Mikä on järkyttävintä mitä olet nähnyt?
Kommentit (67)
Tuli oikein tippa linssiin. Itse en onneksi ole nähnyt (livenä) mitään järkyttävää, olen 30v. Kuvissa tosin eniten koskettavat pahoinpidellyt lapset ja huonosti kohdellut eläimet. Ihmisen pahuus on käsittämätöntä!
Minut kutsuttiin paikalle, kun hän oli jo ihan sininen ja piikki roikkui käsivarresta :(. Onneksi ambulanssi tuli ajoissa ja saatiin elvytetyksi. Mutta näkyä en unohda ikinä.
saattohoidossa syövän takia. Itse aina painoi lisää kipulääkettä pumpusta ja katselin kauhistuneena niitä määriä. Menin sanomaan sh:lle, että "pitäiskö tota kipulääkemäärää katsoa, kun ottaa pian yliannostuksen...?" Sh katsoi minua ja sanoi lakonisesti: "onko sillä enää väliä, kun vaan kivut pysyy poissa?". Oikeassahan hän oli, mutta jotenkin se oli niin lohduton hetki.
Lapsi oli aivan velttona sylissäni, silmät kuopalla ja elämänhalu poissa. Hampaat oli syöpyneet oksentamisesta ja lääkkeistä, syljen puutteesta. Siitä vajosi koomaan ja joutui munuaisdialyysiin viikoksi.
Tyttö parani kuitenkin, yhtä nopeasti ja ihmeellisesti kuin sairastuikin. Samana vuonna muutama pikkulapsi kuoli saman bakteerin takia. Meillä oli onni matkassa.
Varmaankin se kun löydettiin äiti kotoaan ihan yllättäen kuolleena. Ja yläasteikäisen pikkuveljen paniikki, kun oli tullut sinne muutaman minuutin aiemmin kuin minä ja huomannut, että äiti oli kuollut.
kun eksäni pahoinpiteli äitiäni. Potki maassa olevaa ihmistä.
Se näky on syöpynyt mieleeni :´-(
Toinen hetki, jonka muistan aina on rakkaan anoppini viimeinen yö hävitessään lyhyen taistelun munasarjasyöpää vastaan. Sai morfiinia kipuihinsa säännölisesti eli sen puutteesta ei ollut kyse, mutta kun kroppa olisi jo halunnut luovuttaa, mutta sydän vaan toimi ja toimi. Se viimeinen loppurutistus, kun hän kouristeli ja oksensi mustaa nestettä ja hengähti viimeisen henkäyksensä. Tämä oli niin järkyttävää, kun olin kuvitellut että kuollessa vain huokaistaan ja suljetaan silmät. Onneksi olin kuitenkin miehen kanssa anopin vieressä koko yön aamuun asti ettei hänen tarvinnut lähteä yksin :-´(
En toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan syöpään riutumista...