Jään "yksilapsiseksi". Onko muita, kertokaa siitä positiivista, koska mulla kovin haikee olo

Esim. äitini on viisilapsisesta perheestä, jossa neljästä lapsesta tuli tosi hankalia ihmisiä. Viides on tosi sosiaalinen ja pidetty, mutta hän luuhasi aina kylässä muiden luona lapsena, ei paljon viihtynyt kotona. Kaverit ilmeisesti sitten opettivat sitä sosiaalisuutta.



Mutta enpä ole koskaan kuullut että hankalaa monilapsisessa perheessä kasvanutta syytettäisiin itsekkääksi lapsiluvun takia. Sen sijaan ainokaisten kohdalla näin tehdään.



Jos googletatte "only child", löydätte enemmänkin tutkimustietoa aiheesta. Ikävä kyllä tiedemaailma ei tue väitteitä ainokaisten itsekkyydestä.

mutta hienoa jos palstan ainokaiset mammat ovat siinä onnistuneet. Mun tuttavien joukossa ei olla onnistuttu niin hyvin mikä on valitettava tosiasia. Itse olen kyllä onnellinen että lapsillani on sisaruksia. Sen verran olen tässä vuosien saatossa päässyt näkemään sitä keskinäistä suhdetta :)

kyllä ainokaistne kasvatus on aina haasteellisempaa sillä he väkisinkin ainoina lapsina saavat aina sen kaiken huomion HETI mikä kyllä edesauttaa kieroon kasvamista.

Mutta enpä ole koskaan kuullut että hankalaa monilapsisessa perheessä kasvanutta syytettäisiin itsekkääksi lapsiluvun takia. Sen sijaan ainokaisten kohdalla näin tehdään.

Ylipäätään jos ainokaisella on jotain ongelmia (oli kyse sitten sosiaalisuudesta, motoriikasta, puhekyvystä...), niin syytetään sisaruksettomuutta.

Mutta jos monilapsisen perheen lapsella on jotain vastaavaa, niin syy haetaan ihan jostain muualta. "Parhaassa" tapauksessa syytä ei edes haeta, vaan todetaan lapsen vaan olevan luonteeltaan sellainen tai muistutetaan, että kukin meistä on erilainen...

meillä vain yksi lapsi. Itselläni 3 sisarusta. minun lapsuuteni ei ollut mitenkään tasapuolinen vaan aina ensin tuli 2 vanhinta sisarusta ja sen jälkeen vasta me 2 nuorinta.

Kavattaessani tätä ainokaistamme olen pyrkinyt siihen ettei hän aina saa kaikkea haluamaansa ja ei varsinkaan heti. Hyvin pienestä alkoi jakamaan ainoasta karkkipussistaan ensin muille ennen kuin otti itselleen. Osaa odottaa rauhallisesti vuoroaan.

Tuttvaperhe oli juhlimassa toisella paikkakunnalla kun lapilta tuli soitto. Äiti oli ostanut 3 sisarukselle vain 2 karkkipussia vai oliko se yhden pussin. Soittivat kuhuissaan että miten he nyt pärjäävät kun se ja se ei suostu antamaan yhtään karkkia. Isä ratkaisi asian ett'ä käykää lähikupassa ostamassa lisää karkkia jotta on jokaiselle oma pussi. Kysyin eikö niitä jo olemassa olevia makeisia olisi voiniut kehotta jakamaan lasten kesken? Ei kuulemma onnistu, koskan lapset eivät moiseen suostu,tulee vain kauhea tappelu(?!)

Miten tämä nyt todistaa että sisarusparvessa kavaneet osaavat jakaa paremmin kuin ainokaiset?



Mieheni on ainut lapsi ja äitinsä pilalle hemmottelema. Ajattelee aina ja kaikkialla vain ja ainoastaa ensin itseään:( Näin kunminä taas ajattelen ensin muita elämä hänen kanssaan on usein melko raskasta.



Anokaisen kanssa aikaa on kaikenkaikkiaan ihan kaikkeen enemmän.

Ainokaisesta saa ihan yhtä yhteiskuntakelpoisen kuin sisarusparvessa kasvaneeetskin kunhan ei sorru hemmotteluun ja lellimiseen.

Selvät rajat ja rutiinit auttavat huomattavasti.

Rutiineista meillä on joustettu aina tarpeen mukaan.

Koulussa lapsella on paljon kavereita. Päiväkodissakin hänellä oli hyvin pain aloitettuaan hyvin paljon kavereita.

Päiväkodissa lapsemem oli se ketä otti uudet tulokkaat avoimesti vastaan ja leikki ensimmäisenä heidän kanssaan. Kun muut näkivät lapsemme leikivän uusien lasten kanssa hekin uskaltautuivat leikkimään heidän kanssaan.

enemmän tai vähemmän hyvin itsekkäitä lapsia. Yksi heistä jopa todella pahasti sitä ja siksipä onkin nyt ongelmissa muutenkin. Samaa en ole huomannut muissa tuntemissani lapsissa samoissa määrin. Mua ei niinkään tiedemaailman sanomiset kiinnosta koska tutkimukset eivät tällaisissa asioissa kerro totuutta välttämättä. Se itsekeskeisyyskin kun on niin venyvä käsite...

selittää, miksei sitten tutkimustieto tue teidän väitteitä? Voisiko teillä olla itsellänne tapa katsoa maailmaa väritetyin lasein?



Liisa on itsekäs ja ainoa lapsi = Liisa on itsekäs siksi, että on ainoa lapsi.

Maija on itsekäs ja hänellä on sisaruksia = Maija on vaan itsekäs, mutta sisarukset eivät aiheuta sitä.

lapsina saavat aina sen kaiken huomion HETI mikä kyllä edesauttaa kieroon kasvamista.

Ei meillä huomiota saa aina heti. Voin olla puhelimessa, meillä voi olla vieraita, olen vessassa/suihkussa, juttelen mieheni kanssa jne.

Jessus näitä aivopieruja!

aikuisten antama huomio ei ole ihan sama asia kuin mitä sisarukset voivat antaa.

ainoa lapsi on yhtä sosiaalinen kuin muutkin. Ja tutkijana(ei Luojan kiitos ollut av-mamma :D ) vaan ihan yliopistotason tutkimus, eli nuo mollaamisviestit ovat aivan turhia. Ja minä ainakin olen 100 krt itsekkäämpi, vaikka minulla on sisaruksia, kun vertaa esim. mieheeni, joka on ollut ainoa lapsi.

että ei ole sama asia odottaa vuoroaan puhelimen takia kuin sen takia että sisarus odottaa myös vuoroaan. Miten sä opit ottamaan muita huomioon jos jaat huomion puhelimen kanssa? Vai onko se kovinkin tärkeää oppia ottamaan puhelimen tunteet huomioon?

maalaisjärjen omaamista :D onko muuten näissä tutkimuksissa tutkittu lapsia vai aikuisia?

että äidin tunteet pitää ottaa huomioon. Ja että siellä puhelimen toisessa päässä on tunteva ihminen. Katsos äiti ei puhu ilahduttaakseen konetta.

että ei ole sama asia odottaa vuoroaan puhelimen takia kuin sen takia että sisarus odottaa myös vuoroaan. Miten sä opit ottamaan muita huomioon jos jaat huomion puhelimen kanssa? Vai onko se kovinkin tärkeää oppia ottamaan puhelimen tunteet huomioon?

Tunnen myötähäpeää kommenteistasi. Ja ei, en ole ainoa lapsi, ja itsellä on kaksi lasta.

Sinun kannattaisi lukea muutakin kuin Seiskaa.

johdu ihan vanhemmista, osaavatko kasvattaa lapsia vai ei. Oli sitten seitsemän tai vain se yksi lapsi. "Pilalle" saa huonolla kasvatuksella molemmat versiot.

ainokaisten on vaikeampaa oppia ottamaan muita saman ikäisiä huomioon. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se onnistuisi mutta varmasti on vaikeampaa oppia siihen etenkin jos vanhemmat eivät osaa siihen erityisesti kiinnittää huomiota.

maalaisjärjen omaamista :D onko muuten näissä tutkimuksissa tutkittu lapsia vai aikuisia?

Jos osaat klikata sinne.

kyllä niistä sisaruksista on hyötyä siinäkin asiassa. Ei ole aikuisellekaan helppoa löytää sitä kultaista keskitietä sen ainokaisen kanssa varmasti. Monilapsisessa perheessä on ihan pakko oppia jakamaan huomiota kun taas ainokaisen kanssa siihen ei ole pakkoa vaan se keino on löydettävä ihan muuten.

ainokaisten on vaikeampaa oppia ottamaan muita saman ikäisiä huomioon.

Usein se ainokainenkin on päiväkodissa tai pph:lla. Ja mitä väliä sillä on osaako ottaa juuri samanikäisiä huomioon. Minusta lapsen tulee osata ottaa MUUT huomioon iästä riippumatta.

ainokaisten on vaikeampaa oppia ottamaan muita saman ikäisiä huomioon. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se onnistuisi mutta varmasti on vaikeampaa oppia siihen etenkin jos vanhemmat eivät osaa siihen erityisesti kiinnittää huomiota.

Isossa perheessä kasvanut lapsi oppii kyynärpäätekniikkaa, jota käyttää myös myöhemmin.

Itsellä sisaruksia ja monta lasta ja eskarissa opetan.