Voi ei: Olli Saarelan amstaffi tappoi naapurin pikkukoiran!

hän sekä palkitsee koiria hyvästä käytöksestä että korjaa & poistaa järjestelmällisesti koirien väärää käytöstä.



Monet nykyajan koira-experteiksi itseään kutsuvat jättävät usein tuon väärän käytöksen kitkemisen tekemättä. Siinäpä kai se suurin ero. Millanin opit saattavat vaikuttaa vanhanaikaisilta, mutta selkeästi ne ovat tehokkaita ja ongelmakoiratkin ovat palautuneet suht'normaaleiksi ja arvojärjestys muuttunut oppien jälkeen oikeaksi.

Seuraavaksi tämä taistelukoira syö pikkulapsen, jos ei asiaan puututa?

Uskomaton asenne Saarelalla, kertakaikkiaan!

hän sekä palkitsee koiria hyvästä käytöksestä että korjaa & poistaa järjestelmällisesti koirien väärää käytöstä. Monet nykyajan koira-experteiksi itseään kutsuvat jättävät usein tuon väärän käytöksen kitkemisen tekemättä. Siinäpä kai se suurin ero. Millanin opit saattavat vaikuttaa vanhanaikaisilta, mutta selkeästi ne ovat tehokkaita ja ongelmakoiratkin ovat palautuneet suht'normaaleiksi ja arvojärjestys muuttunut oppien jälkeen oikeaksi.

Raippaa ja nyrkkiä vaan, niin kyllä se tyhmempikin koira alistuu....

Minä en ainakaan uskaltaisi pitää tuollaista sairasta koiraa silloin :(

toteaisin, että se on vain vaarallinen koira tai veisin oikeuteen ja vaatisin lopettamista.

Voisin sen koiran myrkyttääkin rotanmyrkyllä, kun se on niin vaarallinen.

Meidän naapureille ne pienet vanhat koirat on tosi rakkaita.

Kuvottava äijä.

tai jotain, niin laittaisin niin tulikivenkatkuista palautetta, että oksat pois!



Tukkisin tyypin koko inboxin...!

Koirakuiskaaja-fanit voisitte ottaa koirista jotain selvää ennen kuin alatte väittää Cesaria hyväksi koirankouluttajaksi. :DD



Suosittelen tutustumaan noin alkuun esimerkiksi Tuire Kaimion tuotantoon. Pohjoismaiden koulutetuimpia henkilöitä koirien kouluttamisen suhteen. Joka puolella on koirakouluja ja kouluttajia, joiden oma koulutus on kuitenkin mitätön. Kokemus koirista ei tarkoita oikeaa tietoa koirista ja niiden koulutuksesta.



Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan. Hyvän omistajan tai kouluttajan ei tarvitse käyttää kuristuspantaa tai sähköiskuja tai pakottamista saadakseen koiran käytöksen muuttumaan. Hyvä kouluttaja on omaksunut toimintatapoihinsa periaatteita muun muassa susilaumasta, jossa johtajapari välttää viimisimpään saakka "alaistensa" minkäänlaista satuttamista. (Lauma ei kestäisi jos laumanjäsenet eivät kunnioittaisi johtajakoiria rakkaudesta tai jos ne tappelisivat ja näin heikentäisivät toisiaan).



Cesar kyllä kertoo koirille minkälaisesta käytöksestä hän satuttaa koiria, hän ei esimerkiksi koskaan ohjaa koiran käytöstä toivotumpaan suuntaan antamalla tilalle jotain korvaavaa käytöstä. En usko, että Cesarin kouluttamat koirat ovat tasapainoisia, onnellisia enkä varsinkaan, että ne tottelisivat kunnioituksesta enkä mitenkään, että tulokset olisivat pitkäaikaisia.



Terveisin, Ongelmakoirakouluttajaopiskelija

hän sekä palkitsee koiria hyvästä käytöksestä että korjaa & poistaa järjestelmällisesti koirien väärää käytöstä. Monet nykyajan koira-experteiksi itseään kutsuvat jättävät usein tuon väärän käytöksen kitkemisen tekemättä. Siinäpä kai se suurin ero. Millanin opit saattavat vaikuttaa vanhanaikaisilta, mutta selkeästi ne ovat tehokkaita ja ongelmakoiratkin ovat palautuneet suht'normaaleiksi ja arvojärjestys muuttunut oppien jälkeen oikeaksi.

Joo, ja ihminen on kuningas..... Raippaa ja nyrkkiä vaan, niin kyllä se tyhmempikin koira alistuu....

Mitähän sadisti-ohjelmaa sä oikein olet katsonut? Ettet vain olisi vahingossa laittanut niitä omia lempiohjelmiasi pyörimään ja luullut reppana vain katsovasi koirakuiskaajaa? ;) Tai sitten sulla on joku massiivinen auktoriteettikammo ja päälle ikuisiksi ajoiksi jämähtänyt murrosikä ja kapinointivaihe.

Koiran ja ihmisen välisessä suhteessa ihminen on se kuningas. Pakko olla, tai muuten koiran häiriökäyttäytyminen lisääntyy. Koiran maailmassa kun ei tunneta tasa-arvoa, tasa-arvoa ei ole koiralle laumaeläimenä edes olemassa: kaikki ovat aina joko sen ala- tai yläpuolella. Ihmisen on pakko olla yläpuolella, että järjestys säilyy. Tämä ei tietenkään tarkoita väkivaltaa tai koiran tietoista satuttamista eikä luonnollistikaan sulje pois molemminpuolista kunnioitusta, arvostusta, läheisyyttä ja rakkautta.

Liikunnan, kurin ja hellyyden tulee olla kuitenkin aina sopivassa balanssissa.

Itselleni tuli, muutettuani kotoa, ensimmäinen saksanpaimenkoirani 18-veenä, ja isäni oli koiran ottamista kovasti vastaan ("ne on hulluja"). Sielläpäin ei ollut koirakouluja, ja halusin kasvattaa hyväsukuisen koirani käyttövalioksi. Sain ensimmäiset hyvät neuvot kasvattajalta ja luin paljon koiraoppaita.



Cesar antaa paljon samoja ohjeita, mitä itse opiskelin aikoinani.



Eläinrääkkäykseksi väittäminen on pötypuhetta. Yhtään koiraa ei ole lyöty. Selätetty, yllätetty ja kosketettu kyllä, ja se on koiran puhumista kuten teille koulussa englanninopinnot. Ei koira suomea ymmärrä, vain äänensävyjä ja tavujen painotuksia.



Koira- ja susilaumassa on järjestys, jossa yksi on johtaja, ja kun koira elää ihmisten kanssa, sen pitää olla lauman alin jäsen, jotta se ei ala käyttää hampaitaan lauman alimpien komenteluun. Jos johtaja on itsevarma ja näyttää suunnan, koira luottaa, rentoutuu ja seuraa vain johtajaa. Ja silloin ongelmia ei tule.



Ihmisen, joka ei osaa komentaa edes lapsiaan, ei pidä ottaa yhtään koiraa. Koiran ja lapsenkasvatus on melko samanlaista: varma auktoriteetti, johdonmukaisuus, reipasta liikuntaa, energian purkamista, kuri, hellyys, palkitseminen.



Ja siitä meidän isästä: käyttövalion arvon lisäksi koirani oppi kymmeniä pikku temppuja, etsimään kanttarellejä, ajamaan jänistä ja haukkumaan teeriä, ja isäni oli tyytyväinen hiukan huvittuneisuutta herättäneeseen metsästyskaveriinsa. Meillä ei ollut koskaan mitään ongelmia. Pikkulapset sai viedä koiralta ruuatkin, ja se kaikki oli opettamisen ja sosiaalistamisen ansiota.



KOIRAT PITÄÄ kouluttaa ja sosiaalistaa!

Saarela (ja koiraa tappelussa hallitsemaan kykenemätön, olisiko ollut avovaimo? ) tässä on se todellinen syyllinen. Koiran päätä vadille vaativat voisivat vaatia Saarelan päätä vadille. Tuo ylimielisen vähättelevä asenne naapurin koiran kuoleman jälkeen kertoo omaa karua kieltään: "se nyt oli jo vanha koira", "koirat tappelevat ja tällaista sattuu". Ihan kuin tuolla tapahtumalla ei olisi mitään väliä ja vanhan pikkukoiran kuolema ei haittaisi....

Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan -- Hyvä kouluttaja on omaksunut toimintatapoihinsa periaatteita muun muassa susilaumasta, jossa johtajapari välttää viimisimpään saakka "alaistensa" minkäänlaista satuttamista. (Lauma ei kestäisi jos laumanjäsenet eivät kunnioittaisi johtajakoiria rakkaudesta tai jos ne tappelisivat ja näin heikentäisivät toisiaan).

Kun puhutaan koirasta, joka ryntää asunnosta isännän ohi rappuun ja suoraan toisen koiran kurkkuun, kyse on nimenomaan alfayksilöstä, joka pitää reviiriään puhtaana. Koira on laumansa johtaja ja tekee täsmälleen niin kuin susi, jonka reviirille joku ulkopuolinen tunkeutuu.

Puhut susilaumasta. Sen johtajilla ON jo laumansa kunnioitus ja sen jälkeen pärjätään juuri sillä johdonmukaisuudella ja tilan antamisella. Nyt puhuttiin ongelmakoirista, jotka ovat joutuneet ottamaan johtajan aseman laumassaan (tai ovat niin dominoivia luonteeltaan, että ovat siihen pyrkineet ja päässeet). Sen kuvion muuttaminen, varsinkaan dominoivan yksilön osalta, ei ole helppoa ja voi vaatia fyysistäkin kontaktia. Koira kun ei yleensä siedä alempiarvoisen määräävää käyttäytymistä.

Rakkaudesta en puhuisi koskaan eläinten yhteydessä, laumahenkeä, kunnioitusta ja miellyttämisen halua niiltä kyllä löytyy.

Koirakuiskaaja-fanit voisitte ottaa koirista jotain selvää ennen kuin alatte väittää Cesaria hyväksi koirankouluttajaksi. :DD

Suosittelen tutustumaan noin alkuun esimerkiksi Tuire Kaimion tuotantoon. Pohjoismaiden koulutetuimpia henkilöitä koirien kouluttamisen suhteen. Joka puolella on koirakouluja ja kouluttajia, joiden oma koulutus on kuitenkin mitätön. Kokemus koirista ei tarkoita oikeaa tietoa koirista ja niiden koulutuksesta.

Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan. Hyvän omistajan tai kouluttajan ei tarvitse käyttää kuristuspantaa tai sähköiskuja tai pakottamista saadakseen koiran käytöksen muuttumaan.

Sanoisin aivan päinvastoin. Useimmat koirat (erityisesti urokset, toki rodusta riippuen) havittelevat johtajuutta aktiivisesti. Ehkä ajoittain asemaansa sopeutuen, mutta silti aina välillä testaten. Ja jos tilanne tulee, ne omaksuvat johtajan roolin silmänräpäyksessä. Useimmat koirakuiskaajassa esitellyt ongelmakoirat ovat juuri tällaisia lauman johtajiksi itseään kuvittelevia, joita tämän vuoksi on mahdoton käsitellä ja joihin omistaja ei saa minkäänlaista otetta.

Mutta jatka sä vaan sitkeästi alan opiskelua. Selkeästi huomaa, että tarvitset sitä vielä. Ehkä sitten jonakin päivänä pääset jopa siirtymään teoriasta käytäntöön ja huomaat useimpien kirjoista lukemiesi "totuuksien" olevan toimimattomia käytännössä. Tai sitten nykyiset kokemuksesi rajoittuvat luontaisesti alistuviin palveluskoiranarttuihin.

Toki Kaimion kirjoissa on paljon järkeviäkin ajatuksia, mutta kerrotko mulle, miten ilman fyysisyyttä irrotat esim. toisen koiran tai vaikkapa lapsen kurkkuun kiinni käyneen koiran? Miten koiralle, ilman fyysisyyttä, osoitat, ettei noin saa missään tapauksessa tehdä? Sanot sille: "hyi hyi Musti, ei noin saa tehdä" ja seisot kädet puuskassa toimettomana tai heiluttelet koiran edessä kongia mielenkiintoa herättääksesi, kun koira jatkaa hyökkäystään? Tai mitä teet jos näet, koirasi eleitä tulkitsemaan kykenevänä, että koira aikoo näykätä esim. lasta? Yrität kohdistaa sen huomion lelua vinguttamalla? Ymmärrät varmaan, että se ei moniin koviin rotuihin tehoa?

Koiran pureminen ja hyökkäys ei tule koskaan yllätyksenä. Jos omistaja osaisi tulkita koiran käytöstä, on varoitusmerkit olleet ilmassa jo kauan aikaa, ihan varmasti myös tässä Saarelan tapauksessa. Useimmat tietävät koiransa olevan remmiräyhääjä ja ettei se tule muiden kanssa toimeen, silti varotoimia koiran hyökkäyksen varalle ei tehdä tai puututa ongelmaan tarpeeksi ajoissa.

terv. mv -molosseja jo 25 vuotta kasvattanut

Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan -- Hyvä kouluttaja on omaksunut toimintatapoihinsa periaatteita muun muassa susilaumasta, jossa johtajapari välttää viimisimpään saakka "alaistensa" minkäänlaista satuttamista. (Lauma ei kestäisi jos laumanjäsenet eivät kunnioittaisi johtajakoiria rakkaudesta tai jos ne tappelisivat ja näin heikentäisivät toisiaan).

Kun puhutaan koirasta, joka ryntää asunnosta isännän ohi rappuun ja suoraan toisen koiran kurkkuun, kyse on nimenomaan alfayksilöstä, joka pitää reviiriään puhtaana. Koira on laumansa johtaja ja tekee täsmälleen niin kuin susi, jonka reviirille joku ulkopuolinen tunkeutuu.

Puhut susilaumasta. Sen johtajilla ON jo laumansa kunnioitus ja sen jälkeen pärjätään juuri sillä johdonmukaisuudella ja tilan antamisella. Nyt puhuttiin ongelmakoirista, jotka ovat joutuneet ottamaan johtajan aseman laumassaan (tai ovat niin dominoivia luonteeltaan, että ovat siihen pyrkineet ja päässeet). Sen kuvion muuttaminen, varsinkaan dominoivan yksilön osalta, ei ole helppoa ja voi vaatia fyysistäkin kontaktia. Koira kun ei yleensä siedä alempiarvoisen määräävää käyttäytymistä.

Rakkaudesta en puhuisi koskaan eläinten yhteydessä, laumahenkeä, kunnioitusta ja miellyttämisen halua niiltä kyllä löytyy.

Täsmälleen samaa mieltä. Jos koira on ottanut johtajan roolin, alussa on pakko ottaa tuo valta takaisin ja tällöin joudutaan usein turvautumaan myös fyysiseen kontaktiin, järkevissä rajoissa. Monikaan dominoiva koira ei johtajuudestaan ole helpolla luopumassa.

Kun johtajuus on ihmisellä ja arvojärjestys normaali, pärjätään tilan antamisella, johdonmukaisuudella, pelkillä katseilla ja äänensävyillä. Juuri kuten susilaumassa. Fyysisyyttä ei tarvita, kun kunnioitus on olemassa ja arvojärjestys oikea.

tuon koiran lopettamista?

Kuka voi vaatia? Keneen pitää ottaa yhteyttä?

Helvetti, että sieppaa ja lujaa tuollaiset paskat, jotka eivät ymmärrä koirista mitään, mutta sellainen pitää saada (ja mahdollisimman agressiivinen) väen vängällä että saa egoansa suuremmaksi!

Hyi oksetus, meni kyllä Saarelan pojot ihan nolliin (jos niitä ikinä on ollutkaan).

yhtä pahasti olis voinu käydä jos vaikka kultainennoutaja olisi haukannu cottonia. tästä nyt vaan taas nostetaan meteli koiran rodun takia. valitettavaa joo, mutta koirat tappelee. ja kun kokoero on noin iso, niin kyllä siinä pienelle usein käy tosi pahasti.

"näin voi käydä kun 2 koiraa ottaa yhteen".

Ei siinä koirat ottaneet yhteen!

Antoi myös ymmärtää, että toinen koira oli jo niin vanha, että jouti kuolla!

"näin voi käydä kun 2 koiraa ottaa yhteen".

Ei siinä koirat ottaneet yhteen!

Antoi myös ymmärtää, että toinen koira oli jo niin vanha, että jouti kuolla!

että saarelassa ei ois vikaa, mutta mistä kukaan tietää, miten toi tilanne alkoi?

uutisessa sanottiin, että koira syöksyi toisen kimppuun ovesta, mutta onko koirien välillä aiemmin ollut kitkaa? kuka tietää? koira muistaa tollaset, ja käyttää tilanteen hyväkseen kun on mahdollista, eläimiä kun ovat.

Jos yksikään niistä koskaan, millonkaan käyttäytyisi agressiivisesti, saatika purisi toista koiraa/ihmistä niin välittömästi lopettaisin.

Vaikka rakkaita ovatkin.

Saarelan kommentit olivat sitä luokkaa, että koira pitäisi lopettaa. Tuollaisella ihmisellä ei ole taitoa pitää koiraa.

"näin voi käydä kun 2 koiraa ottaa yhteen".

Ei siinä koirat ottaneet yhteen!

Antoi myös ymmärtää, että toinen koira oli jo niin vanha, että jouti kuolla!

että saarelassa ei ois vikaa, mutta mistä kukaan tietää, miten toi tilanne alkoi?

uutisessa sanottiin, että koira syöksyi toisen kimppuun ovesta, mutta onko koirien välillä aiemmin ollut kitkaa? kuka tietää? koira muistaa tollaset, ja käyttää tilanteen hyväkseen kun on mahdollista, eläimiä kun ovat.

Ei sillä ole mitään väliä miten kaikki tapahtui, oliko koirien välillä ollut kitkaa, tai provosoiko toinen - lopputulos tässä on se ratkaiseva! Toinen koira kuoli omassa kotirapussaan, niin ei saa missään tilanteessa tapahtua: tervepäinen koira ei koskaan tapa toista tai edes pure verille asti. Koirat ottavat yhteen silloin tällöin, mutta kuolemaan ei normaali tappelu johda. Tämä Saarelan koira on ollut varmasti juuri sellaisessa transsitilassa, johon tuon rodun koirat helposti joutuvat: eli eivät tunne, kuule tai näe mitään, ainoastaan keskittyvät taistelemaan.

Tässä tilanteessa isompi, taistelukoiraksi jalostettu jässikkä on hyökännyt selkeästi itseään pienemmän kimppuun. Reilu peli ja normaalia käytöstä? Ei todellakaan. Tapahtunutta ei voi selittää millään muulla kuin omistajan kyvyttömyydellä. Vaikka koirilla olisi aiemminkin ollut kitkaa, ei normaali koira hyökkää eikä normaali omistaja, joka on lauman johtaja, salli sitä. Koiran omistajan olisi pitänyt hallita tilanne ja estää toisen koiran kuolema.

Koirakuiskaaja-fanit voisitte ottaa koirista jotain selvää ennen kuin alatte väittää Cesaria hyväksi koirankouluttajaksi. :DD

Suosittelen tutustumaan noin alkuun esimerkiksi Tuire Kaimion tuotantoon. Pohjoismaiden koulutetuimpia henkilöitä koirien kouluttamisen suhteen. Joka puolella on koirakouluja ja kouluttajia, joiden oma koulutus on kuitenkin mitätön. Kokemus koirista ei tarkoita oikeaa tietoa koirista ja niiden koulutuksesta.

Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan. Hyvän omistajan tai kouluttajan ei tarvitse käyttää kuristuspantaa tai sähköiskuja tai pakottamista saadakseen koiran käytöksen muuttumaan. Hyvä kouluttaja on omaksunut toimintatapoihinsa periaatteita muun muassa susilaumasta, jossa johtajapari välttää viimisimpään saakka "alaistensa" minkäänlaista satuttamista. (Lauma ei kestäisi jos laumanjäsenet eivät kunnioittaisi johtajakoiria rakkaudesta tai jos ne tappelisivat ja näin heikentäisivät toisiaan).

Cesar kyllä kertoo koirille minkälaisesta käytöksestä hän satuttaa koiria, hän ei esimerkiksi koskaan ohjaa koiran käytöstä toivotumpaan suuntaan antamalla tilalle jotain korvaavaa käytöstä. En usko, että Cesarin kouluttamat koirat ovat tasapainoisia, onnellisia enkä varsinkaan, että ne tottelisivat kunnioituksesta enkä mitenkään, että tulokset olisivat pitkäaikaisia.

Terveisin, Ongelmakoirakouluttajaopiskelija

Tuskin edes olet oikeasti alan opiskelija, sen verran lapsellista on tekstisi. Et esim. erota susilaumassa vallitsevaa harmoniaa dominanssin ottaneen kotikoiran tilanteesta? Tottakai ne siellä susilaumassa kunnioittaa johtajaansa kun sehän on normaalitilanne. Tilanne, jossa koira on ottanut perheessään vallan, ei ole normaalitilanne missään mielessä vaan kriisi, joka pitää mahdollisimman nopeasti saada normalisoitua. Koira ei voi koskaan olla perheensä ihmisten yläpuolella.

Tiedoksesi kerron myös, että joskus myös joku susilauman nuorista uroksista/naaraista yrittää ottaa vallan ja haastaa uhkorohkeasti johtajan, tällöin lauman hallitseva johtaja (ja mahdollisesti koko muu johtajalleen uskollinen lauma) rankaisee tätä uhoajaa ja lannistaa sen omalle paikalleen. Mahdollisesti ajaa ulos koko laumasta.

Tiedoksesi kerron myös, että joskus myös joku susilauman nuorista uroksista/naaraista yrittää ottaa vallan ja haastaa uhkorohkeasti johtajan, tällöin lauman hallitseva johtaja (ja mahdollisesti koko muu johtajalleen uskollinen lauma) rankaisee tätä uhoajaa ja lannistaa sen omalle paikalleen. Mahdollisesti ajaa ulos koko laumasta.

Ja tämä on prosessi, joka tapahtuu monesti ongelmakoirien kodeissa. Ihmisen on välillä pakko yrittää olla johtajana ja silloin johtaja (=se koira) rankaisee ja alistaa ihmisen paikalleen. Esimerkiksi silloin, kun on pakko yrittää ottaa koiralta ruoka pois, tuleepa murinaa ja jos ei lopeta, hampaasta ranteeseen. Ja jos taas ihminen luovuttaa kesken, koira saa taas vahvistuksen tilanteelle.

Juuri tämän takia on näitä ongelmatapauksia, joihin tarvitaan osaava kouluttaja, joka auttaa panemaan koiran paikalleen läumassa. jos homma tehdään oikein alusta asti, ongelmia ei edes tule. Vain niitä mystisen "kilttejä" ja totelevaisia koiria, jotka ovat iloisia, elikkisiä, mutta omistajansa hallinnassa.