Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Kamalinta tähän mennessä on kun olin VTT:llä controllerina

Nimeltä mainitsematta eräs konkurssiin hiljattain mennyt moottoripursia valmistanut veneveistämö. Tosin minä en työskennellyt siellä lähellekään konkurssiin asti. Esimies oli jees, talon johto oli jees, vaikka talousvaikeuksien takia stressaantunutta. Työ sinällään oli useimmiten jees, eikä tahtikaan nyt mikään älytön ollut. Ei sielläkään kädet taskussa notkuttu, mutta ihan sai kävellen liikkua, ei tarvinnut juosta, ja rauhassa keskittyä kulloiseenkin työhön. Palkkakin oli asiallinen. Ei korkea, mutta kyllä sillä pärjäsi.

Mutta ne työkaverit. Voi jessus, miten juuri siihen meidän porukkaan valikoitui (ilmeisesti minun lisäkseni) kusipää toisensa jälkeen. Ehkä veneala kerää menestykseensä pettyneitä egoisteja. Kiusaaminen, vittuilu, ulkopuolelle jättäminen ja työsuojeluhölmöilyt eivät olleet mitenkään päivittäisiä, vaan minuutittaisia. Eräitä töitä tehtiin esimerksiksi ikivanhan, öljyävaluttavan nosturiauton koukusta jonkun natisevan virityksen varassa roikkuen 15 - 22 metrin korkeudessa. Oli siinä se hyvä puoli, että jos olisi pudonnut, tuskat olisivat loppuneet jo siihen kauhushokkiin...

Olin vartijana alan isoimmassa yrityksessä. En saanut perehdytystä useimpiin kohteisiin, ja jos sain, sen piti joku 18-vuotias opiskelija. 

Vaihdoin työpaikkoja pariin otteeseen eikä meno mainittavasti parantunut. Nyt olen alanvaihtaja.

Kirkkonummelainen messufirma.

Esimieheltä haukkumista ja mustamaalaamista selän takana, raivokohtauksia, tavaroiden heittelyä, kiukuttelua. Soitti usein myöhään illalla viikonloppuisinkin ja löpisi turhuuksia ja tilitti elämäänsä.oli usein humalassa ja teki tätä USEIN.

Esimies mikromanageroi. Puuttui kaikkeen, muutteli kaikkea, kyseenalaisti ja lopulta otti antamansa homman itselleen. Laminlöi törkeästi työturvallisuusmääräyksiä, työaikamääräyksiä ja asetti työntekijöitä suoranaiseen hengenvaaraan(viiteen metriin rakennustelineille, joista oli hitsauksia murtuneet ja kun huomautti ettei tämä ole turvallista, tiuskaisi "NO VlTTÜ SIT PITÄÄ MENNÄ TOISEEN FIRMAAN TÖIHIN, S44T4NA!!"

Esimies alkoi ottamaan työtunteja pois ja samalla toimeentuloa ja siirsi hommia toiselle, sanoen kierosti että halusi auttaa sitä ja tekeytyi suureksi hyväntekijäksi. Mielentila vaihtui äärilaidasta toiseen, välillä oltiin niin hyviä ja ammattitaitoisia ja innovatiivisia ja seuraavassa hetkessä kaikki oli täyttä paskaa ja että "osta tää firma multa, saat sen v1ttü vitosella"

Jopa ruokatunnilla työmailla tapahtui outoja, esimies kysyi ensi töikseen pitserian työntekijöiltä että mikä ruoka tulee nopeiten. Halusi että kaikki tilaisi sitä "nopeinta" ruokaa, hoppu oli kova vaikka mikään  kiire ei edes ollut. Kun tilasinkin kebabin ranskalaisilla, muiden ottamien lohkoperunoiden sijaan, alkoi natkutus. Hoppu ja kaiken kiirehtiminen meni kaiken edelle. Ruokatauotkin olivat välillä aivan tuntematon asia. Kun kerran satuin katsomaan kelloa ja totesin että oho, kello on jo viisi(pelkän aamiaisen varassa oli tehty koko päivä), niin vastaus oli raivoisa ”MITÄSIITÄ?!”

Lupauksia annettiin alusta asti että hommataan tietokoneet ja puhelimet ja laitetaan palkat kuntoon. Paskat laitettiin mitään. Rikotuista lupauksista saisi kirjoitettua paksun kirjan. Jos joku sai jonkun hyvän idean millä homma saataisiin tehtyä paremmin, se luvattiin toteuttaa. Paskat toteutettiin. Paitsi joskus myöhemmin, jos pomo ITSE oli sen saman idean saanut. Kyllä silloin hehkutettiin miten hyvän idea se olikin.

Asiakaskanta oli pieni ja markkinointiin ei satsattu. Mietimme kollgojen kanssa että mitäs sitten jos pari asiakasta lähtee, ollaan niin kusessa. Yritettiin sanoa asiasta, kuuroille korville meni.

Pomo oli kiinnostunut vain omasta egostaan ja siitä mikä sitä pystyi palvelemaan ja hivelemään.

Lopulta hommia ei annettu enää ollenkaan ja irtisanoin itseni kun sain lopulta tarpeekseni. Työtodistusta ja osaa palkkanauhoista en ole vieläkään saanut, asia on viranomaisilla.

Voisin kertoa tässä sellaisista työvuoroista ja -tavoista, jotka saisivat tukkanne pystyyn ja työturvallisuusviranomaiset kiinnostumaan aivan erityisesti, mutta voisin itse kuolla vitutukseen niitä miettiessä. Ehkä vinkkaan heille jonain päivänä. Sinne jääneet jannut säälittävät sen verran.

Pahinta on että tuossa oli vain jäävuoren huippu.

Kaikki kamalia.

Olin oppisopimuspaikassa yhdessä yksityisessä päiväkodissa opiskelemassa laitoshuoltajaksi. Paikassa ei ollut mulle sopivaa ohjaajaa, vaan mua opasti koulutukseltaan perhepäivähoitaja. Heti alusta asti mun oletettiin osaavan ja tietävän kaikki, vaikka vasta opiskelin. Ja tuntui, että päivä päivältä työtehtävät vaihtui. Kamalinta oli lounasaika. Mun piti laittaa lapsille annokset valmiiksi ja keittiöllä oli töissä entisiä ravintolakokkeja. Laittoivat kaikki viimeisen päälle. Salaatissa saattoi esim olla juustoa ja kun laitoin palautetta, että juustotonta kiitos, meillä on kaksi maitoallergikkoa, niin vastaus oli: nyppikää juustot pois.. Tuli välillä sitten oikeasti sen seitsemän sorttia salaattia ja niin suolaista ruokaa, että huhhuh. Ja jos en joka lautaselle saanut laitettua joka sorttia yhtä paljon, niin sanomista tuli aikuisilta. Lapset kyllä söivät mukisematta. Lounasaikaan mulla oli syke lähellä kahtasataa ja mulle huudettiin, että missä raaste, missä maito, tämä oksensi, tällä on vessahätä, käytätkö... Mieli teki huutaa että mulla ois tuolla kone täynnä pyykkiä, mutta en uskaltanut ja tein vaan sen lounaan ajan piian hommia ja sitten oman taukoajan pyykkejä

Melkein vuoden kestin, sitten keitti niin yli, että jouduin todella pitkälle saikulle. Pälli levisi aivan täysin.

Jk tekniikka mielummin hirteen kun sinne

Valtio, Keha-keskus.

Kertokaa lisää. Hyvä ketju!

Kinaporin palvelukeskus Helsingissä.

Modaki. Ei edes sosiaalitiloja tai kahvinkeitintä koko firmassa ja muonituspuoli (omakustanteinen tietenkin) paikallisen Teboilin varassa. Ei minkään tessin mukaisia työehtoja vaan työlainsäädännön mukainen minimi eli sairausajan palkkaa yhdeksältä päivältä a sen jälkeen Kelan päivärahalle.

Sesonkiravintola, hullua hommaa ilman taukoja ja palkka työmäärään nähden onneton

Ketjuun kuuluva ruokakauppa. Työvuorot ovat mitä sattuu eikä niitä suunnitella työntekijöiden jaksamisen tai työsopimuksessa lukevien tuntimäärien mukaan. Ykkösvapaat vuorotyöläiselle menevät puolikoomassa kotitöiden hoitamiseen ja muiden pakollisten juttujen kanssa. Ei siinä ole enää jaksamista lähteä ihmisten ilmoille tai nähdä kavereitaan.

Töissä kuuntelet parhaimmillaan asiakkaiden ja pomon kiukuttelua vuoron perään ja tunnet olevasi ihmiskunnan pohjasakkaa. Joudut jatkuvasti keskeyttämään sen hetkisen hommasi ja juoksentelemaan milloin missäkin.

Työhön kuuluvista eduista et pääse nauttimaan koska vuorotyö sulkee pois nämä mahdollisuudet. Harvoja näitä harraste-etuja on tarjolla enää puolen yön aikaan...

Hikiseltä tauoltakin joudut juoksemaan töihin kesken kaiken ja ellei tätä tapahdu niin pomo kyllä pitää huolen, että tulee listaamaan juuri tällöin lisätehtäviä ja muka vaivihkaa kyttäämään mitä tauolla tehdään.

Pomo pitää myös täytenä idioottina aikuisia ihmisiä joilta löytyy vuosien edestä työkokemusta ja tutkintoja jopa korkeakouluista. Käsien pesemisestäkin hän tulee muistuttamaan, että osattaisiin vessareissun jälkeen pestä näppimme.

Asukastupa. Sinne hakeutuneet pomot ovat mielisairaita,

Kalatehtaalla latojana. Liukuhihna pyörii edessäsi, kurotat sen yli ja vedät kasasta kalaa siinä oleviin hahloihin, noin kaksi sekunnissa. Todella yksinkertaista ja äärimmäisen yksitoikkoista. Kelloa ei kannata katsoa, varttituntikin on tosi pitkä aika. Miehillä hieman työnkiertoa, naiset oikeastaan vain latovat. Yllättävän raskasta seisoa kahdeksan tuntia paikallaan, päivästä toiseen, kumisaappaat jalassa tietenkin.

Sykes Finland asiakaspalvelu. Esimieheltä ei saanut koskaan tukea vaan pelkkää raippaa ja tahdin kiristystä

Rappukäytävien siivous. Tukka putkella ja selkä hiessä piti kiitää pyörällä kohteesta A kohteeseen B ja jokaiseen oli se  tietty aika varattu, minkä puiteissa siivous piti  suorittaa.  Ruokatuntiin ei juurikaan jäänyt aikaa, opin hotkaisemaan lennossa jonkun banaanin tai myslipatukan. Asukkaat marssivat välinpitämättömästi kuraisilla kengillään juuri pestyillä lattioilla ja jälkeenpäin valittivat huonosta siivouksesta.

Vierailija kirjoitti:

Sampsa81 kirjoitti:

Puhelinmyyntityö oli henkisesti todella raskasta.

Piti myydä moraalin rimaa hipoen tuotetta tahallisen harhaanjohtavalla myyntipuheella. En pitänyt tästä ja kerroin tuotteesta ja tilausehdoista mieluummin mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti.

Pomo ei tästä ihastunut kuten ei siitäkään etten myynyt painostamalla ja lopettanut vasta kun puhelin lyödään korvaan. Sain kuitenkin myytyä omalla tyylilläni ja pystyin jopa katsomaan itseäni peilistä vuoron loputtua.

Pian tulos ei kuitenkaan miellyttänyt ja vaadittiin entistä aggressiivisempaa otetta myyjiltä. Samalla luvattiin huimia bonuksia kun uusi tavoite täyttyy. Eipä näkynyt bonuksia muilla kuin esimiesasemassa olevilla...

Myyjille alettiin myös delegoimaan muita työtehtäviä mikä oli varsinaista riistoa koska työskenneltiin provikalla ja näistä lisähommista ei maksettu.

Henkilöstön jatkuva vaihtuvuus, kiemurtelut palkanmaksun kanssa, epäjohdonmukaiset ja viikottain muuttuvat ohjeistukset, toteutumatta jääneet lupaukset ja vaatimus "kaunistella" myytävää tuotetta riittivät vuosia sitten minulle. Tuskin on tuon sortin pulju nykyään edes pystyssä.

Oma tytär teki joskus vähän aikaa tämmöstä työtä ja sanoi että aivan karseeta. Valheita piti latoa puhelimeen asiakkaille ja pomo kyyläs välillä niskan takana ja raivosi jos ei riittävästi puhunut paskaa.

Eihän likan moraali tuota kestänyt ja lähti käveleen paikasta.

Provisiopalkalla työllistäminen tulisi olla laitonta ellei tarjota pohjapalkkaa jolla pystyy elättämään itsensä edes joten kuten. Pelko ja stressi vuokranmaksusta ja muista kuluista ei takaa tehokasta ja laadukasta työskentelyä vaan ajaa ihmisen epätoivoiseen nurkkaan jolloin puhelinmyyjän äänestä kuuluvat turhautuminen, yliyrittäminen ja hätäisyys. Moni myös lähtee tahallisesti vääristelemään myymänsä tuotteen ominaisuuksia, etuja ja todellista hintaa sopimusehtoineen.

Yritysten omistajat työskentelevät sinänsä "pohjapalkka + provisio" -kaavalla, koska monesti nostetut osingot ovat tätä "provikkaa" tehdystä kokonaistuloksesta. Mutta tällöin he saavat provikkansa myös muiden tekemästä tuloksesta vaikka eivät itse olisikaan tehneet aiempaa enemmän, paremmin tai tehokkaammin.

Provision ongelma puhelinmyyntityössä on myös se, että soittaja joka kerta edustaa yritystä ja markkinoi sitä, osti asiakas tai ei. Mikäli myyjä on kuitenkin jättänyt potentiaaliselle asiakkaalle asiallisen mielikuvan niin kenties tämä henkilö tulevaisuudessa tarvitessaan jotain valitsee juuri tämän yrityksen. Kilpailijayrityksen myyjä kun on taas saattanut olla törkeän päällekäyvä tai muutoin luonut huonon kokemuksen.

Vierailija kirjoitti:

Iso makeisvalmistaja. Huh huh sitä työpaikkakiusaamisen määrää...

Varmaankin "iloinen makeistalo" Turussa

Komppaan täysin, sain potkut (koeaikaa 3 päivää jäljellä) sieltä koska en niellyt jatkuvaa työntekijöille huutamista. Äärimmäisen negatiivinen työilmapiiri. Huonoin paikka jossa olen ikinä ollut töissä.