Olen tarkkaillut, miten hoikat ystäväni syövät. Itku meinaa päästä.

nimenomaan hoikkana pysyy, kun opettelee olemaan himoitsematta niitä. Epäterveellisessä, paljon kaloreita ja vähän ravinteita sisältävässä ruuassa maistuu suola, sokeri ja rasva, joille ihminen on luonnostaan perso, mutta niistä voi opetella eroon.

Sitten voi elää elämänsä ilman, että koko ajan taistelee himoja vastaan. En minä ainakaan jaksaisi taistella joka päivä pizzan himoa vastaan. Paljon helpompaa on, kun olen oppinut, että en aidosti pidä (teollisesta) pizzasta. Sen sijaan pari päivää matkoilla ilman tuoreita vihanneksia tekee todella tuskaa.

elämäntapojaan. Tuli 3 asiaa mieleen:

- sulla taitaa olla nyt muutenkin vaikeaa, ainakin työn kanssa. Ehkä elämäntapamuutokset ja laihduttaminen kannattaa siirtää sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa on vähemmän stressiä.

-mietit hoikkia ystäviäsi, joiden syöminen on masentavaa. Jos olet 100-kiloinen, laihdut todennäköisesti ainakin ekat 10 kiloa paljon helpommin kuin syömällä pelkkää puuroa ja tomaattikeittoa ja treenaamalla 7x/vko. Vaikka vain vähentämällä herkkuja ja kävelemällä joitakin lenkkejä viikossa.

-totuus on, että laihtuminen ja elämäntapojen parantaminen ei ole "herkkua". Viittaat koko ajan siihen, että liikunta ei tunnu kivalta, tekee mieli suklaata jne. Jos todella haluat laihtua niin ei voi lopettaa heti, kun tuntuu vähän hankalalta tai ei tunnu kivalta. Ihmisen on kyllä mahdollista tehdä asioita, jotka eivät tunnu koko ajan kivoilta. Käyttäytymisen kautta itseä muutetaan. Omasta kokemuksesta voin muuten sanoa, että terveellisempään ruokavalioon ja pieneen näläntunteeseen tottuu yllättävän helposti.

AP:n pitäis saada pääkoppa kuntoon ensin. Itsensä muuttaminen on raskasta ja kaikki kasvu vaatii kasvukipuja. Mutta se ei ole mahdotonta. Työ ei tuo tyydytystä, mies ei tuo tyydytystä, liikunta ei tuo tyydytystä, ruoka ei tuo tyydytystä. Ei niin jos ei osaa nauttia omasta itsestä ja rakasta itseään.

Työ ei joko sovi sulle tai sitte et vaan anna parastas..? Mieti tarkoin millä keinoin vosiit parantaa työn laatua.

Mies ei tee "mitään". No mikä auttaa parisuhde ongelmiin? PUHUMINEN. Ei mikään muu. Pitää puhua ja kuunnella. Pitää olla avoin ja rehellinen ja kunnioittaa toista. Monesti hyvä suhde ja oman itsensä kunnioittaminen parantaa muunkin elämän laatua.

Kun haluaa voida hyvin ja suhteen eteen tekee kaikkensa ja oman itsensä eteen tekee kaikkensa lämän laatu paranee. Kun halu muuttua on suuri ei ahdistus ja kasvukivut enää astä muutosta vaan ne kertovat muutoksesta. Jos olo on muutenkin huono niin mitä väliä jos se hetken tuntuu vieläkin huonommalta. Koska se kipu mitä kärsit tänään on huomenna jo historiaa. :) Älä siirrä sitä huomiseen minkä voit tehdä jo tänään.

Esim. yksi koehenkilö oli arvioinut syöneensä 1000 kcal edestä, mutta todellisuudessa oli mennyt melkein 3000 kcal.

Ei ihme että tällaiset tyypit ovat lihavia!

Vähän kaipaisi tähän ketjuun kyllä rehellisiä kommentteja hoikilta..

Hyvin harva hoikka voi oikeasti syödä paljon, jollei sitten liiku TODELLA paljon.

Monesti hoikka ei ymmärrä, että mikä on vähän, mikä normaalisti ja mikä paljon syömistä. Esim. yksi hyvin laiha ystäväni sanoo "ahmivansa lakuja joka päivä" ja silti olevansa hoikka. No, tämä "ahmiminen" tarkoittaa 2-4 pikkuista lakupalaa päivässä. Minusta ahmiminen on vasta kokonaisen ison pussillisen syömistä päivittäin.. Sama ihminen syö lounaaksi/ päivälliseksi juurikin pienen lautasellisen laihaa keittoa TAI yhden siivun leipää, jonka päälllä on vihanneksia.

Itse asiassa en ole ikinä tavannut hoikkaa ihmistä, joka oikeasti söisi paljon. Kerralla saattaa syödä, mutta sitten ei pitkään aikaan syö. Tai kutsuu pikkiriikkisiä annoksia suuriksi ja väittää siksi syövänsä paljon. Tai oksentaa syötyään. Jokainen tuttu laiha ihminen on tehnyt jotain näistä, nekin joita olen ensin pitänyt "luonnonlaihoina".

Enkä siis syö itsekään paljon, koska en lihomatta voi.

Minä en myöskään pidä liikunnasta ja suklaa ym. herkut maistuvat.



Teininä olin hoikka 50-kiloinen (joka pystyi syömään mitä vaan), mutta vanhetessa painoa hiipi salakavalasti lisää kilo vuodessa ja nyt nelikymppisenä olen lähes 70 kiloa. Lihavaksi ei minua voi sanoa vieläkään, mutta muutaman kilon pudottaminen tekisi hyvää.



"Syytän" liikakiloistani miestä ja lapsia. Kasvisruokaa tai sosekeittoa ei voi kotona laittaa, se ei riitä miehen energiantarpeisiin. Illalla on laitettava kasvaville lapsille "kunnon ruokaa". Muuten voisinkin syödä pelkkiä salaatteja päivät pitkät. Kaksia ruokia (itselle/muulle perheelle) en jaksa laittaa, joten ainoa keino vähän hoikistua olisi varmaan annoskoon pienentäminen.



Ja arkiliikuntaa pitäisi lisätä - kuntosaleista ja aikatauluihin sidotuista liikuntatunneista en pidä, enkä pienten lasten takia voi enkä haluakaan hirveästi käydä harrastuksissa.



Myöskin siinä pitäisi ryhdistäytyä, että ei tosiaan osta herkkuja kotiin. Silloin tällöin kyllä saa herkutella, mutta jokailtainen suklaansyönti kyllä lihottaa.



Olen samaa mieltä siitä, että kahvilla ja tupakalla eläminen ei ole elämää eikä varsinkaan terveellistä sellaista. Kyllä elämästä pitää nauttia eikä sen ainoa tavoite saa olla laihuuden ylläpito.

itseäni kylläiseksi juuri koskaan. Siinä kai se minun lihavuuden taika piilee. Olisi ihanaa, jos tulisi sellainen fiilis, että kiitos olen täynnä. Mutta kun sitä tilaa en helpolla saavuta. 170/78.

silloin vatsalaukku pienenee ja on helppo aloittaa syömään vähemmän -tietenkin sillä edellytyksellä ettet ole raskaana, silloin ei saa paastota

Utelaisuus ja uuden kokeminen motivoisi minua liikkumaan. Ei paikallaan jonkun kuntopyörän polkeminen.

ap

En jaksa lukea ketjua, mutta vinkkaan sulle kommenttiisi liittyen, että ehkä geokätköily saisi sinut liikkeelle? En ole itse kokeillut lajia, mutta tyydytystä uteliaisuudelle ja uutta siinä varmasti olisi.

Loppukaneetiksi vielä, että itse olen suht hoikka, ja pysyäkseni tällaisena en voi paljoa syödä. Niin se vaan on :( Syön noin 1200 kaloria päivässä ja olen 166/54. Jos syön enemmän, lihon. Tykkäisin syödä enemmän mutta en halua olla isompi..

Vähän kaipaisi tähän ketjuun kyllä rehellisiä kommentteja hoikilta..

Hyvin harva hoikka voi oikeasti syödä paljon, jollei sitten liiku TODELLA paljon.

Monesti hoikka ei ymmärrä, että mikä on vähän, mikä normaalisti ja mikä paljon syömistä. Esim. yksi hyvin laiha ystäväni sanoo "ahmivansa lakuja joka päivä" ja silti olevansa hoikka. No, tämä "ahmiminen" tarkoittaa 2-4 pikkuista lakupalaa päivässä. Minusta ahmiminen on vasta kokonaisen ison pussillisen syömistä päivittäin.. Sama ihminen syö lounaaksi/ päivälliseksi juurikin pienen lautasellisen laihaa keittoa TAI yhden siivun leipää, jonka päälllä on vihanneksia.

Itse asiassa en ole ikinä tavannut hoikkaa ihmistä, joka oikeasti söisi paljon. Kerralla saattaa syödä, mutta sitten ei pitkään aikaan syö. Tai kutsuu pikkiriikkisiä annoksia suuriksi ja väittää siksi syövänsä paljon. Tai oksentaa syötyään. Jokainen tuttu laiha ihminen on tehnyt jotain näistä, nekin joita olen ensin pitänyt "luonnonlaihoina".

Enkä siis syö itsekään paljon, koska en lihomatta voi.

Ovat silti hoikkia. Olen tavannut tälläisiä paljon. Olen yksi heistä. Minulla voi mennä suklaalevy päivässä. Syön yleensä kolme patukkaa päivässä. Aamureenin alussa, aamupäiväreenin alussa, ilta reenien alussa.

Tuohon päälle isot lautaselliset/annokset normaalia terveellistä koti/laitos ruokaa. En syö siis mitään herkkuja, vaan tavallista ruokaa, mitä kouluissakin tarjoillaan. Saatan ottaa kolmekin annosta mikäli tiedossa on päiväunet ennen ilta harjoituksia. Käyn paskalla neljästi päivässä. Rasvaprosenttini on 12.

En liho enkä laihdu. Liikun monipuolisesti päivittäin. Syön myös herkkuja. En käytä autoa, vaikka sekin mahdollisuus on. Mittani ovat 164cm, 48kg.



Aloitin urheilemisen 6 vuotta sitten. En kadu hetkeäkään. Lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön. Söin myös laihdutusaikana niukasti 1800 kcal päivässä. Nyt kun olen oikeissa mitoissa voin syödä normaalisti ja sen lisäksi herkutella eikä kiloja tule.

kertoo kyllä ihan toista. Useimmat tuntemani hoikat/normaalipainoiset ihmiset eivät juurikaan kiinnitä huomiota siihen, mitä ja millaisia määriä syövät. Heillä on normaali ja rento suhde ruokaan. Sen sijaan ylipainoiset tekevät syömisestä elämää suuremman ongelman. Koko ajan mietitään kaloreita, hiilareita, protskuja, vitamiineja yms. ja yritetään syödä mahdollisimman TERVEELLISESTI ja KEVYESTI, ruuan mausta viis. Ruoka hyvine ja pahoine puolineen pyörii mielessä koko ajan, herkuista ja niiden välttelystä tehdään elämän pääsisältö. Kun koko ajan miettii suklaata, niin onko ihme, jos aina repsahtaa sitä ostamaan ja ostaa ja syö kerralla paljon?

huomaan kyllä taas vääriä käsityksiä hoikista ihmisistä,ei kannata yleistää. toki jotkut hoikat tekevöt juuri noin,mutten usko että ihan jokainen sun ystäväsikään tekee.



minä olen hoikka ja syön kyllä ihan kaikkea. saatan intoutua ja syödä pizzan ja kerran viikossa on karkkipäivä.syön kuitenkin melko vähän leivonnaisia ja muuta vastaavaa,siksi syön juhlissa aika vähän herkkuja.Toki yleensä juuri muodon vuoksi maistan synttärikakkua esim. ja syön keksin tai piirakkaa. pullaan en kyllä koske missään tilanteessa,sillä en pidä pullista laisinkaan.ravintolaan mennessä tilaan sitä mitä milloinkin tekee mieli.täällä tosin 1 ainoa ravintola,jossa käydään ja annokset on todella todella suuria. siksi joskus otetaan ihan vain salaatit

Uintihan vasta tylsää onkin, aina sitä samaa rataa eestaas eestaas, eikä edes maisemat vaihdu. Taidat tosiaan vetää meitä höplästä noine tekosyinesi.



Hommaa sykemittari ja keskity pitämään syke kävellessäsi tietyllä alueella. Eipä ole enää "tylsää". Ja hanki polvituet kävelylenkkejä varten.

Tätä vinkkiä ei kai kukaan ole vielä antanut: suhtaudu ruokaan kuin toipuva alkoholisti viinaan: "tänään en juo". Eli päivä kerrallaan. "Tänään syön vain yhden lautasellisen lasagnea. Tänään en syö suklaata." Jne.

Ja kyllä mä vaan uskon, että kun opit hallitsemaan syömistäsi, saat itsetuntoa, se näkyy päältä, oppilaatkin huomaavat sen eivätkä kohtele sinua kuin lapasta.

Olen itse varsinainen kävelynarkkari, mutta en ajattele sitä minään velvollisuutena ja kuntoiluna, vaan tilaisuutena olla yksin, selvittää päätäni, suunnitella tulevia, pohtia menneitä jne (samaa voi tehdä kaikessa liikunnassa tietysti). Ei se varsinaisesti varmaan laihduta, mutta virkistää ja vahvistaa. Kävelemistä pidetään myös hyvänä depressiontorjuntakeinona, on kuulemma ihan tutkittu juttu.

Mitä tuo nim. 70 täällä vielä tarkoittaa? Ku ei ne voi ainakaan viestien lukumääriä olla...o_O

Veteraanit tietävät tämän. Kunnioitus ruokaa kohtaan on kadonnut. Ruokaa syödään, jotta jaksetaan työskennellä. Miksi työskennellään? No siksi että saadaan ostettua lisää ruokaa.



Itsellä on tapana aina kakkupalan jälkeen laskeutua syvään horse stanceen ja tehdä 3000 lyöntiä vasemmalla ja 4000 lyöntiä oikealla kädellä.

Koska harjoitus on suhteellisen rankka ja vie 20 minuuttia, jätän usein kakkupalan ja pullan syömättä.





T:N43

Haluat laihtua, mutta et tehdä mitään sen eteen. Et halua liikkua, koska se on tylsää etkä syödä kevyemmin/terveellisemmin, koska ranskalaiset maistuvat paremmalle. Jos haluat laihtua ja voida paremmin, niin ratkaisu on niinkin yksinkertainen kuin "lisää liikuntaa, terveellisempää ruokaa". Kuka on sanonut, että laihtuminen olisi helppoa? Mikä siinä Elixiassa oli vikana? Paljon eritasoisia ryhmäliikuntatunteja ja mahdollisuus saliohjelmaan, joka tukisi tavoitteita.



Ole sitten läski, jos et ole yhtään valmis menemään epämukavuusalueelle. Ei laihduttaminen ole kivaa!

Veteraanit tietävät tämän. Kunnioitus ruokaa kohtaan on kadonnut. Ruokaa syödään, jotta jaksetaan työskennellä. Miksi työskennellään? No siksi että saadaan ostettua lisää ruokaa.

Itsellä on tapana aina kakkupalan jälkeen laskeutua syvään horse stanceen ja tehdä 3000 lyöntiä vasemmalla ja 4000 lyöntiä oikealla kädellä.

Koska harjoitus on suhteellisen rankka ja vie 20 minuuttia, jätän usein kakkupalan ja pullan syömättä.

T:N43

Kerro ap. että et halua että keittiössä menee koko ilta? No et sitten ole valmis edes yrittämään?



Ei terveellinen ruoka ole sen hankalampi valmistaa kuin epäterveellinenkään. Raasteita voi tehdä ison satsin kerralla ja makaronit yms. korvata kokonaan kasviksilla niin erillistä salaattia ei tarvitse.



Itse teen pikaruokaa pakastekasviksista ja lihasta, vaikka tonnikalasta. Ei mene kuin 6 minuuttia pannulla.



Tällä hetkellä meidän 4 henkisessä perheessä kaikki syö eri ruokaa ja silti kaikki saa 2 lämmintä ruokaa päivässä. Teen vauvalle soseet, mies on täyskarppi, esikoinen syö tavallista ruokaa ja itse syön tällä hetkellä tiukkaa kisadiettiä. Ei mulla silti keittiössä mene koko päivää, pitää vain osata luovia.



Minä niin tiedän että noita syitä on helppo keksiä, tein sitä joskus itsekkin. Myös moni lähipiirin lihavista laihduttaisi muuten mutta kun... ei jaksa, ei tykkää liikkua, ei kerkee tekemään eväitä, ei jaksa tehdä terveellistä ruokaa, terveellinen ruoka on kallista, ei voi harrastaa sitä ja tätä koska ja kun... syitä on monia.



Mun mielestä kyse ei ole kuin päättäväisyydestä. Sinä joko pysyt tuollaisena tai sitten laihdutat. Ei laihdutukseen mitään itsekuria tarvita vaan se päätös muuttaa elämä. Jos päätät että arvostat tuollaista elämää, herkkuineen päivineen sekä et halua liikkua niin ole sitten sellainen ja lakkaa kadehtimasta ystäviäsi. He haluavat voida hyvin ja olla hoikkia, se heille suotakoon.

Mutta jos päätät haluta terveemmän ja laihemman tulevaisuuden, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta tekosyiden keksiminen ja keksi enemmin miten saat muutettua elintapojasi.

Ja syön ihan normaalisti 5 krt vrk ja vielä mielen mukaan naposteluja päälle. Mutta toki sitämistä pidän. Mottoni on, että lihottaa se hyväkin ruoka. Siksi otan esim täytekakkua vainpienen palan kohteliaisuudesta. En juuri pidä kermakakuista. Enkä pekonista ja munakokkelista tai hampurilaisesta. Pitsasta ja suklaasta kyllä, mutta näitä harvoin tarjotaan juhlissa. Lisäksi minusta ahmiminen juhlissa on huonoa käytöstä. Kotona voisit kyllä nähdä minun syövän puoli levyä suklaata kerralla. Ja liikunata. Se nyt vaan on ihanaa omaa aikaa. Sori, mieltymykset ei ole kaikilla samat.

ei se haluakaan muuttua. On kivempaa syödä ja keksiä tekosyitä ku oikeasti tehdä jotain. Ite oon raskaana ja harmittaa ku ei voi vielä kuntoilla. Odotan jo kovasti synnytystä niin saa taas laihduttaa. Miksi et ap arvosta sitä että sinä sentään voit laihduttaa ja liikkua eikä sun tarvi pelätä että lapsi syntyy ennneaikaisesti jos kuntoilet. Itse yritin rv 30 kuntoilua ku lääkäri antoi luvan ja sanoi että seksiäkin uskaltaa harrastaa ku ei ollu supistellu viikkoon. No minäpä aloitin sievästi stepperillä ja kävelin juoksumatolla mutta alkoi heti supistella.

No seksiä harrastettiin ja alkoi taas supistella. Ole kiitollinen että voit laihduttaa. Jos vain haluaisit. Se on helppoa oikeasti. Itse en koskaan mieti miten paljon syön ku syön aina tarpeeksi. Jos joskus syönkin itseni täyteen niin kroppa kyllä automaattisesti seuraavana päivänä haluaa kevyempää ruokaa.

Silloin kun en ole raskaana ja haluan esim kesää varten olla kokoa 32/34 36 sijaan niin kevennän hieman ja nipistän vyötäröltä sen pari kiloa. Juo paljon vettä ja syö nautinnolla kevyesti. Aina kun tunnet mahasi hieman pienemmäksi ja laihemmaksi, niin nauti siitä että kevyesti syöty ruoka laihduttaa. Pienennät annoksiasi ja kun opit nauttimaan siitä tunteesta joka tulee kun syöt kevyesti niin opit laihtumaan ihan itsekseen.

Itse en voisi syödä enempää kuin 4 suklaapalaa putkeen. Alkaa ällöttään. Hullua että jotkut voi vetää levyn suklaata. Eikö heillä ole lainkaan oksennusrefleksiä? Se rasva jää kitalakeen ja muutenikin yök. :/

Itse en voisi syödä enempää kuin 4 suklaapalaa putkeen. Alkaa ällöttään. Hullua että jotkut voi vetää levyn suklaata. Eikö heillä ole lainkaan oksennusrefleksiä? Se rasva jää kitalakeen ja muutenikin yök. :/

ei tuota mitään ongelmia. Pystyn syömään viikonlopun aikana myös sellaisen 400 gramman Tobleronen ihan kevyesti.

Mutta joo ap, tuolla ylhäällä annettu neuvo oli hyvä, että yrität vähentää epäterveellisen ruoan syöntiä päivä kerrallaan, esim. että tällä viikolla syön pullaa tai hampurilaisia vain kolmena päivänä, ensi viikolla kahtena ja sitten yhtenä. Minunkin tekee joka päivä älyttömästi mieli makeaa, mutta suhtaudun siihen kuten juurikin alkoholiin, että koitan olla sortumatta ja odotan kieli pitkällä sitä "karkkipäivää". Ensin sun pitäisi kuitenkin päättää, että haluat laihtua tai lisätä liikuntaa, jos et oikeasti halua niin eihän se onnistu. Eikö sua pelota esim. diabetes tai sydänongelmatkaan?