Kun teini ei muista mitenkään äitienpäivänä

Meillä ei ole erityisemmin koskaan juhlistettu äitien-tai isänpäivää. Eli ehkä itse aiheutettua. Mutta kyllä olisin itsekin toivonut teiniltä (17v.) edes hyvää äitienpäivää toivotuksen. Pahalta tuntui. Pahalta tuntui myös se, että piti huolen että tulee mummeille, mutta omalla äidillä ei niin väliä. Eilen vielä kysyin saisinko myöhäisen äitienpäivähalin, vastaus oli että olisit pyytänyt oikeana päivänä. Ehkä hieman syytän tästä myös miestäni, kun ei ole muistuttamalla muistuttanut teiniä onnittelemaan. Itse pidän huolen, että isänpäivänä onnitellaan, sekä toki huolehdin, että kaikkien kummien kaimojen ja kissojen syntymäpäivinä muistaa onnitella. Itse sitten jään ilman. Ja tiedän tuon ikäiset ovat ajattelemattomia. Mutta tosiaan jotenkin, kun aina huomioin lapseni kaikessa, niin olisin ajatellut, että yhtenä päivänä hänkin huomioisi minut. Ei nimittäin onnittele synttäreinäkään.

Auttaisiko, jos teinin synttäri-ja joululahjat olisivat niukkoja? Synttärilahjan voisi antaa vasta illansuussa, kun teini on ehtinyt jo huolestua asiasta. 

Mitäs passaatte pilalle.

Miten muistat ja puhut omasta äidistäsi teinin läsnäollessa? Oli sitten edesmennyt tai ei. Kuinka yhdessä muistelette isoäitejä?

Ehkä teinin pitää vaan antaa olla. Katsoa muistaako kun se ikä on ohi, vaikka aikuisena. Ettei ota sitä liian henkilökohtaisesti sitä nyt ja merkkipäivinä joku muu/muut voisi muistaa kuin oma lapsi, onko sukulaisia tms. Voisiko toinen vanhempi tai sukulainen auttaa teiniä asiassa (hankinnat) ja kortin ei ole pakko olla itse tehty. Joillakin teineillä se on vahinko, ei ole kalenteria myös mahdollisesti jossa lukee se päivä. Soittaako.

Minulla tuo vaikuttaisi siten, että kun hän ei huomioinut minua, en minäkään viitsisi esim. antaa rahaa vastikkeettomasti vaan siihen kuuluisi kotitöiden teko. Ylimääräinen hemmottelu jäisi vähäksi aikaa. 

Ihan sen takia, ettei teini pitäisi minua itsestäänselvyytenä.

Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.

Onhan se surullista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se surullista.

Onhan se surullista ettei aikuinen ihminen saa suutaan auki.

Meillä mies teki kakun ja osti kirjan. Teini oli omissa touhuissaan.

Oman äitini äitienpäivistä on lähinnä jäänyt traumat. Mitä huonommin hänellä meni parisuhteessa, sitä ilkeämpi hän oli äitienpäivänä. Lopulta päädyin siihen, että lähetän kortin ja pysyn kaukana. Hän ostaa itse itselleen kukat ja leivokset 🙄

Mun 17v ei myöskään edes onnittelut, ei kyllä asu enää kotonakaan, en alkanut asiasta nalkuttaa tai muistuttaa, teinit haluaa irtaantua vanhemmistaan ja kokeilla rajoja.

Järjestä juhlasi itse.

Pöytä koreaksi ja kutsut teinin valmiiseen pöytään herkkujen ääreen, äitienpäivän kunniaksi.

Turha rakentaa ahdistusta ja ongelmia mokoman takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se surullista.

Onhan se surullista ettei aikuinen ihminen saa suutaan auki.

Ap sanoi asiasta aiempana äitienpäivänä, muttei se varmaan auttanut mitään.

Teinit on joskus vähän hölmöjä, mitäs jos olisit äitienpäivänä sanonut suoraan, että nyt on äitienpäivä oletkos tehnyt minulle kortin. Miten teini oppii jos ei hänelle kerrota miten pitää toimia. Meidän pojat ainakin kaipaavat vielä aika suoraviivaista opastusta näissä asioissa.

Odotahan kun kasvaa. Pahoinpitelee tai käskee poikaystävänsä pahoinpidellä sinut että saa rahaa aineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo vaikuttaisi siten, että kun hän ei huomioinut minua, en minäkään viitsisi esim. antaa rahaa vastikkeettomasti vaan siihen kuuluisi kotitöiden teko. Ylimääräinen hemmottelu jäisi vähäksi aikaa. 

Ihan sen takia, ettei teini pitäisi minua itsestäänselvyytenä.

Mutta sitähän sinä olet.

ehkä teiniltä ei kannata odottaa muistamista, se on välillä muutenkin niin hankalaa aikaa, aivot kehittyvät ja siinä vaiheessa teinillä voi olla kausia, kun vaikeaa asettua millään tavalla äidin asemaan ja ottaa huomioon äidin tunteet. Kyllä se menee ohi, omakin teinini on nyt päälle kaksikymmpisenä taas alkaa onnitella äitienpäivinä, vuosia meni ettei noteerannut niitä mitenkään. 

Mutta jos ostaisit vaikka itse jotain hyvää ruokaa ja kakkua, ja kertoisit teinille hyvissä ajoin, että sunnuntaina syödään sitten herkkuja ja ole kotona klo xx aikaan, niin jo se teinin paikalla olo voisi korvata sen muistamisen äitienpäivänä, jos tahdot niin ajatella. Eikä sitten tulisi niin paha mieli asiasta, kun ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole. 

Mun äitini odotti aikoinaan n klo 14 ja tuli sen jälkeen huomauttamaan asiasta. Kun sanoin, ettei kiinnosta, hän pakotti minut poimimaan valkovuokkoja itselleen.

Syy miksi ei kiinnostanut käy varmaan ilmi tästä kertomastani.

Olisin toivonut äitini rakastavan ja välittävän minusta, sellaiselle ei mitään huomionosoituksia anneta, joka ei rakasta.

Äitini toimi törkeästi, kuten nytkin näette. Vai eikö kukaan tässä ketjussa sanonut, että mene sanomaan jo itse päivänä ja vaadi poimimaan kukkia? Eikö?

On nimittäin palstalaisia, joista äitini ei ollut mitenkään törkeä.

t. Kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo vaikuttaisi siten, että kun hän ei huomioinut minua, en minäkään viitsisi esim. antaa rahaa vastikkeettomasti vaan siihen kuuluisi kotitöiden teko. Ylimääräinen hemmottelu jäisi vähäksi aikaa. 

Ihan sen takia, ettei teini pitäisi minua itsestäänselvyytenä.

Mutta sitähän sinä olet.

Ei pidä paikkansa, ei meillä ole tuollaista ongelmaa ollut perheessä.

Nytkin jos kertoisin jossain seurassa äitini ystäville, että noin hän toimi, hän ei varmaan ois että voi ei, vaan valehtelisi suut ja silmät täyteen, ettei todellakaan tehnyt noin!

Mulla ei ois mitään estettä nolata sitä pässiä tuolla hauskalla pikku tarinalla siitä, miten se silloinen kusipää kohteli minua.

Että turhaan esittää ystävilleen täydellistä ja ihanaa ystävää myöskään.

t.Kristallikissa