Yksinhuoltajille erityisesti pitäisi nostaa kaikkia tuloja...

Mitä ei "t-a-j-u-t-a"?



Kukaan ei dissaa yksinhuoltajia ihmisinä, vaan sitä että _jotkut_ heistä olettavat, että on yhteiskunnan velvollisuus taata heille vastaava asema taloudellisesti mitä ydinperheissä on.

Ja jo lähtökohtaisesti tuo on absurdi, sillä ei kaikki ydinperheet ole "rikkaita" ja kaikki yh-perheet "köyhiä".



Tässä ketjussa ihmisiä ärsyttää se, että osa vaatii yh-perheille taloudellisia tukia koska on vain se yksi vanhempi. Mutta tuohan ei ole mikään syy lisätä tukia, ketjussa on monta hyvää syytä/ehdotusta mainittu asiaan liittyen, esim:



-tukien nostaminen yh-perheille tarkoittaa sitä että yh-vanhempi saattaa jäädä ns. "tukiloukkoon", eli ei kannata mennä töihin/muuttaa uuden miehen kanssa yhteen jne. koska tuilla pärjää paremmin, vert. moni työtön ei halua töihin kun saa työkkäriä ja asumistukea niin hyvin ettei se "kannata" =paetaan omaa vastuuta OMASTA elämästä ja ollaan muiden elätteinä.



-Lapsella on kaksi vanhempaa vaikka nämä eivät asu yhdessä. Eli vastuu lapsen elatuksesta ja kunnollisesta elintasosta on lapsen VANHEMMILLA, eli etä-vanhemman maksuja korotettakoon eikä yhteiskunnan avustuksia yh-perheille.



-Jostain tarvitsee aina köyhän tinkiä, on niitä ydinperheitäkin missä ei lapsilla ole omaa huonetta/vanhemmat nukkuvat olohuoneessa jne. Elämä on valintoja, ja _yhdeksi_ ratkaisuksi tarjottiin kommuuniasumista esim. yh-ystävän perheen kanssa, näin vastuu arjesta ja kulut (esim. netti, sanomalehti ymv.) jakautuisivat kahdelle vert. ydinperhe jossa kaksi vanhempaa.



Ja kannattaa muistaa sekin, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan myös elintasoonsa...! Kannattaa miettiä mitä kouluja käy ja missä on töissä.



On AIVAN VÄÄRIN että huudetaan yhteiskuntaa apuun kun erotaan, totuus on se, että Suomalainen yhteiskunta on hyvin tasa-arvoinen, ja esim. kaikille on koulutus ilmainen (pienituloisen perheen lapsen lukio/amatsu kirjat maksaa sossu) ja kaikille riittää ruokaa ja katto pään päälle. Se että tottuu ydinperheenä isoon asuntoon, kahteen autoon, lomamatkoihin ym. ei tarkoita että em. on varaa eron jälkeen, joillakin on ja joillakin ei ole.



Ja jos lapsen parasta ajatellaan, niin moni opiskelija on k*sessa siksi, että kotona tottuu siihen että ruoka on "kallista", vaatteita saa paljon ja hienoja, matkoilla käydään, tulee netti, on tietokneet ja kännykät viimeisen päälle jne. jne. Sitten kun muuttaa omilleen, ja saa sen opintotuen+ehkä vähän avustusta vanhemmilta niin huomataan että "ylellisyyksistä" pitää karsia. Ei ole varaa juustoon vaan kaurapuuroon, vaatteet ostettava edullisesti, ei varaa edes Tallinan matkaan, ja kännykän hajotessa ei rahaa ostaa uutta ja hienoa tilalle. Eli lapselle tekee ihan hyvää elää "vaatimattomammissa oloissa", sillä niin hän a) tottuu siihen ettei raha kasva puissa ja tämä helpottaa opiskeluaikaa b) hän tekee ahkerammin töitä opintojen eteen jotta pystyy nostamaan elintasoaan.



Ja yksi syy yksinhuoltajien huutelulle "tukia lisää" on varmasti se, että on vääristynyt kuva siitä mikä on normaalia. Tätä palstaa jos lukee niin 5000€ kk-palkka on nromaali (ei ole) uusi auto pitää olla (ei pidä eikä useimmilla ole) ja asunto on 200neliöinen okt (ei todellakaan ole) ja haalareiden on maksettava 200€ (ei pidä).

verotukseen, sekä yksinhuoltajalle että ydinperheelle!



Kun lapsella on kaksi vanhempaa, eikö ole luonnollisinta, että he molemmat osallistuvat lapsen elatukseen? Ei voida olettaa, että se automaattisesti kuuluisi muille veronmaksajille.



Entäpä stten, kun tulee uusi puoliso kuvioihin, maksetaanko elareita yhteiskunnan puolesta? Siis jos entinen puoliso ei maksa? Jos niin miksi? Nythän on taas kaksi aikuista jakamassa asumiskustannuksia jne.

etteivät yh:t tai yksinäiset ole vaatimassa yhteiskunnalta palkan tms. tuplaamista, vaan pientä suuntausta tasa-arvoisuuteen. Lue ketju läpi. Onko yksikään yh kirjoittanut vaativansa kahden aikuisen tulot yhteiskunnan kustantamana? Onko?

Ihan totta, jos ei tähän yhtälöön äly riitä, niin en voi auttaa enempää. Kyse ei ole yksittäisten ihmisten mielipiteistä, vaan laajemmasta ja kasvavasta ilmiöstä, jota ei todellakaan hoideta hokemalla "olisit ajatellut ennenku teit niitä lapsia" tai nöyryyttämällä yh/sinkkutalouksia, voi vitsi, mehän maksetaan tää meidän veroista (mitähän veroja suurin osa teistäkin maksaa ja tiedättekö edes tarkalleen, mitä niillä kustannetaan. JOS kustannetaan.)

Mitä ei "t-a-j-u-t-a"? Kukaan ei dissaa yksinhuoltajia ihmisinä, vaan sitä että _jotkut_ heistä olettavat, että on yhteiskunnan velvollisuus taata heille vastaava asema taloudellisesti mitä ydinperheissä on. Ja jo lähtökohtaisesti tuo on absurdi, sillä ei kaikki ydinperheet ole "rikkaita" ja kaikki yh-perheet "köyhiä". Tässä ketjussa ihmisiä ärsyttää se, että osa vaatii yh-perheille taloudellisia tukia koska on vain se yksi vanhempi. Mutta tuohan ei ole mikään syy lisätä tukia, ketjussa on monta hyvää syytä/ehdotusta mainittu asiaan liittyen, esim: -tukien nostaminen yh-perheille tarkoittaa sitä että yh-vanhempi saattaa jäädä ns. "tukiloukkoon", eli ei kannata mennä töihin/muuttaa uuden miehen kanssa yhteen jne. koska tuilla pärjää paremmin, vert. moni työtön ei halua töihin kun saa työkkäriä ja asumistukea niin hyvin ettei se "kannata" =paetaan omaa vastuuta OMASTA elämästä ja ollaan muiden elätteinä. -Lapsella on kaksi vanhempaa vaikka nämä eivät asu yhdessä. Eli vastuu lapsen elatuksesta ja kunnollisesta elintasosta on lapsen VANHEMMILLA, eli etä-vanhemman maksuja korotettakoon eikä yhteiskunnan avustuksia yh-perheille. -Jostain tarvitsee aina köyhän tinkiä, on niitä ydinperheitäkin missä ei lapsilla ole omaa huonetta/vanhemmat nukkuvat olohuoneessa jne. Elämä on valintoja, ja _yhdeksi_ ratkaisuksi tarjottiin kommuuniasumista esim. yh-ystävän perheen kanssa, näin vastuu arjesta ja kulut (esim. netti, sanomalehti ymv.) jakautuisivat kahdelle vert. ydinperhe jossa kaksi vanhempaa. Ja kannattaa muistaa sekin, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan myös elintasoonsa...! Kannattaa miettiä mitä kouluja käy ja missä on töissä. On AIVAN VÄÄRIN että huudetaan yhteiskuntaa apuun kun erotaan, totuus on se, että Suomalainen yhteiskunta on hyvin tasa-arvoinen, ja esim. kaikille on koulutus ilmainen (pienituloisen perheen lapsen lukio/amatsu kirjat maksaa sossu) ja kaikille riittää ruokaa ja katto pään päälle. Se että tottuu ydinperheenä isoon asuntoon, kahteen autoon, lomamatkoihin ym. ei tarkoita että em. on varaa eron jälkeen, joillakin on ja joillakin ei ole. Ja jos lapsen parasta ajatellaan, niin moni opiskelija on k*sessa siksi, että kotona tottuu siihen että ruoka on "kallista", vaatteita saa paljon ja hienoja, matkoilla käydään, tulee netti, on tietokneet ja kännykät viimeisen päälle jne. jne. Sitten kun muuttaa omilleen, ja saa sen opintotuen+ehkä vähän avustusta vanhemmilta niin huomataan että "ylellisyyksistä" pitää karsia. Ei ole varaa juustoon vaan kaurapuuroon, vaatteet ostettava edullisesti, ei varaa edes Tallinan matkaan, ja kännykän hajotessa ei rahaa ostaa uutta ja hienoa tilalle. Eli lapselle tekee ihan hyvää elää "vaatimattomammissa oloissa", sillä niin hän a) tottuu siihen ettei raha kasva puissa ja tämä helpottaa opiskeluaikaa b) hän tekee ahkerammin töitä opintojen eteen jotta pystyy nostamaan elintasoaan. Ja yksi syy yksinhuoltajien huutelulle "tukia lisää" on varmasti se, että on vääristynyt kuva siitä mikä on normaalia. Tätä palstaa jos lukee niin 5000€ kk-palkka on nromaali (ei ole) uusi auto pitää olla (ei pidä eikä useimmilla ole) ja asunto on 200neliöinen okt (ei todellakaan ole) ja haalareiden on maksettava 200€ (ei pidä).

etteivät yh:t tai yksinäiset ole vaatimassa yhteiskunnalta palkan tms. tuplaamista, vaan pientä suuntausta tasa-arvoisuuteen.

Mitä ihmeen tekemistä tällä on tasa-arvon kanssa? Kaikille annetaan tasavertaiset mahdollisuudet esim. koulutukseen. Kyllä se on vanhempien velvollisuus ne lapset elättää, en tajua miksi tässä yhteiskuntaa huudetaan apuun kun kerran niillä lapsilla on toinenkin vanhempi. Miksi oletetaan, että se elatusvelvollisuus siirtyy erotilanteessa yhteiskunnalle?

"Yksinhuoltajille erityisesti pitäisi nostaa kaikkia tuloja...

Niitä ei voi verratakkaan kahdsen perheen tuloihin, ei sitten niin millään..."



En voisi olla enempää eri mieltä.

Eikä yksinhuoltajan tuloja edes pitäisi verrata kahden aikuisen perheen tuloihin, miksi pitäisi? Yksinhuoltaja on valinnut yksinhuoltajuuden. Mikseivät lapsen vanhemmat osallistu molemmat lastensa elättämiseen? Onko meidän muiden syy, että ero tuli ja pitääkö meidän maksaa siitä koituvat kustannukset? Ei todellakaan. Jokainen ottaa itse tietoisen riskin siinä, kun rupeaa perustamaan perhettä jonkun toisen kanssa. Mutta tässäkin huudetaan veronmaksajaa apuun, en tajua.

esimerkiksi vuonna 2005 420 miljoonan euron verran nettosaajia yhteiskunnalta. Eli ette te maksa niitä tukia todellakaan veroillanne.



Tosiasia on se, että kaikilla ydinperheilläkään ei ole varaa, on siis aivan omituista vaatia, että kaikilla yksinhuoltajilla pitäisi olla varaa.



Mitä taas tulee kustannusten maksattamiseen etävanhemmalla - niinhän nyt jo tehdään. Sieltä otetaan kaikki mitä saadaan, kun OM:n kaavan mukaan kustannukset jaetaan tasan. EU:n näkemyksen mukaan etävanhemmalta otetaan jopa liikaa jo nyt.

kuitenkin veronmaksajien maksettavaksi, kun etävanhempi lyö laimin elatusmaksunsa. Silloinhan kaupunki on velvollinen maksamaan ja karhuamaan etävanhemmalta, joka puolestaan ei maksa edes kaupungille.



Jatkuvaa lypsämistä ja ilmaisen rahan kuppaamista ja vielä kehdataan syyllistää niitä, jotka on ahkeroineet töissä ja koulussa, maksavat palkkatuloistaan puolet veroja ja netostakin lähes puolet alveja ja muuta.

mutta en käsitä tätä tukien perään huutelua. No, tiettyjä poikkeustapauksia on jossa tuet on oikeutettuja poikkeuksellisesti ja tilapäisesti.



Itse on ollut totaali-yh, sillä tein lapseni tietoisesti ilman isää. Ainoa minkä otan ja mikä kuuluu mulle on yh-korotus lapsilisään. Elareita en saa, en ole niitä myöskään kunnalta hakenut. Ihan omalla palkallani tulen toimeen. Aikuisiällä olen opiskellut työn ohella itselleni korkeakoulututkinnon (tällöin oli jo oma velaton pikku asunto, en saanut mitään opintotukia, asumistuesta nyt puhumattakaan). Lapsi oli kotihoidossa 5-vuotiaaksi (olin töissä 6 h/pv, itse palkkasin hoitajan kotiin). Myönnän että olen ihan onnellinen ja tyytyväinen. Hyvä työ, kiva oma velaton asunto lähellä koulua,tasapainoinen ja onnellinen lapsi, hyviä ystäviä jne. Ja mikä tärkeintä; minä ja lapseni tulemme omillamme toimeen; ilman mitään parjattuja yh-äippien tukia ;-/. Emmekä elä surkeasti. Monien on vain tätä vaikea käsittää. Olen ihan keskituloinen mutta silti voimme käydä Keski-Euroopassa 2-3 krt/vuosi, lapsella on merkkivaatteet jne. Kyse on useimmiten vain elämän valinnoista. Olen ansolutisti enkä polta, en myöskään ole koskaan baareissa riekkunut. Elämässä on paljon nautittavaa, luonto, ystävät, musiikki, leffat jne.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille.