Lue keskustelun säännöt.
Onneksi mies tekee eron helpoksi.
27.01.2011 |
Meille tulee ero.
Kunhan järjestän jostain asunnon, niin muutan pois.
Pitäisi vain saada jostain päätös, että saan ottaa lapset mukaan.
Rakastan tuota p*skapäätä joka asuu meillä. Ei se siitä ole kiinni.
Hän haluaa minut ulos elämästään ja tekee kaikkensa että lähden mahdollisimman nopeasti.
Meillä ei ole enää seksiä, ei haleja, ei pusuja, ei peffanipistelyjä, ei mitään.
Mies kieltäytyy kaikesta. Olen yrittänyt hyvällä ja kohta pahalla.
Häntä ei lastenhoito kiinnosta. Tekee kyllä jotain kun potkin hanurille ja valmistelen sen.
Esim. syöttää kyllä taaperon jos minä laitan kaiken lusikointia vaille valmiiksi ja siivoan jäljet.
Äsken oli taas hyvä esimerkki...
Tulimme kauppareissulta ja piti alkaa syöttämään lounasta taaperolle nyt ennen päikkäreitä.
Kysyin mieheltä, että haluaisiko hän syöttää ipanan vai vaihtaa pinnikseen lakanan?
Meinasin pestä nyt päikkäreiden aikaan sen väristä pyykkiä.
Mies vastasi tietokoneella istuen (katseli iltistä), että vaihtaa lakanan. Ok.
Syötin lapsukaisen ja laitoin univellit tuttipulloon valmiiksi.
Ipana siis oli pötkölleen laittamista vaille valmiina.
Mies istuu edelleen tietokoneella (katseli facebookia) ja silloin minulta paloi käpy.
Sanoin hänelle, että toivottavasti siellä pinniksessä ei enää ole sitä vihreää lakanaa.
Mies vastasi, että hän ei tiedä, missä se toinen lakana on.
Just! Eväkään ei liikahtanut asian eteen.
Toinen hyvä esimerkki:
Katsoimme eilen Emmerdalea. Se loppui muutamaa minsaa vaille 19.
Yht'äkkiä miehelle tuli mieleen, että on Vikinglottopäivä.
Hirveällä kiireellä tietsikalle huutamaan ja kiroilemaan kun se on niin hidas.
(Miksiköhän pornosivuilla kyllästetty tietokone on hidas???)
Ei ehtinyt mies tehdä ennen sulkeutumisaikaa lottoaan.
Voi luoja mikä mikä meteli äijästä lähti.
Jos ei isompi lapsi vielä osannut kaikkia kirosanoja, niin nyt osaa.
Lapset suorastaan hätääntyivät siitä rähjäämisestä.
En jaksa. Haluan pois.
Kommentit (47)
ole mitaan kriisipalvelua perheille tuollaiseen tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa työpaikat niin pääkin tuulettuu
osa-aikainen työpaikka.
Tosin sinnekään en ehkä voi kohta mennä terveydellisistä syistä.
Mies ei halua töihin.
Eikös tuo ole aika normaalia perheissä?!!
Jossain vaiheessa tulee vaan lamaannus ja se kipinä pitää etsiä. Varsinkin kun perheessä on pieniä lapsia, voi mies tuntea olonsa ulkopuoliseksi.
Onko miehesi aina ollut tuollainen??
Jos ei niin ehkä hänellä on nyt joku kriisi vain päällä.
Meille tulee ero.
Kunhan järjestän jostain asunnon, niin muutan pois.
Pitäisi vain saada jostain päätös, että saan ottaa lapset mukaan.
Kertomasi mukaan ei huolta kenelle lapset jäisi.
Muutenkin yleensä ne jää (vielä edelleen) äidille, jollei miehesi vaatisi toisin. Mutta se pitäisi viedä sitten jo oikeuteen, jos sinä et halua vapaaehtoisesti antaa lapsia miehelle...
No ehkä on normaalia.
Minä voisin yrittää vaikka maailman tappiin, mutta mies haluaa erota erään periaateristiriidan takia.
Mies ei ole ollut tuollainen kuin vasta sen ristiriidan jälkeen.
Se muutti totaalisesti kaiken.
Nyt olemme vain käytännön pakosta kämppiksiä.
Kriisi tosiaan on päällä ja kumpikaan ei voi antaa periksi siinä isossa asiassa.
t: ap
Jo siinä on sinulle tarpeeksi syytä potkaista tuollainen vätys pihalle. Tai lähdet itse.
Hankkikaa työpaikat niin pääkin tuulettuu
osa-aikainen työpaikka.
Tosin sinnekään en ehkä voi kohta mennä terveydellisistä syistä.
Mies ei halua töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi minuakin kiinnostamaan! En itse ole uskaltanut tilanteesta neuvolassa puhua, vaikka mieli on tehnyt monta kertaa ja välillä jopa miettinyt sanatkin valmiiksi, mut aina jotenkin kaikki tyssää siihen, kun neuvolatäti sanoo jotain tyyliin "kylläpäs sinä olet reippaan ja hyvinvoivan näköinen" tms. sitten en enää kehtaa sanoa, että "on muuten kaikki asiat päin persettä ja elän tunti ja päivä kerrallaan etsien koko aika jotain valoa, että kestäisin tätä edes lasten takia". Ois kiva kuulla mihin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä, jos saisin suuni joskus auki ja pyytäisin apua...
T.27
aikana kokemaan fyysista ja henkista vakivaltaa, seurauksena vakavia, sairaalahoitoa vaativia raskauskomplikaatiota ja nyt on viela ilmennyt lapsella persoonallisuushairio joka tuntuu olevan pahenemassa koko ajan. Ja uskomatonta on sekin, etta kadun kun en tullut edes harkinneeksi aborttia, miehen olisin ilman muuta jattanyt joka tapauksessa.