Voi ei: Olli Saarelan amstaffi tappoi naapurin pikkukoiran!
Surullista. Saarelan amstaffi-rotuinen koira hyökkäsi kotirapussa naapurin vanhahkon cottonin kimppuun kuollettavin seurauksin.
Kovasti tuntuu Saarela vähättelevän alunperin taistelukoiraksi jalostetun rotukoiransa tekosia. "Se ei ole vaarallinen muille koirille. Se ei käy kiinni muihin koiriin." hän puolustelee vaikka käytäntöhän todistaa tuonkin väitteen nyt ihan vääräksi.
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/elokuvat.shtml/1244905/is-olli-saarel…
Kommentit (55)
pidettävä todella hallinassa, ei koskaan irti, enkä anna sen edes haistella muita koiria, varsinkaan uroksia. Rodun ominaisuuteen kuuluu valitettavasti tuo piirre, etteivät ne siedä "pikku räykyttäjiä" eivätkä samaa sukupuolta. Toki poikkeuksiakin on, mutta en ole vielä sellaista nähnyt. Oma koirani on lapsiperheessä kasvanut ja kiltti, muttei mikään lelukoira eli sitä ei saa repiä, kiihdyttää tms. myöskään lelun kiskontaleikkejä ei voi harrastaa, koska alkaa herkäsi murista tosissaan ja kiihtyy.
Kiva koira muuten, mutta nämä on faktoja joita jokaisen amstaffia harkitsevan tulisi tietää.
Kiitos tästä kommentista. Sun kaltaiselle henkilölle amstaffi sopii rotuna loistavasti! Tiedostat tilanteen & rodun ominaispiirteet ja osaat tietoisesti välttää koiran kiihtymiseen johtavia tekijöitä. Monet amstaffin omistajat ei valitettavasti suhtaudu asiaan samalla realismilla.
1. Cesar EI ole koirakouluttaja, hän kouluttaa ihmisiä ja kuntouttaa koiria. Hän on lisäksi vielä jotain paljon parempaa: hän on "koirapsykologi" ja luettuani kaikki hänen kirjansa ja perehdyttyäni hänen muuhunkin tuotantoonsa, vannon hänen näkemykseensä 100 prosenttisesti. Tuire Kaimion tuotannonkin lukeneena, pidän hänen ideoitaan ihan hyvinä, mutta Cesarin ainutlaatuiseen ideologiaan Kaimion oppeja ei voi edes verrata. Ns. Kaimiosta Cesariin siirryttyäni, koirani voi paremmin.
2. Ihminen käyttäytyy useasti ja täysin tietämättään seuraajan tavoin. Tällöin koira luonnollisesti pyrkii johtajan asemaan. Tämä on luonnon käytäntö ja eläin REAGOI tilanteeseen, ei suinkaan rupeaa järkeilemään: "Kannattaako ryhtyä johtajaksi, kun on ne paineet ja muut..."
3. Cesar ei satuta koiria ja hänen metodinsa perustuvat nimen omaan alkukantaiseen laumakäyttäytymiseen: johtaja kurittaa (puree) ei-toivotusta käyttäytymisestä. Cesarin käyttämänä, tämä on jämäkkä kosketus sormenpäillä.
4. Kirjoituksellasi "rakkaudesta laumassa", inhimillistät koirat. Tämä on suuri virhe, sillä koira on ELÄIN.
5.Cesar antaa AINA korvaavaa käytöstä: LIIKUNTA, eli kävelylenkit (vaeltaminen) ja esim agility.
6. Et selvästikään ole perehtynyt miehen oppeihin, vaan tuomitset hänet ehkäpä kateudesta. Onneksi asia (Cesarin koirien tasapainoisuus ja onnellisuus) ei ole kiinni SINUN uskostasi :)!
1. Cesar EI ole koirakouluttaja, hän kouluttaa ihmisiä ja kuntouttaa koiria. Hän on lisäksi vielä jotain paljon parempaa: hän on "koirapsykologi" ja luettuani kaikki hänen kirjansa ja perehdyttyäni hänen muuhunkin tuotantoonsa, vannon hänen näkemykseensä 100 prosenttisesti. Tuire Kaimion tuotannonkin lukeneena, pidän hänen ideoitaan ihan hyvinä, mutta Cesarin ainutlaatuiseen ideologiaan Kaimion oppeja ei voi edes verrata. Ns. Kaimiosta Cesariin siirryttyäni, koirani voi paremmin.
2. Ihminen käyttäytyy useasti ja täysin tietämättään seuraajan tavoin. Tällöin koira luonnollisesti pyrkii johtajan asemaan. Tämä on luonnon käytäntö ja eläin REAGOI tilanteeseen, ei suinkaan rupeaa järkeilemään: "Kannattaako ryhtyä johtajaksi, kun on ne paineet ja muut..."
3. Cesar ei satuta koiria ja hänen metodinsa perustuvat nimen omaan alkukantaiseen laumakäyttäytymiseen: johtaja kurittaa (puree) ei-toivotusta käyttäytymisestä. Cesarin käyttämänä, tämä on jämäkkä kosketus sormenpäillä.
4. Kirjoituksellasi "rakkaudesta laumassa", inhimillistät koirat. Tämä on suuri virhe, sillä koira on ELÄIN.
5.Cesar antaa AINA korvaavaa käytöstä: LIIKUNTA, eli kävelylenkit (vaeltaminen) ja esim agility.
6. Et selvästikään ole perehtynyt miehen oppeihin, vaan tuomitset hänet ehkäpä kateudesta. Onneksi asia (Cesarin koirien tasapainoisuus ja onnellisuus) ei ole kiinni SINUN uskostasi :)!
Ylläoleva viesti oli siis vastaus Ongelmakoirakouluttajaopiskelijalle
Koirakuiskaaja-fanit voisitte ottaa koirista jotain selvää ennen kuin alatte väittää Cesaria hyväksi koirankouluttajaksi. :DD
Suosittelen tutustumaan noin alkuun esimerkiksi Tuire Kaimion tuotantoon. Pohjoismaiden koulutetuimpia henkilöitä koirien kouluttamisen suhteen. Joka puolella on koirakouluja ja kouluttajia, joiden oma koulutus on kuitenkin mitätön. Kokemus koirista ei tarkoita oikeaa tietoa koirista ja niiden koulutuksesta.
Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan. Hyvän omistajan tai kouluttajan ei tarvitse käyttää kuristuspantaa tai sähköiskuja tai pakottamista saadakseen koiran käytöksen muuttumaan. Hyvä kouluttaja on omaksunut toimintatapoihinsa periaatteita muun muassa susilaumasta, jossa johtajapari välttää viimisimpään saakka "alaistensa" minkäänlaista satuttamista. (Lauma ei kestäisi jos laumanjäsenet eivät kunnioittaisi johtajakoiria rakkaudesta tai jos ne tappelisivat ja näin heikentäisivät toisiaan).
Cesar kyllä kertoo koirille minkälaisesta käytöksestä hän satuttaa koiria, hän ei esimerkiksi koskaan ohjaa koiran käytöstä toivotumpaan suuntaan antamalla tilalle jotain korvaavaa käytöstä. En usko, että Cesarin kouluttamat koirat ovat tasapainoisia, onnellisia enkä varsinkaan, että ne tottelisivat kunnioituksesta enkä mitenkään, että tulokset olisivat pitkäaikaisia.
Terveisin, Ongelmakoirakouluttajaopiskelija
Tuskin edes olet oikeasti alan opiskelija, sen verran lapsellista on tekstisi. Et esim. erota susilaumassa vallitsevaa harmoniaa dominanssin ottaneen kotikoiran tilanteesta? Tottakai ne siellä susilaumassa kunnioittaa johtajaansa kun sehän on normaalitilanne. Tilanne, jossa koira on ottanut perheessään vallan, ei ole normaalitilanne missään mielessä vaan kriisi, joka pitää mahdollisimman nopeasti saada normalisoitua. Koira ei voi koskaan olla perheensä ihmisten yläpuolella.
Tiedoksesi kerron myös, että joskus myös joku susilauman nuorista uroksista/naaraista yrittää ottaa vallan ja haastaa uhkorohkeasti johtajan, tällöin lauman hallitseva johtaja (ja mahdollisesti koko muu johtajalleen uskollinen lauma) rankaisee tätä uhoajaa ja lannistaa sen omalle paikalleen. Mahdollisesti ajaa ulos koko laumasta.
Samaa mieltä kanssasi...kovin lapsellista tekstiä.
Koirakuiskaaja-fanit voisitte ottaa koirista jotain selvää ennen kuin alatte väittää Cesaria hyväksi koirankouluttajaksi. :DD
Suosittelen tutustumaan noin alkuun esimerkiksi Tuire Kaimion tuotantoon. Pohjoismaiden koulutetuimpia henkilöitä koirien kouluttamisen suhteen. Joka puolella on koirakouluja ja kouluttajia, joiden oma koulutus on kuitenkin mitätön. Kokemus koirista ei tarkoita oikeaa tietoa koirista ja niiden koulutuksesta.
Hyvin harvan koiran kohdalla tulisi keskittyä näihin Cesarin johtajuusongelmiin. Koira ei aktiivisesti havittele johtajan paikkaa, sillä se tuo aikamoisesti vastuuta mukanaan. Hyvän omistajan tai kouluttajan ei tarvitse käyttää kuristuspantaa tai sähköiskuja tai pakottamista saadakseen koiran käytöksen muuttumaan.
Sanoisin aivan päinvastoin. Useimmat koirat (erityisesti urokset, toki rodusta riippuen) havittelevat johtajuutta aktiivisesti. Ehkä ajoittain asemaansa sopeutuen, mutta silti aina välillä testaten. Ja jos tilanne tulee, ne omaksuvat johtajan roolin silmänräpäyksessä. Useimmat koirakuiskaajassa esitellyt ongelmakoirat ovat juuri tällaisia lauman johtajiksi itseään kuvittelevia, joita tämän vuoksi on mahdoton käsitellä ja joihin omistaja ei saa minkäänlaista otetta.
Mutta jatka sä vaan sitkeästi alan opiskelua. Selkeästi huomaa, että tarvitset sitä vielä. Ehkä sitten jonakin päivänä pääset jopa siirtymään teoriasta käytäntöön ja huomaat useimpien kirjoista lukemiesi "totuuksien" olevan toimimattomia käytännössä. Tai sitten nykyiset kokemuksesi rajoittuvat luontaisesti alistuviin palveluskoiranarttuihin.
Toki Kaimion kirjoissa on paljon järkeviäkin ajatuksia, mutta kerrotko mulle, miten ilman fyysisyyttä irrotat esim. toisen koiran tai vaikkapa lapsen kurkkuun kiinni käyneen koiran? Miten koiralle, ilman fyysisyyttä, osoitat, ettei noin saa missään tapauksessa tehdä? Sanot sille: "hyi hyi Musti, ei noin saa tehdä" ja seisot kädet puuskassa toimettomana tai heiluttelet koiran edessä kongia mielenkiintoa herättääksesi, kun koira jatkaa hyökkäystään? Tai mitä teet jos näet, koirasi eleitä tulkitsemaan kykenevänä, että koira aikoo näykätä esim. lasta? Yrität kohdistaa sen huomion lelua vinguttamalla? Ymmärrät varmaan, että se ei moniin koviin rotuihin tehoa?
Koiran pureminen ja hyökkäys ei tule koskaan yllätyksenä. Jos omistaja osaisi tulkita koiran käytöstä, on varoitusmerkit olleet ilmassa jo kauan aikaa, ihan varmasti myös tässä Saarelan tapauksessa. Useimmat tietävät koiransa olevan remmiräyhääjä ja ettei se tule muiden kanssa toimeen, silti varotoimia koiran hyökkäyksen varalle ei tehdä tai puututa ongelmaan tarpeeksi ajoissa.
terv. mv -molosseja jo 25 vuotta kasvattanut
Loistava vastaus! Tottakai fyysisyyttäkin tarvitaan! Mutta, on oltava myös ja etenkin henkisesti vahvempi. Jos ei uskalla/pysty koskemaan koiraansa, ei sellaista pidä ottaa!!
Mitä väliä?
"näin voi käydä kun 2 koiraa ottaa yhteen".
Ei siinä koirat ottaneet yhteen!
Antoi myös ymmärtää, että toinen koira oli jo niin vanha, että jouti kuolla!että saarelassa ei ois vikaa, mutta mistä kukaan tietää, miten toi tilanne alkoi?
uutisessa sanottiin, että koira syöksyi toisen kimppuun ovesta, mutta onko koirien välillä aiemmin ollut kitkaa? kuka tietää? koira muistaa tollaset, ja käyttää tilanteen hyväkseen kun on mahdollista, eläimiä kun ovat.
Ei sillä ole mitään väliä miten kaikki tapahtui, oliko koirien välillä ollut kitkaa, tai provosoiko toinen - lopputulos tässä on se ratkaiseva! Toinen koira kuoli omassa kotirapussaan, niin ei saa missään tilanteessa tapahtua: tervepäinen koira ei koskaan tapa toista tai edes pure verille asti. Koirat ottavat yhteen silloin tällöin, mutta kuolemaan ei normaali tappelu johda. Tämä Saarelan koira on ollut varmasti juuri sellaisessa transsitilassa, johon tuon rodun koirat helposti joutuvat: eli eivät tunne, kuule tai näe mitään, ainoastaan keskittyvät taistelemaan.
Tässä tilanteessa isompi, taistelukoiraksi jalostettu jässikkä on hyökännyt selkeästi itseään pienemmän kimppuun. Reilu peli ja normaalia käytöstä? Ei todellakaan. Tapahtunutta ei voi selittää millään muulla kuin omistajan kyvyttömyydellä. Vaikka koirilla olisi aiemminkin ollut kitkaa, ei normaali koira hyökkää eikä normaali omistaja, joka on lauman johtaja, salli sitä. Koiran omistajan olisi pitänyt hallita tilanne ja estää toisen koiran kuolema.
Tuon lehtijutun perusteella ei pysty sanomaan tapahtumista ja historiasta yhtään mitään. On niiiiin helppo kauhistella Saarelan amstaffia. Minua pelottaisi tavallinen palsta mamma rappukäytävässä paljon enemmän kuin normi amstaffi. Hurjempaa elukkaa ei olekaan ja käy kyselemättä toisen osapuolen päälle.
olin olkoilemassa oman amstaffini kanssa jolloin naapurin jättimäinen kultainennoutaja hyökkäsi suoraan reiteeni kiinni kohtalokkain seurauksin reisivaltimoni viottui niin pahasti että tällä hetkellä istun pyörätuolissa ja odotan taas uutta leikkausta ja koska en halunnut naapurin koiralle pahaa hän sai pitää koiransa joka on se jälkeen käynyt tiettävästi ainakin yhteen naapuruston ihmiseen kiinni mutta onneksi koiriin se ei ole toistaiseksi koskenut. lapset pikkuisen huolettaa!!
National geography -kanavaa seuranneena en ole mainitsemiasi asioita nähnyt. Cesarin neuvoilla tämä amstaffin hyökkäyskin olisi luultavasti estetty. Jatkuvasti näkee tilanteita, joissa "pikkukoirien" annetaan räksyttää isommille (pelkoargessio) ja sitten isot vastaa haasteeseen ja tappelu on valmis. Sekä koirien agressiiviset hyökkäykset, ETTÄ pienten koirien provosoiva käytös tulee estää. Kuri on kaiken a ja o.
Kävisipä joku koira kuolettavasti Olli Saarelan kimppuun, niin toteaisin myös: "Sehän oli jo vanhakin..."
Olli Saarela on just sen olonen tyyppi, että sillä olisi tuollainen koirakin.
pidettävä todella hallinassa, ei koskaan irti, enkä anna sen edes haistella muita koiria, varsinkaan uroksia. Rodun ominaisuuteen kuuluu valitettavasti tuo piirre, etteivät ne siedä "pikku räykyttäjiä" eivätkä samaa sukupuolta. Toki poikkeuksiakin on, mutta en ole vielä sellaista nähnyt. Oma koirani on lapsiperheessä kasvanut ja kiltti, muttei mikään lelukoira eli sitä ei saa repiä, kiihdyttää tms. myöskään lelun kiskontaleikkejä ei voi harrastaa, koska alkaa herkäsi murista tosissaan ja kiihtyy.
Kiva koira muuten, mutta nämä on faktoja joita jokaisen amstaffia harkitsevan tulisi tietää.