Mikä on järkyttävintä mitä olet nähnyt?

Sen ehkä voi mainita, kun näin tuntemani ihmisen käyttäytyvän julkisella paikalla niin häiriintyneesti, että hän ei voi mitenkään olla terve. Kyseessä oli exäni. Asiassa ei muuten olisi mitään "järkyttävää", mutta hän oli liikkeellä lapsen kanssa.

huolehdi lapsistaan.

Livenä en muista nähneeni mitään niin järkyttävää.

Ehkä yhden panon pikkirillin mittainen molo seisokissa.

Ehkä oma p*u synnytyksen jälkeen oli myös aika järkyttävä, luulin että ei siitä enää tule ikinä minkäänlaista värkkiä, että en kykene enää ikinä seksiin.

jonka yli oli ajettu autolla. Sitä veren määrää ei voi kuvitella...

5-vuotiaana

Seppänen juuri julkaisi kirjan Oma pääoma, jossa puhuu myös oman poikansa kuolemasta ja kivunhoidon puutteellisuudesta. Ymmärsin niin, että kivunlievitys Suomessa on retuperällä, koska saattohoitoa ei ole järjestetty tarpeeksi kunnallisesti. Voimia teille kaikille. Toivottavasti ei itse tarvitse koskaan tuollaista nähdä tai kokea.

Olin harjoittelussa naistentaudeilla, ja se näky oli jotenkin kammottava. Muistan edelleen miten tuntui että veri pakeni päästä, kuului vain huminaa ja jalat puutuivat.



Sikiöt olivat harmahtavia, niin valmiin näköisiä vaikkakin vielä ihan kesken. Pienet sormet ja varpaat... Voi järkky. Ja ne piti pakata riskijäte pahvilaatikkoon, ilmeisesti menivät poltettaviksi. Yök.

Minun isällä oli kulumavikoihin Tramal-lääkitys. Sitten sairastui keuhkosyöpään ja se levisi aivoihin, teki kuolemaa, äiti hoiti kotona. Sairaanhoitaja sanoi että ei saa ottaa kipuihin Tramalia, se on liian voimakasta, pitää käyttää PANADOLIA!!! Isä jatkoi Tramalin käyttöä, ja kuoli parin viikon päästä. Tulikohan hirveästi vahinkoa kun tuli otettua liian voimakasta lääkettä..

...viimeisen kuukauden elämästään. Tämä alle 2 kuukautta sitten.



Toinen on ehkä 5 ihmisen hukkumiskuolema Marokon -lomalla. Olivat menneeet myrskysäällä uimaan ja siskoni kanssa katselimme rannalta kun yksi kerrallaan vajosivat pinnan alle. Aallot olivat niin korkeat, että pelastusveneellä ei ollut asiaa paikalle. Myöhemmin ruumiit saatiin rantaan ja niitä sitten ihmeteltiin joukolla.

- eräs ihminen jäi junan alle

- ers mummo jäi ylinopeutta ajavan autokuskn alle - mummeli lensi hienoisessa kaaressa jalkakäytävään mätkähtäen

- isoisän + äidin kuolema, heitä molempia tuli pideltyä kädestä viimeiset hetket....

- läheisen näkeminen lapsena psykoosissa

- kuollut vauva



Tämä ei ole kiva ketju, mutta jotenkin oudolla tavalla lohduttava. Kiitos kun aloitit tämän ap, kiitos teille jotka olette vastanneet.

Kun omaa lasta elvytetään, ja tämän jälkeen nähdä se menehtynyt pieni.



Itseasiassa, sen hetken jälkeen lapsi ei enää näyttänyt "järkyttävältä". Hän vain nukkui.

ja voin sanoa että teki pahaa.Miten kukaan ihminen voi itselleen tehä tuommoista tieten tahtoen.Tulee vieläkin kylmät väreet kun näin ruiskuja(olivat hieman yrittäneet hätäpäissään piilotella)ja ne käyttäjien älytön laihuus....puistattaa todellakin.

kun se ei tullut yllätyksenä vaan olin kerennyt asiaan muutaman päivän suhtautua.



Järkyttävää oli nähdä kadulla, kun äiti löi avokämmenellä n. 3v lasta kasvoihin ja kovaa. Vieläkin puistattaa. Täällä ulkomailla kasvatetaan näin...

kun tulin sairaalahuoneeseen ja näin ruumiin yli vedetyn valkoisen lakanan ja rinnan päälle asetellun punaisen ruusun, jonka olin edellisenä päivänä tuonut äidille. Siis en nähnyt silloin ruumista ollenkaan vaan tämän, mutta silti se on ollut mielestäni järkyttävämpää kuin muutamaa päivää myöhemmin äidin ruumiin näkeminen arkussa kappelissa.

pienestä kuolleita ihmisiä niin monta, vauvasta vaariin, että se ei sinällään enää järkytä mua. Ortodoksisukua kun ollaan, niin arkku on hautajaisissa auki.



Mutta se järkyttää mua, että jos ihmisellä ei ole omaisia, niin minkälaista hoitoa hän saa kuolinvuoteellaan? Itse olin vuosi sitten ukkini kuolinvuoteen ääressä. Ukki oli aina kova palelemaan ja siisti ihminen. Ukki joutui tapaturmaan. Jos emme olisi sukulaisten kanssa olleet paikalla, niin ukki olisi joutunut kuolemaan vähemmän arvokkaasti: veri suusta valuen lakanoille, varpaat kylminä ja verhot auki ihan vieraiden ihmisten keskellä. Ei edes omaa huonetta kuolevalle! Me soitimme hoitajaa, pyyhimme suusta ryöppynä valuvaa verta, huolehdimme että varpaat oli lämpimät ja puhuimme, vaikka emme tienneet, kuuliko ukki enää mitään.



Tässä maassa on vielä paljon tekemistä kuolevien hoidossa, ja sen pitää olla tapetilla.

juoksin naapuriin ja muistan että jotenkin päässäni "naksahti" Olin kai 9- vuotias.

Naapurin veljelleni kohdistama tappouhkaus siis... Olin alle kouluikäinen.



Orava, jonka pojat olivat kivittäneet alas puusta pari tuntia aiemmin. Raukka eli vielä, vikisi hiljaa ja liikahteli, mutta kärpäset ja ampiaiset parveilivat jo ympärillä ja kömpivät esim. silmiin... Lopetin eläimen pudottamalla sen päälle ison kivenmurikan. Olin about 10v.

kertova dokumentti... :(

Menin teini-iässä katsomaan yksin pappaani, joka oli joutunut sairaalaan. Minulle oli kerrottu, että pappa oli saanut sydänkohtauksen, mutta oli "muuten kunnossa". Yön aikana hän olikin halvautunut, ja kun menin, papan naama näytti ihan oudolta, eikä hän pystynyt puhumaan, vaikka olisi halunnut. Se oli tosi surullista, ja minua itketti, vaikka yritin pidätellä. Ja sitten pappakin rupesi itkemään, en ollut koskaan nähnyt hänen itkevän aikaisemmin. Melkoiset traumat tuosta jäi, kun yksin päästivät minut siihen tilanteeseen.



Sitten oli kauheaa, kun käytiin katsomassa pappaa sairaalassa, ja hän sai vaan lisää halvauksia, lopulta hän oli ihan sänkypotilas, eikä ehkä enää tästä maailmasta.



Sitten minut pakotettiin sairaalaan, siellä oli mummu ja enoni papan vuoteen äärellä suremassa, pappa oli poistumassa tästä maailmasta. Mummu suri kovaan ääneen ja vaikersi. Sitä kesti pari tuntia. Sitten papan kieli kävi ulkona, ja hän oli poissa.



Ajettiin meille kotiin, ja mummu, enoni ja äitini keskustelivat jatkosta ja surivat. Minua ei huomioitu mitenkään, eikä tapauksesta puhuttu ikinä kanssani.