Piiskaaminen oli vielä 70-luvulla ihan hyväksytty kuritusmuoto lapsille,

Olimme kolme melko villiä poikaa. Vanhempiemme oli tarkoitus antaa meidän kasvaa ns. "vapaasti" - vaan onneksi tulivat järkiinsä. Remmi meillä otettiin käyttöön ja saimme maistaa sitä, typeryyksistämme. Aina ensin keskusteltiin ja pitkään.. ja kun asia ei mennyt perille, isän kanssa mentiin saunakammariin ja siellä piti ottaa housut poi ja sitten isän polvienpäälle tai seisaaltaan, niska isän kainalossa ja sitten, tuli remeliä. Olimme kaikki kolme "kloppia syntyneet, aivan peräkkäin ja hölmöilyista, joita riitti, olisi kertomista vaikka parin kirjan verran..olemmekin joskus nauraneet, koko perheen voimin että, tosi mielenkiintoisen teoksen, saisi seikkailuistamme.. Olenne myös puhuneet vanhempiemme kanssa, että oli oikein kun muuttivat "kasvatuslinjaansa". -Varsinkin nyt kun olemme seuranneet, joittenkin sen aikaiste kavereittemme kohtaloita.. Kolmisin olemme myös puhuneet, että vanhempamme toimivat oikein, koventaessaan otteitaan, siinä vaiheessa, kun me sankarit olimme luisua käsistä. Järkytys oli tietysti melkoinen, aluksi - kun "vapaasta" siirryttiin "ankarampaan". Mutta keskustelemalla jo silloin ymmärsimme oikean ja väärän - mutta käytännössä se ei toiminutkaan aivan, niin. Joten sitä isän remeliä kyllä tarvittiin ja tarpeeseen tuli 9-15. vuode iässä, maisteltua kunnolla.JA syystä, eikä koskaan vihasta. Meillä veljeksillä onkin tapana sanoa - laista huolimatta, jokainen remmitys tuli tarpeeseen.

etta kasvattaa voi muutenkin kuin ruumiillisesti kurittamalla? Ajatusjuoksusi on naiivi ja hyvin mustavalkoinen - joko eletaan kuin siat pellossa ilman mitaan kuria, tai piiskataan remmilla vahan jarkea. Siihen valiin mahtuu paljon muutakin. :-/

Lapsena lyödyt läimivät estotta omia lapsiaan.

Mua on lapsena lyöty, enkä ole koskaan ketään lapsistani läiminyt tai muten fyysisesti kurittanut.

Eikä mulle mitään traumoja ole asiasta jäänyt, vaikka aika syyttä mua läimittiin.

Ainoastaan tuttavaperheen isää kohtaan kannan hienoista kaunaa, löi avokämmenellä päin naamaa kun en heidän mökillään suostunut syömään kaurapuuroa. Ja vanhemmilleni siitä, että eivät siihen mitenkään reagoineet. Mut en silti mitään terapioita tarvi senkään tiimoilta.

Jotenkin muoti-ilmiö tuo terapiakin nykyään. Jos varpaansa lyö kynnykseen, sitäkin pitää lähteä terapoimaan.

Lapsena lyödyt läimivät estotta omia lapsiaan.

Mua on lapsena lyöty, enkä ole koskaan ketään lapsistani läiminyt tai muten fyysisesti kurittanut.

Eikä mulle mitään traumoja ole asiasta jäänyt, vaikka aika syyttä mua läimittiin.

Ainoastaan tuttavaperheen isää kohtaan kannan hienoista kaunaa, löi avokämmenellä päin naamaa kun en heidän mökillään suostunut syömään kaurapuuroa. Ja vanhemmilleni siitä, että eivät siihen mitenkään reagoineet. Mut en silti mitään terapioita tarvi senkään tiimoilta.

Jotenkin muoti-ilmiö tuo terapiakin nykyään. Jos varpaansa lyö kynnykseen, sitäkin pitää lähteä terapoimaan.

Itse olen syntynyt -85 eli vähän nuorempaa porukkaa kuin muutoin tässä ketjussa. Saatiin luunappia, tukistuksia ja kerran selkään (olinpa mennyt tuhoamaan muksuna osan urheilukentän pukukopista sisältä). Ja olihan meillä ainna "vitta" (eli se koivuniemen herra) kaapin päällä pelotteena.

Ei noista mitään traumoja ole jäänyt ja isäni (joka meitä aina fyysisesti kuritti) on läheisempi kuin äitini, vaikka antoikin luunapin tai tukistuksen ainakin kerran viikossa.

Ja ei, omia lapsiani en ole fyysisesti kurittanut, tähän mennessä on puhe tms. mennyt tarpeeksi hyvin perille.

luulin, että piiskaaminen oli lähinnä maaseudulla asuvien kuritusmuotona. Muutaman kerran äiti piiskasi risulla, useammin kuitenkin veti tukasta ja karjui. Henkinen väkivalta oli pahinta, mitätöiminen ja puhumattomuus.

Vaikkei nimitystä tuolloin vielä ollut, oli se wt-touhua, joka ei normaalipiireissä tosiaankaan ollut hyväksyttyä.

Minä olen lähtöisin wt-perheestä. Vaikka nimitys on vähän huono Suomessa, niin se kuvaa parhaiten lapsuuden perhettäni.

Olin kovin kiltti ja arka lapsi, mutta silti sain piiskaa milloin mistäkin syystä.

Kerran syyksi riitti se, että en uskaltanut puhua lääkärille. Ihan hyvin vaivan hoitaminen onnistui vanhempien oirekuvailunkin avulla, mutta isää ärsytti kun oli joutunut ajamaan pitkän matkan autolla ja odottelemaan lääkäriä, ja vielä kaiken päälle lapsi ei puhunut lääkärille.

Joskus meillä piiskattiin kaikki lapset jos vaikka leikeissa oli sattunut joku vahinko, esim. kukkaruukku kaatunut ja mullat levinneet lattialle, eikä syyllistä tapaukselle löytynyt.

Joskus syyksi riitti se, että ei ollut huomannut nostaa roskaa pois lattialta. Roska oli silloin sen lapsen syy joka sattui olemaan lähimpänä isää.

En tiedä luulivatko vanhempani sen kaiken olevan kasvattamista ö.ö

Koivuniemen herra oli oven päällä kannustamassa kiltteyteen. Ei sitä kyllä koskaan käytetty.

Terv. vuonna 1980 -syntynyt.

syntynyt 1989 ja olin lapsena pihapiirin ainut joka ei saanut remmistä. kouluaikaankin muut puhuivat aina että saa remmistä.

mieheni kanssa jouduttiin törmäyskurssille kun hänen mielipide oli että voi piiskata, koska myös häntä ja kaikkia kavereitaan on piiskattu lapsena.



omaan lapseemme emme käytä minkäänasteista fyysistä kuritusta.



pointti on, että ainakin 90-luvulla oli vielä ainakin meidän kaupungissa todella yleistä sosiaaliseen taustaan katsomatta. muutama vanhoillinen opettajakin oli jotka nostelivat alakouluikäisiä seinille ja jos jollain oli kännykkä koulussa niin heittivät maahan että meni palasiksi.. :D

Tukkapöllyä sain kyllä, muttaettä ihan piiskaaminen?

Mistä tietosi on peräisin?

Näitä viestejänne lukiessani en voi muuta kuin todeta, että Vauva-palsta taitaa olla täynnä sairaita mieliä, peräisin sairaista kodeista. Surettaa. Sillä teidän elämänne on varmaankin ollut epäinhimillistä. Vaan ei tavallista. Voi kunpa saisitte nyt aikuisina tarvitsemanne avun!

Kato iha mist tahansa, kielletty suomessa vasta 1984.

vanhemmat käyttäneet minkäänlaista väkivaltaa lapsia kohtaan. Ei vitsaa, tukkapöllyä, luunappeja tai mitään muutakaan vastaavaa. Eikä tule kyllä mieleen että olisin ikinä kuullut kavereiden tai sukulaislastenkaan saaneen piiskaa.

todeta että en tunne ketään jota vanhemmat olisivat hakanneet, tai lyöneet. Jos parikymmentä ihmistä av:llä on jotain mieltä, ei pidä yleistää sitä koskemaan koko suomea.

Taitaa olla tietyissä piireissä tietynlaiset tavat, ihan vuosikymmenistä riippumatta.

enkä koskaan ole saanut koivuniemen herraa tai muutakaan fyysistä kuritusta. Ei myöskään ikätovereitani piiskattu (tai sitten se on hyvin salattu ja arka asia, ns. luuranko kaapissa). Varsin vapaan kasvatuksen tunnen saaneeni. Ero nykyaikaan on lähinnä siinä, että vanhemmat eivät osallistuneet lasten leikkeihin (paitsi mahdollistamalla leikkejä, tekemällä esimerkiksi keinuja, puuhevosia, puujalkoja, korkeushyppytelineitä, jäädyttämällä luistinkenttiä ym).

ne jotka eivät silloin eläneet ottakoot asiasta selvää.

"kiltti lapsi" vm -75 joskin piiskan välttänyt, poikkeuksena sisaruksista ja kavereista.. niinpä sitten olenkin aikuisena tuhma.

muttei ikinä sivistyneissä normaaliperheissä. t. 60-luvulla syntynyt.

hyvin kulturellina ja hyvänä perheenä. Mies kapungin johtavissa hommissa. Remmillä läiksi lapsiaan tämän tästä. Myös ne perheet joissa lapset piiskaa tai risua mahdollisesti saivat (ainakin uhkana oli) olivat tavallisia keskiluokkaisia perheitä.

ei missään tapauksessa ole SIVISTYNYTTÄ, pitipä perhe itseään miten kulturellina tai hyvänä.

ne jotka eivät silloin eläneet ottakoot asiasta selvää.

"kiltti lapsi" vm -75 joskin piiskan välttänyt, poikkeuksena sisaruksista ja kavereista.. niinpä sitten olenkin aikuisena tuhma.

muttei ikinä sivistyneissä normaaliperheissä. t. 60-luvulla syntynyt.

hyvin kulturellina ja hyvänä perheenä. Mies kapungin johtavissa hommissa. Remmillä läiksi lapsiaan tämän tästä. Myös ne perheet joissa lapset piiskaa tai risua mahdollisesti saivat (ainakin uhkana oli) olivat tavallisia keskiluokkaisia perheitä.

ei missään tapauksessa ole SIVISTYNYTTÄ, pitipä perhe itseään miten kulturellina tai hyvänä.

hyvon toimeentuleva. Mitä siellä sisällä tapahtui, sitä nyt eivät kaikki tuskin tietäneetkään. Kuten mekään emme kaikkien perheiden asioita voi tietää.

Olen monesti miettinyt, että millaisia tyyppejä nämä piiskan antajat oikein ovat. Onko heillä jokin yhteinen luonteenpiirre tai muu yhdistävä tekijä?



Itse ajattelisin, että ihan pientä lasta ei raaski millään satuttaa, koska hän luottaa ja turvautuu sinuun. Ja jonkun 15-16-vuotiaan piiskaaminen vaatii kurittajalta melkoista röyhkeyttä.Pitää olla aivan käsittämätön luottamus omaan oikeassaoloon jos pystyy hanttiin pistavää teiniä kurittamaan.

Itse en muista saaneeni piiskaa, sisko sai kyllä. Sain tukkapöllyä ja läpsimistä, ihan tarpeeksi nöyryyttävää ja kivuliasta sekin.



Omia lapsiani on joskus heikkona hetkenä tehnyt mieli ottaa tukasta. Mutta olen kertonut heille, että lapsia ei saa lain mukaan kurittaa. Lasten on syytä tietää omat oikeutensa itsekin.



vm. 72

saanut vain luunappeja joskus pienenä. Olen syntynyt -91. 90-luvun lopussa syntynyt siskoni ei tietääkseni ole saanut niitäkään.



Olen sitä mieltä, että luunappi on ihan hyväksyttävä keino rangaista. Ehkä se on se vitsan puute, joka saa mut ajattelemaan näin. En tiedä.

Nykyään kaikkeen haetaan selityksiä ja osa niistä on todella kaukaa haettuja. Ei nykyään kaikki varmasti ajattele seksiä ensimmäisenä kun kuulevat puhuttavan piiskaamisesta.

Meillä oli koivuniemenherra parvekkeen oven päällä muistuttamassa mitä tapahtuu tuhmille lapsille. Sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty vaikka ei ihan kilttejä aina oltukkaan.

Isäni menetti hermonsa vain kerran ja repi minua pahasti hiuksista, siis niin että koko kroppa tuli mukana. Siitä ei koskaan puhuttu, mutta uskon että isäni katui syvästi.

Se oli kyllä minulle järkyttävä kokemus....

Olimme kolme melko villiä poikaa. Vanhempiemme oli tarkoitus antaa meidän kasvaa ns. "vapaasti" - vaan onneksi tulivat järkiinsä. Remmi meillä otettiin käyttöön ja saimme maistaa sitä, typeryyksistämme. Aina ensin keskusteltiin ja pitkään.. ja kun asia ei mennyt perille, isän kanssa mentiin saunakammariin ja siellä piti ottaa housut poi ja sitten isän polvienpäälle tai seisaaltaan, niska isän kainalossa ja sitten, tuli remeliä. Olimme kaikki kolme "kloppia syntyneet, aivan peräkkäin ja hölmöilyista, joita riitti, olisi kertomista vaikka parin kirjan verran..olemmekin joskus nauraneet, koko perheen voimin että, tosi mielenkiintoisen teoksen, saisi seikkailuistamme.. Olenne myös puhuneet vanhempiemme kanssa, että oli oikein kun muuttivat "kasvatuslinjaansa". -Varsinkin nyt kun olemme seuranneet, joittenkin sen aikaiste kavereittemme kohtaloita.. Kolmisin olemme myös puhuneet, että vanhempamme toimivat oikein, koventaessaan otteitaan, siinä vaiheessa, kun me sankarit olimme luisua käsistä. Järkytys oli tietysti melkoinen, aluksi - kun "vapaasta" siirryttiin "ankarampaan". Mutta keskustelemalla jo silloin ymmärsimme oikean ja väärän - mutta käytännössä se ei toiminutkaan aivan, niin. Joten sitä isän remeliä kyllä tarvittiin ja tarpeeseen tuli 9-15. vuode iässä, maisteltua kunnolla.JA syystä, eikä koskaan vihasta. Meillä veljeksillä onkin tapana sanoa - laista huolimatta, jokainen remmitys tuli tarpeeseen.