Suurperhekuumeilijoiden Kevät 2011

Täällä on nyt semmoinen tilanne, että mies alkaa näyttää punaisen valon sijaan keltaista valoa! EI on muuttumassa EHKÄksi :) Alkaa pehmittely tuottaa tulosta. Voi kun ois huippua! Kesällä/syksyllä vauvanyritys vois olla ajankohtaista. Ihanaa tämä kevät, mutta miten jaksan odottaa koko kevään ja kesän vielä??



Mitä muille kuuluu? Vauvatuulia ja ihanaa unelmointia kaikille!



Muru

Mulla menkat takana ja uuteen kiertoon käypi tie :) Vauvakuume tekee aaltoliikettä, pientä. Tai siis kuume on, mut järki yrittää väliin toppuuttaa, huonolla menestyksellä kylläkin :)



murujen äiti: Hienoa, että valo vaihtumassa! Mäkin kyllä vähän joutunut miestä ajatukseen pehmittää, tyyliin uhkailu-lahjonta-kiristys :D



Mukavaa kohta alkavaa uutta viikko kaikille!

Senny

Mukavaa huomata, että tämä palsta on taas aktivoitunut ja keskustelu käy vilkkaana.

Kyllähän täällä tulee aina välillä käytyä kurkkimassa, kun olen vähän tämmöinen kroonikkokuumeilija ;).

Meidän lapset on kyllä kaikella todennäköisyydellä tehty (5kpl 14v-7kk), mutta aihe kiinnostaa silti :).



Murujen äiti ja Soffala, teille paljon voimia outojen oireiden kanssa. Terveys on kyllä niin tärkeä juttu, että toivottavasti syy selviää pian ja saatte varmuuden epämääräisiin oireisiin!



Meidän elo on tällä hetkellä tasaista arkea. Vauvanvaatteet on myyty sitä mukaa pois, kun ne jäävät pieneksi. Kohta pitäisi luopua sitteristä, vaunuista jne.... Miten noihin ihaniin vaatteisiin ja tavaroihin voikin näin kiintyä, sniif....

Hoitohakemukset on pienille syksyä varten lähetetty ja sitten olisikin taas tiedossa suuri muutos arkeen.



-Meriutu

Täällä kova vauvakuume eli 5 toivotaan. Sain haamun viimeks testiin ja kuinka ollakkaan alkoi tosi kovat vuodot joten varmaan kesken meni.Oishan se ollut ihme jos ensimmäisellä olisi tärpännyt. Nyt täytyy vaan yrittää jospa saatais joulukuinen vaavi taloon. Niin ja lapset ovat minulla 14,12,9 vuotiaat ja pienokainen 8kk.

Täällä yksi parantumaton kroonikko palailemassa joukkoon... Tosin ihan vielä seuraava lapsukainen ei aivan ajankohtaínen ole, kun nuorimmsinen on vasta reilun kolmen kuukauden ikäinen, mutta kai sitä aina saa haaveilla. Nyt haaveissa olisikin sitten jo kuudes murunen, edelliset ovat pojat 1/97, 12/02, 1/09 ja 12/10 sekä tyttö 1/05.



Toistaiseksi meillä ei kyllä tuon viidennen syntymän jälkeen ole ollut seksielämääkään, normitilanne meillä tällainen aina ensimmäisinä kuukausina, kun vauva on täysimetyksessä niin hormonit sekoittavat pakan niin täysin ettei yksinkertaisesti jaksa - ja tässä viiden lapsesn rumbassa ei kyllä oikein ehtisikään juuri nyt. Mutta eiköhän se muutu, joahka vauva vielä vähän kasvaa ja oma hormonitoiminta taas alkaa käynnistyä. Sen verran tuota seksiasiaa ollaan ajateltu, että ehkäisyä EI aiota aloittaa vaan sitten joskus jos (kun) se aloittamaan päästään niin se on sitten tjot...



Pitää tutustua hieman tarkemmin nykyiseen haaveilijaporukkaan, sitten taas palailen kommentoimaan.

Tuossa jokin aika kirjoittelin, kun epäilin pään tekevän kepposia... oli kaikenlaisia rauskausoireita vaikka kierto vasta puolivälin ylittänyt. No puolitoista viikkoa sitten alkoi v-käyrä nousta, joka tuttu ystävän tädin vierailun alla. No hieman on ollut elämä hankalaa, kun tätiä ei ole kuulunut ja v-käyrä on pysynyt ylhäällä... tavallaan onneksi, se täti sitten kurvasi paikalle tänään. Alkaa mieli helpottamaan ja voi taas aloittaa jo alustavat haaveilut seuraavaan kiertoon :)



Plussatuulia kaikille haaveilijoille näin kevään kynnyksellä!!

Aattelin nyt täältä kysyä, kun en enää muista... Mutta muistan siis joskus kuulleeni, että varsinkin alaselän hieronta ei olisi hyväksi alkuraskaudessa. Onko teillä parempaa tietoa miten on asian laita? Itselläni alaselkä menee todella helposti jumiin (sukuvika), ja olenkin käynyt säännöllisesti sitä hierottamassa. Nyt vaan mietin, että pitäisikö pitää taukoa ettei vaan se estäisi mahdollisen plussan saantia. Kysyin tätä jo hierojaltanikin, mutta tuo nuori hierojapoika ei osannut sanoa, että mikä on hyväksi.

ja toissapäivänä mieskin lupaili jo, että eiköhän vielä yksi sopisi...

ennestään meillä tyttö 2000, poika 2001, tyttö 2003, poika 2005 ja tyttö 2010.



aloitus ei vielä tästä kierrosta..mut ehkäpä jo seuraavasta...

pitää käydä ensin gynellä tarkastuttaa paikat? imetystä vasta lopettelen...

Hei Katjalah, taita (ja muutkin)! Nimimerkkinne kuulostavat tutuilta :) Itse kirjoittelin neljättä ja viidettä kuumeillessani Omppuäippä nimimerkillä. Ehkä muistatte minut..



Hyvä Ystäväni sai eilen illalla vauvan ja tänään on ollut kevättä rinnassa niin ettei ole tosikaan! Eivätkä nämä seikat auta vauvakuumeista sitten yhtään.. Aivan hurja kuume! Voi kumpa, kumpa, kumpa minäkin saisin kerran vielä odottaa vauvaa!! Mies vain naurahtaa ja puistaa päätään, sekin pitää mua ihan toivottomana ;) Kerrohan taita kuinka sinä sait miehesi puhuttua kuudenteen murulaiseen?



Aurinkoa jokaiselle! Mun vauva täyttää huomenna jo kolme vuotta..



Muru

Täällä kirjoittelee myös vauvakuumeinen. 6 lapsen äiti.Lapset ovat 10/96,4/99,4/03,7/07,1/09,10/10. Eli vanhin tulee 15 ja nuorin kohta 6kk. Tarkoitus ei ole tässä heti alkaa edes yrittelemään mutta haaveissa olisi ainakin vielä yksi=) Hiukan taitaa joutua tuota isäntää vielä ympäri puhelemaan. Viimeisen synnytys oli lyhyt ja raju siinä meni toinen jalka. 2viikkoa meni huonosti liikuen.Toipuminen on kestänyt nähden tosi pitkään=( Nyt alkaa vasta näkymään valoa tunnelinpäässä. Katsellaan ja mietitään=)

Keväisiä päiviä meille kaikille kuumeilijoille=)

Ihana lukea teidän juttuja :) Kaikkiin ei millään kerkeä kommentoida, ikävä kyllä.



Emo - Ihanaa että teilläkin on noin monta lasta, mutta mitä ihmettä siinä synnytyksessä tapahtui että jalka meni? Voitko kertoa hieman lisää? Kuulostaa tosi pelottavalta!



Muille toivotan vaan onnea vauvayrityksiin ja murujen äitille onnittelut siitä että mies ei niin pahasti enää olekaan sitä lasta vastaan :D Tosi mukavaa.



Olisi vielä kysymys teille joilla on esim. 6 lasta tai enemmän. Onko teillä mies aina halunnut myös paljon lapsia vai oletteko joutuneet suostutella? Kiinnostaisi kuulla nimeomaan miehen ajatuksia suurista perheistä? Miksi haluavat paljon lapsia jne? Itse tiedän naisena miksi haluan monta mutta mieheni ei ole samaa mieltä. Hänestä neljäkin on liikaa :( Eli ei, en ole saanut miestä mukaan vauvakuumeeseen.



Kerroin aiemmin että kärsin oudosta sairaudesta ja oireista. No nyt ne oireet ovat olleet poissa jo yli viikon! Olen ollut taas oma itseni, energinen ja aikaansaava. Elämä on ollut aivan ihanaa taas :) Toivon niin kovasti että se olisi ollut vain joku virus joka pääsi hermostoon (kuten yksi lääkäri epäili) ja nyt ei enää tulisikaan! Oireethan alkoivat jo viime kesänä. Mutta ikävä kyllä en ollenkaan luota tähän koska ne oireet ovat ennenkin olleet jonkun viikon poissa ja sitten taas palanneet... Mutta kuitenkin. Nyt on hyvä olo ja nautin täysin rinnoin keväästä ja lapsiperheen elämästä! :) Kirjoitelkaa, kirjoitelkaa. Minä ainakin luen innoissani täällä :)

Kiva kuulla Soffala, että oireesi olivatkin ehkä jokin ohi menevä juttu=)



Meillä mies alkoi eilen perääntymään koko projektista... ei nyt vielä ole kieltänyt vauvaa tulemasta, mutta selvästi oli todella epäileväinen. Lähetin aamulla viestin hänelle, jossa kysyin, mitä eilenen merkkasi, mutten ole saanut vastausta... ehkä illalla tiedossa keskustelua.



Ahdistaa... niin plajon vauvaa haluan! Noh, katsotaan, kuinka käy=/

Meillä uusperhe joten jos vielä sitä vauvaa lähdemme yrittelemään olisi se hänelle neljäs. Meillä ollaan ihan keskustelemalla käyty näitä vauvahaaveita/toiveita. Mieheni aina pitänyt lapsista. Tuskin olisi muuten ottanut meikäläistä kolmen lapsen kanssa elätettäväkseen.=)Työelämästä olen ollut pois neljä vuotta. Siihen neljään vuoteen siis mahtuu kolme äitiyslomaa=)Meillä isännys arvostaa sitä, että hoidan lapset kotona. Hän tekee paljon töitä jotta se olisi mahdollista. Hoidan siis lapset ja huushollin lähes tulkoon yksin. Isommista lapsista on kyllä jo kovasti apua. Ja siihen heitä yritän kasvattaakkin, edessä se kuitenkin on kun joskus kotoa lähtevät.Maailman parasta katsottavaa on kun näkee sisarten välisen rakkauden. Huonojakin päiviä tietysti mahtuu ja välillä riidellään! Eiköhän se kuulu asiaan sitä jotenkin kehittyy siinäkin asiassa=) Oppii katsomaan ja kuuntelemaan mihin väliin mennä ja mihin ei.Aivan mahtavaa on huomata se miten lapset oppii jakamisen taidon. 3-vuotiaskin on valmis omasta karkkipussistaan antamaan jokaiselle. Ja tulee siitä vielä iloiseksi. En ainakaan vielä ole kokenut että olisin joutunut luopumaan perheen tai lasten takia mistään. Aika pitkälle kaikki ovat järjestelykysymyksiä.

Siitä synnytyksestä sen verta. Siinä kävi niin että ponnistusvaiheessa ilmeisesti joku hermovaurio. Lääkäri ei sitä sen kummemmin ole tutkinut. vauva oli 4,780kg eli kun vauhdilla tulee tuollainen kokkare on kroppa kovilla! Ennen kun lähdemme seuraavaa edes yrittelemään menen perusteelliseen lääkärin tutkimukseen. Mukavapi ilman pelkoja sitten nauttia raskaudesta.

Ihana ilma jälleen ulkona. On tuo mieli kummallinen. Ilmalla on kumma vaikutus siihen!

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

Emo kera katraan!

Onhan se jonkin verran vaatinut suostuttelua...

Taloon mahtuu, autoon sopii, voin olla kauemmin kotona.. nuorinkin "tarvitsee" kaverin..(5v ja 7v leikkivät todella hyvin yhdessä)yms.. MItään ei tarvitse hankkia, kaikki olisi vauvalle tallella, ja seuraavan jälkeen lupasin alkaa luopumaan "taas" vauva tarvikkeista, kaukalosta, turvaistuimista, vaunuista yms..(tälle uudelle vauvalle hankittiin turvakaukako, kun entisen olin myynyt)

Neljännen jälkeen oli todella kova ympäripuhuminen, tämä kävi ehkä vähän helpommin??tai pitkin vuotta vähän väliä olen vauvasta puhunut,mutta olenkin sanonut että ei ihan vielä..imetyksen lopetuksen jälkeen, ja nyt enää iltaimetyksen annan..

Lapset vaan on niin ihania..itse toivoisin vaikka kuin monta vielä? mulla varmaan krooninen vauvakuume..mutta luulen että jos vielä sen yhden naaperon meidän perheeseen saan, se varmaan sit jää meidän "itatähdeksi"?

Tuli mieleen noista vauvatarvikkeista, että minä tuossa sain ilmaseksi 56 cm-kokoisen aivan ylisöpön toppahaalarin ja otin sen vastaan, vaikkei ole vauvasta tietoa.. :) Voi ku olis kiva siihen saada joskus täytettä.. :) Mulla on sellanen fiilistelymuovikassi, johon kerään kaikki ihanimmat vauvanvaatteet. Jos ei tuu enempää lapsia, niin saanpa sitte muistella ja hipelöidä niitä pikkunuttuja. :) Kevättä odotellessa!

Täällä kans yks ihan hömelö=)fiilistelijä!Oon myös pakannu kaikista rakkaimmat pienet vauvan vaatteet laatikoihin.Huom.(Laatikoihin)! En tiedä onko kuume niin kova että olen muka haistavinani myös vauvan tuoksun kun laatikon avaa=D Meillä myös kaikki vauvan tavarat valmiina en meinaa laittaa mitään pois. Joku myös mainitsi että oli lakannut murehtimasta aika päivää sitten miten mahtua autoon ja riittääkö huoneet=D Täällä yksi aivan samoin ajatteleva. Ne murheet on jo haudattu aika päivää sitten! Jos ei mahduta autoon mennään kahdella ja jne.=D Isännälle jo nauroin että mitä jos tehdään yhdestä huoneesta nukkumahuone. Pelkkää sänkyä seinistä seiniin. Vois ovesta hypätä suoraan petiin=)Näillä ajatuksilla on hauska välillä leikitellä=)ei tän elämän aina tarvi olla niin totista. Kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy! Vaikka kyllä se itseltäkin joskus unohtuu.

Hauskaa viikonloppua!

Emo kera katraansa

Tervehdys vaan kaikille! Täältä löydän itseni jälleen vaikka eihän tässä enää pitänyt näin käydä, toivoton tapaus taidan olla! ;)

Lapsia on neljä t-97, p-98, t-02 ja t-08. Noihin aikoihin siis edellisen kerran palstalla pörräilin ja pari tuttua nikkiä tästäkin pinosta ilokseni löysin.

Tuon juuri 3v:n piti olla se viimeinen, isojen jälkeen ei ole sellaista tunnetta tullut mutta tämän kuopuksen kohdalla se oli vahvasti jo raskausajasta alkaen päällä. Vaan nyt olen muutaman kuukauden huomannut pohtivani vielä sitä yhtä pientä. Kello tuntuu tikittävän tosi kovaa ja tietoisuus ajan loppumisesta on saanut ajatukset kääntymään tänne jälleen, ;).

Mies on tehnyt kantansa aika lailla selväksi joten pehmittelyä on tiedossa. Asiaa auttaa kyllä juuri tuttavaperheeseen syntynyt pikkuinen joka hurmasi tuon mieheni vallan syvästi.



Näillä eväillä liikkeellä nyt ja jos joukkoon mahtuu niin mielelläni mukaan hyppään!

Siis hormonikierukka poistettiin ja vauva-yritys aloitetaan.... Kääk :) Uusi kuumeilija siis ilmottautuu...



Meidän perheen piti olla jo kasassa, vaan kuinkas meidän kävi :) Neljäs olis siis toiveissa, poika 8/03 ja tytöt 9/05 sekä 12/07, ja toivottavasti vielä "iltatähti". Itsellä ikää kohta 33 vee ja miehellä vuoden verran enemmän.



Jännityksellä Katsa

Aloin ihan mielenkiinnolla laskeskelemaan miten monta meitä suurperhekuumeilijoita on! Sain tulokseksi 26 =D! Aika monta, Aivan ihkuu sanois meijän teini tähän=) Aivan kertakaikkisen upeeta minusta että löytyy näin paljon suuresta perheestä haaveilevia ja osalla on unelmat aivan totisinta totta! Tää nostaa hatuu kaikille meille=)Täällä meillä viikko alkoi ikävästi! Pesukone hajos, elikkä kohta ollaan tilanteessa että pestää pyykkiä 24/7. Eilen oli pinna HIEMAN kireellä. Mutta kyllä se sitte siitä...illalla mietin et pesukonehan se vaan on...ei tullu maailmanloppu!=) Huomaan että kun tulee jotain ns. ylimääräistä pinna kiristyy ja tulee kiukuteltuu varsinkin näille meidän isommille! No illalla sitten kiersin huoneita ja pyytelin anteeksi...yllätykseksi kaikki ymmärsi tilanteen! Sain onneks ANTEEKSI=) Teini totes et taitaa sulla olla menkat tulos! Saattaahan se vain olla niinkin=)Meillä nuorimmainen viikonloppuna keksi miten päästään lattialla eteen päin. Nyt saa olla silmä tarkkana että ei laita suuhunsa mitään. Ihana seurata tuota pikku äijää=) Oli niin tohkeissaan kun kaikki seuras ympärillä ja hihku! Naurettiin me tätä meen 3-vuotiastakin kun tuumasi iso-siskolleen että sut kyl nimitetään leipuriks. Hyvä on sanavarasto neitillä.

Ihana päästä jännittää näitä jotaka jo aloittavat yrityksen. Täällä ainakin ollaan hengessä mukana! Joten ei muuta kuin onnea yritykseen!

Nyt tää lähtee nyrkkipyykille=)

Tiistaipäiviä kaikille.

Emo kera katraansa sekä tulevan pyykkivuoren.

Emo: Oon kyllä kanssas samaa mieltä, et on hienoo, et meitä suurperheestä haaveilevia löytyy näin monta :)



Oli ihana tossa lukee teidän kirjoituksia, joilla on jo 4 tai useampi lapsi. Oma kuume vain vahvistuu ja tietoisuus siitä, et tää on just sitä mitä haluun. Vaik kyllähän joku "järjen" murunen yrittää väliin vikistä, et eiks näin ois hyvä, mut ei. Näin ei oo hyvä. Koen, että meidän perhe ei oo vielä ns. valmis/koossa. Oon tosiaan ite haaveillu jo teini-ikäisestä asti, et olisi joskus 4-5 lasta. Nythän siis kolme kullanmurua jo on.



Viikko sitten lopetin imetyksen, joten saas nähdä. Menkkojen olis määrä alkaa tänään-huomenna. Mahaa jomotellut jo monta päivää. Hormonitasot kyllä jo pelkästä imetyksen lopetuksesta aika korkeella ;) Mies ressu, saanut kyllä kuulla kunniansa vähän turhan tiuhaan. Itse lopetus oli tosi kova paikka. En ois halunnut vielä lopettaa, mut pienen allergian takia koin tekeväni oikean ratkaisun. Vauvamme siis kohta 1v eli onhan tässä ehtinyt imettää. Jotenkin vain tosi haikeeta. Sit jollain tasolla pelko siitä, et jos tää olikin viiminen vauvamme. Mitä, jos en enään saakaan imettää? Hassuja ajatuksia, mutta niin totisinta totta viime päivinä. Meillä, kun on jokaista lasta tosiaan enemmän tai vähemmän tehty oikeen tekemällä, mm. hormonilääkkeitä, niin pelko siitä, ettei enään saada, on tuolla takaraivossa tiukasti. Kun eihän tässä ihan nuoria enään olla. Mies 40v ja minä 34v. Ollaan kuitenkin päätetty, et tärppipäiviin yritetään puuhastella, mut mitään lääkityksiä ei enään aloitettas.



Joo, että tällanen vuodatus tällä erää. Mukavaa huhtikuuta kaikille! Ja plussatuulia kaikille yrityksen aloittaneille!