Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä jaksaisin vielä liitossani?
15.01.2011 |
Ollaan oltu yhdessä 19 vuotta, lapsia 3 joista nuorin vasta 1,5.
Puolisoni
- on aina pahalla päällä
- tekee iltaisin ja viikonloppuisin töitä työhuoneessaan
- tekee kotitöitä, mutta marttyyrimaisesti huokaillen ja minun tekemiäni töitä väheksyen (esim. älä sinä siivoa, kun joudun kuitenkin tekemään sen sitten uudestaan)
- ei halua seksiä kanssani
- välttelee kosketusta kanssani
- ei kerro minulle asioistaan tai menoistaan
- jos minä olen kotona, hän lähtee ulos kävelylle tai lenkille, viipyy kunnes lapset laitettu iltakuntoon
- haluaa käydä baareissa ilman minua, vaikka voitais mennä yhdessäkin, baareissa käy pari kertaa kuussa
- vastailee tiuskien lähes kaikkeen
- juovuksissa haukkuu minut
- on valehdellut parikin kertaa asioista, jotka olivat minulle tärkeitä
- käyttää välillä tolkuttomasti alkoholia, tähän tosin nyt tullut parannusta
- uhkaa välillä tappaa itsensä, sitten peruu, koska olen hänen mielestään niin onneton, etten pärjäisi ilman häntä
- ei riitele, eikä keskustele asioista, vaan antaa periksi, mutta äyskii ja on vihainen, vaikka yrittäisin kysyä hänen mielipidettään, ei sano sitä
- ei ole kiinnostunut asioistani, ei kysele koskaan miten päivä on mennyt tai jos olen käynyt jossain erityisessä paikassa ei kysy, missä olin tai millaista oli tms. Jos minä kyselen vastaavia, pitää sitä yksityisasioihin puuttumisena.
En tiedä mikä on muuttunut tai mitä on tapahtunut, mieheni ei halua keskustella asiasta. Eihän noista kai mikään asia kovin paha ole ja vikaa on kyllä minussakin, mutta minulle tämä on tosi raskasta.
Tunnen itseni tosi arvottomaksi, kun huomaan, että olen miehelleni fyysisesti vastenmielinen ja muutoin yhdentekevä.
Miten jaksaisin vielä vuoden tätä liittoa? Käytännön neuvoja kaipailen. Vuoden päästä ero sujuisi helpommin, koska minulla olisi silloin asunto minulle ja lapsille.
Kommentit (123)
miehesi ei rakasta sua enää. Ei halua olla sun seurassasi. Luultavasti noilla baarireissuilla panee muita naisia. Ei luultavasti vaan uskalla tehdä itse ratkaisua, vaan odottaa että sinä sen tekisit. Teidän parisuhde on täysin kuollut.
En ymmärrä miksi sen asunnon takia roikut tuossa tilanteessa ja kulississa. Se ei ole lapsillesi terveellinen kasvuympäristö. Etsisit sen asunnon ja lähtisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee tästä suunnittelun ja valmistelun vuosi. Mietit miten ja missä järjestyksessä ja millä rahalla mitäkin aiot tehdä, saat siitä voimaa jatkaa vielä vähän aikaa.
Sitten lähdet. Onnea matkaan.
tuo kuulosti niin surulliselta. ehkäpä kirjeen lukeminen herättelisi häntä paremmin kuin keskusteleminen.
Mikä estää saamasta sitä nopeammin?
Minä lähden lasten kanssa loppu kesästä. Olen tehnyt surutyöni, uskoisin että suurimmalta osin. Se että antaa periksi, helpottaa. Se, että vaikka päädyt eroamaan, ei ole mikään maailmanloppu ja tee susta megaepäonnistujaa. Mä pidän syksyä kaiken uuden alkuna.
Enää ei miehen sanomiset, tekemättä jättämiset tunnu missään. Ajattelin vain mielessäni, että eipä ole enää montaa kuukautta. Mäkin saan asunnon kesän jälkeen käyttööni, en kerro miten, en halua et mut tunnistetaan.
Koulujen vaihtoa ja nuorimman kouluunilmoittautumista alan seuraavaksi hoitamaan. Eipä miestä kiinnosta lukea papereita, vaikka ovatkin ihan esillä työpöydällä. Etten näitä mitenkään salassa tee :).
Pariterapiaan ei lähde. Ja kaikki olis "ihan hyvin", jos mä "osaisin vittu pitää suuni kiinni".
Itse asiassa toivon, että loppujen lopuksi miehellä olis toinen (epäilen vahvasti), jotta pääsee sit jonkun täyshoidettavaksi ja maksattamaan hällä menonsa. Tekee vain pätkätöitä ja mun palkalla (+ perinnöllä) eletään. Eli mitään taloudellista syytä pitkittää lähtöä.
Voimia sulle! Jemmaa ainakin vararahasto itsellesi vuoden aikana, jos ei vielä ole.
Se auttaa jaksamaan vuoden eteenpäin.
Samalla muut kirpparilla kaiken turhan kaman ja lastesi pienet vaatteet.
Saat rahaa jemmaan ja muutenkin laitat edes vähän syrjään.Hanki nyt kuitenkin itsellesi kunnon panomies. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se auttaa jaksamaan vuoden eteenpäin. Samalla muut kirpparilla kaiken turhan kaman ja lastesi pienet vaatteet. Saat rahaa jemmaan ja muutenkin laitat edes vähän syrjään. Hanki nyt kuitenkin itsellesi kunnon panomies. :)
mutta tää pisti silmään!
Sivusuhde auttaa jaksamaan... tiedän kokemuksesta =)
En ala tuota asuntoa selittämään, mutta vuosi on pakko vielä olla yhdessä. Saisin ehkä asunnon aiemminkin, mutta sitten vuoden kuluttua muutamme joka tapauksessa, joten parempi kestää siihen saakka.
Vastausten perusteella miehelläni on joko
a) masennus
b) toinen nainen
c) rakkaus mua kohtaan loppunut
Mietin, että haluaisinkohan tietää, mikä noista miehelläni on vai onko jotain ihan muuta. Olisi kiva tietää, niin tietäisi, mikä meni pieleen. Ahdistaa, kun tietää, että jotain on pahasti vialla, muttei tiedä syytä siihen. Tulee etsittyä syitä vain itsestä. Ei tosin pahaksi sekään, että miettii omaa osuuttaan parisuhteen kariutumiseen.
En tiedä mikä noista kolmesta olisi "paras" vaihtoehto. Ehkä masennus, koska se olisi hoidettavissa ja mulla olisi edes pieni mahdollisuus saada takaisin se hyvä mies, joka mulla joskus oli.
Ongelma on, miten tulla toimeen tuleva vuosi. Pitäisikö yrittää rakentaa jonkinlaista yhteiselämää vai suosiolla keksiä mahdollisimman paljon menoja, jotta olisimme mahdollisimman harvoin yhtäaikaa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ota asiaa puheeksi ja kysy häneltä suoraan. Rakentavasti. Turha meidän on teidän parisuhdetta täällä selvittää kun miehesi on ainoa, joka ainakin sisimmissään tietää mikä häntä vaivaa.
Monet asiat olisivat niin paljon helpompia, jos me osaisimme keskustella vaikeistakin asioista avoimesti ja rakentavasti, emmekä miettisi kaiken maailman skenaarioita omissa päissämme.
Tsemppiä sinulle, toivon mukaan asia selviää ja saat mielenrauhan joko yksin tai parisuhteessanne!
Meillä takana oli toinen nainen. Joka johtui siitä, että rakkaus minuun oli loppunut. Ja varmaan se vähän masensikin, kun oli pettynyt itseensä, kun petti.
Sinun sijassasi luovuttaisin (helpommin sanottu kuin tehty, tiedän) ja alkaisin tosiaan rakentaa sitä elämänmuutosta vuoden päähän. Samalla kun alat irrottautua, niin mieskin ehkä herää muutokseesi ja voi sitten tehdä omat korjausliikkeensä jos haluaa/pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se auttaa jaksamaan vuoden eteenpäin.
Samalla muut kirpparilla kaiken turhan kaman ja lastesi pienet vaatteet.
Saat rahaa jemmaan ja muutenkin laitat edes vähän syrjään.
Hanki nyt kuitenkin itsellesi kunnon panomies. :)
Se auttaa jaksamaan vuoden eteenpäin. Samalla muut kirpparilla kaiken turhan kaman ja lastesi pienet vaatteet. Saat rahaa jemmaan ja muutenkin laitat edes vähän syrjään. Hanki nyt kuitenkin itsellesi kunnon panomies. :)
mutta tää pisti silmään!
Sivusuhde auttaa jaksamaan... tiedän kokemuksesta =)
Siis jos ei energia riitä panomiehen hommaamiseen.
Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden jälkeen teistä ei ole kukaan järjissään.
Kerro miehellesi Jeesuksesta ja pyydä häntä seurakunnan tilaisuuksiin ja mene itse mukaan. Minä uskon, että Jeesus korjaisi teidän elämässänne paljon asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en vielä suunnittele eroa tai asumuseroa. Yksin on turhauttava yrittääparantaa mitään tai saada arkea sujumaan edes siedettävästi,mutta aion vielä katsoa muutaman kuukauden. Ehkä kaikki muuttuu paremmaksi tai sitten ei.
Tsemppiä ap:lle,jos vielä tätä lukee. Et ole ainoa!
Kaipaan apua ja käytännön vinkkejä, kuinka elää saman katon alla ja saada energia riittämään tulevan suunnitteluun.
Ja epäilen, ettei kukaan osaa neuvoa, mutta kuinka päästä epäonnistumisen tunteesta eroon?
Siitä vastaajasta, joka kertoi eroavansa ja muuttavansa kesän lopulla, olisi kyllä ihanaa kuulla lisää. Miten kestää arjen ja mikä heillä syynä tulevaan eroon?
Kaksi aikuista ihmistä kyllä tulevat toimeen vuoden ajan toistensa kanssa, kunhan kohtelevat toisiaan asialliseseti.
Ota mieheen etäisyyttä henkisesti, ajattele mielessäsi että olette jo eronneet ja että hän on vain kuka tahansa ihminen saman katon alla.
Käyttäydy miestä kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti ja asiallisesti, kuten kehen tahansa ihmiseen.
Älä mene henkilökohtaisuuksiin. JOs puoliso on sinua kohtaan tyly ja pahantuulinen, sano hänelle asiallisesti että sinua ei kohdella tuohon sävyyn, odotat että sinua kohdellaan kuten aikuista ihmistä, sivistyneesti ja kunnioittaen. jos siitä huolimatta viesti ei mene perille, älä ota kuuleviin korviisi tylyjä sanoja, ole kuin et kuulisikaan, etkä vastaa niihin mitenkään. Menet vaikka toiseen huoneeseen.
Vuosi kuluu nopeasti, varsinkin kun lapsiakin on kolme. Pidä mielessä tavoitteesi. Ehkäpä puoliso sen vuoden aikana huomaa, että olet itse muuttunut käytökseltäsi, ja rupeaa pohtimaan, miksi...
Että pidät itseäsi arvossa. Mieti mitä elämältä haluat ja yritä kulkea haaveitasi kohti. Sinulla nuorin pieni, mutta siirrä miehellesi vastuuta hänen hoidostaan ja hanki joku oma harrastus. Vaali ystävyyssihteitasi. Älä odota miehesi muutosta, mutta käyttäydy arvostavasti häntä kohtaan, vaikka parisuhteen odotukset lopetatkin. Älä mieti ensimmäiseksi mitä miehesi haluaa, vaan mitä lapset ja sinä itse. Voimia ja uskoa että kaikesta huolimatta hyvä aika on vielä edessä.
38 kirjoitti hienosti. Hyvää jatkoa AP:lle, joka tapauksessa!
miettimällä kaikkia ikäviä asioita puolisossa. Kuulostaa varmaan ikävältä, mutta siten sain voimaa ajatella, että olen hänen väheksyntänsä yläpuolella ja aloin kuin huomaamattani suunnittelemaan tulevaisuutta yksin sen sijaan, että olisin rakentanut turhia toiveita ja jäänyt roikkumaan "välitilaan", jossa ei enää olla kunnolla yhdessä, mutta ei myöskään olla vielä erottukaan.
Tiedän, että se lisää ahdistustani, mutta täällä on hyvin sisäänpäin lämpiävää porukkaa ja ainoa täällä saamani todellinen ystävä, jonka seurassa oikeasti viihdyin, muutti ulkomaille.
Siellä asuu maailman sisäänpäinlämpiävin porukka!
Alue: Aihe vapaa
Terapeutille ei lähde edes kilon palasina. Enää en tiedä miten yrittää, kun mies ei sano missä vika ja mihin asiaan haluaisi muutosta. Erektio-ongelmista en usko olevan kyse.