Mikä on järkyttävintä mitä olet nähnyt?

- isäni kuolinkamppailu äkillisen sairauskohtauksen yllättäessä



- seitsemännestä kerroksesta hypännyt nainen kadulla



- takaloista yliajettu orava autotiellä, joka yritti vielä etutassujensa varassa raahautua turvaan

- isäni sairaalassa toispuoleisen aivohalvauksen jälkeen

- äitini teholla hengityskoneessa odottamassa keuhkojen siirtoa

- reppumatkalla kiinassa kadulle ryntäsi eräästä talosta mies (isä?) huutaen ja pidellen sylissään velttoa lasta, nainen (äiti) juoksi itkien perässä - en tiedä mitä oli tapahtunut, mutta lapsi näytti kuolleelta

- pietarissa ajoin ohi kun joku oli jäänyt auton alle ja kuollut - mies makasi verilammikossa kadulla raajat omituisessa asennossa, ympärillä miliisi ja päälleajaja, ambulanssi oli juuri tulossa ilman valoja eli ei toivoa

ja sisko joka itki ja tärisi siinä vieressä.



Tunnelma oli jotenkin harras ja hyvin surullinen.

olin teini, kaveri puukotti toista kaveria. Olin kyllä sen verran kännissä, että tapahtumat jäivät vähän pimentoon. Vuosia myöhemmin taisi kyllä purkautua todella väkivaltaisena painajaisjaksona...

Itkin ja pelkäsin puolivuotias pikkusisko sylissäni. Itse olin kuusi. Ei ollut ainoa kerta kun äiti sai turpaansa, mutta tämä kerta on jäänyt mieleen. Pelko oli niin voimakas, että pystyn tuntemaan sen vieläkin, jos ajattelen asiaa. Vaikkakin tiesin, ettei isä kävisi meidän kimppuun.



Olen vieläkin äidille katkera, ettei pystynyt ottamaan meitä mukaansa ja eroamaan. Väkivalta loppui ollessani noin 12v.

Suojelkaa lapsianne perheväkivallalta, vaikkei uhka koskisikaan suoranaisesti heitä. Se satuttaa silti.

kun oma äitini uhkasi minua leipäveitsellä. Luuli minua paholaiseksi ja yritti tappaa.

kun isä pahoinpiteli meitä lapsia ja äitiä, pienenä pelkäsin isääni.

nähnyt kyllä mitään kauheaa elävässä elämässä. En ole nähnyt ikinä edes kuollutta ihmistä.

ja oltiin venäjällä, niin näin moottoripyörä onnettomuuden. Mies makasi toisella puolella tietä ja miehen kypärä ja pää toisella puolella.

Pelotteli mua, että tappaa mun siskot, jos menen jollekin kertomaan.



Kaikki ollaan elossa, emmekä lyö omia lapsiamme - ehkä opimme sittenkin jotain? Eli toimimme kaikessa päinvastoin kuin äitimme ja olemme toistemme parhaita ystäviä.

Tietysti olen tiennyt, että tällaisia asioita tapahtuu, mutta voin vain todeta eläneeni pumpulissa yli kolmekymmentä vuotta, kun en ole koskaan nähnyt mitään yhtä järkyttävää kuin mitä monet tässä ketjussa kuvaavat. Nyt en edes keksi, mikä olisi elämäni järkyttävin näky. Pahimpia ovat varmaan olleen jotkut elokuvat tai telkkarissa nähdyt kuvat.

hohottava Timo Soini ja lautasellinen pernekeittoa!

:(

Koska se näky olisi varmasti kummitellut päässäni pitkään. Ennemmin haluan muistaa hänet sen näköisenä kun oli eläessään.

Taidan olla säästynyt aika paljolta, kun en ole vielä kovin kamalaa nähnyt, ikää kuitenkin päälle 40.



Pahin muisto on, kun äitini viimeisinä aikoinaan sairaalassa huusi kipujaan. En pystynyt sen jälkeen enää menemään sairaalaan äitiä katsomaan. Olin pieni lapsi.

miehen naamaa niin että iso pala poskea irtosi. Oli muuten aika hirveä näky, joka ei ollut käynyt mielessä vuosiin ennen tätä ketjua.



Eläinsuojelijoiden sikalafilmit ovat olleet jostain syystä myös minulle järkyttäviä, ja olen kyllä järkyttävässä sikalassa käynyt livenäkin, vaikka siellä ei ollut edes mitään erityisesti vialla. Se haju vaan oli aivan karmea ja se betonilattia ja ahtaat sellit.

Se mikä on isoimpana järkyttävänä näkynä jäänyt mieleen on kellarin rappusia pari kertaa alas kierinyt alkkis, rappuset ihan veressä ja mies makaa isossa verilammikossa rappusten juuressa. Vaikutus oli voimakas koska olin vaan 10 v, tulossa yksin koulusta kotiin :/



Toinen, joskaan ei ihan yhtä järkyttävä oli kun olin koe-eläinhoitajana. Hoidokeissa oli apina jolla oli kalloon ruuvattu metallinen kehikko. Ruuvit siis menivät pään sisään. Kehikko sitten kiinnitettiin aivotoimintaa mittaaviin laitteisiin. Tähän tapaan

http://www.corbisimages.com/images/67/F4899255-4CBE-472C-84D8-14C26D9CB…

http://thestar.com.my/archives/2010/6/28/lifefocus/f_2monkey.jpg

En kyllä toiste haluaisi samaa hommaa tehdä, sen verran pahaa teki nähdä livenä.

näkemään tuollaista..tahtoisin halata ja ottaa syliin, lohduttaa sitä pientä tyttöä tai poikaa, joka joutuu kohtaamaan sekoavan vanhemman tai väkivaltaisen vanhemman. Mikään tässä maailmassa ei ole kamalampaa, kun turvallisen vanhemman menettäminen lapsena.

Täällä on tapana pitää hautajaisissa arkku aina auki, mikäli vain suinkin mahdollista.

Järkyttävin näkemäni asia onkin siis samassa onnettomuudessa kuollut kaverini ja hänen 3 -vuotias tyttärensä sylikkäin samassa arkussa.



Sen jälkeen en koskaan enää ole ajatellut tyyliin "ei meille koskaan tapahdu mitään pahaa, paha tapahtuu muille ihmisille jossain ihan muualla."

näkemään tuollaista..tahtoisin halata ja ottaa syliin, lohduttaa sitä pientä tyttöä tai poikaa, joka joutuu kohtaamaan sekoavan vanhemman tai väkivaltaisen vanhemman. Mikään tässä maailmassa ei ole kamalampaa, kun turvallisen vanhemman menettäminen lapsena.

Olen kohta 40v, mutta en ole päässyt lapsuudestani yli. Muistan itseni vielä avuttomana pikkutyttönä, jota äiti kiusasi eikä ottanut syliin. Olen yrittänyt itsekseni antaa äidilleni anteeksi, mutta eipä ole vielä apua tullut. Äidin kanssa olen yrittänyt keskustella, mutta tiuskaisee, ettei mitään sellaista ole tapahtunut. Siskoni sentään tapahtumat muistavat. Hirveä sääli tulee vielä omia lapsiani kohtaan, kun menetän hermoni ja karjun heille (tekisi niin useasti mieli lyödäkin - mutta tunnistan äitini siitä enkä onneksi ole koskaan lyönyt).

42