Lue keskustelun säännöt.
Olen tarkkaillut, miten hoikat ystäväni syövät. Itku meinaa päästä.
23.11.2010 |
He syövät TODELLA vähän.
Jos ollaan esim. kylässä, ottavat yleensä tarjottavaa kakkua tai piirasta tms. hyvin hyvin kapean siivun. Esim. juuri oltiin tuttavan 50-vuotispäivillä, niin hoikka ystäväni otti kakkua ihan paperiohuen palan, vain maistiksi. Tarjolla ollutta keksiä tai pullaa hän ei ottanut ollenkaan.
Jos mennään porukalla ravintolaan, niin hoikat ystäväni ottavat useimmiten vain salaatin, keiton tai sitten pastan, jossa tomaattikastiketta. Annoksen mahdolliset ranskalaiset vaihtuvat riisiin. Ja sitten esim. jonkun tomaattikeiton jälkeen pitelevät vastaansa ja päivittelevät, kuinka täynnä ovatkaan...
Hotellin aamiaisella hoikat ystäväni eivät koskaan ota pekonia ja munakokkelia. Syövät puuroa, hedelmiä, ehkä leivän. Ja hyvin kohtuullisesti. Sama seisovassa pöydässä, eivät ole liikkellä sillä mielellä, että kaikkea pitäisi maistaa.
Hoikast ystäväni usein myös tekevät numeron siitä, miten eivät ole koko vuonna syöneet yhtään hampurilaista...
Ja tottakai he aina tavatessa huomaavat kertoa, miten jo tänään aamulla juoksivat 11km, uivat tunnin tai kävivät bodypumpissa.
Ja jos he huomaavat, että vaatteet alkavat kiristää, niin ovat heti viikon lähes syömättä.
Suklaata syövät ehkä 1-2 palaa, jos sitä tarjolla.
Jne.
Ihan itkettää. En mä edes TYKKÄÄ tomaattikeitosta. Kunnon pihvi ja ranskalaiset maistuu vaan niin paljon paremmalta kuin joku laiha salaatti. Ja kun mun vaan tekee mieli suklaata ja kakkua ja kaikkea hyvää! Ja seisovassa pöydässä haluan maistaa vähän kaikkea.
Ja oikeasti, yleensä, kun lähden liikkumaan, mua vaan kismittää. En osaa nauttia siitä. Koko ajan vaan liikkuessa tuijotan kelloa ja mietin, koska tämä on ohi, koska olen esim. kävellyt tunnin, että pääsen takaisin sisälle lämpimään. Lasken,että vasta 5 minuuttia mennyt... Vielä täytyy 20 minsaa jatkaa...
Miten osaisin nauttia tomaattikeitosta ja liikunnasta?
Kommentit (149)
tarvitse. Kompassi ja kartta riittää. Gps:in saa halvemmallakin vaikka kännyn lisälaitteena. Navigaattorikin on ok jos välttämättä siihen harrastukseen jotain hifiä haluaa sotkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurkutkin hän leikkasi läpikuultaviksi siivuiksi, leipäpalat olivat kuin nuken mitalla suunniteltuja.
vaikka laiha olinkin niin söin paljon ja häpesin syömistäni hänen seurassaan. JA muutenkin siitä jäi semmoinen olo että miksi mulle ei noin pienet annokset riitä. Kunnes totuus paljastui. Tämä ystäväni söi karkkia ja suklaata salassa mutta lähes koko ajan. Eli ei ihme ettei oikea ruoka maistunut.Ei sitä tiedä ihmisten syömisistä välttämättä totuutta.
kun olin parikymppisenä au-pairina Ranskassa. Upea, hoikka voisi sanoa langanlaiha vähän päälle kolmikymppinen rouva perheessä ja oli kyllä ihan työssäkäyvä (opettaja ammatiltaan) Rouva oli syömättä koko päivän - aamulla aamiaiseksi café au lait'ta, illalla myöhään päivällinen aviomiehen kanssa, päivän ainoa ateria. En ole ikinä pystynyt samaan, en pysty olemaan syömättä.
Mun appeni, joka on reippaahkosti ylipainoinen omenanmallinen ukkeli, syo suurin piirtein noin, eli aamiaisella maitokahvi ja croissantti, sitten ei mitaan lounasta (jonka seurauksena on kiukkuinen kuin ampiainen loppupaivan) ja sitten vasta illalla tuhti illallinen jonka kanssa olutta ja viinia. Ja pysyy lihavana, mutta kiukkuisena. ;-)
Minulla kaksi hyvää harrastusta, niiden lisäksi syöminen ja lukeminen.
Kaikki muu kismittää. Mies, joka ei halua osallistua kotona mihinkään eikä suostu seuraksi esim. kävelylle. Työ, joka ei ollutkaan sellaista, kuin ajattelin. Tai, no, nuo lähinnä.
Mutta en usko, että nuo oppilaat muuttuisi yhtään sen helpommiksi, vaikka eläisin vaan porkkanalla. Yläkoulu on tänä päivänä helvetti. Lähes kaikki tuntemani opet haikailee, että voi kun voisi tehdä jotain muuta. En edes tiedä, uskallanko tehdä lapsia, kun ne pitäisi sitten laittaa suomalaiseen peruskouluun. Ja siellä vallitsee viidakon lait.
Enkä voi sille mitään, että minusta hevoset haisee. Se ratsastus ei muutenkaan ollut mun juttu.
ap
N. kerran vuodessa kavereiden kanssa käydään keilaamassa. Mun mielestä se on vähän kuin minigolf. Tylsä peli, jota sietää vaan oheisohjelmana, jos on hyvää seuraa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nykyään hoikka (bmi 20), ennen sairaalloisen lihava(bmi 38).
En ilmeisesti omista ollenkaan kylläisyyden tunnetta, voisin syödä vaikka mitä ja kuinka paljon. Tämän tajuaminen sai mut heräämään ja laihdutuskin onnistui. Voisin sydö yksin vaikka perhepitsan, perään sipsipussin, karkkia, jäätelöä ja grilliaterian enkä edes vielä huokailisi. Mun vatsalla ei vain ole pohjaa.
Koska on ihan sama miten paljon syön, en tule täyteen, en ollenkaan. Siksipä syön nykyään "silmilläni", syön tarpeeksi mutta sen verran vähän etten kuitenkaan liho.
Ja herkkuja syön vain kotona, tarkoin harkitusti. En tykkää mässäillä toisten tarjottavia koska syön niitä herkkuja niin harvoin että haluan itse päättää mitä ja milloin.
Tykkään myös liikkua nykyään, en silloin lihavana.
Olen todella tehnyt kovaa ajatustyötä itseni kanssa että olen tullut tähän pisteeseen. Yritän syödä elääkseni, en elää syödäkseni.
sellaiselta hankalalta tyypiltä, jolle ei kelpaa mikään, mikä vaatii hiukan viitsimistä ja ponnistelua. Hevoset haisee, polvet paukkuu ja ainoa mitä viitsii liikuttaa on leuka. Turhaa sitä mariseen kilojansa jos ei ole valmis mitään tekemään niiden pois saamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suklaata ja hampurilaisia ja pizzaa, mutta ne ei anna periksi sille himolle, kun ne HALUAA olla hoikkia. Laihtuminen on pelkkäää matematiikkaa: pitää syödä vähemmän kuin mitä kuluttaa, ei siihen ole mitään muuta keinoa. Ja se tarkoittaa sitä että pitää laskea mitä suuhunsa pistää. Jos pistää hampurilaisen, ei voi paljon muuta sinä päivänä juurikaan pistää. Tai jos syö pizzan, siinä onkin sitten sen päivän ravinto. Kaikkea ei voi saada: ei voi syödä suklaata ja roskaruokaa minkä mieli tekee ja olla hoikka, pitää valita kumpaa halua eniten.
Aivan varmasti on myös terveellisiä ruokia, joista pidät! Minä olen tietoisesti opetellut maistamaan aitoja makuja ja huomaamaan teollisen rasvan maun. Sen jälkeen voin aidon rehellisesti sanoa, että en kaipaa hampurilaisia, ranskalaisia, ravintolan pihvejä, pullia enkä höttöjä leipiä. Niissä maistuu vain rasva ja suola.
Teen nykyään todella monipuolisia salaatteja, joista kotona muodostuu suurin osa ruuistani. Laitan niihin rutkasti oliivi- tai rypsiöljyä (en koskaan valmiskastikkeita) ja usein mukana on aitoa fetaa tai mozzarellaa eli en välttele rasvaa, vaan teollista rasvaa. Salaatteissani on vaikka mitä herkullisia aineksia. Esim. avokadoa, omenaa, punasipulia, pähkinöitä, siemeniä keitettyjä kananmunia, lohta, kanaa, porkkanaa, kaalia (ei siis yhtä aikaa, vaan näistä eri versioita). Tuoreen, terveellisen ruuan kanssa en pihistele annoskoossa. Mutta pullien, keksien ja roskaruuan kanssa olen juuri tuollainen, että otan pienen pienen siivun ja harvoin sekään maistuu oikein miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tästä ketjusta saa sellaisen käsityksen ettei mikään ole ap:n juttu. Kaikkea mahdollista on jo ehdotettu, mutta ap:lle ei kelpaa? Voi mikä reppana. Eiköhän tulevaisuus ole sinetöity lihavana itseinhoisena vätyksenä tuolla asenteella. Mikään urheilu ei kiinnosta ja herkut sen kun maistuu.
Se on kuule ihan valintakysymys ja omasta asenteesta kiinni. Otat itseäsi niskasta kiinni ensimmäisen kerran elämässäsi ja kasvatat sen selkärangan vaikka sitten tyhjästä! Vähennät radikaalisti syömistä ja lisäät vaikka ensialkuun arki/hyötyliikuntaa reilusti. Imuroit vaikka muutaman kerran useammin kotonasi ja pidät suursiivouspäiviä. Kohtahan se on aika perusteelliselle joulusiivouksellekin.
Hän syö säännöllisesti ja ruoka annokset ovat isoja. Hoikka silti, toisin kun minä.
Tasan ei käy onnen lahjat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan hoikkana pysyy, kun opettelee olemaan himoitsematta niitä. Epäterveellisessä, paljon kaloreita ja vähän ravinteita sisältävässä ruuassa maistuu suola, sokeri ja rasva, joille ihminen on luonnostaan perso, mutta niistä voi opetella eroon.
Sitten voi elää elämänsä ilman, että koko ajan taistelee himoja vastaan. En minä ainakaan jaksaisi taistella joka päivä pizzan himoa vastaan. Paljon helpompaa on, kun olen oppinut, että en aidosti pidä (teollisesta) pizzasta. Sen sijaan pari päivää matkoilla ilman tuoreita vihanneksia tekee todella tuskaa.
Laitan niihin myös usein linssejä ja papuja. Tuovat makua, ruokaisuutta ja proteiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olet rajoitteinen: Jos sinulla on joku päivärytmi (koko ajan puputtamassa) ja jollakin joku toinen, niin heti täytyy etsiä vikoja ja luoda ihmeellisiä tulevaisuuden kauhukuvia perustuen ei mihinkään.
Olen elänyt vajaan 20 vuotta vastaavalla tavalla ruokailujen, aamusavukkeen ja kahvin suhteen kuin tuo, jonka tekemisiä kritisoit. Lisänä, että en koske lihaan (ovo-laktoruokavalio). Minusta mitattiin ja tutkittiin alkuvuodesta ihan kaikki mahdollinen (kiva työnantaja ja yksityinen terveyspalvelu) - "malli-ihminen, optimaalisin arvoin" totesi mm. sisätautien erikoislääkäri, kun tuloksiani tutki. Myös mm. lihaskuntotestin mukaan tulokseni vastasi perusurheilijan kuntoa (toiseksi paras mahdollinen tulos), vaikka olen vain normaali arki-iltojen liikkuja koiralenkeillä, vähän salia ym. Keuhkomittausten tulokset normaalit. Olen ollut koko elämäni aikana flunssa ym. sairaslomilla työpaikasta/koulusta alle 5 päivää _koko_ elämäni aikana - kuinkas paljon sinä?
Se hyvä puoli tuollaisessa kertasyömisessä on, että näläntunne hämärtyy. Ei ole tarve olla kellon kanssa puputtamassa joka välissä, kun "on niin nälkä".
Ihmisillä on eri tavat elää. Jos menet tämän päivän suosituksilla, niin se on ok, mutta älä arvostele ja luo mitään kauhuskenaarioita toisten ihmisten elintavoista vain sen perusteella, että tiedät parin lauseen verran heidän elämän kuviotaan - lääkärikään ei niin tekisi.
Kyllä olet rajoitteinen: Jos sinulla on joku päivärytmi (koko ajan puputtamassa) ja jollakin joku toinen, niin heti täytyy etsiä vikoja ja luoda ihmeellisiä tulevaisuuden kauhukuvia perustuen ei mihinkään. Olen elänyt vajaan 20 vuotta vastaavalla tavalla ruokailujen, aamusavukkeen ja kahvin suhteen kuin tuo, jonka tekemisiä kritisoit. Lisänä, että en koske lihaan (ovo-laktoruokavalio). Minusta mitattiin ja tutkittiin alkuvuodesta ihan kaikki mahdollinen (kiva työnantaja ja yksityinen terveyspalvelu) - "malli-ihminen, optimaalisin arvoin" totesi mm. sisätautien erikoislääkäri, kun tuloksiani tutki. Myös mm. lihaskuntotestin mukaan tulokseni vastasi perusurheilijan kuntoa (toiseksi paras mahdollinen tulos), vaikka olen vain normaali arki-iltojen liikkuja koiralenkeillä, vähän salia ym. Keuhkomittausten tulokset normaalit. Olen ollut koko elämäni aikana flunssa ym. sairaslomilla työpaikasta/koulusta alle 5 päivää _koko_ elämäni aikana - kuinkas paljon sinä? Se hyvä puoli tuollaisessa kertasyömisessä on, että näläntunne hämärtyy. Ei ole tarve olla kellon kanssa puputtamassa joka välissä, kun "on niin nälkä". Ihmisillä on eri tavat elää. Jos menet tämän päivän suosituksilla, niin se on ok, mutta älä arvostele ja luo mitään kauhuskenaarioita toisten ihmisten elintavoista vain sen perusteella, että tiedät parin lauseen verran heidän elämän kuviotaan - lääkärikään ei niin tekisi.
Teksti oli tarkoitettu nro 46:lle lainauksen kera.
Mikä helvetti on YLÄKOULU?
Onko se sama ku joku Steinerkoulu? Niinku erityisoppilaille? Itse ku olin yläasteella eli 7.-9. luokalla oli kaikki ihmiset normaaleja ja osasi käyttäytyä. Jos oli joku rettelöitsijä niin lensi aika äkkiä koulusta pellolle. Vanhempien vastuulla on huolehtiua lasten kasvatuksesta. Opettaja vaan opettaa. Rettelöitsijät ulos luokasta. jos eivät käyttäydy eivät valmistu koulusta ja oma vika. Tough luck!
Lapsen vienti tarhaan ja sitten kotiin (etätyöpäivä): kävelyä n. 2 km yhteensä
Aamiainen: 2 palaa ruisleipää, päällä margariinia, palat juustoa ja kinkkua, kurkkua. Teetä paljon ja teen kanssa desi maitoa
Lounas: Jämiä eli itse tehtyjä perunagnoccheja (ehkä 250 g? 10 kpl sellaisia isoja, ovat täyttäviä) ja pikapaistettuja kirsikkatomaatteja ja valkosipulia, pari rkl parmesan-raastetta
Kahvitauko: latte
Lapsen haku tarhasta: kävelyä yhteensä n. 2 km.
Välipala: Kuppi kaakaota ja banaani
Iltaruoka: Linssikeittoa (ei lihaa)
Iltajuoma: rooibos-teetä runsaalla maidolla
Mikä helvetti on YLÄKOULU?
Onko se sama ku joku Steinerkoulu? Niinku erityisoppilaille? Itse ku olin yläasteella eli 7.-9. luokalla oli kaikki ihmiset normaaleja ja osasi käyttäytyä. Jos oli joku rettelöitsijä niin lensi aika äkkiä koulusta pellolle. Vanhempien vastuulla on huolehtiua lasten kasvatuksesta. Opettaja vaan opettaa. Rettelöitsijät ulos luokasta. jos eivät käyttäydy eivät valmistu koulusta ja oma vika. Tough luck!
Sori vaan Ap. Mutta oikeasti, asenne nyt kuntoon ja elämänmuutosta kehiin :)
Tuossa jo muutama puhui siitä että kunnon ruokaa, reilulla rasvalla, monipuolisesti kasviksia jne, eli hiilihydraatteja vähentämällä, puhdasta ruokaa suosimalla pysyy hoikkana tai laihtuu. Saa syödä kunnolla, isoja hyviä monipuolisia annoksia eikä näe nälkää. Et kommentoinut niitä mitenkään, mm. nro 21 siitä puhui.
Itse karppaan, en mitenkän tiukasti, mutta hyväkarpiksi voisi kutsua.
Käyhän tutustumassa aiheeseen osoitteessa karppausinfo.fi, voisi olla toimiva juttu sinulle.
Hyvää jatkoa.
mutta vaikuttaa siltä, että sä olet antanut vallan hamppareille, pizzalle ja suklaalle. Mikään muu ei nappaa kuin ne. Alistu sitten niille.
Mieleeni kuitenkin hiipi sellainen ajatus, että jos voisit syödä edes vähän vähemmän ja tuntisit että itse hallitset elämääsi, siellä koulussakin voisi olla vähän helpompaa.
70