Olen hyvin tyytymätön äitini isovanhemmuuteen.

Aikakauslehdissä ja mainonnassa esitetään näitä ihanteita. Että terveet ja nuorekkaat, ymmärtäväiset ja viisaat isovanhemmat ovat jatkuvasti läsnä lastenlasten elämässä, asuvat suunnilleen naapurissa ja ovat aina saatavilla. Suvut lomailevat yhdessä etelässä, mummo leipoo perheelle tuoretta leipää, aurinko paistaa aina ja kaikilla on kivaa...

Ihan oikeasti, lukaisepa vielä kerran mitä ne ihmiset tässä kaipaa, niin itselleen kuin lapsilleen. Ihan sitä samaa mitä ihmiset aina ja kaikkialla: tunnetta että joku jossain välittää.

Ja joiltakin isovanhemmilta jo se on liikaa vaadittu.

Ei ole vielä kukaan nurissut tuoreen leivän puutetta tai sitä etteivät isovanhemmat ole "jatkuvasti läsnä".

En ymmärrä tätä ruikutusta lainkaan. Kaikki muu ollaan valmiita ostamaan ja maksamaan päivähoidosta alkaen, kun itse ei muka ehditä, mutta mummon täytyy olla ilmainen. Miksi? Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen.



Lauantaina hinta on 38e/h, ota vaikka 2 krt/kk noin 4 tuntia kerrallaan, ei se maksa kuin noin 300 e/kk. Lopeta ruikuttaminen ja osta se, mitä ilmaiseksi vaadit.

Aikakauslehdissä ja mainonnassa esitetään näitä ihanteita. Että terveet ja nuorekkaat, ymmärtäväiset ja viisaat isovanhemmat ovat jatkuvasti läsnä lastenlasten elämässä, asuvat suunnilleen naapurissa ja ovat aina saatavilla. Suvut lomailevat yhdessä etelässä, mummo leipoo perheelle tuoretta leipää, aurinko paistaa aina ja kaikilla on kivaa...

Ihan oikeasti, lukaisepa vielä kerran mitä ne ihmiset tässä kaipaa, niin itselleen kuin lapsilleen. Ihan sitä samaa mitä ihmiset aina ja kaikkialla: tunnetta että joku jossain välittää.

Ja joiltakin isovanhemmilta jo se on liikaa vaadittu.

Ei ole vielä kukaan nurissut tuoreen leivän puutetta tai sitä etteivät isovanhemmat ole "jatkuvasti läsnä".

Itse äitinä kaipaan siis lapsilleni sitä ihanaa ja rikasta ihmissuhdetta, joka minulla ja mummollani oli. En tarvitse lastenhoitoapua, en nuorekkuutta, en leipää enkä etelänmatkaa. Lapsenlapsille riittää merkiksi välttämäsestä vaikka soitto, koulujuttujen kuuntelu, merkkipäiväkortit, kirjeet...

-69-

isovanhempien sukupolvi on sitä "ahnetta sukupolvea", josta Osku Pajamäki kirjoitti kirjan. Heillä on oma napa ensin ja lähinnä. Surullista, mutta käyttäytymisellään menettävät paljon, eivätkä edes tajua sitä. Surullista myös lapsille, kun näkee kuinka tärkeitä isovanhemmat olisivat heille. He ovat myös se sukupolvi, jonka naiset kävivät ansiotyössä kun omat lapset (eli me) olimme pieniä ja kuinka ollakkaan monia meistä on isovanhemmat hoitaneet sen työssä käynnin ym. ajan. . Itse ajattelen , että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan: eli turha odottaa vierailuja vanhainkotiin, odotelkoot siellä yksin kuolemaansa ja miettikööt mikä meni pieleen.



Itse haluan olla osallistuva ja välittävä isovanhempana. Seurata lastenlasten kasvamista ja kertoa omalta osaltani elämästä "entis aikoina" sekä opettaa lapsille ehkä jotain sellaista mitä vanhemmat eivät osaa tai ehdi. Mielestäni elämässä on tärkeintä vain ihmissuhteet, muilla asioilla ei viime kädessä ole paljoakaan merkitystä.

kerran tungin sen väkisin syliinsä ja anoppi kantoi lapsen samantien sohvalle (vauva toppapuvussa, ei osannut vielä kääntyä). Miehen mielestä siinä ei ollut mitään kummallista.

eikä häntä saa kutsua mummiksi,vaan etunimellä! ja näkee kerran kaksi vuodessa meidän lapsia! ja on kuitenkin nuori mummiksi,vähän päälle viiskymppinen. :O en odotra että hoitas,mutta olisi edes vähän kiinnostunut..

En ymmärrä tätä ruikutusta lainkaan. Kaikki muu ollaan valmiita ostamaan ja maksamaan päivähoidosta alkaen, kun itse ei muka ehditä, mutta mummon täytyy olla ilmainen. Miksi? Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen. Lauantaina hinta on 38e/h, ota vaikka 2 krt/kk noin 4 tuntia kerrallaan, ei se maksa kuin noin 300 e/kk. Lopeta ruikuttaminen ja osta se, mitä ilmaiseksi vaadit.

Sä siis pokkana väität, että rahalla saa aitoa välittämistä ja elämänmittaisen tunnesiteen? Mummohuora, ou jee.

Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen.

Teki mieli kuitata tästä, mutta vastaanpa sittenkin ihan vakavasti. Eiköhän meistä suurin osa sure sitä, että juuri se aito välittäminen ja kestävä ihmissuhde puuttuu. Sitähän ei rahalla voi ostaa, vain seuraa.

Arvelen muuten että olet noin ärhäkkä, koska sua jotenkin ahdistaa lukea näistä negatiivisista tunteista, mistä ihmiset tässä ketjussa kirjottaa - kaipauksesta, pettymyksestä, surusta. Tekee varmaan mieli karjaista "lakkaa piipittämästä ja tee sit jotain"? Noin ton sun viestisi tulkitsin.

No, ikävä kyllä kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, eikä ainakaan rahalla. Toiseksi paras vaihtoehto on käsitellä paha olonsa kuten aikuinen - mihin voi kuulua ikävistäkin tunteista puhuminen ja kokemusten vaihtaminen täällä - ja jatkaa siitä sitten niillä eväin eteenpäin. Koitahan sinä kestää se turhautumisesi. ;)

Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen.

Teki mieli kuitata tästä, mutta vastaanpa sittenkin ihan vakavasti. Eiköhän meistä suurin osa sure sitä, että juuri se aito välittäminen ja kestävä ihmissuhde puuttuu. Sitähän ei rahalla voi ostaa, vain seuraa. Arvelen muuten että olet noin ärhäkkä, koska sua jotenkin ahdistaa lukea näistä negatiivisista tunteista, mistä ihmiset tässä ketjussa kirjottaa - kaipauksesta, pettymyksestä, surusta. Tekee varmaan mieli karjaista "lakkaa piipittämästä ja tee sit jotain"? Noin ton sun viestisi tulkitsin. No, ikävä kyllä kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, eikä ainakaan rahalla. Toiseksi paras vaihtoehto on käsitellä paha olonsa kuten aikuinen - mihin voi kuulua ikävistäkin tunteista puhuminen ja kokemusten vaihtaminen täällä - ja jatkaa siitä sitten niillä eväin eteenpäin. Koitahan sinä kestää se turhautumisesi. ;)

Onko ap osoittanut aitoa välittämistä ja halunnut kestävän ihmissuhteen äitinsä kanssa, vai taantuuko hän uhkaikäisen tasolle polkemaa jalkaansa?

En ihan oikeasti ymmärrä tätä äitiin ripustautumista, joka jatkuu ja jatkuu siten, että 30v täyttäneet lapset eivät edes halua aikuistua vaan edelleenkin vaativat äitiään jättämään oman elämänsä, että heillä itsellään olisi kaikki se, mitä he haluavat. Aikuinen lapsi saa olla itsekäs ja piittaamaton, mutta mummon on hypittävä hänen määräystensä mukaan.

Äitiään ei voi muuttaa, itseään voi. Siinä koko asian ydin. Suomessa on tuhansia lapsia, joilla ei ole isoäitiä eivätkä he koe menettävänsä yhtään mitään. Miksi ap ei voi hyväksyä sitä, että hänen lapsuutensa on nyt ohi, hänen täytyy nyt pärjätä omillaan ja jos sen mummon haluaa, niin menee ja ostaa. Lopettaa ruikuttamisen. Ja ymmärtää, että jos itse ei ole koskaan halunnut olla äidilleen mitään muuta kuin vaatimuksia asettava kakara, niin todennäköisesti ei saa vastalahjaksi mitään muuta kuin tiedon siitä, että oma äiti ei enää viitsi olla vain äiti ja isoäiti.

En ymmärrä tätä ruikutusta lainkaan. Kaikki muu ollaan valmiita ostamaan ja maksamaan päivähoidosta alkaen, kun itse ei muka ehditä, mutta mummon täytyy olla ilmainen. Miksi? Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen. Lauantaina hinta on 38e/h, ota vaikka 2 krt/kk noin 4 tuntia kerrallaan, ei se maksa kuin noin 300 e/kk. Lopeta ruikuttaminen ja osta se, mitä ilmaiseksi vaadit.

Sä siis pokkana väität, että rahalla saa aitoa välittämistä ja elämänmittaisen tunnesiteen? Mummohuora, ou jee.

Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä ja ostaa. Ai niin, oma äiti on ilmainen, MLL:nkin hoitajalle pitää maksaa ja ap:han ei suostu laittamaan rahojaan muuhun kuin itseensä?

lukea, että meitä on näin monia samassa tilanteessa.



Täälläkään ei minun vanhempani välitä lapsenlapsistaan pätkääkään. Miehen vanhemmat ovat ikävä kyllä kuolleet - siinä olisi ollut niin mahtavat isovanhemmat!



Viimeksi vanhempani kävivät meillä pari viikkoa sitten. Viihtyivät ihan kokonaisen tunnin! Aina ovat max. tunnin. Jos lapset riehuu/itkee/huutaa/kitisee tms. niin silloin aletaan tehdä äkkiä lähtöä.



Me kun käytiin viimeksi niillä. Oli lapset vaan koko aika meidän isän tiellä :O Käski pois television edestä - olihan siellä hiihdot menossa! Käski olla hiljaa, että kuulee selostuksen! jne... Ja itse pyysi meidät sinne kahville! Sitten ollaan vaan tiellä! Ja kun tää on aina jotenkin näin. Lapset eivät saa kuulua, ja näkyäkin vaan hyvin vähän.



Olen koittanut äitini kanssa kesksutella tästä aiheesta. Olen kysynyt suoraan, miksei hän halua osallistua lapsenlastensa elämään. Miksi hän on niin etäinen jne... Hänen vastauksensa kuuluu, että hänen elämssään on niin paljon muuta. Hänen elämäänstä kuuluu miehensä (eli siis isäni), työnsä ja harrastukset. Siis selvällä suomenkielellä sanoi, että ne on ne asiat, mitkä kuuluu hänen elämäänsä. Ei muu. Eli minä perheineni olen ihan joku vieras heille :O



Ei he osoita lapsia kohtaan mitään kinnostusta. Eivät keskustele heidän kanssa eikä mitään. Silloin kun nähdään, puhuvat vain omista asioistaan. Ei he kysy lapsilta mitään kuulumisia :O



Olen välillä pistänyt välit kokonaan poikki, mutta sitten ajatellut, että noh, kahvitellaan nyt silloin tällöin. On lapsilla kuitenkin oikeus tietää, ketkä on heidän isovanhemmat.



Isäni aina puhuu, että sitten kun lapset on isompia, voi heidän kanssa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Noh, ei ne enää yksikään ole mitään vaippaikäisiä, mutta eipä kiinnosta tehdä vieläkään mitään heidän kanssa.



Luulevat kai, että se suhde jotenkin itsestään muodostuu. Siinäpähän sitten ovat kun huomaavat ajan saatossa, että eipä lapset heistä paljon välitä, ei muodostu mitään suhdetta heihin. Eikä kiinnosta kovin paljon minuakaan..



Veljelläni ei ole vielä lapsia. Sitä päivää odotan kun hänellä on. Saa nähdä, miten vanhempani sitten hänen lapsiinsa suhtautuu. Veljenihän kun on tietenkin kaikessa ollut minua fiksumpi ja parempi :D Näin olen ihan omin korvin äitini suusta kuullut :D

lukea, että meitä on näin monia samassa tilanteessa.

Täälläkään ei minun vanhempani välitä lapsenlapsistaan pätkääkään. Miehen vanhemmat ovat ikävä kyllä kuolleet - siinä olisi ollut niin mahtavat isovanhemmat!

Viimeksi vanhempani kävivät meillä pari viikkoa sitten. Viihtyivät ihan kokonaisen tunnin! Aina ovat max. tunnin. Jos lapset riehuu/itkee/huutaa/kitisee tms. niin silloin aletaan tehdä äkkiä lähtöä.

Me kun käytiin viimeksi niillä. Oli lapset vaan koko aika meidän isän tiellä :O Käski pois television edestä - olihan siellä hiihdot menossa! Käski olla hiljaa, että kuulee selostuksen! jne... Ja itse pyysi meidät sinne kahville! Sitten ollaan vaan tiellä! Ja kun tää on aina jotenkin näin. Lapset eivät saa kuulua, ja näkyäkin vaan hyvin vähän.

Olen koittanut äitini kanssa kesksutella tästä aiheesta. Olen kysynyt suoraan, miksei hän halua osallistua lapsenlastensa elämään. Miksi hän on niin etäinen jne... Hänen vastauksensa kuuluu, että hänen elämssään on niin paljon muuta. Hänen elämäänstä kuuluu miehensä (eli siis isäni), työnsä ja harrastukset. Siis selvällä suomenkielellä sanoi, että ne on ne asiat, mitkä kuuluu hänen elämäänsä. Ei muu. Eli minä perheineni olen ihan joku vieras heille :O

Ei he osoita lapsia kohtaan mitään kinnostusta. Eivät keskustele heidän kanssa eikä mitään. Silloin kun nähdään, puhuvat vain omista asioistaan. Ei he kysy lapsilta mitään kuulumisia :O

Olen välillä pistänyt välit kokonaan poikki, mutta sitten ajatellut, että noh, kahvitellaan nyt silloin tällöin. On lapsilla kuitenkin oikeus tietää, ketkä on heidän isovanhemmat.

Isäni aina puhuu, että sitten kun lapset on isompia, voi heidän kanssa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Noh, ei ne enää yksikään ole mitään vaippaikäisiä, mutta eipä kiinnosta tehdä vieläkään mitään heidän kanssa.

Luulevat kai, että se suhde jotenkin itsestään muodostuu. Siinäpähän sitten ovat kun huomaavat ajan saatossa, että eipä lapset heistä paljon välitä, ei muodostu mitään suhdetta heihin. Eikä kiinnosta kovin paljon minuakaan..

Veljelläni ei ole vielä lapsia. Sitä päivää odotan kun hänellä on. Saa nähdä, miten vanhempani sitten hänen lapsiinsa suhtautuu. Veljenihän kun on tietenkin kaikessa ollut minua fiksumpi ja parempi :D Näin olen ihan omin korvin äitini suusta kuullut :D

että minunkin vanhemmat on niitä, jotka sitten tästä kaikesta huolimatta esittelee muille meidän lastemme kuvia ja puhuvat kuinka ihanaa on olla isovanhempi ja miten rakkaita lapsenlapset ovat :O Isäni aina pyytää minua laittamaan heille uusia kuvia lapsista, mutta tästä em. syystä en laita. Heillä jotain on, mitä on ottanut silloin kun me on käyty niillä. Ne riittäköön siihen elvistelytarkoitukseen...

Eikös meistä 70-luvulla syntyneistä moni ole ollut mummon hoivissa kaikki lomat ja enemmän tai vähemmän siinä välilläkin? Minä ainakin olen.



Niin ja sitten jos vanhemmilla oli menoa 80-luvulla, niin saattoihan ne lapset jättää kotiin illaksi, kun sovittiin naapurin tädin aknssa, että hänen ovikelloaan saa tulla soittamaan myöhäänkin, jos tulee hätä.



Nyt sitten ei omat lapsenlapset kiinnosta, kun on se oma elämä ja parisuhde ja vaikka mitä. Niin ja 70-luvulla syntyneiden eläkkeet viedään siinä sivussa.



Oma äitini ei onneksi pakene velvollisuuksiaan, vaan osallistuu niin paljon kun jaksaa/saa. Hän vertaakin aina miten on ajat muttuneet, kun enää emme jättäisi hänelle alle 1 v:tä viikoksi, kuten hän minut aikoinaan äidilleen.

Tuo elvistely on kyllä niin ärsyttävää, varsinkin, jos ova tosiaan oikeasti välinpitämättömiä. Oma isoäitini on juuri tuollainen: kehuskelee lapsenlastensa saavutuksilla (meistä neljästä lapsenlapsesta kaksi asuu ulkomailla ja on hienoissa ammateissa) mutta meitä "tavis"-lapsenlapsia ei kuulemma edes mainitse. Hän ei pidä yhteenkään meistä mitään yhteyttä, ei edes anna meidän tulla kylässä käymään (ja samassa kaupungissa asutaan, joten jostain tunnin kahvireissusta olisi kyse, ei yökyläilystä). Omien lasten apu kyllä kelpaa monta kertaa viikossa ja sitä suorastaan vaaditaan, mutta mitään mielenkiintoa oman navan ulkopuolelle ei löydy.

jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, on mielestäni kohtuutonta odottaa heiltä kovin valtavaa panosta lapsenlapsiin.



Muutenkin kannattaisi toppuutella itseä siihen, ettei lataisi niin valtavia odotuksia kaikkiin asioihin.

jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, on mielestäni kohtuutonta odottaa heiltä kovin valtavaa panosta lapsenlapsiin. Muutenkin kannattaisi toppuutella itseä siihen, ettei lataisi niin valtavia odotuksia kaikkiin asioihin.

että isovanhemmat huomioisivat jotenkin lastenlastensa olemassaoloa vaikka kerran kuussa muutaman tunnin ajan? AIVAN TODELLA VALTAVAA ON.

kuinka usein hoitaisi lapsia, niin ei silti kuuntele, ole läsnä tai tarjoa kestävää ihmissuhdetta...Vaan vaatii, hössöttää, kritisoi ja ostelee tavaroita, yllyttää lapsia keskinäiseen kateuteen ja kilpailuun sekä arvostelee varsinkin lasten äitiä kaikesta.

Mutta kun hänhän on aina valmiina hoitamaan, eikä ikinä kieltäydy niin ei mitään saa sanoa, sehän olisi loukkaus!

Osta mummo, saat välittämistä ja läsnäoloa ja lapselle kivan aikuisen.

Teki mieli kuitata tästä, mutta vastaanpa sittenkin ihan vakavasti. Eiköhän meistä suurin osa sure sitä, että juuri se aito välittäminen ja kestävä ihmissuhde puuttuu. Sitähän ei rahalla voi ostaa, vain seuraa.

Arvelen muuten että olet noin ärhäkkä, koska sua jotenkin ahdistaa lukea näistä negatiivisista tunteista, mistä ihmiset tässä ketjussa kirjottaa - kaipauksesta, pettymyksestä, surusta. Tekee varmaan mieli karjaista "lakkaa piipittämästä ja tee sit jotain"? Noin ton sun viestisi tulkitsin.

No, ikävä kyllä kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, eikä ainakaan rahalla. Toiseksi paras vaihtoehto on käsitellä paha olonsa kuten aikuinen - mihin voi kuulua ikävistäkin tunteista puhuminen ja kokemusten vaihtaminen täällä - ja jatkaa siitä sitten niillä eväin eteenpäin. Koitahan sinä kestää se turhautumisesi. ;)

Mikä valtava odotus se on,

jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, on mielestäni kohtuutonta odottaa heiltä kovin valtavaa panosta lapsenlapsiin. Muutenkin kannattaisi toppuutella itseä siihen, ettei lataisi niin valtavia odotuksia kaikkiin asioihin.

että isovanhemmat huomioisivat jotenkin lastenlastensa olemassaoloa vaikka kerran kuussa muutaman tunnin ajan? AIVAN TODELLA VALTAVAA ON.

ja huomaatko, miten vihainen itse olet, kun vanhempasi eivät tee niin kuin sinä haluat. Kaikille asioille vaan ei mitään voi, ikävä kyllä. Sun on turha haaskata siihen energiaa, siitä ei ole hyötyä. Olet vain kiukkuinen ja asia paisuu ja paisuu isommaksi kuin onkaan.

Eivät lapset osaa kaivata sellaista, mitä ovat olleet paitsi koko ajan. Moni on kasvanut ja kasvaa ihan ilman mitään isovanhempia.

Itse tiedän, että oma äitini ei uskalla mennä veljelleni kylään, kun kokee itsensä vieraaksi siellä. Hän on odottanut kutsua kylään jo vuoden verran, mutta kutsua ei kuulu. Joka kerta kun hän on käynyt kylässä, on veljen vaimo ollut niin pahalla tuulella, että äiti ajattelee naisen vihaavan häntä. Pari kertaa vuodessa veljeni käy perheineen äidilläni kylässä, mutta lapsenlapsiin ei suhdetta muodostu sillä tavalla.

itseasiassa olen juuri käynyt tästä pitkiä keskusteluja äitini kanssa lähiaikoina. On tietysti harmi, että äitini ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan, mutta sen lisäksi tuntuu, että hänestä lapseni ovat rasite.

Olimme koko suvun yhteisellä matkalla ja lapseni häiritsivät ravintolassa äitini ruokailua metelöimällä. Siitä olenkin sitten saanut kuulla siitä asti. On todella raskasta kuunella vain negatiivisia asioita oman äidin suusta. Väkisinkin tässä vieraantuu.

Syy on mielestäni myös täällä se, että äitini ei saanutkaan tyttö lapsenlapsia. Pojat eivät häntä kiinnosta, eikä hän ymmärrä poikien maailmaa alkuunkaan. Todella raskasta käydä kädenvääntöä asioista joista olemme täysin eri mieltä.

Äitini mielestä oletan suvun toimivan lapsenvahteina. Hyvin vähän olen pyytänyt äitiäni lapsiani hoitamaan...ehkä muutaman kerran ja isommalla on ikää jo 5 vuotta. Että kaippa se muutama kertakin on sitten hänestä liikaa...

omat lapsensa. Ei minunkaan anoppi ole hoitanu lapsiani yhtään, vaikka asutiin samassa talossa. Tietysti oli jo niin vanhakin jo 60 vuotias.