Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Lidl. Mahdoton työtahti, rähjäävät pomot, palkattomat pakolliset ylityötunnit, pomot tonkivat henkilökohtaisia tavaroita.

Yliopistossa amanuenssina. Kyseisen laitoksen esimiehet vaikuttivat vajaamielisiltä. Tämä siis 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Esperin palvelutalo kaikista kamalin.

Komppaan tätä. Elämäni hirvein paikka hoitajan urallani. Jopa pahempi kuin Attendo.

Foibekartano Vantaalla.

Elintarviketehdas Keski-Suomessa. Työ itsessäänkin oli enimmäkseen jäätävän puuduttavaa liukuhihnahommaa plus lisänä TODELLA huono ilmapiiri, jatkuvaa selän takana puhumista ja haukkuja sai kuulla päin naamaakin.

Tulin kesätyöläiseksi ilman aiempaa kokemusta elintarviketyöstä, eikä kenelläkään ollut aikaa neuvoa minulle asioita. Useasti ilmaisin haluavani oppia sitä ja tätä, mutta aina vastattiin että joskus paremmalla ajalla. Samaan aikaan sitten kuitenkin moitittiin siitä kun en "osannut mitään."

S-Market lapissa. Ihan järkyttävän raskas työilmapiiri.

Juvenes ravintola Saarni Tampereella. Ilmapiiri on hyytävä, opiskelijoita, tiskaria ja kokemattomampia työntekijöitä ei pidetä edes ihmisinä. Johtoporukka koostuu mielenvikaisista, pikkuasioista nollasta sataan kiihtyvistä kiusaajista, jotka tarkoituksella uunottavat alaisiaan saadakseen myöhemmin huutaa heille virheiden teosta.

Työntekijät saa tuolla hermoromahduksia, sillä työtä on aivan liikaa työväkeen nähden, mutta silti kaikki saakelin tilaukset otetaan vastaan rahankiilto silmissä. Ei ihme, että tuolla vaihtuu väki ihan koko ajan, ei tuollaista keskitysleiriä muutamaa viikkoa kauempaa sekoamatta kestä.

Pahaa ruokaa siellä on, muuten

Puhelinmyynti ahdisti silloin ja ahdistaa yhä edelleen, vaikka työ jo loppunut aika päiviä sitten.

Mm. lentolippujen numeroiden skannaus ja tallennus parikymmentä vuotta sitten Postin tytäryhtiössä. Periaatteessa siisti sisätyö, mutta ei helv miten tylsää. Työssä tarvittiin vaan numeronäppäimiä ja entteriä. :D Täysi mulkvisti pomona, esim. jos oli kuumeessa, vaati saada tietää lukeman ja sanoi sitten, että eihän toi oo mitään, töihin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Lidl. Mahdoton työtahti, rähjäävät pomot, palkattomat pakolliset ylityötunnit, pomot tonkivat henkilökohtaisia tavaroita.

Tuo alimiehitys on kaupoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaikka riuhtoisit hiki hatussa tavaraa hyllyyn, siivoaisit vapaan kasvatusten hedelmien rikkomia pilttipurkkeja samalla kun kuuntelet asiakkaiden mitä oudoimpia höpinöitä ja juoksisit siitä suoraan avaamaan lisäkassaa niin aina saa kuulla nurinaa miten pitäisi olla tehokkaampi.

Työtunnitkin pidetään varmasti sen mittaisina, että hyvällä lykyllä pääset yhdelle 12 min tauolle joka sekin keskeytetään lähes joka kerta.

Kyllä töissä pitää töitä tehdä, mutta on eri asia jos silloin tällöin on kiire esim. juhlapäivien edeltävät kammohulinat kuin se että joka ainoa vuoro tuntuu henkiseltä ja fyysiseltä triathlonilta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli ehdottomasti Orton, yksityissairaala. ....... pitänyt tehdä omalla vapaa-ajalla lääkäreiden ja sos. työntekijöiden yksityisiä duuneja, esim. kirjoittaa jonkun lapsenlapsen kissan kummin kaiman lopputyön puhtaaksi.. ..........Lääkäri jolle myös kirjoittelin hänen omia juttujaan avasi "piikin" kanttiinin josta sain ostaa sämpylää ja kahvia;).

Siis mitä ihmettä minä luin?

Fazer Cafe Helsinki. Työntekijät vaihtuvat jatkuvasti. Palkat myöhässä ja kahvitauolla kuulee työntekijöiden supattelevan paskaa muista työtovereistaan.

Juuu

Sosiaalialan työt. Voi sitä manipulointia ja valittamista. :( Aina joku oma agenda jollakin menossa. Kaikki tekee mitä itse haluaa. 

Eräs seurakunnan omistama vanhainkoti pääkaupunkiseudulla vuosikymmeniä sitten. Vanhuksissa ei mitään moitittavaa, heidän kanssaan olisi pärjännyt, mutta johto kodin keittiöllä oli järkyttävää. Kyykyttämistä ja kiusaamista, joka ei varsinaisesti kohdistunut minuun, mutta sivusta seuraaminenkin oli kidutusta. Keittiön johtajatar keräsi henkilökunnan taukohuoneeseen lounaalle aina ennen varsinaisen lounaan kattamista aamupäivälle. Siinä kuunneltiin sitten johtajattaren monologia siitä kuinka hanurista nykyajan nuoret ovat ja mikä kaikissa muissa ihmisissä oli vikana. Hänen ylhäisyytensä haukkui "nykyajan meiningin" maan rakoon, ja me onnettomat istuimme ja kuuntelimme ja yritimme kakistella ruokaa alas. Kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa. Erästä vanhempaa työntekijää kiusattiin nuorehkon pääkokin taholta niin rankasti että en ollut uskoa silmiäni ja korviani. Tämä kokki oli johtajattaren suosikki, joten tietenkään siihen ei puututtu. Olin 19-vuotiaana asian kanssa ihan pulassa, en ollut moiseen koskaan törmännyt missään. Kuusi viikkoa kestin ja sitten otin loparit, ilmoitin että tämä oli tässä ja häivyin.

Olin nuorena harjoittelijana erään kunnan talouskeskuksessa. Jo ensimmäisenä päivänä kävi ilmi millainen kuppikuntahelvetti se paikka olikaan. Eri osastot eivät olleet ollenkaan puheväleissä, kahvitauot olivat tarkasti rajattu niin, että tiettyyn aikaan vain tietty osa sai mennä sinne. Et saanut käyttää käytäviä jotka olivat jonkun toisen osaston "aluetta". Hyvä jos sadasta henkilöstä edes  2 tervehti ja hyvä jos näin edes kerran jonkun hymyilevän. Töihin meneminen oli silloin yhtä kärsimystä mutta nykyään jo naurattaa koko touhu. Miten helvetin lapsellisia aikuiset ihmiset voivatkaan olla?

Minulla oli myös kamalin työ tuo henkilökohtainen avustaja. Tein sitä opiskeluaikaan lisäansioksi pari talvea 4-6 tuntia viikossa ja yhden kesän kokopäiväisesti. Yksi avustettava henkilö syljeskeli pyörätuolissa lattioille ja komensi minut luuttuamaan. Kun sanoin, että limojen siivoaminen ei kuulu avustajan työhön, hän väitti, että hän voi ihan itse päättää, mikä kuuluu ja mikä ei ja väitti myös, että hän ei voi sille mitään, että limaa nousee kurkusta.

Toinen avustettava henkilö haukkui minua selän takana. Olin vakkariavustajan tuuraaja monta kuukautta n. kerran viikossa ja se vakkari vain oli hyvä, minä ihan surkea. Minä olin tehnyt vääränlaista vispipuuroa, minä olin tyhjentänyt tiskit koneesta vääriin kaappeihin, minä olin sotkenut vaatekaapin ja kaiken huipuksi kuuntelin salaa avustettavan puheluita. Kun sain tietää tästä viimeisimmästä selän takana haukkumisesta, eli että olin avustettavan mielestä kuunnellut salaa hänen yksityispuheluitaan, soitin itse hänelle heti ja sanoin, että minua voi pyytää myös poistumaan toiseen huoneeseen, jos ei halua, että kuulen puhelut, mutta mikään selvänäkijä en ole, eli en voi tietää, minkä puheluiden saapuessa minun on ok olla samassa huoneessa ja minkä ei. Avustettava pahoitteli kovin, että väärinkäsitys ja hetken luulin jo, että nyt ollaan sovussa ja se selän takana haukkuminen loppuu. Mutta ei, se jatkui ja hän oli soittanut jopa kunnan vammaispalveluun ja sanonut, että yritän itkettää häntä puhelimessa soittelemalla omalla vapaa-ajallani ja haukkumalla häntä. Lopetin ne henkilökohtaisen avustajan työt siihen. Ei kukaan jaksa niin huonosti palkattua työtä, jos avustettavien ihmisten kanssa on hankalaa. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, millainen se avustettava on.

Tilitoimisto. Surkea palkka ja ainakin kahden ihmisen työmäärä. Liukuva työaika, jota yleisesti tuntui olevan tarkoituksena käyttää ylipitkien työpäivien tekemiseen, että kaikki saadaan deadlineen mennessä tehtyä. Ei ollut elämässä kauheasti muuta sisältöä kuin työ, viikonloppuisinkaan juuri jaksanut mitään tehdä ja mielessä ahdisti aina taas lähestyvä maanantai. Nyt onneksi muualla töissä, tilitoimistot kierrän jatkossa kaukaa. 

Eräs "insinöörifirma". Heikko ilmapiiri, suuri vaihtuvuus työntekijöissä, kokeneet lähtee, ovi käy tiuhaan. Vaikuttaa siltä että kaikki etsii parempia hommia ja hakevat kilpailijoille töihin. Päälliköillä ei homma hallussa, johtamistaidot hukassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Stockmann. Selkäänpuukottamista, pomojen perseidennuolijoiden sietämistä, epäoikeudenmukaista kohtelua työvuorolistojen laatimisen suhteen, muutamassa vuodessa romahtanut yhteishenki..

Pakko kysyä, että milloin olit Stockalla töissä? Kuulostaa tutulta..