Mykkäkoulu on henkisesti sairaiden ihmisten tapa riidellä?

Mun eksä oli narsisti ja harrasti todella paljon mykkäkoulua, ja karkumatkoja pettämään ja juomaan. Ei enää koskaan mykkäkoululaista puolisoksi!

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap:n kanssa. Koko lapsuuden kärsinyt isän mykkäkouluista, mutta äitini ne mahdollisti! Hän siellä hääräsi "välittäjänä" ja vaati meitä pokkuroimaan kiukuttelijaa.

Puolisoiden pitää käydä keskenään kamppailu siitä, miten perheessä toimitaan. Lapset eivät saisi kärsiä. Toki, tuskin on perhettä, jossa lapset eivät koe vanhempien yhteenottoa. Sitä kuitenkin pitäisi parhaansa mukaan rajoittaa keskustelemalla asiat läpi.

Uskon äitini itse asiassa olevan narsisti. Hän on rikkonut perheen kuiskuttelemalla jokaiselle eri asioita ja hallitsemalla tilaa, mihin mykkäkoulut antoivat täydellisen kehyksen. Lienee sanomattakin selvää, että hän myös marttyrisoi itsensä...

Meillä vallitsi mykkäkoulu "aina". Lukuunottamatta äidin provokuiskutteluja isälle. En edes tiennyt, miksi me lapset "aina" ja välillä isäkin olimme täysin näkymätöntä ilmaa kotona. Uskon myös äitini olevan narsisti, näkemystäni tukee äidin muihin piirteisiin liittyen kaikki narskun omainaisuudet. Hirveät seuraukset, kaikesta.

***

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Asioiden selvittely ja riitely on kaksi eri asiaa.  Selvittelyyn tulee etsiä parisuhteessa joviaali tapa. Onko osattukaan koskaan selvitellä, ilman riitelyä? Onko ymmärretty opetellakaan vai onko siirrytty suoraan taisteluareenalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Mikset voi sanoa vain toiselle, että puhuttaisiinko asiallisesti, ei huudettaisi, niin asiat selviäisivät?

:-)  Niinhän mina sanonkin ja ideaalisti se tehoaisi. Luuletko, että aina sanat tehoaa? Hiljaisuus on toisinaan voimakkaampi viestintäväline kuin puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Asioiden selvittely ja riitely on kaksi eri asiaa.  Selvittelyyn tulee etsiä parisuhteessa joviaali tapa. Onko osattukaan koskaan selvitellä, ilman riitelyä? Onko ymmärretty opetellakaan vai onko siirrytty suoraan taisteluareenalle?

Täydellisessä maailmassa asioiden selvittely ja riitely olisivatkin kaksi eri asiaa. Joillekin ekstroverteille temperamentikoille tuntuu olevan vaikeaa pitää ne erossa ja huutaminen tulee heillä kuin luonnostaan mukaan palettiin.

Äh, introvertikkojen vapautusrintamaksiko tämä nyt menikin? Olen introvertti ja kova huutamaan jos en tule kuulluksi muuten, tai jos mies yrittää ääntä korottamalla päästä lipettiin ja viedä riidan mukanaan haudatakseen sen salaa. Voisiko runotyttöjengi nyt vain uskoa, että kaikki heidän kokemansa ikävä kohtelu maailmassa ei johdu siitä, että kaikki muut ovat ekstrovertteja, tai että vastaavasti mikään heidän tekemänsä ei voi olla väärin, koska he ovat kerran introvertteja?

Ja niin se sitten menee, että minäkin huomaan mököttäväni, jos toinen ei suostu käsittelemään asioita mitenkään muuten. En sinänsä osaa pitää niin suurena heurekahommana sitä ajatusta, että mykkäkoulu yhdistetään valtaan. Sellainen parisuhde ei pitkän päälle taida toimia, jossa toisella on kaikki valta. Jos kokee, että näin on käymässä, niin pitäähän siinä laittaa kampoihin. Valitettavasti jotkut ovat aina niin vakuuttuneita siitä, että muut jyrää heitin, ettei heillä ole mahdollisuuttakaan oivaltaa, että he ovat tehneet sitä koko ikänsä niin tehokkaasti, että muille ei jää peitosta enää kulmaakaan.

Miehelläni oli taipumusta viedä mykkäkoulu vielä astetta pitemmälle katoilemalla. Ensimmäisellä kerralla laitoin hädissäni poliisit perään kun arvelin että saattaa vaikka tappaa itsensä, ja oli tuolla senverran riskitekijöitä, että kiinnostuivat. No, se säikytti miehen senverran että pidättäytyi tuosta muutamaksi kuukaudeksi. Sittemmin olen päätellyt, että on se niin itserakas ja pitää toisia välineenä, ettei se kyllä ihan heti sellaiseen ryhdy, kunhan haluaa rankaista. Sillä nimittäin tuntuu menevän ihan kohtalaisesti silloin karkaillessaan. Ei mene työkyky eikä mikään.

Että juu, kyllähän siinä tulee oltua melko vähäpuheinen siinäkin vaiheessa, kun tuo palaa takaisin parin päivän päästä raikastuneena ja yrittää vihjata, että olen pitkävihainen hapan korppu kun vieläkin haudon. Kun se edelleen nimittäin olettaa, että tällä tempulla pitäisi päästä siitä alkuperäisestä riidasta kuin koira veräjästä. En innostu keskustelemaan mistään muustakaan, jos alkuperäinen riita on liian tylsä puheenaiheeksi. Enkä kyllä osaa itseäni siitä syyttääkään. Lopulta mies ottaa lusikan kauniiseen käteen ja istuu murjottamaan vastapäätä, ja hengittelee dramaattisesti hetken aikaa. Sitten voin ottaa asiat puheeksi ja saan rehellisiä vastauksia, ja päästään selvittelemään asioita. Aiemmin yrittämällä saan vain kuulla olevani hullu ja mitätön ja aina täysin väärässä.

Ei tätä mykkäkouluasiaa voi pitää niin yksioikoisena sitten lopultakaan.

Joo mykkäkoulu on lapsellista ja passiivisaggressiivista. Ei tervettä. Erotkaa tuollaisista kumppaneista vaan. Itse erosin ja oikea teko oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Muuten samaa mieltä mutta se että tietoisesti vaikenee että saa toisen muuttumaan niin se on myös epäasiallista vallankäyttöä.

Mikä on totuus osaltasi, en tiedä mutta itse miehenä pysyn samankailtaisessa tilanteessa korostetun rauhallisena, vaikenen jos toinen puhuu päälle. Voin sano myös että lopetan keskustelun koska se ei johda mihinkään.

Kun minä vaikenen niin sen voi joku tulkita mykkäkouluksi vaikka todellisuudessa en vaan keksi muuta tapaa toimia. Vaikenen koska keskustelu ei johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Muuten samaa mieltä mutta se että tietoisesti vaikenee että saa toisen muuttumaan niin se on myös epäasiallista vallankäyttöä.

Mikä on totuus osaltasi, en tiedä mutta itse miehenä pysyn samankailtaisessa tilanteessa korostetun rauhallisena, vaikenen jos toinen puhuu päälle. Voin sano myös että lopetan keskustelun koska se ei johda mihinkään.

Kun minä vaikenen niin sen voi joku tulkita mykkäkouluksi vaikka todellisuudessa en vaan keksi muuta tapaa toimia. Vaikenen koska keskustelu ei johda mihinkään.

Jatkan vielä että kaikista ei vaan ole keskustelemaan epäasiallisesti, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaieta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on perseestä. Riitelyn on tarkoitus ratkoa ongelmia ja puhdistaa ilmaa. Mykkäkoululainen vie itsekkäästi kaikilta muiltakin mahdollisuuden ratkaista riita. Jos on niin heikko, ettei pysty puhumaan asiosta muiden kanssa, volyymilla tai ilman, mitä ihmettä sitä tekee muiden ihmisten parissa? Yksinään vois pitää sitä mykkäkouluaan vaikka kuukausia.

Mitä jos vain toinen osapuoli haluaa riidellä jo toinen ei? Riitahan voi olla vain sillä toisella puolella, eikä toisella ole mitään ongelmaa. Pitäisikö silloinkin ruveta riitelemään, kun se toinen nyt sitä vaatii?

Toinen haluaa riidellä itseksensä?  Jos ongelma on vain riitelijällä, niin eikö hän tarvitsisi apua?

Tarvitsisi, mutta toinen osapuoli on välinpitämätön; hänellähän on kaikki hyvin, joten miksi vaivautua selvittämään asioita?

Jos hänellä ei ole mitään asiaa selvitettävänä, niin pitääkö sitä toisen pillin mukaan tanssia ja ruveta jotain selvittelemään vain koska toinen vaatii? Eikö tuo ole riitelyhaluiselta vallankäyttöä? "Sinähän selvität asian ja nyt, koska minua tämä kiusaa". Miksi pitäisi alistua pompotettavaksi noin?

No yleensä parisuhteessa haluaa että toisellakin on hyvä olla. Jos toinen sanoo että sinä loukkasit minua ja haluaisin puhua siitö,eikö ole vähän narsistista sanoa että aha,ei kiinnosta? Jos toisen tunteet ja mielipiteet on yhdentekeviä,ei ehkä kannata olla yhdessä?

Jos haluat, että toisella on hyvä olla ja toinen ei halua riidellä, niin silloinhan sinä et sitä riitaa ja asioiden selvittelyä pakota päälle?

Kommenttesi kuulostaa siltä, että et halua selvitellä asioita, vaan pitää mykkäkoulua. Ja toinen tuskastuu käyttämääsi henkiseen väkivaltaan, jolloin selvitysyritys yltyy riidaksi.

Tuo on näkökulmakysymys. Minusta pakkoriitely juuri on sitä henkistä väkivaltaa: "Tämä täytyy puhua nyt ja tässä, koska mina haluan ja jos et puhu, niin en luovuta kunnes puhut". Tuohan se on vallankäyttöä. Asioita voin selvitellä, mutta jos se ei pysy kohteliaana ja asiallisena ja sortuu huutamiseksi tai ymmärtämiskyvyttömäksi jankuttamiseksi, niin lopetan ja vaikenen, kunnes tajuat että tuo käytös ei vetele.

Muuten samaa mieltä mutta se että tietoisesti vaikenee että saa toisen muuttumaan niin se on myös epäasiallista vallankäyttöä.

Mikä on totuus osaltasi, en tiedä mutta itse miehenä pysyn samankailtaisessa tilanteessa korostetun rauhallisena, vaikenen jos toinen puhuu päälle. Voin sano myös että lopetan keskustelun koska se ei johda mihinkään.

Kun minä vaikenen niin sen voi joku tulkita mykkäkouluksi vaikka todellisuudessa en vaan keksi muuta tapaa toimia. Vaikenen koska keskustelu ei johda mihinkään.

Mikä sinut sitten saisi mitään selvittelemään, jos se ei riitä syyksi, että toinen vaatii? Pitääkö vaatimuksen tulla naapurin koiralta, presidentiltä vai paavilta, jotta alentuisit siihen reagoimaan?

Se, että keskustelu ei oikeasti johda mihinkään ja se, että sinä sanot asian olevan niin, on kaksi eri asiaa. Mikä antaa sinulle varmuuden, että olet oikeassa keskustelusta, jota ei ole vielä käyty loppuun? Olet ennustaja?

Mikäpä siinä on vetäytyessä keskustelusta, jos on valmis ottamaan asian käsittelyyn sitten, kun on keksinyt jonkun uuden näkökulman siihen, joka vaatii kehittelyaikaa. Mutta jos kumppani voisi luottaa siihen, niin tuskinpa näitä kiihtymisiä juuri tapahtuisikaan. Yleisen elämänkokemuksen nojalla olen kuitenkin hyvin skeptinen. Tuollaista tuomiovaltaa käyttävä keskustelutuomari ei todellakaan aio moiseen aiheentynkään kuuna päivänä palata.

Vallan käyttäminen sillä perustelulla, että on väärin jos joku muu pääsisi sitä käyttämään, haiskahtaa hyvin vahvasti despotismilta.

Eli mitä vaihtoehtoja minulla on tällaisessa tilanteessa: Minä huomautan miehelle jostain itseni vaivaavasta asiasta ihan asiallisesti. Vastaus on epämääräistä mutinaa? Yritän pari kertaa uudelleen, mutta keskustelua ei synny. Aloitanko nalkuttamisen vai mykkäkoulun? Asiahan ei mutisemalla etene mihinkään. Miehen mielestä pitäisi ilmeisesti olla vain äärettömän onnellinen, että hän osoitti mutinallaan kuuntelevansa ja ettei hän vetänyt minua turpaan. 

Mun on pakko vastata tähän.. Mun ex-mies!! Oikea loistava alallaan. Ennen eroa oli yli puoli vuotta puhumatta, sitä ennen koko meidän suhteen ajan parista päivästä kahteen viikkoon. Puhui lasten kautta, mutta mulle ei sanaakaan. Aivan sairasta! Ei pystynyt minkäänlaiseen kommunikointiin riitatilanteissa, ei keskustelemaan mistään vaikeasta asiasta. 

Ihan hirveää henkistä väkivaltaa, varsinkin, jos toinen kärsii mykkäkoulusta ja haluaisi selvittää riidat. Todella ahdistaa, vastapuoli on aivan voimaton. Äitinsä samanlainen, ex-anopin kaveri kertoi, että oli ollut kuukauden puhumatta ex-appiukolle, ei edes silloin, kun niiden ystävät oli käymässä. Eli on kyllä vanhempien vastuulla, miten kohtelee lapsiaan, koska ne todellakin siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Nyt eron jälkeen ei pysty edelleenkään kommunikoimaan puhumalla, vaan kaikki hoidetaan tekstiviestein/sähköpostein, joka aiheuttaa tosi paljon väärinymmärryksiä.

Kyllä se sairasta on. Eräs "ystävä" piti mykkäkoulua 2 vuotta. Vallankäyttöä ja uhriutumista, oman vastuun pakoilua. Pelkää kuollakseen, että toinen pääsisi sanomaan jotain, mikä vahingoittaisi narsistista egoa, joten tukahduttaa toisen tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä vaihtoehtoja minulla on tällaisessa tilanteessa: Minä huomautan miehelle jostain itseni vaivaavasta asiasta ihan asiallisesti. Vastaus on epämääräistä mutinaa? Yritän pari kertaa uudelleen, mutta keskustelua ei synny. Aloitanko nalkuttamisen vai mykkäkoulun? Asiahan ei mutisemalla etene mihinkään. Miehen mielestä pitäisi ilmeisesti olla vain äärettömän onnellinen, että hän osoitti mutinallaan kuuntelevansa ja ettei hän vetänyt minua turpaan. 

Minuakin kiinnostaa, mitä tässä tilanteessa tehdään?

Entä mitä tehdään, kun mies sanoo "joo, joo", ja uppoutuu taas omaan maailmaansa: Töihin, videopeleihin, opiskeluun.

Nyt tässä kohtaa parisuhdeterapeutti sanoo: Älä syyllistä, vaan ota vastuu itsestäsi!

Okei, tarkoittaako se eroa, jos en suostu tilanteeseen?

Minä tutustuin kunnolla tähän "mykkäkouluilmiöön", kun tapasin rakkaan mieheni ja hänen perheensä. Mieheni ei luojan kiitos ole pahimmasta päästä mykkäkoululaisia, vaikka hänelläkin on välillä paha tapa mökötellä. Elikä jos tulee jotain kinaa jostain aiheesta, niin hän ei itse niitä asioita ala oma-aloitteisesti kyllä selvittämään, vaan mielummin mököttäisi varmaan vaikka monta päivää riidan jälkeen. En ole ikinä jäänyt odottelemaan miten pitkään mykkäkoulu kestäisi, vaan olen selvittänyt ja sopinut riidat vaikka väkisin, huh en kyllä kestä yhtään sellaista mykkänä oloa ja mököttämistä. Mitä ajan tuhlausta!

Mutta siis anoppini on todella paha tässä asiassa. Hän keksii aina tasaisin väliajoin loukkaantua meillekin jostain (ei tietenkään kerro että mistä). Sitten menee tyyliin vuosi, että ei juurikaan olla tekemisissä, tai jos pakon edestä ollaan, on hän todella väkinäinen tai piilovittuilee jostain. Jos asioista hänen kanssaan yrittää puhua, niin pahemmaksi vaan menee. Kokemusta on siitäkin. Mieheni on kertonut, että hän on joskus hänen lapsuudessaan pitänyt appiukolle monta kuukautta (!) mykkäkoulua. Siis oikeasti, voiko sellainen ihminen olla terve päästään? Parempi vaan pysyä kaukana!

Up! Älkää nyt mykiksi heittäytykö hei...

Mitäs jos ukkoon ei tehoa mikään? Ei kiristys, lahjonta, uhkailu, ei hyvä eikä paha. Tallaa vaan omalla tyylillään ja viheltelee niin kuin kaikki oisi parisuhteessa hyvin. Eikä mistään tarvetta puhua ja vatvoa niikuin naisilla tarve. Johan siinä kumppanilla hihat palaa täysin ja päättää olla loppuikänsä puhumatta! Ja sen päälle saa hermoromahduksen. Mitä naisen pitää silloin tehdä? Auttakaa..

Mun mielestäni on parempi olla pari päivää hiljaa ja koota voimia rakentavaan keskusteluun kuin huutaa pää punaisena.

Mitä jos mies tai minä ei kykene rakentavaan keskusteluun. Enää. Puheliaana, asioita vatvovana naisena hermot menny täysin ukkoni hälläväliä asenteeseen ja olen henkisesti erittäin uupunut vallitsevaan tilanteeseen. Ei puhumattomuus ole hyvä, päin vastoin. Ja vihasin sitä tyyliä äitissäni kun olin herkimmilläni, eli teini. Kai olen traumatisoitunut ja nyt harrastan mykkäilyä itse ja itse kärsin siitä ja lapseni. Mutta olen voimaton. Mieheni vihaa mykkäkoulua, mutta ei tee asian ratkeamiseksi mitään. Minä saan siitä jotain buustia päivään, mutta ei tervettä pitemmän päälle. Ottaisi syliin. En tiedä, olen ristiriitainen ja rikkinäinen ihminen. Kuka voisi pelastaa minut. 😢