Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nyt aikuisena onnellinen siitä, että vaikka olin avioerolapsi..
17.12.2010 |
Äitini ei koskaan tehnyt uusissa (pitkissä) parisuhteissaan lisää lapsia; vaan sain olla hänelle "se yksi ja ainoa". Äitini oli isäni ja äitini erotessa kuitenkin vasta 26-vuotias - nuori nainen, jolla monta hyvää lapsentekovuotta vielä edessä.
Isäni sen sijaan yritti uuden naisystävänsä kanssa 4 vuotta lasta, ja lopulta saivat tyttären.
Perheissä, joissa on sinun, minun ja meidän lapsia, joku lapsista ( / jotkut lapsista) jäävät aina porukan ulkopuolisiksi; kokevat etteivät saa yhtälailla ( / tarpeeksi) rakkautta tmv. irrallisuutta perheestään.
Tämä yhteiskunnan nykymeno aiheuttaa pitkässä juoksussa paljon irrallisuutta, rakkaudettomuutta, tasapainottomuutta, kipuilua ja henkisesti särkyneitä ihmiskohtaloita.
Mut hei; onhan meillä masennuslääkkeet ja intensiivinen terapia! Voivat keskenkasvuiset aikuiset olla vastuuttomia jatkossakin. (Ja kyllä tämä oli sarkastista!).
Kommentit (263)
aiheutat lapsillesi traumoja? Kerroppa se meille kun kuulostat niin täydelliseltä.
Elämään kuuluu paljon traumatisoivia asioita. Niistä sinä et varmasti halua keskustella joita itse aiheuta päivittäin lapsillesi. Miten ne asiat olisivat estettävissä. Tietoiset valintasi eivät olekkaan lastesi parhaaksi vaikka niin kuvittelet.
Olisiko esim. kokemustesi perusteella ollut parempi, että et olisi hankkinut lapsia lainkaan. Se olisi voinut olla lapsille se kaikkein paras ratkaisu. Riskit olisivat poistuneet. Ei avioeroa tai puolison kuolemaa tai jopa omaa kuolemaa jossa miehesi olisi ehkä sittenkin halunnut vielä lisää lapsia ja lapsesi olisi saanut niitä sisarpuolia....
Taidat elää kuplassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ja tiedät varmaan itsekin miksi, kun ajattelet asiaa hiukan ja lueskelet vanhempia viestejä.
Tässä ketjussa ollaan jo monta kertaa todettu (ja minä olen todennut!), että toki vastaavia ongelmia voi olla myös ydinperheissä - ei kukaan ole kieltänyt tässä sitä. Ylipäätään lasten altistumisesta vahingollisille aikuisten käyttäytymismalleille voikin tehdä ihan oman aloituksen.
Ja se, että pahoinvointia esiintyy, ei tarkoita sitä, että sen määrää tulisi tietoisesti omalla toiminnallaan lisätä.
Ap.