Mykkäkoulu on henkisesti sairaiden ihmisten tapa riidellä?

Sitä mä vaan, että kun mykkäkoululaiset on leimattu mielenterveysongelmaisiksi, niin onko sitten äärimmäinen karjuminen ja räjähtäminen ja tunteiden vuoristorata jotenkin terveempää tai aikuismaisempaa käytöstä?

En itse pysty mykkäkouluun. Mieheni piti sellaista suhteen alkuaikoina ja se todellakin oli ihan kamalaa henkistä väkivaltaa. Itku kurkussa anelin miestä edes puhumaan jotain tai katsomaan silmiin. Nyt hän on oppinut aika hyvin tuosta lapsuuden kodista perimästään tavasta eroon.



Heti ei tarvitse alkaa käsitellä niitä tunteita, mutta olisi hyvä edes sanoa toiselle, että nyt tunnen olevani niin sekaisin etten pysty ajattelemaan. Jutellaan muutaman tunnin päästä. Tai sitten jos on vihainen niin miksi pitää mykkäkoulua? Miksi ei voi suoraan sanoa olevansa vihainen kuin ampiainen ja tarvitsevansa hetken ihan yksin? Ja sen jälkeen alkaa käsitellä niitä tunteita toisen kanssa kun on ensin saanut työstää ajatusta yksin.



Mykkäkoulua on totaalisen puhumattomuuden lisäksi mielestäni myöskin se, jos loukkaantunut osapuoli yrittää kertoa tunteistaan ja toinen ohittaa ne pelkällä olankohautuksella eikä suostu juttelemaan niistä. Tämä on myös henkistä väkivaltaa ja toisen tunteiden vähättelyä. Hyvässä parisuhteessa tulisi osata sekä kertoa että kuunnella.

Minä pidän mykkäkoulua. Se on ainoa tapa välttyä kuulemasta miehen marttyyrimaista itsesäälivonkunaa. En vain kestä sitä. Jos on toiminut väärin, ottaisi nyt jukoliste vastuun teoistaan! Erota kai pitäisi, en vaan kykene siihen vielä.

Hei ap! En ole pitänyt sinuun yhteyttä, koska en jaksa. Just nyt mulla on niin paljon kaikkia asioita, että energia ei vain riitä. Musta ei oo nyt täyttämään kaikkia sun toiveita. Tää wi oo mykkäkoulua. Tarviin tällähetkellä ehkä mielummin kannustavaa seuraa kuin jatkuvaa tiuskimista.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 00:10"]Hei ap! En ole pitänyt sinuun yhteyttä, koska en jaksa. Just nyt mulla on niin paljon kaikkia asioita, että energia ei vain riitä. Musta ei oo nyt täyttämään kaikkia sun toiveita. Tää wi oo mykkäkoulua. Tarviin tällähetkellä ehkä mielummin kannustavaa seuraa kuin jatkuvaa tiuskimista.
[/quote]siis ei oo

Minä olen entinen mykkökoululaisen uhri. Luojan kiitos mies sai pariterapiassa asiaa käsiteltyä, eikä meillä ole nyt melkein vuoteen mökätty!



Meillä mies aloitti mykkökoulun AINA kun tuli ristiriitatilanne. Ihan sama, kumman "syy" riita oli tai kuka oli oikeassa tai väärässä. Mykkäkoulu alkoi vaikkapa siitä, että minä hänen mielestään nalkutin (olin vaikkapa pyytänyt laittamaan perunat kiehumaan ja hän oli luvannut, kun tulemme lasten kanssa nälkäisinä kotiin sovittuna aikana eikä mitään ollut tapahtunut ja minä tästä suutahdin => nalkuttamista, 2 päivän mykkökoulu...), sanoin loukkaavasti (voi olla että sanoinkin, mutta jos minulle viikon mökötyksen jälkeen sanotaan, että sinä silloin viikko sitten ruokaa laittaessasi sanoit minulle väärällä äänensävyllä asian X, niin aika vaikea siihen oli sitten enää mitään mieltä olla) tai mitä nyt milloinkin.



Ongelma mökötyksessä on se, että se jolle mökötetään ei tiedä, mikä on vialla. Hän joutuu sen mökötysajan olemaan täysin tuuliajolla sen suhteen, mistä puoliso on suuttunut ja voisiko asialle jotain tehdä. Meillä näiden mökötysten loppumiseen ei yleensä ikinä liittynyt edes mitään selitystä, yhtenä päivänä mies vain alkoi taas olemaan normaali. Riidat ja erimielisyydet jäi selvittämättä, koska mies ei siihen kyennyt. Hänen mielestään asia oli sillä kuitattu, että mökötys loppui. Minulle tämä teki niin ison haavan, että sitä aika pitkään vielä parsitaan umpeen.



Kyllä riidat pitää pystyä puhumalla selvittämään. On ihan ok ottaa AIKALISÄ, siitä voi sanoa kumppanille. Voi sanoa, että nyt minä haluan miettiä asioita puoli tuntia/tunnin tms. ja jutellaan sitten. Jos on kommunikointivaikeuksia, niin sen ajan voi käyttää vaikka siihen, että kirjoittaa puolisolleen tuntemuksistaan. Ja kun toinen tietää, että nyt ollaan ENNALTA SOVITTU aika miettimässä, niin ei tule epätoivoista oloa! Se on ihan helvetillistä, että ei tiedä jatkuuko puhumattomuus tunnin, kaksi tuntia, kaksi päivää vai viikon!!!



Mutta sitähän se mökötys juuri on, sairasta vallan käyttöä... Ei sitä voi puolustella millään.

Pieni mykkis voi olla jonkilainen miettimishetki.

Hyvä riita tähtää ratkaisuun, mutta mykkäkoulu on vallankäyttöä. Toisen puhumattomuus saa kumppanin usein epätoivoiseksi: mikään sana tai ele ei tunnu lopettavan hiljaisuutta. On vain odotettava.

mykkäkoulu mökötttäminen– Kun mykkäkouluun ryhdytään, hiljaisuuteen linnoittautuva hylkää toisen julmasti tulkitsemaan asioita yksin. Hän ei auta tätä ymmärtämään tilannetta ja siihen johtaneita syitä, vaan muuttuu pelottavasti arvaamattomaksi ja hävittää suhteesta ennustettavuuden. Siksi mykkäkoulu on pahaa hiljaisuutta, perheterapeutti ja pappi Matti J. Kuronen määrittelee.

Mun mies puhui seurusteluaikana, ja ilmaisi olevansa samaa mieltä siitä, että keskusteluyhteys on parisuhteessa oleellisen tärkeä pointti. No, mitä tapahtui, kun muutimme yhteen? Mies muuttui TÄYSIN puhumattomaksi, mykkäkoulua kesti yli vuoden. Se oli ja on miehen perusolotila, puhumattomuus. Ei ollenkaan ymmärtänyt eikä ymmärrä, miksi pitäisi keskustella. Hänen mielestään riittää kun heitetään joka toinen päivä lause-pari tyyliin:"Tarviiko kaupasta mitä?"; "Se ja se on saanu uuden työpaikan/potkut". Näillä henkisillä eväillä pitäisi pärjätä. Mies istuu joko koneella tai makaa sängyssä töllöstä sarjoja seuraten, iPadiaan näpläten kaiken valveillaoloaikansa. Kysyttäessä jotakin vastaa kyllä, mutta silloinkin mahd. lyhykäisesti, usein murahduksella, edes katsettaan kysyjään kääntämättä. Mikään ei auta, ei mihinkään. Ei siihenkään ettei miestä kiinnosta puhumisen lisäksi mikään yhteinen tekeminenkään. Jos sen joskus saikin johonkin raahattua, istui auton repsikan paikalla nenä kiinni älypyhelimessa koko ajan, sen sijaan että olisi keskustellut edes vähän/katsellut maisemia/jakanut kokemusta. Mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelemistä, toisen mitätöimistä pahimmillaan. Ja miksi piti alussa esittää kuin pitäisi puhumista ja yhteistä touhuamista tärkeänäkin asiana? Kun kuitenkaan ei muuta halua kuin jatkaa elämäänsä nörttisinkku-tyyliin, mykkänä, muiden emotionaalisia tarpeita lainkaan huomioimatta. Onneksi älysin erota. Siihenkään, kun ilmoitin lähteväni, ei mies sanonut juuri juuta eikä jaata.

Itse inhoan mykkäkoulun pitäjiä, "aikalisän"ottajia, tiuskijoita ja huutajia. Miksi sitä vaivaavaa asiaa ei voi sanoa rauhallisesti ja oman kantansa perustellen. Jos minulle alkaa joku huutamaan, itkemään tai mököttämään niin saatan nauraa tai jätän ihmisen rauhaan sen jälkeen kun olen sanonut oman kantani ja asia on mennyt perille. Mököttäjien ja aikalisän ottajien on ihan turha tulla minulle juttelemaan parin tunnin tai päivän päästä, en enää jaksa sellaisen ihmisen seuraa.

Silloin kun on riitaa, on vaan niin vihainen, että ei paljoa ajttele miten sen kokee toinentai mitä itse tekee, varmasti olis parempi aina ja heti puhua asiat selväksi,itse tein virheen juuri siinä, että en puhunut pidin mykkäkoulua,tosi tyhmää, sitten oli jo tosi vaikeaa aloittaa typerän puhumattomuuden jälkeen asiointi, onneksi mieheni(nyt jo edesmennyt) oli niin fiksu ja huumorintajuinen, että kuittasi jutun sanomalla, että eiköhän tää nyt ollut tässä,kun päivän olin puhumatta, sen jälkeen taas oltiin ihan ok.

ja sen jälkeen taas oltiin väleissä

riidat kunoli ihan tyhjänpäiväisiä muutenkin, niin näin ne kuitattiin

Ps. antaisin ihan mitä vaan kun saisin pitää miehelleni mykkäkoulua, hän ei vaan enää ole luonani

Mun on pakko olla hiljaa, kun raivo on isoimmillaan. Muuten sanon ihan mitä sattuu mm. toivon miehen kuolemaa, uhkaan erolla, haukun jne. Siinä on vaan sd huono puoli että hiljaisuus tahtoo jäädä päälle. Envain osaa lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2010 klo 18:40"]

heikkoa kommunikaatiokykyä ja sitä, että ihminen tykkää olla marttyyriasemassa. Helppoahan se on mököttää ja pilata muidenkin päivä. Onnea vain puolisoillenne! Ja kyllä ne lapset kärsii siitä vanhempien välisestä mykkäkoulusta. Jos kuvittelitte ettei sillä olisi vaikutusta. Ihan muistan, kuinka kodin ilmapiiri kylmeni ja kaikki hiipivät varpaillaan kun äitini piti mykkäkoulua. Ahdistus oli suorastaan kurkkua kuristavaa, hillitöntä pahanolon tunnetta. Lapset näkevät ja aistivat herkästi kodin ilmapiirin, sitä ei vaan aikuiset aina ymmärrä. Tai halua uskoa.

No, aikuisella on valta muuttaa itseään ja toimintatapojaan. Joko sitä itse haluaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä tai sitten saattaa lapsensa terapiaan, kunhan alkavat oireilla kodin tukahduttavan, kylmän ja negatiivisen ilmapiirin vuoksi. En ole koskaan kuullut yhdenkään perheterapeutin tai psykologin pitäneen mykkäkoulua hyvänä tapana ratkaista riitoja (tai rankaista lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseen). Mutta ehkä te, jotka mykkäkouluilette voitte avata paremmin, että mitä sillä saavutatte?

ap

[/quote]

Ei se kyllä läheskään aina mene noin, että mykkäkoulua pitävä yrittää saada huomiota olemalla marttyyri ja rangaista toista sillä mykkäkoululla. Mun miehen kohdalla on kyse siitä, ettei halua sanoa vihan hetkellä mitään sellaista, mitä katuisi myöhemmin. Tai on niin surullinen, ettei pysty juuri sillä hetkellä puhumaan. Eivät kaikki ihmiset voi olla kaikissa tilanteissa suupaltteja, jotkut hiljenevät riidan edetessä ja tämäkin on yksi tapa reagoida. En tiedä, kumpi on pahempaa kommunikointia, huutaminen kitarisat punaisina vai vaikeneminen? Läheisen perheessä on palosireenin lailla huutava vanhempi, joka ei todellakaan pidättele raivoaan ja lapset reagoivat tähän todella voimakkaasti. On todella pelottava jopa minun (aikuisen) mielestä silloin kun huutaa ja maltti on mennyt ihan sata nolla.

Tunnistin kyllä kirjoituksestasi sen ihmistyypin, joka käyttää vaikenemista aseena toista vastaan ja rangaistuskeinona ja tällaista en minäkään hyväksy, mutta jos hiljaisuus on toisen luonnollinen tapa reagoida silloin, kun tilanteet ja tunteet kuumentuvat liikaa, ei siinä minusta silloin ole mitään pahaa. Kyllä se puhekin sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin, pitää antaa toiselle tilaa käsitellä omia tunteitaan ja asioitaan omalla tavallaan. Ei kaikki voi toimia samalla tavalla kuin minä.

Minä olen opetellut vaikenemista, koska järjettömästä huutamisesta ja säksättämisestä ei ole mitään hyötyä. Ei ole mitään järkeä avata suutaan, jos sieltä ei tule mitään rakentavaa tai asiaan auttavaa juttua. Silloin on parempi olla hiljaa ja rauhoittua, jatkaa keskustelua myöhemmin, kun tunteet ovat laantuneet.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2010 klo 17:55"]

ku välistä pidän mykkäkoulua

[/quote]

Nii oletkin!

Entä jos mököttämisen syy on joku tosi nolo juttu, josta ei voi räyhätä, mutta kumminkin on paha mieli? Jos siis pitää mykkäkoulua, koska "ei voi muuta", niin onko se yhtä saatanasta?

Vierailija kirjoitti:

kumppanilleni saatan murjottaa puoli päivää tai päivänkin, mutta lapsilleni en koskaan murjota.

Mun mielestä mykkäkoulu on parempi vaihtoehto kuin tiuskiminen ja ärjyminen, sillä jos tunteet on niin kuumina ettei kommunikaatio luista, niin miksi pitäisi pakolla koettaa kommunikoida?! Tietenkin asiallisiin kysymyksiin voin vastata kesken pahankin murjotuksen, mutta mun mielestä on vähän "luonnotonta" tai teeskenneltyä heittää vitutusvaihteesta toiseen päähän -> ihan tavalliseen keskusteluun.

Kun on siis olemassa meitä, jotka eivät ole ihan on-off -ihmisiä, vaan tunnetilasta toiseen siirtyminen kestää tovin.

Ja en mä kyllä oikeasti tunne olevani kovin mt-ongelmainen.

Noin jatkon kannalta - - ap:n kannattaisi olla tekemättä radikaalia ihmisten kategorisointia ilman pätevyyttä. Käyttäytymisen syy-seuraussuhteet ovat harvoin yhdellä asialla selvitettävissä.

Totanoin. Mykkäkoulu on kiristämistä. Äitini ja veljeni voivat vetää päälle monien kuukausien mykkäkoulun. Äitini mm. sen takia, ettei ole saanut minulta rahaa lainaksi. Selittävät sen juurikin sinun sanoillasi, että ovat hienoja ja sivistyneitä ihmisiä. Eli kiristävät toisilta rahaa ja palveluksia mykkäkoululla. Isääni äiti kiusasi avioliitossa tuolla tavalla ja isä oli niin hölmön rakastunut, että aina meni mukaan.

Aina ku mies alkaa huutamaan, mä alotan mykkäkoulun. Aina ku mä alotan puolustautumisen ja yritän selittää jotain riitatilanteessa, ja mies huutaa tahallaan päälle, alotan mykkäkoulun. Siinäpähän sit miettii et mitähän toi ois halunnu sanoa..

Mä oon saatana sanonu että mun kämpässä ei huudeta. Huutamisella ei saa musta mitään irti :) eli juu, käytän mykkäkoulua riitatilanteissa mutta se ei ikinä ole kestänyt päiviä tai edes tunteja.

Jep. Äitini käytti nuorempana tätä pirullista asetta kun olin siis pikkulapsi. Kerran sain äitini suututettua niin pahasti, että hän ei puhunut moneen päivään kenellekään. Eli koko perhe sai kärsiä minun tekemästä mokasta. Arvatkaa miltä se tuntui. Lapsesta.

Nyt olen toki jo siitä toipunut, mutta ahdistun yhä helposti, tiedä sitten mistä johtuu...kerran masennuinkin niin että meinasin kuolla pois. Ja aikaa tuosta mykkäkoulusta on nyt noin 40 vuotta.

Älkää hyvät ihmiset tehkö sitä ainakaan lapselle, mieluusti kenellekään!

Ekstrovertit ovat ottaneet kulttuurista henkisen yliotteen ja määrittävät millainen käytös on normaalia. On hyvin ekstroverttimäistä vaatia, että riita "täytyy puhua halki" nyt ja tässä, minun määrittämälläni ajankohtana ja minun ehdoillani.

Mykkäkoulu on introvertin tapa torjua ekstrovertin päällekäyvyys ja kieltäytyä alistumasta toisen asettamaan aikatauluun. Introvertti voi hyvinkin käydä riidan läpi, mutta ei nyt ja ei huutaen ja jankaten. Mykkäkoulu on tapa ilmaista, että kohtelet minua väärin ja minua suututtaa. Palaan asiaan, kun olet ihmisiksi.

Ei se aina ole tahalista. Ei vain pysty sanomaan mitään. Mieluummin mykkäkoulu kuin haukkuminen ja puukkotappelu.