Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä jaksaisin vielä liitossani?
15.01.2011 |
Ollaan oltu yhdessä 19 vuotta, lapsia 3 joista nuorin vasta 1,5.
Puolisoni
- on aina pahalla päällä
- tekee iltaisin ja viikonloppuisin töitä työhuoneessaan
- tekee kotitöitä, mutta marttyyrimaisesti huokaillen ja minun tekemiäni töitä väheksyen (esim. älä sinä siivoa, kun joudun kuitenkin tekemään sen sitten uudestaan)
- ei halua seksiä kanssani
- välttelee kosketusta kanssani
- ei kerro minulle asioistaan tai menoistaan
- jos minä olen kotona, hän lähtee ulos kävelylle tai lenkille, viipyy kunnes lapset laitettu iltakuntoon
- haluaa käydä baareissa ilman minua, vaikka voitais mennä yhdessäkin, baareissa käy pari kertaa kuussa
- vastailee tiuskien lähes kaikkeen
- juovuksissa haukkuu minut
- on valehdellut parikin kertaa asioista, jotka olivat minulle tärkeitä
- käyttää välillä tolkuttomasti alkoholia, tähän tosin nyt tullut parannusta
- uhkaa välillä tappaa itsensä, sitten peruu, koska olen hänen mielestään niin onneton, etten pärjäisi ilman häntä
- ei riitele, eikä keskustele asioista, vaan antaa periksi, mutta äyskii ja on vihainen, vaikka yrittäisin kysyä hänen mielipidettään, ei sano sitä
- ei ole kiinnostunut asioistani, ei kysele koskaan miten päivä on mennyt tai jos olen käynyt jossain erityisessä paikassa ei kysy, missä olin tai millaista oli tms. Jos minä kyselen vastaavia, pitää sitä yksityisasioihin puuttumisena.
En tiedä mikä on muuttunut tai mitä on tapahtunut, mieheni ei halua keskustella asiasta. Eihän noista kai mikään asia kovin paha ole ja vikaa on kyllä minussakin, mutta minulle tämä on tosi raskasta.
Tunnen itseni tosi arvottomaksi, kun huomaan, että olen miehelleni fyysisesti vastenmielinen ja muutoin yhdentekevä.
Miten jaksaisin vielä vuoden tätä liittoa? Käytännön neuvoja kaipailen. Vuoden päästä ero sujuisi helpommin, koska minulla olisi silloin asunto minulle ja lapsille.
Kommentit (123)
ystäviä tai harrastuksia ei ole, koska olemme muuttaneet jokin aika sitten kauaksi suvustani ja ystävistäni eikä uudella paikkakunnalla ole hirveästi harrastusmahdollisuuksia.
Tiedän, että se lisää ahdistustani, mutta täällä on hyvin sisäänpäin lämpiävää porukkaa ja ainoa täällä saamani todellinen ystävä, jonka seurassa oikeasti viihdyin, muutti ulkomaille. Toinen täällä asuva ystävä elää niin kovasti perheelleen, ettei hänen kanssaan voi tehdä mitään ilman lapsia eikä hän edes jaksa pitkiä aikoja puhua muusta kuin lapsistaan. Tukiverkot ovat liki olemattomat ja vanhojen ystävien luo matka on hidas ja sen verran kallis, ettei sitä voi kovin usein tehdä.
Työmahdollisuuteni täällä ovat hyvin pienet ja mies ei missään tapauksessa halua jäädä kotiin hoitamaan lapsia, sen on tehnyt kyllä hyvin selväksi. Ei siis halua jäädä kotiin "relaamaan".
Ja kiitos Zoeylle vinkeistä, yritän nähdä itsessäni hyviä asioita, vaikken niistä arvostusta saisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiselvät stressin oireet. Vähintään vuosi sairaslomaa täydellä palkalla. Oma mieheni sai viisivuotta. Työ aiheutti niin kovat stressit että hän ei edes itse ymmärtänyt miten vakavaa se oli.
Ilmiselvät stressin oireet. Vähintään vuosi sairaslomaa täydellä palkalla. Oma mieheni sai viisivuotta. Työ aiheutti niin kovat stressit että hän ei edes itse ymmärtänyt miten vakavaa se oli.
Olisi verinen loukkaus vihjaistakaan työ- tai muusta uupumuksesta ja se olisi myös hänen asioihinsa puuttumista. Laiskuuttahan uupumus vain on tai mielisairautta.
Miten itse sait miehesi lääkäriin, jos hän ei itse tunnistanut oireita?
ap
Ilmiselvät stressin oireet. Vähintään vuosi sairaslomaa täydellä palkalla. Oma mieheni sai viisivuotta. Työ aiheutti niin kovat stressit että hän ei edes itse ymmärtänyt miten vakavaa se oli.
MISTÄ saa noin vain viisi vuotta sairauslomaa täydellä palkalla? Kerropa tarkemmin.
Mieheni on melko korvaamaton työpaikalleen.
Soitin hänen pomolleen, joka on myös perhetuttumme.
Pomo otti asian puheeksi mieheni kanssa ja neuvotteli hoidosta. Mies kävi lekurilla yksin ja minun kanssani. Myös pomo oli mukana.
Mieheni joutui yksinkertaisesti ylikuormitustilaan.
Kävimme ulkomaanlomilla ja minäkin sain luoda uraa sillä välin mieheni oli lasten kanssa kotona.
Tämä paransi suhdetta lapsiin. Aluksi se ei tietenkään mennyt hyvin. Vie aikaa (kuukausia) tutustua lapsiinsa uudestaan.
Jo kahden vuoden päästä mies tunsi olevansa valmis työskentelemään. Pomo antoi luvan, mutta vain kahden tunnin päivässä. Neljäntenä vuotena mieheni sai työskennellä nelja tuntia päivässä.
Nyt hän tekee 12h työpäiviä. Minä pelkään taas pahinta, vaikkei uupumuksesta ole tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiselvät stressin oireet. Vähintään vuosi sairaslomaa täydellä palkalla. Oma mieheni sai viisivuotta. Työ aiheutti niin kovat stressit että hän ei edes itse ymmärtänyt miten vakavaa se oli.
MISTÄ saa noin vain viisi vuotta sairauslomaa täydellä palkalla? Kerropa tarkemmin.
Valitettavasti en voi kertoa tätä sinulle. Hyvä firma pitää huolen työntekijöistään. Firma, jossa alaiset ovat kuin perhettä.
Voi olla myös Arabiassa.
Yleensä näissä maissa on parempi työsuoja, kuin kotimaassamme. Meillä suuret firmat eivät välitä työntekijöistä.
Kanadassa tosiaan ihmisoikeudet ovat miltei maailman parhaimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaako hän erota? Minusta vaikuttaa siltä, että hänessä ei vain ole munaa sanoa sitä suoraan.
ja mies sanoo ettei tiedä. Mutta tälläisestä liitosta, mikä meillä nyt on ollut, haluan erota minä. Liiton parantaminen ilman, että mies siihen osallistuisi, ei onnistu. Päinvastoin, miehen käytös viime aikoina vain pahentunut.
Ja 56 tai mikä numero se nyt olikaan: kävin yksin yhdellä parisuhdeterapeutilla, mutta hän ei osannut oikein auttaa. Vaikeahan se on auttaa kun ei oikein tiedetä, mikä mättää ja miksi. Ja jos mies tietää, ei kerro. Luulen myös, ettei ole munaa sanoa, että haluaa erota, kun tietää, että jättäisi minut tosi vaikeaan tilanteeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap:lle kuuluu?
Minulla oli saman kaltainen tilanne muutamia vuosia sitten. Erosimme, mutta halusimme lasten ja koulujen ym. takia yrittää asua yhdessä. Kestin sitä tilannetta ja jatkuvaa riitelyä vain pari kuukautta ja kesän tullessa ja lasten koulun loppuessa päätin että muutan lasten kanssa kotipaikkakunnalleni. Vaikka se ensimmäinen kesä ja syksy oli vaikea en ole päätöstä katunut. En halunnut olla suhteessa jossa toinen ei selvästi rakasta minua, enkä halunnut että tyttäreni saavat sellaisen mallin parisuhteesta. Alku oli vaikeaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna sanoisin että kannatti. Nyt perheessämme on kaksi uutta jäsentä, kun rakastuin erääseen yh-isään ja hän muutti lapsensa kanssa meille. Ex-miehellänikin on uusi naisystävä ja perheenlisäystä tulossa ja tyttäreni ovat innoissaan. Minäkin olen iloinen tyttöjen puolesta, kun saavat pikkusisaruksen, kun minä en olisi sitä voinut heille enää tarjota. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Tsemppiä ap:lle! Toivotaan sinullekin parempaa tulevaisuutta!!
Jos mies tulisi edes hiukan vastaan, olisi helpompaa, mutta onhan tuo aivan sietokyvyn rajoilla vietettävää elämää. Oma liittonikin tuntuu suorastaan hohdokkaalta tuohon verraten.
Tietääkö ap:n mies siitä muuttosuunnitelmasta?
Mies tietää muuttosuunnitelmasta ja odottaa sitä innolla. Itse olisin sitä mieltä, että mies voisi muutta pois jo ennen sitä, mutta mies ei vain halua itse muuttaa.
Hauska muuten, että joku nosti tätä ketjua. Itse roikun täällä vauvapalstalla melkein joka ilta, kun lapset nukkuvat ja minä olen yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa muuten tosi oudolta, ettei lähde, jos on se toinen nainen olemassa. Mahtaako olla. Onpa ilkeä tilanne, voimia ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten paljon miehesi oikein juo? Vaikka sanotkin, että asiaan on tullut parannusta, voisiko kyseessä olla alkoholismi ja siitä johtuvat ongelmat?
vielä mietit sitä, mitä mies mahtaa ajatella? Olette eronneet, sä puhut asioista juuri niinkin ITSE haluat ja parhaaksi näet ja kenelle haluat.
Ja jos totuus on mikä on, niin miksi sitä peittelemään vain sen takia, että mies saattaa suuttua? Nyt katkaiset viimeisenkin säikeen ja alat puhumaan. Ja sanot sen, mikä on totta. Ja mun mielestä lapsille voi hyvinkin sanoa juuri noin mitä olet sanonut.
Mieheni on melko korvaamaton työpaikalleen. Soitin hänen pomolleen, joka on myös perhetuttumme. Pomo otti asian puheeksi mieheni kanssa ja neuvotteli hoidosta. Mies kävi lekurilla yksin ja minun kanssani. Myös pomo oli mukana. Mieheni joutui yksinkertaisesti ylikuormitustilaan. Kävimme ulkomaanlomilla ja minäkin sain luoda uraa sillä välin mieheni oli lasten kanssa kotona. Tämä paransi suhdetta lapsiin. Aluksi se ei tietenkään mennyt hyvin. Vie aikaa (kuukausia) tutustua lapsiinsa uudestaan. Jo kahden vuoden päästä mies tunsi olevansa valmis työskentelemään. Pomo antoi luvan, mutta vain kahden tunnin päivässä. Neljäntenä vuotena mieheni sai työskennellä nelja tuntia päivässä. Nyt hän tekee 12h työpäiviä. Minä pelkään taas pahinta, vaikkei uupumuksesta ole tietoakaan.
Voi luoja mitä palturia
mutta me kyllä jo erottiin.
Olin muuten töissä tuossa lasten välissä ja olisin toivonut, että mies olisi vuorostaan ollut kotona lasten kanssa. Taloudellisesti se olisi ollut mahdollista, mutta mies ei halunnut jäädä kotiin ihanalle isyyslomalle eikä hauskalle hoitovapaalle. Olisin mielelläni elättänyt perheen, mutta alle kaksivuotiaan laittaminen hoitoon oli meistä molemmista huono vaihtoehto eikä mies halunnut vaarantaa uraansa olemalla pois työelämästä.
Mutta nyt siis elätän perhettä omalta osaltani, vaikkakin mies siis maksaa elatustukea lapsista. Ei ole elättäjälläkään helppoa, mutta kyllähän sen kipinän ja uuden kosketuspinnan pitäisi löytyä muutenkin ja työelämään siirtymisen syyt pitäisi olla muut kuin miehen miellyttäminen?
ihan uteliaisuudesta kyselen..
joko sun mies on masentunut tai sitten hän ei enää rakasta sinua.
rakastatko sinä häntä?
toisinaan on parempi erota,kun olla löysässä hirressä! en jaksaisi minäkään moisen mörriköllin kanssa..
Kerro miehellesi Jeesuksesta ja pyydä häntä seurakunnan tilaisuuksiin ja mene itse mukaan. Minä uskon, että Jeesus korjaisi teidän elämässänne paljon asioita.
Ap, mene sinä töihin ja anna miehesi jäädä kotiin relaamaan. Mies on selvästi täysin väsynyt töistä. Noin 5 vuotta kotihoitoa. Tilanne paranee varmasti.
Työ tekee ihmiset tuollaisiksi.