Olen tarkkaillut, miten hoikat ystäväni syövät. Itku meinaa päästä.

Olisin varmaan tosi hoikka, jos voisin talvet asua jossain etelämpänä. Edes Saksassa, jossa joka puolella kivoja pieniä kaupunkeja, joissa voisi viikonloppuisin käydä kävelyllä.

Musta tuntuu, että ne, jotka harrastaa paljon liikuntaa, ei sitten muuta ehdikään päivässä. Ainakin, kun miestäni katselee. Ei hänellä sitten ole muita harrastuksia, ei ehdi osallistua kotihommiin, ruoanlaittoon, tms., kun liikkuu joka päivä n. 1,5-2 tuntia.

1,5 h 4-5 kertaa viikossa? Kotihommia ei meillä tarvitse joka päivä tuntitolkulla tehdä, ruokaakin voi tehdä kerralla enemmän ja syödä kahtena päivänä tai pakastaa jne.

Mikään liikunta ei vaan napannut. Ainoa, mitä tein, oli kävely, enkä sitäkään talvisin. Paino nousi pikku hiljaa, vaikka parin vuoden välein sitä vähän tiputtelin poiskin. Töiden jälkeen ei tahtonut enää jaksaa paljon mitään, oli pakko ottaa nokoset. Mutta sitten tapahtui jotain. Meille tuli töihin työhyvinvointiprojekti, jossa ruvettiin mittaamaan jokaisen arjen aktiivisuutta, saatiin siis vähän askelmittarin tapainen mittari taskuun. Jokaiselle asetettiin tavoite.



Mua on aina kiinnostanut kilpailla itseäni vastaan, joten aloin innokkaasti kerätä pisteitä. Huomasin kuitenkin, että se oli tosi vaikeaa kävelemällä. Ostin lenkkitossut ja kokeilin, voisinko juosta muutaman askeleen kävelylenkillä. Ensin meni ehkä yksi sähkötolpanväli kerralla, sitten jo kaksi. Mutta pisteitä alkoi ropista mittariin ihan toiseen tahtiin kuin ennen.



Kunto alkoi nousta todella nopeasti, hikoilin ensi kertaa elämässäni, olin lenkkien jälkeen loistotuulella ja jäin koukkuun.



Oletko Ap koskaan kokeillut juoksemista? Täällä Turussa voi juosta lähes vuoden ympäri, eilenkin olin lenkillä jokirannassa. Siellä ei muuten ole koskaan tylsää. Joka ainoa kerta huomaan jotakin uutta tai on muuta kiinnostavaa tarkkailtavaa. Minuakaan eivät nimittäin puskanjuuret ja havupuut juuri innosta. Mutta Turun jokiranta, se on aina todella kaunis. Viikonloppuisin suosittelen lämpimästi Ruissaloa, jonne pääsee myös bussilla. Sieltä on helppo valita eri pituisia lenkkejä ja maisemat ovat tarpeeksi vaihtelevia.



Kävely ja juoksu ovat aivan eri lajit. Sitä paitsi juostessa ei tule koskaan kylmä! Kokeile vaikka.

Nyt ei nilkat kestä. Olen kokeillut. Pitäisi saada 30 kg painosta pois, että voisi taas juosta...



Jokirannassa olisikin ihana juosta, mutta hoikkanakaan nilkkani eivät kestä asfaltilla juoksemista. Sain siitä aikoinaan tosi pahan akillesjänteentulehduksen.



Ja kylmässä en voinut juosta hoikkanakaan. Keuhkot ei kestä vetää kylmää ilmaa, esim. nyt jo ihan liian kylmä.



Mutta kiitos ehdotuksesta. Alan juosta taas - kun ensin saan sen 30kg pois niskastani.



ap

Kiitos, 51! Olinkin joskus ajatellut tuota geokätköilyä, mutta unohtanut sen kokonaan. Siitä voisin ainakin aloittaa. Silloin viimeksi taisi tyssätä siihen, että sellainen laite maksaa jotain 400 euroa.

ollos hyvä :) voithan alkuun kokeilla ilmankin sitä laitetta, niitä kätköjä kun on sellaisiakin mitä löytää ihan kartalla/muistiinpanoilla :)

mikset voisi myös kokeilla jotain uutta oppilaiden kanssa? en tiedä mitä opetat ja minkäikäisille mut esim. bilsantunnilla vois käydä metsässä tutustumassa kasveihin, matikantunnilla käytännön matikkaa ulkosalla (mittailua, loogista ajattelua esim. kuinka mitata puun korkeus joutumatta kiipeämään siihen), äikäntunnilla käynti kirjastossa jne... tai sit luokassa pidätte viiden minsan hartiajumpan tai vastaavaa, mihin uskot luokkasi olevan valmis. nää vinkit nyt ei liity laihduttamiseen vaan siihen et saisit jotain vaihtelua koulupäiviin.

Mutta syynä ei todellakaan ole mikään "aineenvaihdunta" tms urbaanilegenda. Mielestäni on pelottavaa, miten monet vielä 2000-luvullakin luulevat, että nopea kakkaaminen ruoan jälkeen jotenkin edesauttaa hoikkuutta. Suoleen päätyneestä ruokajätteestä kun ovat kalorit jo imeytyneet. Ihmisten energiankulutuksissa on kyllä jonkin verran yksilöllisiä eroja, mutta ei kovin merkittäviä.



Salaisuuteni on siis se, että liikun paljon. En tarkoita jotain 5 km kävelyä kahdesti viikossa vaan lähes päivittäistä raskasta liikuntaa (hölkkä, spinning, bodypump, salitreeni isoilla painoilla). Se on välillä ärsyttävää, mutta vastineeksi voin herkutella joka päivä ja syödä kaikin puolin kunnolla. En selviäisi työpäivästä ilman tuhtia lounasta.



Mitä ystäviesi ruokatottumuksiin tulee, niissä on jotain outoa. Esim. pasta tomaattikastikkeella ei todellakaan ole kevyttä - kala, kana tai vähärasvainen liha olisi paljon parempi ja kauemmin nälkää pitävä vaihtoehto. Liian vähän syöminen ei edistä laihtumista vaan ylläpitää ns. säästöliekkiä elimistössä.



Hoikka ihminen voi kuitenkin todellakin tulla täyteen pienestäkin ruokamäärästä, koska mahalaukun koko muuttuu nopeasti. Se "tottuu" pieniin annoksiin ja tulee siis nopeammin täyteen. Isoja annoksia syömällä käy päin vastoin.

mennä esim. duuniporukalla syömään kun en santsaa monta kertaa ja lautanen ei ole ääriään myöten täynnä.

Syön 3h välein normaalin kokoisia annoksia.

Lautasmallin mukaan.

Usein nuo jättiannosten syöjät laittavat suuhunsa jotakin 3 kertaa päivässä. Se juuri tekee painonhallinnasta vaikeaa.

En jaksanut lukea kaikkia postauksia mutta sanoisin, että ainakaan kaikki hoikat ei tee noita valintoja kärsien. Itse en pidä YHTÄÄN pekonista, munakokkelista, kakuista, leivonnaisista jne. On siis helppo valita jotain muuta!



Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että myös hoikat voivat syödä paljon, riippuu vaan mitä. Ja itse rakastan esim. sipsejä ja karkkia joten niitä vedän kyllä juhlatilanteissa ihan surutta. Arkena ruokavalio on kuitenkin aika terveellinen .



Ja liikuntaa RAKASTAN :)

Pieni pala kakkua maistuu ihan yhtä hyvältä kuin iso + santsipala.

Keittoja on muitakin kuin tomaattikeitto ja pihvi ja oikeat ranskalaiset ovat todellinen herkku.

Älä itke, syö vähemmän. :)

Eikä niiden oppilaiden kanssa oikein voi minnekään mennä. Eikä tehdä mitään ylimääräistä. Jos vähänkin tapahtuu jotain uutta ja erityistä tunnilla, menee taas kaksi seuraavaa tuntia järjestyksen palauttamiseen. Jos edes saisin ne jumppaamaan...



Olen yrittänyt keksiä ihan omaksi piristykseksi kivaa ohjelmaa tunneille. Siitä ei vaan tule mitään. Jos ei koko ajan ole kova kuri tunnilla, vaan vähänkin päästää hihnaa löysäksi, niin tilanne hajoaa käsiin. Olen yrittänyt esim. laulattamista tunnilla - lopputuloksena on mölyävän luokka, joka vaan kiljuu mielipuolisesti, ei edes kuuntele musiikkia tai katso laulun sanoja.



Olen yrittänyt kiertopistetyöskentelyä. Kakarat alkoivat juosta ympäri luokkaa ja sekoilla. Tehtäviin ei keskittynyt juuri kukaan.



Olen yrittänyt pelejä. Sekin menee levottomaksi mökäämiseksi.



Olen tosi kyllästynyt työhöni. Tuntuu, että se on vaan sitä kurin pitämistä ja yksinkertaisten asioiden tankkaamista oppilaille, joita ei mikään kiinnosta. Ei, vaikka yrittäisi opettaa jollain muulla kuin liitu ja turpa-tekniikalla.



Osaksi varmaan syön alitajuisesti suruuni, tullut tehtyä väärä uravalinta.



ap

kun on vähän vielä raskauskiloja, vauva 3 kk, mutta siitä ne taas lähtee. Joku kuitenkin pohti, että miten oppisi nauttimaan luonnosta... Hanki koira! Koiran kanssa tulee samoiltua metsissä ja marjastettua ja sienestettyä, on kiva katsoa, kun se nauttii juoksentelusta ja keppien raahaamisesta. Koiraa uittaessa voi käydä itsekin uimassa, samoin hiihdän koiran kanssa ja lenkkeilen muuten vaan. Pyörälenkkejäkin voi tehdä välillä. Ja koira huolehtii, että ulos on mentävä.

Olen niin vähän kotona, että koira kärsisi. Ja kun olen koirasta puhunut, niin kukaan muu perheessämme ei sitoutuisi siitä huolehtimaan. Mieskin sanoo, ettei sellaista aio ulkoiluttaa.



ap

kun olin parikymppisenä au-pairina Ranskassa.

Upea, hoikka voisi sanoa langanlaiha vähän päälle kolmikymppinen rouva perheessä ja oli kyllä ihan työssäkäyvä (opettaja ammatiltaan)

Rouva oli syömättä koko päivän - aamulla aamiaiseksi café au lait'ta,

illalla myöhään päivällinen aviomiehen kanssa, päivän ainoa ateria.

En ole ikinä pystynyt samaan, en pysty olemaan syömättä.

Kuulostaapa epänormaalilta. Haima menee pilalle tuollaisesta. Ihme kun ihmiset ei tajua että laiha ja hoikka ja timmi voi olla normaalisyömisellä. :D Itse oon just näitä ihmisiä: aamupala (puuroa ja maitoa tai kahvia ja leipää), lounas (jokin keitto ja lasi maitoa), päivällinen (esim pottuja,lohta ja salaattia ja lasi maitoa), iltapala (esim jogurttia tai leipää tai banaani ja maitoa). Tykkään maidosta ja estää osteoporoosia mikä on naisten yleisin vaiva 40 ikävuoden jälkeen. Juon maitoa päivässä n 1,5 litraa. Ja kuntoilua 1-1,5h/päivä. Välipäivät yleensä sunnuntai ja jokin arkipäivä ehkä.

osanottoni :D

teineissä on haastetta! eikä opettajia kunnioiteta/pelätä (? ;D) niinkuin ennen.

olisiko sellainen mahdollista että antaisit rangaistuksia/porkkanoita käyttäytymisen suhteen? alkaisit pitää esim. päiväkirjaa, jota täyttelet sit tunnin aikana ja lopussa. myöhässä olosta tulee miinus, poissaolosta kolme miinusta, häiriköinnistä kaksi jne. vastaavasti hyvästä käytöksestä kaksi plussaa, tuntiaktiivisuudesta 3 jne.

sovitte (eli sinä ilmoitat) nämä pelisäännöt heti kurssin alussa ja pidätkin siitä kiinni. sit kurssin lopussa voi katsoa oppilaan kanssa pistetilannetta, jos menee tietyn rajan ali, vaikuttaa numeroon alentavasti, jos yli, saa numeroa paremman arvosanan tms.





51

Kokoliha on terveellistä, proteiinipitoista ja kevyttä - ilman kastiketta, maustevoita ja ranskalaisia. Itse syön vähintään kerran viikossa kunnon pihvin kasvisten (esim ratatouille) ja salaatin kanssa. On minullakin ystäviä jotka rakastavat ruuanlaittoa, leipovat mitä parhaimpia herkkuja jne ja syövät itse vain salaattia ja katsovat kun muut herkuttelevat. Minulle tuo ei käy. Mielummin olen normaalipainoinen ja syön hyvin - ilman mässyä. Lounaalla tosin rakastan hyviä salaatteja ja keittoja joten se luonnistuu hyvin, illalla normaalia kunnon kotiruokaa. Kakusta en tingi koskaan jos tarjolla on, eikä kyse ole ihan pikkupalasta:D Mutta kohtuus kaikessa.

pelkästään liikunnalla. Ruokavalio ja annoskoot on olennaisia. Oon huomannut, että monesti lihavat ei ole niin aktiivisia kuin hoikat. Esim, vaikka töissä lihava soittaa käytävän toiseen päähän kollegalle, kun minä hoikka kipaisen kysymään. Kannattaa yrittää kävellä portaat ja kaikki mahdolliset pikkupyrähdyksetkin. Ehkä askelmittarista sais lisänostetta?



Pelkkää laihuutta ei kannata tavoitella vaan terveyttä ja hyvää oloa. Vaa´an lukemia on turha tuijottaa, jos on peilikuvaansa tyytyväinen. Itse kun liikun, joudun suorastaan tankkaamaan ennen ja jälkeen suorituksen- rahkaa, pastaa yms protskua ja hyviä hiilareita. Mulla on melkoisen tiheä ateriarytmi, hammaslekurin mielestä liiankin, mutta syön kyllä vain nälkääni, ja se tulee usein.



eilinen

klo 7 täysjyvämuroja, mansikoita, rasvatonta maitoa, maitokahvi

klo 11 uuniperuna, pestotäyte, puolikas banaani, rasvatonta maitoa



klo 12 suklaapatukka

klo 14 maitokahvi ja 2 grahampaahtoleipää oivariini + 15% juusto

klo 16 pinaattikeitto ja kananmuna

klo 20 kasvisburrito, nachoja ja salsaa, sangriaa, olut



Päivän liikunta oli vain pari kilsaa rattaiden työntelyä lumessa sekä taaperon kiskomista pulkassa + ostoskassin kantamista.

aamupalan, lounaan (salaatti tonnikalla tai lämmin ruoka), päivällisen (lämmin ruoka), treenin päälle palautusjuoman ja vielä iltapalan. Eipä tarvi nälässä olla ja paino-ongelmia ei ole, koska liikun 4-5 kertaa viikossa. Ja herkkuja syön perjantaina ja monesti lauantainakin ja juon punaviiniä, mikä on yksi herkuistani :) Annoskoot ovat pieniä.

Mitens olisi ratsastus harrastukseksi?

Ei käy niveliin, polviin jne, on mukavaa ja liikuntaa saa ihan siinä huomaamatta. Jollei sinulla Ap ole kokemusta, järjestetään myös aikuisten alkeiskursseja. Rohkeasti kokeilemaan, viikonloppuisin varmaan löydät pari tuntia aikaa tuolle?

Niillä pahimmilla tapauksilla on elämä niin sekaisin, että niille on ihan sama, kuinka monta miinusta saavat. Tai mikä numero tulee todistukseen.



Jälki-istuntoja ei huvita pitää, kun se ei mihinkään auta. Vaikeimmat tapaukset ei edes ilmesty jälki-istuntoon. Niille ihan sama, jos joutuvat (taas) rehtorin puhutteluun siitä.



Eli en vaan tiedä, mitä noille oppilaille tekisin.



Joka luokassa on vähintään yksi oppilas, joka käyttää säännöllisesti huumeita. Jne. Kun sitten luokassa on 3-4 näitä hankalia tapauksia, niin ne sitten villitseekin koko luokan.



Ja ihan tavallisessa yläkoulussa opetan.



ap

Sori nyt, mutta ei ole mun juttu. En tykkää hevosista. Ja kamalan kallista.



ap

Tykkäätkö musiikista?



Itse pystyn kävelemään ajattelematta sitä kävelyä kun kuuntelen hyvää musiikkia. Menet vaikka sisähalliin, musiikit korvalle ja ajatukset pois siitä radasta.



Tai sitten menet kuntonyrkkeilemään, kuvittelet ne oppilaat siihen säkkiin.



Äläkä koskaan osta suklaata kaappiin. Jos jokainen patukka täytyy erikseen kävellen hakea kaupasta, niin se on jo huomattava parannus kunnolle. Autoilun voi lopettaa kokonaan.



Pohjimmiltaan mulle tulee sellainen tunne, että et ole onnellinen ja siksi KAIKKI tekeminen tuntuu vaikealta ja esteiseltä. Ja siksi harrastat myös lohtusyömistä. Eli perusteet kuntoon: uranvaihto (tai työpäivän lyhentäminen tai koulun vaihtaminen), miehenvaihto, lapsien hankkiminen, ajankäytön uudelleenorganisointi... mitä se ikinä vaatiikaan.