Eräs 20-vuotias tuore äiti hehkuttaa facebookissa
kuinka lähtee miehensä kanssa tänään baariin. Vauvalla ei ole vielä ollut edes ristiäisiä, on alle 2kk vanha :)
Tiedän ettei vauva kuole siihen että on yötä hoidossa jo tuon ikäisenä. En kuitenkaan halua edes tietää mitä heidän perhe-elämänsä tulee olemaan jos ei vauva-aikana suhtautuminen on tuollaista.
Kommentit (89)
Sehän on sairaalakohtaista saako kävellä vai ei. Omassa sairaalassani ei saanut kävellä koska vauva on äidin sylissä, eikä oteta sitä riskiä että äitiä yhtäkkiä alkaakin pyörryttää.
Minä olen joka kerta kävellyt synnytyssalista osastolle. S
yritä oikein kovin. Mitä tapahtuu kun lapsi haluaa itsenäistyä? Äiti putoaa tyhjän päälle. Lapsia kasvatetaan yhteiskuntaan ja elämään, se ei vaadi 24/7 omistautumista. Rakastan ja arvostan lastani ja haluan hänelle hyvän ja turvallisen elämän, niin kauan kun minä pystyn asiaan vaikuttamaan ja tahdon opettaa miten järjestetään asiat hyviksi silloin kun hän on omillaan.Mutta arvostan suuresti myös omaa elämääni, minulla on unelmia joihin lapset ei liity, olisihan se ahdistavaa, jos jonkun ihmisen unelmat olisi riippuvaisia sinusta? Loppujen lopuksi punon nämä kaksi asiaa yhdeksi, otan mieheni huomioon ja lopputuloksena on meidän perheen elämä, missä kaikki kasvavat yhdessä ja erikseen. Eikä muuten kukaan kuole siihen satunnaiseen baarireissuunkaan.
heti pariviikkoisesta? Pariviikkoiselleko selität että tämä äidin baarireissu on hänen parhaakseen, että oppii sitten aikuisena tulemaan toimeen omillaan kun äiti sitä alkaa jo heti syntymästä opettamaan?
Asiantuntijat vaan on sitä mieltä, että vauvalle ei ole hyväksi olla äidistään erossa vastasyntyneenä pitkiä aikoja ja jatkuvasti. Mitä kiinteämpi ja läheisempi suhde vauvalla ja äidillä on sitä _helpompaa_ lapsen on irrottautua äidistä ja itsenäistyä, sitten kun sen aika on. Ja se aika ei todellakaan ole 1kk ikäisenä.
On kyllä oikeasti itsekkyyden huippu selitellä että kyllä minun on saatava elää omaa elämääni ja vauvan on hyvä opetella olemaan itsenäinen heti vastasyntyneestä, että osaa sitten olla omillaan kun täyttää 18v. Vauvan ei tarvitse vielä opetella itsenäistä elämää, se tulee sitten myöhemmin.
Joo, vauva ei kuole ja tuskin edes vaurioituu muutamasta baarireissusta jos hänellä on hyvä ja turvallinen hoitaja. Mutta se ajatus että äidin baarireissut jotenkin onkin vauvalle hyväksi tulevaisuuden kannalta on täyttä puppua, ei ne ole. Äidille ne ehkä on hyväksi, mutta vauva ei niiden avulla opi yhtään sen itsenäisemmäksi. Pikemminkin päin vastoin, jos äiti jatkuvasti bilettää niin vauvan turvallisuudentunne siitä kyllä heikkenee ja sitä kautta myös lapsen itsenäistyminen vaikeutuu. Tämä on tietysti ääritilanne. Valitettavasti se vaan tuntuu olevan monelle vauvalle ihan todellisuutta. Nykyaika kun tuntuu oikein korostavan sitä, että lapsi ei saa muuttaa elämää, lapsen takia ei saa uhrautua, lapsi on se joka sopeutuu vanhempien elämään. Kaikilla tulee olla se oma elämä, myös sillä vauvalla. Jos äiti ei tunne tarvetta riekkua kapakoissa vaan haluaa olla vauvan kanssa kotona niin se on jotenkin paha ja sellainen lapsi kyllä ihan varmasti jotenkin vaurioituu, eikä muuta kotoa pois koskaan.
Surullista, että edes sen vauva ensimmäisinä kuukausina, jolloin luodaan sitä koko loppuelämän pohjaa, ei vanhemmat kykene siirtämään niitä omia unelmiaan tai elämäänsä vaan sen oman suuren elämän on mentävä vauvan edelle.
Esikoinen oli 5 viikkoa vanha kun ystävälläni oli polttarit, olin koko päivän liikkeellä, treffattiin pari kertaa ilmetyksen merkeissä. Nyt mulla on 4 lasta ja olen onnellisessa parisuhteessa.
Joo, vauva ei kuole ja tuskin edes vaurioituu muutamasta baarireissusta jos hänellä on hyvä ja turvallinen hoitaja. Mutta se ajatus että äidin baarireissut jotenkin onkin vauvalle hyväksi tulevaisuuden kannalta on täyttä puppua, ei ne ole. Äidille ne ehkä on hyväksi, mutta vauva ei niiden avulla opi yhtään sen itsenäisemmäksi.
Surullista, että edes sen vauva ensimmäisinä kuukausina, jolloin luodaan sitä koko loppuelämän pohjaa, ei vanhemmat kykene siirtämään niitä omia unelmiaan tai elämäänsä vaan sen oman suuren elämän on mentävä vauvan edelle.
lapsilleni oli vauvana kun kävin ulkona tanssimassa? Lähdin kun vauva nukkui ja olin takaisin ennen aamua.
Sehän on sairaalakohtaista saako kävellä vai ei. Omassa sairaalassani ei saanut kävellä koska vauva on äidin sylissä, eikä oteta sitä riskiä että äitiä yhtäkkiä alkaakin pyörryttää.
Minä olen joka kerta kävellyt synnytyssalista osastolle. S
baariin kun vauva on pieni. Toiset on elämänsä kunnossa jo 2vk synnytyksestä, toiset jo 2h synnytyksestä.
Sitten on ne jotka ei jaksa mitään.
lapsilleni oli vauvana kun kävin ulkona tanssimassa? Lähdin kun vauva nukkui ja olin takaisin ennen aamua.
Eli ei, vauvalle ei ole haittaa jos baarireissut ovat satunnaisia ja vauvalla on hyvä hoitaja.
Mutta ei niistä reissuista ole vauvalle mitään hyötyäkään, lapsi ei niiden kautta opi itsenäiseksi kuten se kirjoittaja jolle vastasin tuntui kuvittelevan. Hän siis kirjoitti kuinka hyvä on opettaa lapsia olemaan erossa vanhemmistaan jotta he saavat hyvän pohjan tulevalle elämälleen. Pätee ehkä isompiin lapsiin, mutta ei vastasyntyneeseen vauvaan.
Sanoo rehellisesti että baarireissut ovat hyödyllisiä ja hyviä äidille, eikä ala sepittämään että kyllä sen pariviikkoisen on opittava olemaan ilman äitiä.
siitä hyötyä. Mikä ihmeen ajatus se on että vanhemman harrastus tai vapaa-ajan pitäisi jotenkin hyödyntää lasta?
Joku voi tietysti ajatella että äiti on paremmalla tuulella kun käy vaikka jumpassa. Jokainen äiti ja isä tehkööt mitä tykkää jos eivät vaaranna itseään tai lastaan.
Täällä moni on aivan sekaisin!
siitä hyötyä. Mikä ihmeen ajatus se on että vanhemman harrastus tai vapaa-ajan pitäisi jotenkin hyödyntää lasta?
Joku voi tietysti ajatella että äiti on paremmalla tuulella kun käy vaikka jumpassa. Jokainen äiti ja isä tehkööt mitä tykkää jos eivät vaaranna itseään tai lastaan.
Täällä moni on aivan sekaisin!
Toisille se vauvan syntymä saattaa olla aika kova elämänmuutos, jossa ei pää pysy pariin ekaan kuukauteen perässä. Tällöin voi tuntua tärkeältä pitää kiinni omasta entisestä elämästä vaikka sitten niiden baarireissujen muodossa. Se menojalka rauhoittuu kyllä usein siinä vaiheessa, kun elämänmuutoksen kanssa pääsee sinuiksi.
t. en käy ikinä baarissa, mutta muuten esikoisen mukanaan tuoma mullistus oli melkoinen ja halusin kovasti tehdä monia asioita kuten ennenkin vain ettei pää olisi hajonnut
Mulle kävi juurikin noin. Olin juu nuori äiti ja oikeesti se muutos otti psyykeen päälle vaikka vastuullinen olinkin. Ekat 2-4kk oli jotenkin sellaista sopeutumisvaihetta itsellekin. Oli vaikea ehkä sitten päästää hiukan irti siitä omasta nuoruudesta.
Nyt toista lasta odottaessa vuosia myöhemmin on meininki jo sitten ihan toinen. Mieli jotenkin rauhaisa. Olen jotenkin varmempi itsestäni ja omasta elämäntilanteestani.
Älkää tuomitko vaan tukekaa. Kenen etua ajaa,että toisia äitejä ajetaan nurkkaan ja haukutaan?
Eikö se ole jo nähty että nuoret äidit hoidattavat lapsensa omilla vanhemmillaan - parempi aloittaa ajoissa että vauva tottuu hoitajaan, joka hänet tulee kasvattamaankin.
Sai esikoisensa 20-vuotiaana ja hoidatti aivan härskisti poikansa äidillään. Nelivuotiaana poika koki elämänsä järkytyksen, kun kuuli ettei mummi olekaan hänen äitinsä. Satuin olemaan paikalla, kun tapahtui, eikä se ollut kovin kaunista katsottavaa eikä kuultavaa. Poika oli lähes hysteerinen ja ilmiselvästi hänen siihenastinen maailmansa romahti muutamassa sekunnissa. :/
Mutta mutta...eipähän kuitenkaan käydä yleistämään. Enemmän lastenkasvatus on ihmisen luonteesta ja omista perusarvoista kiinni kuin puhtaasti hänen iästään. Ei ikä itsessään automaattisesti tee ihmisestä ns. sopivaa ja hyvää tai huonoa ja epäsopivaa vanhempaa. Niin tasapäistä elämänmeno ei sentään ole.
Itse odotan jo innolla, että pääsen ensi viikolla kavereiden kanssa baariin, vaikka minulla onkin 6-viikkoinen vauva. Mies on alusta asti osallistunut tasavertaisesti lapsen hoitoon, joten en tiennyt, että minulla on ongelma. Tämä viestiketju kieltämättä pilasi iloani.
Olen koko raskauden ajan kaivannut skumppaa ja isoa ystäväporukkaa, flirttailua, yöelämää. Suomalaisessa kulttuurissa sitä ei löydä muualta kuin baareista. Vauva ei muuttanut kaipuutani. Ehkä minun ei sitten olisi pitänyt tehdä lapsia, niin kuin täällä moni tuntuu ajattelevan. No, myöhäistä nyt. Tosin jos en olisi tehnyt, sitten minua vasta itsekkäänä pidettäisiinkin.
Ne, joille baareissa käyminen ei ole harrastus eivätkä edes halua juhlia, pitäköön suunsa kiinni. En minäkään täällä pröystäile, että en harrastanut vaikkapa karaokea ennen vauvaa enkä halua harrastaa sitä nytkään, en edes ymmärrä mitä hienoa on koko karaokessa, olenpas siis onnistunut ihminen.
Vaikuttaisi että täällä on näitä äitejä jotka eivät ole päässeet mihkään vauvan syntymän jälkeen ja siksi ovat "katkeria" kun on äitejä joilla on siihen mahdollisuus.
Missä täällä on katkeruutta?! Kaikkihan juuri ovat kommentoineet, että olisivat päässet, mutta eivät halunneet lähteä. Taidat itse olla katkera, kun et kykene bilehalujasi hillitsemään.
Tuskin puoletkaan olisivat oikeasti edes päässeet, ainakaan kun monia muita ketjuja lukee, mies ei ikinä, ikinä ei pääse, mies on yrittäjä, buhuhuhuuu...
perusteella leffa päivällä olisi ok, mutta baari illalla ei? Leffakeikkaan menee helposti 3-4 tuntia matkat mukaanlukien, ja samalla laillahan se vauva silloinkin on jonkun muun hoivissa. Onko sitten niin paha, jos onkin poissa 2-3 tuntia kauemmin?
kuuluu miten toiset elämäänsä viettää?
Hoida oma elämäs ensin kuntoon enneku alat kyttään toisten elämää
Lapseni 1v1kk , ollut maksimissaan 8h hoidossa ehkä 2 kertaa!!
Tänä iltana ajattelin juoda ensimmäisen sauna oluen, raskauden ja synnärin jälkeen... edelleen imetän lastani kyllä....
En osaa ymmärtää heitä jotka jättävät pienen kotiin ja lähtee baariin..
Lapselle pitää omistautua ... pieni tarvii äitin syliä ja hajua ja rakkautta ja huolenpitoa..
mutta äidillä on tietenki kiire tanssimaan ja laittaan kupoli sekasin .. kyllä ne muut osaa yhtä hyvin hoitaa :))
mäkään en kyllä ymmärrä tuota baariin lähtemistä noin aikaisin. tosin, enhän minä voi tietää millainen tilanne jollain ihmisellä on. tapahtuuko jotain tärkeää, vai kokeeko henkilö että ihan tosissaan tarvitsee irti oton. onhan vauvan tulo iso asia, jollekin voi olla todella raskasta se sitoutumisen opettelu. Semmoista huoletonta menemistä en oikein ymmärrä. että ei uhrata ajatustakaan vauvalle, vaan ollaan sitä mieltä että on ihan ok. jättää se 1kk ikäinen yöhoitoon ilman kummempia selityksiä.
jonkun 5-6kk ikäisen voi mielestäni jättää yö hoitoonkin ihan hyvällä omalla tunnolla, sitä pienemmän mielellään vain muutamaksi tunniksi silloin kun on oikea tarve.
Lapseni 1v1kk , ollut maksimissaan 8h hoidossa ehkä 2 kertaa!! Tänä iltana ajattelin juoda ensimmäisen sauna oluen, raskauden ja synnärin jälkeen... edelleen imetän lastani kyllä.... En osaa ymmärtää heitä jotka jättävät pienen kotiin ja lähtee baariin.. Lapselle pitää omistautua ... pieni tarvii äitin syliä ja hajua ja rakkautta ja huolenpitoa.. mutta äidillä on tietenki kiire tanssimaan ja laittaan kupoli sekasin .. kyllä ne muut osaa yhtä hyvin hoitaa :))
Ja komppaan tätä kirjoittajaa ja ap:ta täysin.
En voi ymmärtää sitä halua kännäämään kun kotona on vauva!
Itse olin vauvasta niin sekaisin ja onnellinen, ettei olisi tullut mieleenkään lähteä baariin.
Ei huvita vieläkään. Sitä ennen kyllä otin useinkin.
Mutta kun lapsen tekee, eikö silloin kuulu omistautua vauvalle, eikö hormonit jo pidä siitä huolen?
Itseasiassa olen aika järkyttynyt että melkein kaikki puolustelevat täälläkin näitä kännäysäitejä. Siis mikä tämä ihmisten arvomaailma nykyään on?
Eikö sen aikaa kun lapsi on pieni elää lapsen ehdoilla? Ja jopa nauttia siitä. En käsitä.
Lapseni 1v1kk , ollut maksimissaan 8h hoidossa ehkä 2 kertaa!! Tänä iltana ajattelin juoda ensimmäisen sauna oluen, raskauden ja synnärin jälkeen... edelleen imetän lastani kyllä.... En osaa ymmärtää heitä jotka jättävät pienen kotiin ja lähtee baariin.. Lapselle pitää omistautua ... pieni tarvii äitin syliä ja hajua ja rakkautta ja huolenpitoa.. mutta äidillä on tietenki kiire tanssimaan ja laittaan kupoli sekasin .. kyllä ne muut osaa yhtä hyvin hoitaa :))
Ja komppaan tätä kirjoittajaa ja ap:ta täysin. En voi ymmärtää sitä halua kännäämään kun kotona on vauva! Itse olin vauvasta niin sekaisin ja onnellinen, ettei olisi tullut mieleenkään lähteä baariin. Ei huvita vieläkään. Sitä ennen kyllä otin useinkin. Mutta kun lapsen tekee, eikö silloin kuulu omistautua vauvalle, eikö hormonit jo pidä siitä huolen? Itseasiassa olen aika järkyttynyt että melkein kaikki puolustelevat täälläkin näitä kännäysäitejä. Siis mikä tämä ihmisten arvomaailma nykyään on? Eikö sen aikaa kun lapsi on pieni elää lapsen ehdoilla? Ja jopa nauttia siitä. En käsitä.
luota vaikka 10h baarireissun takia.
Sitä en ymmärrä että vauva menee 9-10kk iässä päivähoitoon ja on joka päivä tunteja erossa vanhemmistaan.
Äidin baarireissujen ajan vauvaa luultavasti hoitaa joku tuttu. Päivähoidossa taas ihan vieraat ihmiset.
Miksi mennä leffaan, niitä voi katsoa kotonakin vaikka koko päivä/yön?!
Itse olen käynyt bileissä tanssimassa siitä lähtien kun olin 15v. Nyt 31v ja kolmen lapsen äiti ja varmasti käyn vieläkin! Joskus saatan lähteä jopa 3krt/ kk joskus taas en käy missään 6 kuukauteen. Käyn bileissä tanssimassa ja ystäviä tapaamassa, heistäkin suurin osa kaiken ikäisiä äitejä, varattuja ja sinkkuja. Kukaan ei koskaan ole moralisoinut, koska lapsilla on kaikki hyvin kotona. Alkoholia en juo ikinä.
Hui, nyt olen raskaana ja käyn kuitenkin tanssimassa! ;D