??

on se että kaksinaismoralismiin ja naisten uuvuttamiseen väsyneitä lannistetaan lauseella "se on sielunvihollinen mikä laittaa sinut epäilemään" (siis tätä lahkoa). Mun mielestä sairasta ja kamalaa.

Toisen kokemuksen mitätöintiä!! Tuo ei ole mitään muuta kuin manipulointia, toisen ihmisen ajatusten muokkaamista eli PAHINTA LAJIA VALLANKÄYTTÖÄ.

Elikkä näkjään päädyin kommentissani just samoihin sanoihin kuin sinäkin.

:-)

Haluan olla uskomassa ja tämä on todella räpistelyä. Itse VL:nä uskon niin, että vain yksi asia riittää ja se se, että uskoo omat synnit anteeksi. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ajatuksia menee ja tulee ja täytyy vain nostaa hattua jos ei ymmärrä.



En ymmärrä monia asioita ja varsinkaan sitä, että jos ei voi tehdä yhtään mitään autuutensa eteen niin miksi sitten kuitenkin tavallaan pitää?



Mutta monet niistä ohjeista, joita uskomme pyhän hengen seurakunnalle kirkastaneen, uskon olevan hyvä uskonelämän säilymiselle. Mutta kuten Luther sanoo, yksistään niillä tekemisillä/tekemättäjättämisellä ei autuutta tule.

Kannattaa muistaa sekin, että ei uskovaiset ole mitään yli-ihmisiä, vaan koko usko on hakomaja yrttitarhassa. Meitä on monenlaisia ja siksi usko ja uskovaiset kannattaa erottaa. Meitä on monenlaisia sellaisia, joille kaikki on selvää ja sellaisia epäileviä Tuomaksia.

Kuule...Ei sinun silti kannata uskoa kieltää… vain siksi että on suuria epäilyksiä! Epäilyksiä tulee ja ne on yksi sielunvihollisen ase...Jollain tasolla kyllä ymmärrän sinua, vaikka en itse ole epäilyksissä ehkä yhtä syvällä kuin sinä.

Rukoile Jumalalta ymmärrystä ja käy seuroissa niin asiat varmasti ajan mittaan alkaa kirkastua... ite ainakin uskon niin... yritän tarpoa uskomassa vaikka ei ole mullekkaan kaikki selvinnyt.

Vl:t ei itse sitä näe, mutta kyllä esim.toi teksti varmasti suurimman osan ihmisten mielestä on sairas. Tuntuu niin surulliselta et omia sukulaisia ja perhettä joita oikeasti rakastan tuhlaa elämänsä olemalla tuollaisessa mädässä ja sairaassa yhteisössä kuin vanhoillislestadiolaisuus..Voi kun saisi heidät jotenkin pelastettua, mutta totaalisesti aivopestyjä on vaikea "valaista" :-/

Joo ei se ole varmaan yhtään paha jos on niin kuin sinä että pystyy ohittamaan ristiriitaiset jutut "hattua nostamalla".



Tuo sanonta on kai alkuaan Lutherilta ja tarkoitti juuri Raamatun sellaista kohtaa jota hän ei ollut tarkasti ymmärtänyt.



Ei se tarkoita siis meikäläisten elämäntapasäännöstön ahdistavia puolia. Niitä ei minusta tarvi hatunnostolla sivuuttaa kun ne ahdistaa sielua. Rehellisenti vaan pureutumaan siihen mitä ne on syöny...Rankkaa se on mutta omantunnon rehellisyyden tähden kannattaa.

t.kriittinen vl

Että tekisi kunnon irtioton vl liikkeeseen, vaatii valtavasti työtä. Psyykkistä työtä.



mahdolliseti menetettyjen ihmissuhteiden lisäksi tulee myös omat sisäieet vaikeudet. Ne ovat usein psykologista laatua.



Kun on jo aikuiseksi asti elänyt vl uskovaisena, miten pystyy perustelemaan itselleen että on tuhlannut elämäänsä niin kauan sellaiseen mitä pitää erehdyksenä. Ja on ehkä tiennyt vuosia että ei itse usko aidosti sillä tavoin? Mutta kun se vaan on niin rankkaa.



Olisipa jotain apua saatavissa mutta ei ole.

Ap, sinä kuuntelet omaatuntoasi ja voin kertoa, että oman totuuden seuraaminen on vaikeaa, mutta vapauttavaa riippumatta siitä, mistä yhteisöstä se erottaa.



Omalla kohdallani olen kuvitellut kasvaneeni hyvässä perheessä ja että minulla oli onnellinen lapsuus. Silti olen ollut ahdistunut elämän suorittaja. Kesti kauan tajuta lapsuuden kotini rakkaudettomuus ja tavallaan teen vieläkin irtiottoa perheestäni. Vasta nyt ymmärrän, että isäni on narsisti ja totaalisesti nujertanut niin minut kuin äitinikin.



Ahdistus on helpottanut, kun pystyn vähitellen kohtaamaan totuuden: se parantaa. Enää en vain suorita elämää, vaan uskallan kohdaa kaikki tunteet. Kysyit kirjaa luettavaksi ja suosittelen Antti Pietiäisen kirjaa "Tunne, antitunne ja perimä".



Oman paranemiseni myötä olen myös löytänyt ympärilleni terveempiä ihmisiä: ihmisiä, jotka uskaltavat olla aitoja, haavoittuvia ihmisiä vikoineen. Olen päässyt paljolti vapaaksi kotoa tutusta syyllistämisen ilmapiiristä, vaikka ajoittain syyllisyys vielä iskee. Mikään helppo tie tämä ei ole, laulu saviruukku kuvaa tätä hyvin. Kuitenkin tämä muutos palkitsee.

en silti pidä elämääni vl-uskovana erehdyksenä, tai elämän tuhlauksena.



Uskon, että elämäni on mennyt juuri niitä polkuja pitkin, kuin on ollut tarkoituskin. Jumala on viisaudessaan katsonut minulle tällaisen elämän hyväksi, kaikkine haasteineen. Ja elämä vl:nä on tuonut minulle paljon hyvää: ihanan puolison, rakkaita lapsia, raittiit elämäntavat ja muutenkin elämänarvoni ovat hyvin pitkälti samat, kuin silloin, kun uskoin olevani vl. En tidä olisiko minulla kaikki tämä, jos olisin syntynyt erilaiseen ympäristöön, ehkä, ehkä ei, ja tarviiko sitä pohtiakkaan liikaa.



Minä kiitän päivittäin Jumalaa siitä, että hän antoi minulle tarpeeksi viisautta ja rohkeutta jättää kyseinen yhteisö. Vasta silloin sain oikeasti itselleni rauhan, ja varmuuden siitä, mitä olen. Ja lähtöni vl-yhteisöstä lujitti uskoani Jumalaan, toi Taivaanisän lähemmäs minua kuin koskaan. Muuten tuskin olisin jaksanutkaan "sitä rumbaa", minkä yhteisön jättäminen elämässäni aiheutti.



Tiedän silti monia, jotka käyvät terapiassa, eivät toki vain uskonelämän ongelmien vuoksi, mutta puhuvat avoimesti siellä myös niistä, ja kokevat saavansa apua. Eli kyllä itselle oikea terapeutti varmasti ymmärtää myös erilaisista yhteisöistä irtautuneita, ja sen takia ahdistuneita.



Minä olen kamalan analyyttinen ja pohdiskeleva, onneksi omistan muutaman hyvän ystävän, jotka ovat minua ja ajatuksiani kuunnelleet. Lisäksi mieheni on rakkaudessaan ollut vahvin tukeni päätökseni tehtyäni, vaikka itse ei samoin uskokkaan.



t. numero joku, tuolta aiempaa

Minun mielestä myös se on kylmää mitätöintiä että uupuneelle ja monissa vaikeuksissa kamppailevalle sanotaan vaan että "ei se Juamla anna raskaampaa kuormaa kuin jaksaa kantaa" taikka vastaavaa.

osa on niin rohkeita kuten sinä ja otat asian puheeksi.



Minulla on kokemus kasvamisesta tiukan uskonnollisen yhteisön piirissä lapsuudenkodissa ja voin omasta kokemuksesta kertoa ettei ole ole ollut helppoa irrottautua siitä otteesta.



Voimia kaikille kamppaileville. Jumalaan voi uskoa ilman jotain rituaaleja joita eri seurakunnissa ja lahkoissa noudatetaan.



Sisäinen rauha ja sopusointu kun löytyy niin on hyvä elää itsensä ja lähimmäistensä kanssa.



Uusia ystäviä löytyy, maailma avartuu kun antaa siihen mahdollisuuden.



Opetus siitä että kaikki muut ovat syntisiä ja turmiollisia ei pidä paikkaansa. Suurin osa ihmisistä pyrkii hyvään ja elää hyvien periaatteiden mukaisesti, ilman ulkokultaisuutta.



Pienet sisäpiirit vääristää maailmankuvaa, sitä luulee että sen ulkopuolella on vain pahuutta.



Ystäväpiiriini kuuluu monenlaisia ihmisiä, osa on uskovia suurimman osan näkökantoja uskonasioihin en tiedä eikä niistä puhuta. Uskonasiat ovat henkilökohtaisia.

Amerikan lestadiolaispiireissä huhutaan että seuraava eriseura (sitähän eniten kauhulla aina odotetaan ja sillä pelotellaan) tapahjtuu juuri usk. naisten käynnistämänä. Tällä halutaan lietsoa pelkoa.

Raamattu on täynnä ristiriitoja. Myö suusi testamentti. Siinähän on esim. vaatimus että ihmisen pitää rakastaa lähimmäistään kuin itseään ja noudattaa kymmentä käskyä. Mutta luterilaisessa kirkossa opetetaan että hyvillä teoilla ei saa pelastusta vaan yksin armosta. Mistä sluterilaiset ovat tuon keksaisseet? :-D

Jeesuksen oma Jumalan lapsi, vaikka kuka ihminen sanoisi mitä. Minusta on kamalan tärkeää, että mitkään "pykälät" tai muutkaan asiat eivät mene Jeesuksen sovitustyön edelle. Jeesus on ainoa perustus. Hän on ykkönen, eivät mitkään minun ponnisteluni. Tietysti kun Jeesus on sydämessä, hän vaikuttaa hyviä asioita. Hän auttaa rakastamaan lähimmäisiä, antaa voimaa todistaa, antaa iloa, rauhaa ja pitkämielisyyttä ja muita Hengen hedelmiä. Hänen kanssaan voi sitten "kilvoitella", että voisi olla enemmän hänen käytössään palvelemassa muita. Mitähän Jeesus sanoisi ihmiselle, joka sydämessään ylpeilee siitä, että hänellä ei ole korvakoruja, mutta joka halveksuu toista, jolla on korvakorut, mutta joka palvelee Herraa ilolla ja levittää Jumalan rakkautta ympärilleen? Kumpi on oikeasti tärkeämpää? Jeesus katsoo ihmissydämeen. Hän kyllä tuntee omansa. Minusta on myös tärkeää, että tutkii Jumalan Sanaa Raamattua. Ihminen helposti ottaa yhden kohdan Raamatusta, mutta unohtaa toisen. Paavalin kirjeissä on paljon opetusta siitä, mikä on terve suhtautumistapa mm. erilaisiin mielipiteisiin. Esimerkiksi Kolossalaiskirjeen luku 2 sekä Roomalaiskirjeen luku 14, samoin Galatalaiskirje puhuvat mielestäni näistä asioista selvin sanoin. En myöskään halua halveksia häntä, joka omantunnon tähden ei käytä korvakoruja tms. Herra varoittaa tästäkin. Meidän tulee rakastaa ja palvella toisiamme. Jumalan edessä jokainen tekee valintansa niin kuin Sanasta ymmärtää ja sydämessään kokee. Mutta tärkeintä on usko Jeesuksen sovitustyöhön, se että Jeesus asuu sydämessä.

En tiedä mitä oot vetänyt, mut siis vaikutat sekavalta. Eihän tässä mollatakaan ketään, kuka omantuntonsa vuoksi jättää koruja käyttämättä, vaan niitä ihmismassoja, jotka jättävät omat aivonsa käyttämättä vaan, koska joku ihminen on listannut kulutushyödykkeet ja turhuudet kielletty-sallittu-listoille...

Lukekaa raamattua, sieltä löytyy elämänohjeet!

Tarkoitatko Jumalan käskyä kivittää perheen lapset kuoliaaksi jos he eivät tottele vanhempiaan?

Tai ehkä tarkoitat Jumalan asettamaa kieltoa, kun hän ilmoitti että kukaan vammainen ei saa astua sisään temppeliin, koska vammainen on Jumalalle saastainen olio.

Ihminen asettuu Jumalan paikalle, jos hän toisen ulkokuoren perusteella (korvakorut, hiustenvärjäys) määrittelee kenet Jumala hyväksyy ja kenet ei! Jumala katsoo sydämeen, siihen mitä siellä on! Ihminen näkee vain ulkokuoren, ja on valitettavasti liian raadollinen tuomitsemaan sen perusteella. :/

Aika erilainen ulkokuori ihmisillä on, Papua-Uuden Guinean asukas ja pohjois-suomalinen lestadiolainen ovat erinäköisiä ja eri laila koristeltuja. Mikä tekee sen lestadiolaisihmisen Jumalalle kelpaavammaksi? Korvakoruttomuus?

Hyvä kommentti.



Minun mielestäni on erittäin vaarallista kun ihmisille opetetaan että se oma vastuu pitää unohtaa ja seurata sokeasti "seurakunnan neuvoja".



Kun yhteisön ajatuksista tulee tärkeämpiä kuin yksilön omastatunnotsa ollaan vaarallisella tiellä kohti mielivaltaa, väkivaltaa ja diktatuuria.



Herätysliikkeen seurapuhuja näkyy kannattavan sitä että omatunto on vaiennettava:



http://freepathways.wordpress.com/2010/09/05/haho/

on todellakin alkanut ymmärtää, mikä elo on uskolla, ilolla, rauhalla, ymmärryksellä ja armolla verrattuna ulkoaopittuun mäkätykseen.

Aloittaja: oot ihan samassa tilanteessa, jossa ite olin pitkään. Mietin just samoja juttuja, vaikka itellä ei edes kiinnosta hiusten värjääminen yms. Mutta tuntu et joku sellainen syy pitäis olla et voi lähteä. Vaikeampaa on sanoa, ettei usko enää samalla tavalla tai paremminki että se yhteisö ei vastaa omaa uskoa. Mulla pyöri päässä lause "sanotaan yhtä ja tehdään toista". Niin minä koin vl yhteisön. Kuitenkaan uskossa merkityksellistä ei nimenomaan pitäis olla tällaiset jutut et kuka kattoo mitäki ja näyttää miltäki. Tärkeintä olis se lähimmäisen rakkaus ja oikeasti omakohtainen usko.

Tällä hetkellä kun olen lähtemiseni ääneen sanonu, koen että olen uskovainen ihan samalla tavalla, vaikka en enää ole vl. Uskon, että oikeasti Taivaan Isä lopulta tietää kuka meistä taivaspaikan ansaitsee. Varsinkin ku tiiän et monet liikkeen johtajista on toiminee erinäisissä asioissa todella väärin eivätkä ainakaan niiden ihmisten kans ole sopinee ketä vastaan ovat rikkonee niin ei se auta muu ku luottaa et kyllä ne asiat menee niinku pitää.

Tsemppiä päätöksen kans! Se on vaikeaa mutta helpottaa ajan kans! Muista ajatella mikä on sinulle tärkeää ja miten voit olla ite onnellinen. Lapset voi kasvattaa hyvin, ilman yhteisöäkin. Onhan sulla terve arvopohja selvästikin! :)

Ps. Ihana viesti sinulta 30 v näiden asioiden kans kamppaillu! Pitäs saada joku oma forum meille.. ;)

Kuule...Ei sinun silti kannata uskoa kieltää… vain siksi että on suuria epäilyksiä! Epäilyksiä tulee ja ne on yksi sielunvihollisen ase...Jollain tasolla kyllä ymmärrän sinua, vaikka en itse ole epäilyksissä ehkä yhtä syvällä kuin sinä. Rukoile Jumalalta ymmärrystä ja käy seuroissa niin asiat varmasti ajan mittaan alkaa kirkastua... ite ainakin uskon niin... yritän tarpoa uskomassa vaikka ei ole mullekkaan kaikki selvinnyt.

Tää on näitä et tee mitä vaan kunhan et uskoa kiellä... Se ei välttämättä ole ihmisen psyykelle kovin terveellistä et roikutaan mukana vaikka mikä ois vaan sen takia että uskon kieltäminen ei oo hyvä juttu! Ja eihän sitä uskoa tartte kieltää vaikka yhteisöön ei haluaiskaa kuulua!! Vl:ssä on niin paljon ihmisiä jotka menee sen massan mukana IKINÄ edes ajattelematta niitä asioita!

Ymmärrän tilanteesi ap! Mielestäni kannattaa miettiä tarkkaan minkälaisessa yhteisössä tämän ainoan elämänsä. Kannattaa tutustua esim. uskontojen uhrien kotisivuihin ja siellä kuvauksiin vaarallisen lahkon tunnusmerkeistä. Katsoppa moniko kohta osuu oikeaan vl:n kohdalla? (Melkein jokainen kohta). Kannattaa tutustua Päästä meidät pelosta graduun, jossa vertaillaan vl:n ja jehovantodistajien yhteisöjen hengellistä väkivaltaa..

Paha olosi kertoo jostakin, sinun kannattaa ottaa se vakavasti. Itse olen sitä mieltä, että älykkäät ihmiset jättävät kys. liikkeen. He haluavat ajatella itse, ottaa itse vastuun elämänsä henkilökohtaisista päätöksistä ja he osaavat ajatella avarasti monista eri asioista.



Esimerkiksi vl:n ekslusiivinen (muut ulos sulkeva) seurakuntaoppi on täysin kestämätön. Miten joku älykäs ihminen voi ajatella, että pieni lahko suomesta pääsee taivaaseen ja muut siihen kuulumattomat joutuvat helvettiin?



Samoin lasten (pedofiliaa jopa ry:n pomossa) ja naisten asema. Naisten ehkäisykielto on ihmisoikeuksien vastainen, tästä on jopa ihmisoikeusliiton kannanotto.. Siellä Ry:llä pienet piirit pyörii ja vanhoilliset sovinistimiehet päättävät muun muassa naisen vartalosta, jonka luulisi kuuluvat naiselle itselleen.. Esim. kaikki yleiset naiseuteen liittyvät asiat (meikkaus, korvikset, hiusten värjäys jne on syntiä) Tämänkin ovat miehet päättäneet, samoin kuin ehkäisykiellon.



Kannattaa siis miettiä, minkälaiseen soopaan uskoo ja mille uhraa elämänsä, vartalonsa ja naiseutensa. Itse halusin päättää itse henkilökohtaisista asioistani enkä kannattanut useita järjettömyyksiä siellä ja siksi jätin kys. lahkon.



Tsemppiä sulle ap!