Piiskaaminen oli vielä 70-luvulla ihan hyväksytty kuritusmuoto lapsille,
Kommentit (115)
Ja kyllä veljeni sai remmistä ihan olan takaa.Ja ihan keksityistä syistä.Yläasteella 80-luvulla uskonnon tunnilla opettaja kysyi että kuinka moni on saanut selkäänsä ja olin melkein ainoa joka ei viitannut eli n.90% luokasta oli selkäänsä saanut.Tämä Helsingissä.
Ja vitut!!! Kyllä lapsi muistaa tollaset asiat.
ja nyt sitten ihmetellään miksi lapset tuodaan näytille niin harvoin.
Olen 60-luvulla syntynyt tyttölapsi ja isän vyöstä olen saanut takapuolelle 70-luvulla, muistaakseni v. 1975. se oli eka ja vimppakerta.tukkapöllyjä ja luunappeja tulikin sitten enemmän.ja selkäsaunalla uhkailuja. mutta enpä moisesta mitään tarumoja ole saanut.tuntui ihan luonnolliselta saada rangaistus, kun ei ollut kiltti.
Äitin uhkasi aina livauttaa.
Ei haluttu tietää mitä se oli, joten tehosi.
Eli väkivallalla uhkailu tehosi.
En kyllä ikinä lastani uhkaile livauttaa.
Ja tukistettu ja luunapitettu. Ja lukittu kaappiin. syntynyt oon -68
Suunsoittamisesta ja huonosta käytöksestä tulisi selkäsauna järjestyksenvalvojan toimesta. Käytös on niin käsittämätöntä vaikka moni olisi jo 18-vuotias.
Olen itse ottanut yhteyttä ja kuullut vain haistattelua ja uhkailua.
T: 16-vuotiaan koulukiusatun äiti
joka 70-luvulla "harrasti" lasten ruumiillista kuritusta mm. piiskaamalla tai tukkapöllyä antamalla. Omassa lapsuudenkodissani sai tukkapöllyä, jos oli kovin tottelematon. Pari kaveria sai piiskaakin. Ja omat vanhempani olivat opettaja ja tutkija, kaverien vanhemmat laidasta laitaan.
Piiskaaminen on ehkä ollut hyväksyttyä ns. roskaväen parissa,
ne jotka eivät silloin eläneet ottakoot asiasta selvää.
"kiltti lapsi" vm -75 joskin piiskan välttänyt, poikkeuksena sisaruksista ja kavereista.. niinpä sitten olenkin aikuisena tuhma.
muttei ikinä sivistyneissä normaaliperheissä. t. 60-luvulla syntynyt.
Muistan tapaukset ja aiheesta tuli, ei minulle ole jäänyt asiasta mitään traumoja.
Nykyään jos edes inahdat lapselle, tulee sossusjen tädit viemään huostaan.
Mutta siellä huostassa saa kasvatusisät panna pereseeseen niin tyttöjä kuin poikia.
Ja lyödä ja pitää nälässä ym veemäistä.
Ja sijoitusäidit haukkua ja antaa pilaantunutta ruokaa ja laiminlyödä ihan vapaasti.
ihan kohtalaisen yleistä vielä 80-luvullakin.
Muistan joskus hyvin pienenä nähneeni lehtileikkeen, jossa käsiteltiin lasten piiskaamista. Siinä oli kuva tytöstä ja siinä kerrottiin kuinka piiskaamalla lapsista tulee parempia ja käyttäytyvät paremmin. Olisko ollut just sitä aikaa kun se kiellettiin lailla.
Minulla on aikalailla traumoja piiskaamisesta vaikka muistaakseni en koskaan itse joutunut piiskan alle. Minulla on nimittäin veljiä. Luulen että isä käytti vyötä. Tai joskus risua kun olin ihan pieni, mutta silloin rapsuteltiin pienenä vaan vaatteiden päältä.
Ei sitä useasti tapahtunut ja muistan vain sen että äiti on aina sanonut että ei hyväksy väkivaltaa. Silti oli läsnä kun lapsia piiskattiin eikä tosissaan yrittänyt estää. Yritti siis ehkä estää vain puhumalla mutta ei siten että olisi oikeasti fyysisesti yrittänyt estää. Olen vähän katkera äidille tästä kaksinaismoralismista.
Jos olisin itse saanut selkääni en antaisi sitä ikinä anteeksi. Kerran päätin mielessäni (en muista että sanoinko ääneen vai en)että jos sellaista vielä tapahtuu niin soitan poliisille. Onneksi ei tapahtunut.
Että naapurin tyttö oli saanut kerran selkäänsä. Olettaisin että tuon lain muutoksen jälkeen. Oli sanonut jollekin vieraalle ihmiselle jotain pahasti. Oli niin pieni lapsi ollut silloin että oli sanat tullut suusta erilailla kun piti. Sen sanan tilalla mitä piti tulla tuli toinen melkein samanlainen sana, joka oli ollut pikkuisen loukkaava.
Typerä asia saada selkäänsä kun ei edes tahallaan tehnyt mitään väärin.
ja kerran olen risusta saanut...
Muistan edelleen miksi, enkä todellakaan toistanut typeryyttä enää ikinä. Olin alle 5-vuotias silloin. Ainakin kertakäyttösenä oli sit vissiin aika tehokas :P
En piiskaa, läpsi, töni, tukista tms. omia lapsiani.
ja isä kyllä piiskasi risulla ja nahkaremmillä paljaalle takamukselle. Välillä myös luunappia tuli, mutta useimmin hän tarttui hiuksista ja antoi tukkapöllyä... Äiti ei puuttunut toimintaan, koska pelkäsi itsekin isää.
Ja heidän vanhempansa ovat nähneet useammankin sodan. Oma mummini oli syntynyt vuonna 1899, ukki vuonna 1900.
Viime vuosisadan alkupuoliskolla oli niin erilaiset elämäntavat, elettiin agraariyhteiskunnassa ja elämä oli kaikin puolin kovempaa. Sotien takia oli paljon muutakin väkivaltaa ja ihmiset olivat osin traumatisoituneita, osin varmaan olosuhteiden kovettamia. Oli pakko pärjätä ja lapsetkin haluttiin kasvattaa koviksi, sillä nössöt ei pärjänneet niissä oloissa. Tätä taustaa vasten en pidä mitenkään ihmeellisenä, että 60-70-lukulaisten lasten vanhemmat on vielä piiskanneet ja antaneet luunappeja (joita minäkin sain jokusen, mutta niistä ei kyllä jäänyt traumoja).
En siis missään nimessä kannata lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta siinä kehyksessä ajattelu näyttää ainakin minusta ihan erilaiselta.
isit ja äidit hajottaa lapsen perheen lemmenoikkujensa tai kyllästymisensä takia ja lapset joutuu kamalien äiti- tai isäpuolien nokittavaksi koko lapsuutensa ajaksi tai menettävät toisen vanhemmistaan.
Piiskaa mieluummin, monet vanhemmatkin joutais piiskata takaisin ruotuun
Lapsena lyödyt läimivät estotta omia lapsiaan.
Eivat todellakaan lapsi. 70-luvulla syntynyt, ja meilla kaytettiin kylla ruumiillista kuritusta kaikissa muodoissa. Nahkaremmia, tukistusta, jaakylmia suihkuja vaatteet paalla, sinappia ja etikkaa kielelle.. Eika todellakaan tulisi mieleenikaan tehda mitaan noista lapselleni. Pain vastoin, muistan hyvin vielakin milta ne tuntuivat, joka auttaa etsimaan oikeita kasvatustapoja, ei alistamista ja noyryyttamista.
Olimme kolme melko villiä poikaa. Vanhempiemme oli tarkoitus antaa meidän kasvaa ns. "vapaasti" - vaan onneksi tulivat järkiinsä. Remmi meillä otettiin käyttöön ja saimme maistaa sitä, typeryyksistämme. Aina ensin keskusteltiin ja pitkään.. ja kun asia ei mennyt perille, isän kanssa mentiin saunakammariin ja siellä piti ottaa housut poi ja sitten isän polvienpäälle tai seisaaltaan, niska isän kainalossa ja sitten, tuli remeliä. Olimme kaikki kolme "kloppia syntyneet, aivan peräkkäin ja hölmöilyista, joita riitti, olisi kertomista vaikka parin kirjan verran..olemmekin joskus nauraneet, koko perheen voimin että, tosi mielenkiintoisen teoksen, saisi seikkailuistamme.. Olenne myös puhuneet vanhempiemme kanssa, että oli oikein kun muuttivat "kasvatuslinjaansa". -Varsinkin nyt kun olemme seuranneet, joittenkin sen aikaiste kavereittemme kohtaloita.. Kolmisin olemme myös puhuneet, että vanhempamme toimivat oikein, koventaessaan otteitaan, siinä vaiheessa, kun me sankarit olimme luisua käsistä. Järkytys oli tietysti melkoinen, aluksi - kun "vapaasta" siirryttiin "ankarampaan". Mutta keskustelemalla jo silloin ymmärsimme oikean ja väärän - mutta käytännössä se ei toiminutkaan aivan, niin. Joten sitä isän remeliä kyllä tarvittiin ja tarpeeseen tuli 9-15. vuode iässä, maisteltua kunnolla.JA syystä, eikä koskaan vihasta. Meillä veljeksillä onkin tapana sanoa - laista huolimatta, jokainen remmitys tuli tarpeeseen.
etta kasvattaa voi muutenkin kuin ruumiillisesti kurittamalla? Ajatusjuoksusi on naiivi ja hyvin mustavalkoinen - joko eletaan kuin siat pellossa ilman mitaan kuria, tai piiskataan remmilla vahan jarkea. Siihen valiin mahtuu paljon muutakin. :-/
<a href="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/05/lasten_kurittaminen_yha_ki…" alt="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/05/lasten_kurittaminen_yha_ki…">http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/05/lasten_kurittaminen_yha_ki…; Täytin snä vuonna 8 ja muistan sen. Ehdin kyllä saada piiskaa siihen mennessä muutamaan otteeseen...
Minä olen syntynyt -68. Kyllä sain piiskaa ja risu oli oven päällä pelotteena. Tukkapöllyä tuli vielä teini-iässäkin. Totta kai se on sitä pelolla kasvattamista läheisyyden sijasta. Mutta mistäs kaikilla vaan ei ole resursseja kasvattaa luomalla hyvää suhdetta lapseen.
itsekin ihmettelen miten lapseni voivat olla lähes täyspäisiä vaikka en mitenkään jaksa heidän seuraansa enkä pysty olemaan oikeasti kiinnostunut heidän asioistaan. No esikoista kuritin ruummiillisestikin, luunapeilla ja tukkapöllyillä ja tuntikausien aresteilla lukitussa huoneessa. Mutta nykyään hän on ihan ok 16-vuotias. Sen kaikki lapseni ovat kyllä minulta "perineet" että eivät erityisemmin nauti elämästä vaan useinkin puhuvat että kuoleminen olisi mukava vaihtoehto. Mutta mehän uskomme että elämä ei pääty kuolemaan, joten haluamme vain tästä elämäntilanteesta pois, johonkin parempaan.