Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko?
18.02.2011 |
Olimme ruokailun jälkeen jakamassa mieheni kanssa purkillista mansikkarahkaa. Mieheni kävi hakemassa rahkan keittiöstä ja haki myös lusikat. Kun hän tuli rahkan kanssa takaisin, huomasin hänen sekoittaneen rahkan joukkoon kauraleseitä.
Suutuin niin, etten voinut syödä.
Olisin halunut, että hän olisi kysynyt etukäteen tai sitten laittanut rahkan kahdelle eri lautaselle ja maustanut vain omaansa.
Tiedän, että olen ruokaneurootikko ja jotkin asiat ovat minulle vaikeita. Mutta olen sanonut tästä hänelle useaan otteeseen eikä vieläkään tunnu menevän perille. Hänen pitäisi jo tietää, että ruoka on minulle se asia, jonka kanssa ei tehdä yllätyksiä.
Olenko täysin kohtuuton?
Kommentit (29)
olisinpa saattanut itsekin toimia kuten miehesi... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asian, oli kyllä aika tylsä temppu.
Mä pistäisin varmaan miehen nyppimään ne leseet mun annoksesta
Jos olisit ns. normaali, niin olisit todellakin kohtuuton. En tiedä tarkalleen, mitä tarkoitat "ruokaneurootikolla", mutta ilmeisesti sinulla on jotain ruokaan liittyviä ongelmia. Ja jos olet niistä avoimesti miehesi kanssa puhunut, niin ei ehkä ole kohtuutonta, että miehesi asian huomioi. Eihän kukaan mene raitistuneelle alkoholistillekaan viinapaukkua tarjoamaan.
Toivottavasti saat myös apua ongelmiisi.
ja käsittääkseni olen suht lupsakka noin niinkuin yleisesti. Ruoka vain on minulle uskomattoman iso asia, jossa en osaa ajatella kuin mustavalkoisesti. Varsinaisesti se ei vaikeuta elämääni, eikä sitä ulkopuoliset huomaisikaan. Tein miehelle tarkan selvityksen tilastani, kun aloimme yhteenmuutosta ensimmäistä kertaa puhumaan. Olin nimittäin sitä mieltä, ettei suhteemme mihinkään pettämisiin tai tiskivuoriin voisi kaatua, mutta ruokaneuroosiini kyllä.
Harvemmin mies tekee tällaisia ylläreitä, joten olen saanut elää hyvin rauhassa tämän asian kanssa. Nyt kyllä sapetti ja paljon. Tämä onkin se syy, miksi minä hoidan lähes kaiken ruoanlaiton. En vain voi kestää tiettyjä asioita lautasellani.
Tiedän tiedän, ehkä tuo ei nyt ole niin mahdottoman iso asia, mutta jos olette jo aiemmin keskustelleet samasta asiasta niin kyllä miehesi olisi minusta pitänyt ottaa huomioon se.
Minulle tulisi ainakin sellainen olo että haluaako mies ihan vaan kiusallaan "pilata" rahkan koska tietää ettet halua leseitä sekaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin mies tekee tällaisia ylläreitä, joten olen saanut elää hyvin rauhassa tämän asian kanssa. Nyt kyllä sapetti ja paljon. Tämä onkin se syy, miksi minä hoidan lähes kaiken ruoanlaiton. En vain voi kestää tiettyjä asioita lautasellani.
ja miehesi pitäisi sen takia olla olematta normaali?
Sinä olet "sairas" ja miehesi pitäisi sen takia olla olematta normaali?
Miehelle, joka rakastaa minua ja joka hyväksyy minut, olen jo alusta asti tästä kertonut. Hänen elämäänsä ei juurikaan vaikuta se, että minä teen meillä ruoat ja päätän mitä syödään. Ei häntä sellainen juurikaan kiinnosta.
Jos olisin esimerkiksi fyysisesti sairas, vaikka istuisin pyörätuolissa, niin pitäisikö mieheni saada elää portaita täynnä olevassa huushollissa, vaikka olisi aluperin täysin tietäen tilastani ryhtynyt seurustelemaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa?
Entä jos miehelläni olisi siisteysneuroosi? Pitäisikö minun silloin saada sotkea ja jättää lavuaari siivoamatta, vaikka tietäisin sen ajavan mieheni raivon partaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheen elämässä on kyllä suurempiakin riidan aiheita ja murheita kuin joku rahkapurkki.
osta omat rahkapurkkisi ja kijoita niihin nimesi.
Mun mielestäni vaikutat vaikealta ihmiseltä. Sinuna pyytäisin anteeksi ja pussaisin miestä.
Vähän suhteellisuudentajua...
Lyökö miehesi ? Käykö vieraissa ? Tuhlaako perheen rahat nettipokeriin ja viinaan ? Onko ongelmia vällyjen alla ?
Toi että hakee sulle jotain rahkaa keittiöstä..hmm ei nyt kuulosta ihan pahimmalta tapaukselta.
Sinä olet "sairas" ja miehesi pitäisi sen takia olla olematta normaali?
Miehelle, joka rakastaa minua ja joka hyväksyy minut, olen jo alusta asti tästä kertonut. Hänen elämäänsä ei juurikaan vaikuta se, että minä teen meillä ruoat ja päätän mitä syödään. Ei häntä sellainen juurikaan kiinnosta.
Jos olisin esimerkiksi fyysisesti sairas, vaikka istuisin pyörätuolissa, niin pitäisikö mieheni saada elää portaita täynnä olevassa huushollissa, vaikka olisi aluperin täysin tietäen tilastani ryhtynyt seurustelemaan pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa?
Entä jos miehelläni olisi siisteysneuroosi? Pitäisikö minun silloin saada sotkea ja jättää lavuaari siivoamatta, vaikka tietäisin sen ajavan mieheni raivon partaalle?
Mikä nyt on viissiin elämääkin vakavampaa...
Ja sanoit vielä, ettei usein tee vastaavaa, hui kamalaa, jos joskus neuroosisi pääsee unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee mieleen oma mieheni, jolle aina sanon että mitähän tapahtuu ja miten voin luottaa häneen jos jotain isoa pahaa tapahtuu, kun pikkuasioistakin syntyy ihan järkyttävä haloo.
sun miehes sentään siis haki rahkan teille ja lusikat. Mun mies ei tekis sitäkään, jos joskus tekis, hämmentyisin varmaan niin että hokisin vaan kiitosta ja nipistelisin itseäni että olenkohan hereillä kun mies "passaa". Että sellaista.
Vaikka se lapsellista onkin. Musta vaan kuuluu kysyä tuollaisesta ensin. Se nyt vaan on sitä toisen huomioon ottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sinä koskaan tee jotain, mitä miehesi ei kenties tekisi? Huutaako hän?
Tiedät itsekin, että olet aasi. Mene miehesi luo ja halaa ja kerro tälle, että onneksi hän kestää sinua. Itse et aina kestäisi omanlaistasi.
niin kaivat itse verta nenästäsi, jos lähetät toisen hakemaan sitä. Mikset itse hakenut. Ihan totta!
ja käsittääkseni olen suht lupsakka noin niinkuin yleisesti. Ruoka vain on minulle uskomattoman iso asia, jossa en osaa ajatella kuin mustavalkoisesti. Varsinaisesti se ei vaikeuta elämääni, eikä sitä ulkopuoliset huomaisikaan. Tein miehelle tarkan selvityksen tilastani, kun aloimme yhteenmuutosta ensimmäistä kertaa puhumaan. Olin nimittäin sitä mieltä, ettei suhteemme mihinkään pettämisiin tai tiskivuoriin voisi kaatua, mutta ruokaneuroosiini kyllä. Harvemmin mies tekee tällaisia ylläreitä, joten olen saanut elää hyvin rauhassa tämän asian kanssa. Nyt kyllä sapetti ja paljon. Tämä onkin se syy, miksi minä hoidan lähes kaiken ruoanlaiton. En vain voi kestää tiettyjä asioita lautasellani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään leseitä lisätä, yäks! eri asia jos koittaa välipalaan saada vähän kuitua lisukkeeksi, silloin voisin harkita.
Ens kerralla molemmille oma purkki, niin saa molemmat syödä niinkuin haluaa.
muakin v*tuttaisi jos mies laittaisi mun rahkan sekaan jotain leseitä. Mä en ole ruokaneurootikko mutta en voi sietää leseitä ja tykkään tosi paljon rahkasta. En sitten voisi syödä sitä rahkaa (hyi yök) eikä mikään leseiden nyppiminen auttaisi kun nehän mössääntyy siihen. Inhottavaa pilata toisen odottama herkku.
Av-mammoille pitää selvittää tätä casea niin, että mitäs tykkäisitte jos ap:n mies olisi ottanut yhteisen kaljapullon (viimeisen) ja lorottanut sekaan maitoa. Varmaan kiittäisitte?
Inhottavaa pilata toisen odottama herkku.
sitten kysellä palstalla mielipiteitä, että "ylireagoinko", jos ei kelpaa vastaukseksi kyllä (ja jos joutuu tuollaista kyselemään, niin todennäköisesti silloin tietää itsekin ylireagoineensa. Miksi muuten kysyisi, valittaisi vaan miehensä ilkeilystä). Kyllä elämä aika pientä on, jos oikeasti joku v*tun rahka saa aikaan riidan perjantai-iltana...
Tuollaisesta asiasta on ihan järjetöntä suuttua. Mies oli järkeillyt asian ihan miehisessä päässään ja tullut ainakin omasta mielestään järkevään lopputulokseen.
Molempien kannalta miellyttävämpää olisi ollut yhdessä nauraa tapahtuneelle kuin kehitellä asiasta aivan turha riita.
Kaupasta saa lisää rahkaa ja kaljaa, niin ja leseitäkin.
Syöttekö usein rahkaa vai oliko tämä ensimmäinen kerta? Tietääkö mies, että sinä syöt pelkkää rahkaa? Tiedätkö sinä, että mies syö rahkan leseiden kanssa? Vai saiko mies vain yllättäen kuningasajatuksen ja ryhtyi tuunaamaan valmisjälkkäriä, vaikka tietää, että sinä olet ruoastasi aika tarkka?
Ensinnäkin, kyllä, sinä olet hiukan hankala ja varmasti ylireagoit. Toisaalta, mielestäni on silkkaa kiusantekoa, jos mies menee lisäilemään omiaan jälkiruokaan, vaikka tietää, että sinä et pidä tuollaisesta tuunaamisesta. Itse en myöskään voisi kuvitella syöväni rahkaa leseiden kanssa. Outo ajatuskin! Ja olisin takuulla tiuskaissut miehelle siitä. Ehkä maistanut mutta valittanut, että syö sitten itse, kun maku on pilalla. Ja ollut vähän pahantuulinen. Mutta 5 minuuttia myöhemmin oltaisiin oltu ok, ehkä aiemminkin, jos mies olisi pyytänyt anteeksi (mutta meillä mies mielellään tuunailee eikä pyydä sitä anteeksi, ja siis inhoan sitä syvästi, kun esim. jauhelihakastikkeessa on kermaviiliä tms).
Näen asian niin, että teidän on puhuttava. Sinun on sanottava tyynesti, että koko ajatus on sinusta vastenmielinen (leseitä rahkassa) etkä ymmärrä, miksi meni niin tekemään. Sitten annat miehen selittää, miksi. Sitten kerrot, että oletat, että tämä oli viimeinen kerta, koska asiasta on ennenkin puhuttu. Jos haluaa leseitä omaan ruokaansa, siitä vaan, mutta ei sitten pilaa sinun annoksiasi. Ja sitten vain annat asian olla. Kaikki tekevät virheitä ja erehtyvät. Se kuuluu elämään.
kyllä mäkin olen niin tiukkapipoinen, että olisin suuttunut moisesta.