Tunteilleni ei ole tilaa

Niin. Valitettavasti se on vähän silleen, että ihmisillä on liikaa murheita nykyään. Ei oo kapasiteettia vastaanottaa enää mitään negatiivista. Liika on liikaa.



Koita nähdä positiiviset asiat. Jos et niitä nää, niin se ei oo muiden ongelma. Eikä muiden pidä kärsiä sun kiittämättömyydestä.

Kun lopetat suorittamisen, ymmärrät että iloisena myös asioiden tekeminen on hauskaa. Kyseinen asennemuutos ei ole helppoa. Kaikki lähtee sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lopetat suorittamisen, ymmärrät että iloisena myös asioiden tekeminen on hauskaa. Kyseinen asennemuutos ei ole helppoa. Kaikki lähtee sinusta. 

Perusluonteeltani olen aina ollut optimistinen, ja yritän kaikessa ja kaikissa nähdä hyvää. Minulla on paljon asioita, joista olen kiitollinen päivittäin.

Tilanne on monimutkainen ja en tiedä miten edes tuoda kaiken esille oikein 

Vierailija kirjoitti:

Kun lopetat suorittamisen, ymmärrät että iloisena myös asioiden tekeminen on hauskaa. Kyseinen asennemuutos ei ole helppoa. Kaikki lähtee sinusta. 

Ei se jäätävä uupumus haittaa, kun muutat vähän asennetta ja teet kaiken iloisena. En ole tainnut kuulla taas vähään aikaan mitään noin tyhmää.

Minä jouduin kasvamaan noin. Heti kun pääsin muuttamaan omilleni, aloitin terapian ja opettelin/hain "luvan" tuntea, kaikki tunteet. Suosittelen, jos vain mahdollista.

Sama kokemus. Mun tunteilla, haluilla tai jaksamisella ei ole mitään väliä kenellekään. Kelpaan iloisena ja silloin, kun mulla on annettavaa muille, muuten en.

Saat olla rikki. Luultavasti kaikki eivät sitä sulata, jos eivät salli sitä itsellekään. Monet voivat ymmärtääkin, kannattaa jutella jonkun kanssa, joka voisi ymmärtää.

Se on se oma luulo, että

pitää.

Ihan oikeesti ei pidä.

Voit aloittaa muutoksen ja pikkuhiljaa edetä uudenlaiseen asenteeseen tai suhtautumiseen.

Apua kannattaa hakea.

Et ole yksin tuon tunteesi kanssa. Ae on ihmisyyttä. Se tunne korostuu tässä suorituskeskeisyyteen keskittyvässä yhteiskunnassa.

Muutos on mahdollista. Ole itse itsellesi armollinen. Sinä olet se lähin ja se, joka sen muutoksen voi tehdä. Saa olla. Anna itsellesi lupa.

Yksi asia joka auttaa minua kun toi tunne iskee on jättää sosiaalinen media pois, tällaiset foorumit myös. Keskityn luontoon ja teen asioita josta nautin. Kannattaa oppia istumaan alas penkille ja vain katsoa ympärillesi, ei tarvi ottaa puhelin käteen heti kun tulee "tylsä" hetki.

Oma puolisoni ei hyväksy minua. 

Tänään olin väsynyt ja siksi vaisu. Mieheni suuttui minulle ja lähti. 

Ihminen, joka ennen oli tukeni ja turvani myös vaikeissa hetkissä. Itken nykyään salaa useamman kerran päivässä. Hän ei kestä minua, jos en ole hymy naamalla. Tilanne on itseään ruokkiva kehä.

UIKUTI UIKUTI YHYHYY

Lopeta tommonen altavastaajana oleminen. Tee itse, valitse itse. Älä ole  marttyyri.

Kun pyörität kaikkea ja otat arkisia asioita sekä muiden huolia kontollesi tapahtuu hyvin pian se, että nämä asiat eivät ole enää muille ihmisille ansioitasi tai auttamista vaan sinulle kuuluvia itsestään selviä velvollisuuksia. Tämän jälkeen et enää koskaan saa minkäänlaista kiitosta tai arvostusta näistä, vaan sinulta odotetaan lisäksi aivan muita asioita.

Jos olet töiden ja kotitöiden jälkeen väsynyt ja stressaanunut, et ole enää toisen tunteet huomioon ottava kumppani vaan kylmä tyyppi vailla empatiaa. Jos sinulle itselläsi tulee ongelmia oman jaksamisen kanssa oletkin nyt itsekäs. Kaikki tekemäsi on näkymätöntä prosessia kuin vesilaitokselta hanaan päätyvän veden tulo juomalasiin.

Koska tilanne on tämä kehotan sinua olemaan ihan aidosti itsekäs ja laittamaan oman etusi muiden edun edelle. Itsekkäänä ja omaan itseesi keskittyvänä sinua pidetään joka tapauksessa koska olet aiemmin toiminut muitten ihmisten eteen ja nyt et enää jaksa tehdä kaikkia niitä asioita, joihin he katsovat olevansa oikeutettuja.

T: Antisthenesin poika

Jos jätät vaan tekemättä ja et välitä mistään ulkopuolisesta. Ainoastaan oma hyvä tuulesi on vaivan arvoista. Muut kiukuttelevat ja asiat romahtelevat, mutta sinä et välitä.

Ja hymyile toki, sitähän sinulta toivottiinkin. 

Samaa koin aikoinaan, sukulaiset ym oli tottunut että olen aina iloinen ja uhrautumassa muille. Kun lopetin uhrautumisen ja aloin ajatella ensin itseäni ja jaksamistani, sukulaiset suuttuivat ja haukkuivat kun olen muuttunut ja loput hyväksikäyttäjät pakeni pois.