Suurperhekuumeilijoiden Kevät 2011

Olenkin kirjoitellut vain tuonne marraskuisten puolelle mut laitanpa nyt viestiä myös tänne. Olen 79 4 lapsen äiti, aikanaan leskeksi jäänyt ja miehelläni ei ole yhtään omaa siis viidettä nyt yritetään. Kuumeillut olen jo 6 vuotta ja nyt vasta sain lääkäriltä luvan yrittää. Kolmisen kuukautta pitäis ovista tikutella jos sitä ei käy itsekseen kuulumaan niin sitten haetaan lääkkeitä. Se on vaan niiin pitkä aika odotella et sen pienen vielä syliinsä sais. Tuntuu et joka paikassa ihmiset kävelevät vatsa pystyssä ja kaikki haisee vaan vauvalle.. Mut ehkä se on minunkin aika joskus vielä se oma pieni saada syliin. kp6/24-28

Elikkäs meillä on yritetty tammikuun alusta lähtien 4:ttä mukulaa. Ennestään löytyy pojat -04 ja -06 sekä pieni prinsessamme -09. Pohjois-Karjalassa asustellaan :)



Että tämmönen Kiljusen herrasväki täällä :)

Täälläkin kuumeillaan,

3 lapsen kotiäiti, lapset poika 6v, tyttö 5v, poika kohta 2v..

Neljännen kovasti haluaisin, mutta mielessä vaan että isompaan asuntoon pitäisi lähteä ja auto mahdollisesti vaihtaa...

Ei mahdottomia ajatuksia, mutta tavoitteena olisi painon pudotus ennen plussaa. Saas nähdä kuin onnistu.

Ensimmäisen raskaudesta sain 25kiloa ylimääräistä ja ne jäikin, niin josko sen sais pois ni voisi alkaa suunnittelemaan sen pienokaisen viellä perheeseemme... Ja pitää se mieskin viellä ylipuhua :)

Mitenkäs teillä muilla menee. Minä en taida enää jaksaa näitä pakkasia... koko ajan tulee vilun väristyksiä.

Täti on etsintäkuulutettu!!! Piti tulla jo viimeviikolla käymään, mutta ei ole edes itsestään mitään ilmoitellut... non vain jätti tulematta. EI yhtään tädin tapaista!!



Testin tein eilen pregcheckillä ja nega oli, joten, jos tapaatte tätiä... käskekää heti Tellun tykö!!!



Tellu kp 32/28?

Ilmoittautuisin tähän ryhmään mukaan.



Asustelen uusioperheessä, johon kuuluu 5 poikaa -02, -04, -04, -06, -09. Kaksi näistä on biologisesti minun ja miehen kolme. Nyt sitten päätimme lähteä koittamaan ensimmäistä yhteistä lasta. Ja hieman jo etukäteen jännittää, päästäänkö rikkomaan tuo poikarivi :)



Vauvakuumetta on todella paljon kummallakin meistä, mutta tulevat kesän häät hieman pitkitti tämän projektin aloittamista... mmutta nyt ensimmäinen kierto meneillä, kun pillerit on jätetty.

Hei, haluan ryhmään mukaan, pojat 1999 ja 2003 sekä tyttö 2004. Lapset piti olla tässä mutta nyt kaksi vuotta ollut jo kuume ja kova. Mutta eipä näytä tulevan, yritystä ei puutu, mutta missä lie vika?!?! Harmitus joka kuukausi kova, ja nyt taitaa jo tulla ikäkin vastaan kun 35 on jo täynnä. Mutta eikös sitä vielä pitäisi raskautua?!?! Tympäsee kyllä, mutta harmittaa jos ei enää vauvaa taloon tule.

Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa ku Tellu siellä toisessa päässä :) Elikkäs menossa kp 38/30-35, eikä mitää tapahu. Viimeks tein elivon testin viime viikon alussa, ja negaa näytti hän. Eli odotellaan nyt vaan et mikä oikein on taas homman nimi...

Pakkaset riittäis jo täällä susirajallaki, hyi miten kylmää :(

No niin...nyt on päästy siihen että yritetään lasta ja ensimmäinen yritys menossa. Saa nähdä miten kauan menee kun tärppää. Edellistä meni 7kk. Jännitystä!

Ilmottaudun tähän pinoon vaikka epäilen että enenpää lapsia ei meille tule. Haaveilen kuitenkin joten käyn teidän juttuja sitten ainakin lukemassa :)



Olen 33v ja mies 35v. Lapsia neljä; tyttö 97, poika 99, tyttö 02 ja tyttö 08. Olen ollut hoitovapaalla kohta kolme vuotta. Samalla olen opiskellut korkeakoulussa ja nyt olen loppusuoralla ja teen opinnäytetyötä. Haluaisin vielä yhden tai jopa kaksi lasta lisää mutta mies ei halua. Taloon ei mahdu, maksaa liikaa jne. Nyt olen itsekin kyllä alkanu tyytyä kohtaloon että lisää lapsia ei ehkä tule. Minulle on nimittäin tullut joku outo sairaus. Lääkärissä olen hypännyt mutta syy ei ole vielä selvinnyt. Lääkäri epäili kuitenkin että olisi MS-tauti joten nyt odotan että pääsen magneettikuvaukseen josta asian pitäisi selvitä. Pitkä on jonotusaika kuitenkin, vasta huhtikuulle sain ajan!

Harmi kun vauvatoiveenne eivät kohtaa miehesi kanssa... ainakaan toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka miehen mieli muuttuisi?



Minun mieheni sanoi esikoisen syntymän jälkeen, että voimme tehdä vielä toisen, mutta sitten ei yhtään enempää. Sanoi vielä senkin, että saat vaihtaa miestä, jos tahdot kolmannen (puolileikillään, mutta kuitenkin):O



Pikkukolmonen ilmoitti tulostaan pian muutettuamme isompaan asuntoon. Olin aivan paniikissa ja itkin plussatestin tehtyäni, vaikka olimmekin ilman ehkäisyä olleet. Mieheni oli ihmeissään itkustani ja sanoi, että mitäs tuosta, kivojahan ne vauvat on?!?!



Nyt joulun tietämillä, sanoin ääneen pitkäaikaisen haaveiluni, "Haluaisin vielä yhden", johon mieheni yllätyksekseni tokaisi, että "jaa, no jospa sitten ei enää viidettä", jooko =D



Nyt sitten kuumeilen sitä neljättä=)



Toivottavasti saat selvyyden terveydentilastasi pian magneettikuvien jälkeen. Millaisia oireita sinulla on ollut?

Meidän perhetutulla on ollut MS-tauti jo kohta 10 v. ja hän voi hyvin. Saivat juuri toisen lapsensa n. puoli vuotta sitten=)



Tellu

Heippa!

En ole koskaan ennen kirjotellut tällaiseen keskusteluun, että en edes tiedä, meneekö tää viesti oikeeseen osoitteeseen..

Oon kuiteski kolmen lapsen kotiäiti, lapset -05, -07

ja -10. Minulla on ikää 31 vee ja mies on pari vuotta vanhempi.Ja vauvat on kivoja!

Tervetuloa=)

Tämä on hyvä palsta kirjoitella vauvahaaveista. Suurperheellinen ei niitä oikein ääneen voi sanoa muuten. Heti on joku ihmettelemässä että "miksi ihmeessä te lisää lapsia haluatte kun teillä on jo niin monta" tai jotain vastaavaa :)





Tellu: Oireeni alkoivat jo viime kesänä ja välillä olo on melko hyvä kunnes taas iskee. Oireena minulla on hallusinaatiohajut (savu, tupakka), oikean silmän nykiminen ja näön sumeneminen, huimaus ja aivan mahdoton uupumus. Uupumus on niin kamalaa että se heikentää muistia ja tekee minut jotenkin hajamieliseksi… Olen käynyt tavallisella lääkärillä, korva ja nenäpoliklinikalla ja yksityisellä lääkärillä. Kaikki veriarvot ovat hyviä, hemoglobiini 140 ja mitään hormoni tai kilpirauhasvikaa ei ole löytynyt, ei allergiaa eikä mitään vikaa nenästä tai korvista joka selittäisi hajut ja huimauksen. Vika on siis aivoissa. Nyt sitten odotan magneettikuvaa koska se kuulemma kertoo parhaiten mistä voi olla kyse.

Olen onnellinen että sain lapset nuorena. Jos nyt joku paha tauti on niin ainakin kerkesin lapset hankkia ennen kuin oli liian myöhäistä.

On kyllä mukava päästä tällaiseen seuraan, missä kaikki tuntuu tajuavan mistä puhutaan. :)

Ja kiva lukea sellasta positiivista mielialaa henkiviä tekstejä. Oon vähä alakuloisuuteen taipuvainen, jos ei heti eka kierrosta tärppää, mikä on kyllä vähän hölmöä, mutta minkäs teet. Esikoinen tärppäs ensi yrityksellä, niin kai sitä on siitä jääny vähä sellanen henkselien paukuttelu päälle. :) No, kolmosta sitten odoteltiinkin pidempään. Nyt ihana kolmonen pussailee vauvanukkeja ja ajelee ihanan siskon kanssa mopolla. Sisarukset on niin iso rikkaus. Vai mitä?



Sinulle soffala toivon voimia ja sitä, että tulisi selvyys asiaan ja ettei mitään vakavaa olisi. Kaikille hyvää viikonloppua!

Totta tuo, että suurperheellinen, jos alkaa puhua vauvakuumeesta, niin heti alkaa ihmiset katsoa kieroon ja tuntuu, että selän takana puhutaan "että aina se tekee niitä lapsia tms.".

Itse olen sitä mieltä, että meidän perheen lapsiluku ei muita ihmisä rasita ja on vain ja ainoastaan meidän asiamme=)

Tosin minun lähipiirissäni on useampi henkilö (mukaanlukien paras ystäväni), jotka eivät saa lapsia kovin helposti ja joskus olenkin ajtellut, että heidän kommenttinsa meidän vauvahaaveista tai odotuksista ottavat niin koville, että ovat saattaneet "piikitellä" vain senkin takia=(



Minun tuttavallani oli myös oireita melko pitkään ennen kuin diagnoosi saatiin varmistettua.



Hänellä oli myös uupumusta ja näköhäiriöitä. Ensimmäisenä oireena muista hänen valitelleen tuntohäiriötä, jotka ilmenivät suihkussa.

Hän oli ollut melko kuumassa suihkussa, mutta toinen puoli kropasta tunsi veden olevan aivan kylmää ja toinen puoli normaalisti kuumana.

Lisäksi muistan hänenkin valiteleen jotain huonomuistisuutta

ja taspainohäiriöitä.



MS-taudin kanssa voi kuitenkin monet elää pitkäänkin hyvin normaalia elämää ja onneksi hoidot kehittyvät jatkuvasti=)

Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseeb pian, epätietoisuus on usein hyvin väsyttävää ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.



Tsemppiä=)

Ajattelin vain käydä lukemassa, mutta oli pakko tulla kirjoittamaan. Ihana saada sut tänne Soffala! Ehdinkin jo kaipailla :) Ja sun kirjoitus oli kuin itseni kirjoittama... Minäkin haluaisin vielä sen yhden, mutta mies jarruttelee samoilla verukkeilla. Ei tilaa, ei varaa... Mutta tuo sun toinen asia pysäytti mut. Itse kärsin myös oudoista oireista ja kävinkin vasta neurologin vastaanotolla ja nyt odotellaan aikaa magneettikuvaukseen. Lääkäri meinas ettei ole ms tautia eikö tourettea, mutta joku ihme muakin vaivaa! Tosi turhauttavaa vaan odotella. Olen myös ajatellut, että haluan syyn oireilleni ennen kuin tosissani voin raskaudesta edes haaveilla. Mullakin väsymystä, päässä kuin kivettymistä, silmien ja suupielen nykimistä. Oireet välillä lieviä, välillä kiusallisia. Toivon hyvää vointia sinulle ja jaksamisia! Saadaan mekin haaveilla :) Jospa ne miehetkin vielä kääntäisivät kelkkansa!



Hyvää mieltä kaikille! Ihan just on maaliskuu!! :)



Muru

Ajattelin nyt tulla tänne kirjoittelemaan, josko se helpottaisi pään temppuilua...



Tänään menossa kp 15/24 (kp kierto laskettu noin 3 v:n pilleriaikakauden mukaan) ... ja nyt pää keksii niin paljon rauskausoireita, etten osaa olla paikoillani :) Jos yrittäisi järjellä ajatella, niin voisin pitää itseäni "hulluna", mutta minkäs sitä haaveileen voi. Edellisistä rauskauksista on jo hiemna aikaa, etten tarkkaan muista koska aloin huomaamaan raskausoireita. Mutta nyt on viikon verran ollut painetta alavatsassa ja kahtena aamuna pahaolo... mut ei kai näin äkkiä voi huomata mitään???



Mutta onneksi sentääs säät jo hieman hellii mielialaa :)

Toivotaan anu82, että se on sitä mitä toivotaankin olevan. :) Mulla joskus menkkaoireet muistuttaa raskausoireita, mutta päänahka on lahjomaton. Sinne ku ilmestyy finni, niin tietää, että menkat alkaa joskus lähitulevaisuudessa. Ja nyt muuten on finni päässä, että siitä pystymme siis jotain tulkitsemaan.. :)

Alkaa tuntua jo keväältä tuolla ulkona. Aurinko paistaa ja vesi tippuu räystäistä. Ihanaa! Meidän tytöt ovat kaikki syntyneet keväällä, maalis-huhtikuun vaihteessa, joten kevät on minulle siinäkin mielessä onnen aikaa. Niin paljon ihania muistoja :)



Tellu1980: Hui kamalaa! Kyllä minulla taitaa tosiaan olla tuo MS-tauti. Nimittäin tuo tuttavasi oire minulla on myös, eli tuntohäiriöt. Huomasin sen ensimmäsen kerran kun otin pyykkiä koneesta. Oikea käsi tunsi että pyykit olivat kuivia vaikka ne olivat märkiä! Ongelmaa minulla on siis koko ajan oikean puolen kanssa. Oikean puolen silmä, oikean puolen kylki ja jalka nykii ja sitten oikealla puolella on tuota lämpimän ja märän erottamisongelmaa sekä kylmän ja kuuman erottamisongelmaa. No voi huh huh! Olisihan se kuitenkin parempi kuin joku aivokasvain...



murujen äiti: Ja sinullakin samanlaisia oireita! On se kurjaa kun mieli on positiivinen ja iloinen niin sitten alkaa ruumis temppuilla kuitenkin. Mutta haaveillaan nyt kuitenkin niistä vauvoista :) Kyllä se elämä menee aina niin kuin sen kuuluu mennä. Uskon että kun minä menen töihin niin mies näkee miten hankalaksi arki taas menee. Sitten ehkä muuttaa mielensä ja suostuu vielä yhden lapsen hankkimaan :) Kyllä nämä vuodet ovat olleet hyviä koko perheelle kun minä olen ollut kotia hoitamassa.



anu82: Hih hih, aika tuttua kyllä. Minulla on aina ollut "valeoireita" ja on tosiaan ollut vaikeaa tietää milloin on tosi kyseessä. En siis tiedä missä vaiheessa sen oikeasti voi tuntea että on raskaana... Koska minulla on aina ollut tuota paineentunneta alavatsassa, rintojen arkuutta jne, olin sitten raskaana tai ei, niin olen voinut olla varma raskaudesta vasta kun testipuikko näyttää plussaa. Lisäksi minulla alkaa pahoinvointi aina vasta viikolla 9.

Heippa, lueskelin teidän ketjua. Ja ihailen kun on niin paljon lapsia, meillä 2 mutta haluaisin ison perheen.

En koe kuuluvani mihinkään kuumeilijoihin.... Saanko teidän seuraan liittyä vaikka olen vain kahden lapsen mamma?

Lapset syntyneet 09 ja 10. Ja taas on kova vauvakuume, vaikka kovasti koittaa toppuutella, mies on ihan mukana kun kerron että on vauvakuume vaikka odotan että vähän toppuuttelisi :D

Olen siis 25 vuotias.

Miten olette jakselleet esim kolmen tai neljän pienen lapsen kanssa? Onko teillä omistusasunnot vai asutteko vuokralla?

Harmittaa kun ei ystäväpiirissä ole ketään kuka haluaisi ison perheen, niin ei voi kenenkään kanssa jakaa tunnetta, enemmänkin ihmiset ihmettelevät että ei kai, teillä on jo kaksi pientä tai "mä en ainakaan haluu enään yhtään lasta" tms... :P